Uutta, vanhaa

Jatkan vielä edellisen postauksen aihepiirissä, ajasta ja sen tuomista muutoksista.

Kauan sitten, nuoruudessani, siinä 12-13 -vuotiaana, oli hyvin suosittua koulun kautta hankkia kirjeenvaihtokavereita. Jep, etanapostia :) Luulen, että harva nykynuori osaa edes kuvitella miten jännittävää oli ensin odotella kuukauden verran, että mistähän maasta sen penpalin saa, onko se tyttö vai poika... Ja sitten ensin kirjoittaa kirje ja ruveta odottamaan vastausta, viikkojahan siihen saattoi kulua. Kun nykyään instassa, facessa, whatsappissa ym. yhteydenottoon kuluu minuutteja tai sekunteja!

Pisin kirjeenvaihtokaveruus oli minulla aivan aikuisikään saakka, tapaamisiakin oli tämän yhden ihanan ihmisen kanssa. Mutta lasten syntymien jälkeen kirjoittelu harveni, hän sairastui... En saanut viimeisiin kirjeisiin vastausta.

Viime kesänä korukamuni Kaisli vinkkasi kansainvälisestä postikorttien lähettämisestä. Wau! Saat osoitteita ja lähetät kortteja tuntemattomille, aina uusille ihmisille ja kun oma kortti on perillä, se rekisteröidään ja sen jälkeen oma osoitteesi annetaan jolle kulle sivustoon liittyneelle.
Siis oikeesti, wau! Ei sitoutumista kirjoittelemaan jatkuvasti kenellekään, uuden osoitteen saa, jos haluaa, voi pitää taukoja, jos ei huvita ja ennen kaikkea, mitä mahtavia kortteja ja tekstejä onkaan tullut vuoden sisällä!
Omassa profiilissa (nimimerkillä) voi kertoa itsestään ja toiveistaan. Ja miten nautinkaan kortin valitsemisesta juuri sille henkilölle, jonka tiedot ruudulle pompsahtaa!
Tässä linkki sivustolle
ja tässä kuva viimeisimmistä postiluukusta ilmestyneistä korteista - Armeniasta, Kiinasta, Malesiasta, Usasta, Ruotsista ja vaikka mistä :)

Kaislista löytyy aasinsilta tähän eka koruun. Neiti on jo rippikouluiässä ja varmaankin teen hänelle sitten loppukesästä jonkun korun.
Tässä on ihanaisia makeanvedenhelmiä, mustia pikkuruisia spinellejä sekä musta korumetalliketju ja hopeiset pikkuhelmet, lukko ja risti. Erityisen sopiva aikuisuuden portilla olevalle, mutta aikas hurmaava myös aikuisemman naisen kaulalla. Risti on kooltaan vain reilun pari senttiä, sellainen yksinkertaisen vaatimaton, mutta sileä ja kaunis.

Tein myös yhden rukousnauhan viime viikon helteillä, kun löysin nuo vilvoittavat siniset :) akaatit. Tuntui aivan upealta kierittää hopeisia linkkejä. Ajatelkaas, että sormet vielä muistivat linkkien tekemisen parin vuoden tauon jälkeen.
Rukousnauhasta tuli raikas, taivaansininen, sen viimeviikkoisen aurinkopäivän, ei tämänpäiväisen sateisen värinen. Ehkä tätä sormeillessa muistaa, että murheiden ja huolien jälkeen sinitaivas taas pilkottaa, pilvet väistyy.
Risti ja ruusulinkki ovat hopeoituja, helmien linkkilanka ja välirenkaat hopeaa. Tämäkin on niin keveä ja raikas, että sopinee monenikäiselle.

Tähtien takaa

En meinaa itsekään uskoa, että niin kauan lähes pannassa olleet valkeat makeanvedenhelmet levittäytyivät työpöydälleni vaatien esiinpääsyä.
En voi mitään sille, että valkeat säännöllisen muotoiset makeanvedenhelmet ovat kuvitelmissani ja silmissäni vanhahtavia, mummomaisia. Ainakaan ne eivät sytytä minussa tekemisen tarvetta ja innostusta. Ja en ole ikärasisti, mutta jostain syystä tahton tehdä enempi nuorekkaita koruja, kaikenikäisille! Enimmät makeanvedenhelmeni kyllä ovatkin muuta kuin 'täydellisiä'.

Valkea keramiikkatalo keväältä oli vielä korua vailla ja ensin sille syntyi oma tähtiplaneetta näistä kolmesta komponentista: keramiikatähti, hopeinen tähti ja hopeasisuksinen iso makeanvedenhelmi. Makeanvedenhelmi on niin nerik, niin nerik, mutta onneksi yksi vielä jäi.

Ja kun riipus oli valmis taloineen, tähtineen, etsimättä löytyi sen ympärille tähtisumua (Swarovskin kristalliketjua) ja kirkkaita öitä (vuorikidesydämiä); salaperäisesti hohtavia makeanvedenhelmiä linkitin tummaksi patinoidulla langalla oikean tunnelman vuoksi, linnunradaksi, naapuritähdiksi.

 

Samoista keramiikkatähdistä (Nancy Schindler) tein jo aiemmin nämä korvakorut mustavalkoisten luuhelmien kera - yllättävän kevyet, ja tietysti niobium-koukuissa.

Mukavaa viikonloppua! Voi kun löytyisi sieniä!

Ei ihan mutta melkein

No. Kyllä minusta viikko kerrallaan eroa blogista on sopivaa lomanviettoa! Joten en enää edes aio sen pidempiä taukoja täällä tarkoituksella pitää. Teen kuitenkin omaan tahtiin eli kaikessa rauhassa.


Siskon mökillä oli laiturilla makaillen niin mukava katsella järvellä viihtyviä joutsen- ja kuikkaparia, että väkisinkin heräsi romanttisia mietteitä. Ihana oli siellä luonnon keskellä kuunnella hiljaisia liplatuksia ja suhinoita, toki ukkonenkin välillä viihdytti. Sopiva pätkä oli tämä, ei aivan ehtinyt tulla ikävä korupöytää, vaikka mitään tarvikkeita ei ollut mukana.


Mutta melkein kuitenkin iski ikävä viime metreillä, ikävä pihtejä ja helmiä ja kieputuksia! Niinpä kotiin tultua heti kieputtelin makeanvedenhelmi-puikkoja vintaj-lankaan ja ujutin tähän koruun romanttishenkistä pitsimäistä ketjua sekä todella hurmaavan upeita turmaliinikvartsihelmiä - katsokaa noita ihania turmaliinisäikeitä kirkkaan kvartsin sisällä!

Riipuksen tummaksi patinoidussa hopeoidussa korulinkissä on pieniä kristalliupotuksia, samoin makeanvedenhelmi-pisarassa säihkyy kristallivyö.

Korvakoruissakin on turmaliinikvartsit ja niiden seurana kaulakorun riipuslinkin sukulaiset, kristalliupotuksin koristellut, hopeoidut ja tummaksi patinoidut rondellit, Swarovskin kristallit vielä alimmaisina. Taas sellaiset ei-niin-pienet-ja-huomaamattomat vaan ihan kivan kokoiset korut, niobium-koukuin.

Vielä lähikuvaa noista kauniisti koristelluista rondelleista, joissa säihkyy pieniä kristalleja salmiakkikuvioiden keskellä.

Edullista sunnuntaita

Tänä viikonloppuna näkyy olleen ja olevan monessa kaupungissa kirppari-suunnistus. Samoissa merkeissä tässä kuva viime viikonlopun ostoksestani, silloin oli jokakeväinen Keskisuomalaisen pihakirppis. Mielestäni siellä oli niin kovat hinnat, että vähiin jäi ostokset.

 

Nämä purkit ajattelin vielä täyttää mullalla ja laittaa niihin ehkä kesäyrttejä. 

Edullisuus-teema mielessä tein kaulakorun käyttäen mahdollisimman 'halpoja' tarvikkeita. Se tarkoittaa esimerkiksi korumetallia ja siemenhelmiä. Posliininvalkoiset matat neljämilliset siemenhelmet kävivät nätisti upean keramiikkahelmen nauhaosuudeksi. Riipuksen korumetallisen avaimen pariksi löytyi nauhaan hopeanvärisiä lasihelmiä. Pienemmät metallirenkaat ovat terästä, iso rengas patinoitua korumetallia (aurinko antaa sille punertavaa väriä, oikeesti on totisen ja tasasen harmaa).

Olen aika tyytyväinen tähän yksinkertaiseen ja selkeään koruun. Lukkoakaan siinä ei ole, sujahtaa pään yli mukavasti.

Ai niin, vielä Korukoplan kurkistus. Tässä Suntsalle menevästä korusta pätkä:

Suntsan koru oli jostakin syystä minulle tähänastisista helpoin jatkettava. Etukäteen ei ollut mitään mielikuvaa, mutta kun Mustarastas-koru kuoresta paljastui, olin tehnyt jatko-osuuden jo kymmenessä minuutissa! Voi hitsi, pian meillä on valmiit korut, sillä maanantaina kukin koru lähtee viimeiselle jatkajalle ja sitten viikon päästä jo kotiinsa :-D

Ohto-herra

Otavaisen olkapäillä, luona kuun, tykönä päivän... syntyi karhu, Ohto-herra... Sieltä alas laskettihin...

Kirkui Korppi, musta lintu: " Jo tuli Kontio Kultaherra, Metsän Kuningas tantereille, saloille Omenainen Ohto."




Helmet mustaa onyksia, linnun laatua en tiedä, Otavan tähdet makeanvedenhelmiä, lukko ja nallen tassulätkä hopeaa.

Tämä ompi Korukoplan haastekoruni. Keijukeitaan Ninni lateli vanhan kansan uskomuksia, :-D , joista sitten osanottajat valitsivat omansa! Toisten blogeihin ja koruihin linkitykset täältä.

Niin ja minun koruni syntyi vastauksena uskomukseen, ettei metsässä saa sanoa ääneen karhu tai susi, muuten ne tulevat vastaan.
Karhulla onkin perinteisesti ollut nimelleen monta kiertoilmausta, tällaiset löysin:
kultaherra, oksi, mesikämmen, kouvo, kontio, otso, metsän omena, metsän kuningas, nalle ja ohto.

Pikkirilli

'Anna sille pikkurilli ja se vie koko käden.' Monesta asiasta kai varoitellaan näin. Mutta kai sitä pikkuisille asioille voi sen pikkurillinsä antaa, pienille helmille vaikka?

'Give it your little finger, and it will take all of you' is a finnish saying, which we beaders all know to be true.

Ajattelin kyllä pienoiset raitahelmet nettikuvassa nähdessäni, että eivät nuo kovin kummoisia voi olla, otanpa välihelmiksi, kun pieniäkin aina tarvii, vaikkakin hinta on normalia hiukan korkeampi, mutta ovathan ne viistehiottuja...
En muista, milloin olisin ollut yhtä ihastuksissani helmien saapuessa. Viistehionta antaa näille helmille aivan spesiaalin kimmellyksen, jota en sitten kuviin saanut taas millään.

Nelimilliset hauskan raidalliset sardonyxit on tässä kovin paljon suurennettu.Who would have believed that 4mm tiny sardoyx-beads are SO lovely as these babies!? Not me, I ordered them only for complementing some bigger beauties, but no-no; they took the leading role in the next necklace!

My expectations were much higher for the white agate 'snowballs', but for my disappointment only a few of 2 whole strands were acceptable!

Samoihin aikoihin saapuivat myös kovasti odottamani valkoiset isot 'lumipallot' Ne olivat muka-edullisia, tilasin kaksi nauhaa, joista vain pieni osa on kunnollisia. Erittäin turhauttavaa, kun on tehnyt suunnitelmia.

**
Kaulakorussa 'Pikkirilli' on riipuksena yksi iso lumipallo-akaatti ja palasin vähän koruntekoni alkulähteille romanttisten miniruusujen kera, niille seuraksi laitoin herkät pinkit ametistit. Tämä on varmaankin sellainen kaunosielun koru.

One snowball, a couple of pink roses and pink amethysts, many many many tiny faceted sardonyx-beads. It is 'Pikkirilli' which means 'pinkie'. What a romantique I am, not?

Muunneltu vai luonnollinen

Korukiviä käsitellään ja muokkaillaan monin eri tavoin. Vaikka olenkin viime aikoina pyrkinyt löytämään mahdollisimman luonnollisia, värjäämättömiä ja kemiallisesti käsittelemättömiä kivihelmiä, niin... Joskus vaan jokin käsittely tekee kivistä niin mainioita, että niitä täytyy nähdä lähempää.Tähän akaattiin on pintakäsittelyllä saatu aikaan verkkokuvio ja etenkin noissa epäsäännöllisissä ja kiiltäviksi hiotuissa kivissä se on aivan mainio. Osa korun helmistä on pyöreitä ja himmeitä, osa kiiltäviä murikoita ja ne korostavat mukavasti toistensa ominaisuuksia. Pikkuiset välihelmet ovat kuukiveä.

Carnac-kaulakorun helmet ovat reilunkokoisia, joten koru sai jäädä lyhyeksi. Kaulakuva on epätarkka, mutta siitä näkyy kuitenkin tuo korun asettuminen aivan lähelle kaulaa.


Korukaupassani on vielä tämän päivän ajan tarjous rannekoruista. Siitä muistuttamaan keskeneräinen rannekoru, joka odottaa vielä lukkoaan. Viivytin uusien lukkojen tilausta ja nyt ei ole aavistustakaan milloin ne saapuvat, hiukka harmittaa.

Rannekorussa on Boulder-opaalia laattoina ja väleissä Perun sinistä opaalia oikein kirjavia kappaleita. Tähän tulee hyvin pelkistetty lukko, sillä kivissä riittää katseltavaa, ne ovat omasta mielestäni aivan ihanat!

Jäitä, kiitos

Se on sitten välillä kummallinen tämä helmien hamstraajan 'arki'. Kun joitakin aarrelähetyksia sitä odottaa ja odottaa, erästäkin kohta kaksi kuukautta (!!), niin sitten joskus postin seassa onkin jotakin, jota ei ole tilannut, ei pyytänyt, se vaan odottamatta saapuu :-D

Eräs edesottamuksiani seuraileva helmi-ystävä lähetti minulle hiukan jääpalasia helteen keskelle, tiesi minun niitä himoitsevan. Kiitos kultaseni, laitoin maksun tulemaan :-)
Aivan uskomatonta, että nuo vuorikristalli-kimpaleet olivat juuri oikeaa seuraa tilaamalleni akaatti-riipukselle! Isosta musta-akaatista ei kyllä tullutkaan riipusta, kun se sopi paremmin tuonne muiden helmien keskelle. Varastoista löytyi juurikin nuo neljä kaiverrettua luuhelmeä, jotka käyvät tietenkin akaatin (n.2,5x4,5cm) kuvioihin, mutta myös ryhdistävät vaaleaa seuraa.

Nyt on pakko laittaa monta, monta kuvaa, että näkyy ihanuus-akaatin molemmat puolet ja myöskin ihanuus-vuorikristallien huikea kimmellys! Pienemmissä kuvissa värit on oikein, tuo musta-akaatin sisus on kokonaan tuollaista kiteytynyttä 'drusy'a ja kivi on aivan läpikuultavaa.
Iso akaatti asettuu kaulalla toiseen sivuun.





Ja huomatkaa jälleen urheuteni! Nuo käsin muotoillut vuorikristallit olisivat ilman muuta olleet nerik-kamaa, mutta käytin 5 seitsemästä!

**************

Lisäsin vielä kaulakuvan Eilan pyynnöstä. Enkä käsitä miksi akaatti vetäytyy punertavaksi, ei siinä ole sellaista sävyä luonnossa! Johtuneeko sitten kiven läpikuultavuudesta... ?

Rukousnauhoja ja korusetti morsiamelle

Voi! Anteeksi, että valitan, mutta kyllä minusta on niin ikävää, kun sataa isoja räntälettuja, jotka kastelevat kaikki vaatteet alta aikayksikön! En minä halua tällaista toukokuun säätä.

Ja koko maisema on taas harmaa, lähes pimeä eikä kuvien ottamisesta mitään tule. Silti uhallakin laitan esille näitä valmistuneita.

**
Rukousnauhoja on niin mieluinen tehdä, meditaatiota koko 'työ'.
Mieshenkilölle tumma onyx-nauha ja naisille vaaleaa helmiäistä. Pienemmistä helmistä tehty tumma nauha meni sekin naiselle, joten ei tässä mitään sukupuolijakaumaa värien perusteella aikaan saada. Helmiäisnauhoista granaatti-versio on kaupassa, savukvartsi-versio oli tilaustyö.


**
Ja sitten varsinaista harmitusta! Olisi niin ihana, jos saisin joskus kuvatuksi näiden valkoisten/kirkkaiden korujen koko kauneuden vaan kun ei. Siksi nytkin tulee tällaisia raakile-kuvia, vaikka korut onnistuivat omasta mielestäni yli odotusten ja makeanvedenhelmet ovat aivan uskomattoman kauniita täällä tosielämässä! Samoin nuo mustat granaatit viisteineen hohtavat itkettävän suloisesti.

Hopeaosia patinoin, valmisketjut jätin kirkkaiksi. Kuvissa nyt ei tietenkään näy, että nuo ikuisuus- tai ääretön-merkit on tehty kierteisestä neliölangasta, mutta se sulautuu kauniisti tuohon valmisketjun kuvioon.
Kaulakorun makeanvedenhelmet ovat kohtalaisen isoja, 9-10mm, koru on muuten lyhyt, melkein panta.
Rannekorun helmet ovat pikkuruisia, millin parin kokoisia ja rannekoru on kokonaisuudessaan hyvin hento; tuo musta granaatti-riipus liikkuu siinä vapaasti.
Setti hakee vielä nimeään, mutta näihin sopii kauniisti aiemmin noista isoista mv-helmistä tehdyt Lumi-korvakorut.


Harvoin teen morsiamelle suunnattua korua ilman, että joku on sellaisen tilannut, mutta tätä settiä tehdessä ajattelin hennon, modernin naisen hääjuhlaa.
*

Kuun tytär ja musta aurinko

Kuukiven sanotaan olevan naisellisen voiman kivi ja virittelevän vaistoja hereille. Makeanvedenhelmet puolestaan tuovat kantajalleen kauneutta ja vaurautta :-)


Tämä koru sai nimensä 'Kuun tytär' myös tuosta kauniista hill tribe -hopeisesta putkihelmestä, mikä on kuin kasvavan kuun sirppi. Jotenkin, omassa mielessäni, koru kuvastaa sellaista toiveikasta ja mielihyvän täyttämää elämänuskoa.

Korussa on luonnollisia, upeakiiltoisia makeanvedenhelmiä ja muutama hyvin kaunis viistehiottu kuukivi. Harmi taas, että kuukivien kaunis kissansilmä-loiste ei oikein tullut kuviin, lähikuvassa ehkä hiukan. **
Heti kun näin tämän seuraavan korun akaattiriipuksen, jossa keskiosa on kiillotettu ja reunoilla matat kehykset, nousi mieleen Juicen laulu. Laulusta on tullut aiemmin vähän melankolinen olo, mutta nyt sitten kaivoin esiin sanat ja viimeinen säkeistö on kuin onkin varsin positiivis-sävyinen:

"...hymyilen kun sinut nään.
Mä uskon aikaan toiseen:
ei liput liehu sotaa julistain.
Sinun kanssasi nousen hellimpään
aamuun aurinkoiseen,
ja jonakin aamuna ennen sarastusta
huomaat että musta aurinko nousee." (Juice Leskinen)
Niinpä sitten lainasin korun nimeksi 'musta aurinko nousee', hyviä päiviä ON varastossa.
Akaattiriipuksen seuraan hakeutui larvikiitti-kolikoita, joissa on mainiosti juuri läpitunkematonta mustaa ja sitten tuota välkehtivää siniharmaata. Kontrastiksi laitoin vielä kaksi mattamustaa pyöreää akaattihelmeä larvikiittien sekaan. Riipus on n.3cm ja muut helmet kymmenmillisiä.

**

Akaattien sanotaan mm. lisäävän turvallisuuden tunnetta, lievittävän kipuja ja tasapainottavan koko olemusta. Tarvitko vahvuutta? Larvikiittia pidetään hyvänä kivenä naiselle, joka haluaa esille miehen varjosta tai miehisessä työympäristössä :-)

Selkeää linjaa

Itsellä taitaa olla joku selkeän ja pelkistetymmän linjan kausi menossa.

Ainakin nyt tuntuu siltä, että hopeasta punotut ketjut ovat kauneimmillaan, kun niitä korostaa vain yksi kivi tai helmi enkä oikein kaipaa mitään ylimääräistä pikku helinääkään koruihin.
(Luulen kyllä, että tämä on ohimenevää, koska kaikki luonnospiirrokseni ovat värikkäämpiä.)

Tällä kertaa verkkoketjua keskellään ainokainen musta-hopeinen Pandora-helmi; siis lasia, jossa hopeinen ydin.

Kuvia vaan

Tiikeri lepää

Tämänpäiväinen kaulakoru on tavallista reilumman pituinen ja tehtykin ilman lukkoa, koska se on helppo pujottaa pään yli.

Korun valmistuttua huomasin haluavani omaan savukvartsikoruuni samoja ihania sitriinejä ja tiikerinsilmiä!
Korulle erityistä salaperäisyyttä luovat nuo turritella-akaatit, nekin niin säilöttyjä lempikiviäni kuten isot savukvartsi-mollukat. Turritellassa on niitä ihanan jännittäviä fossiili-kuvioita.


Tiikeri lepää lähtee 'voimakoruksi' Ihanalle Naiselle - miten minä tunnenkin niin monta heitä! :-D

Sanoin korun tilaajalle, että jos tämä ei häntä miellytä, niin jää omaan kaulaani. Mutta: kyllä joudun kuulemma korjaamaan sen oman vanhan korun uuteen uskoon.

*********
Taas lisään tähän samaan postaukseen.
*********
Otin tsiljuuna kuvaa eikä ne vaan... ota onnistuakseen.
Nana-rannekoru sai toisinnon ja korvakorut.