Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

Dekkarit eivät ole millään muotoa lukuharrastukseni keskiössä, mutta jostain kumman syystä olen tullut lukeneeksi niitä alkuvuodesta kohtuullisen ahkerasti. Jo Nesbøn Verta lumella I ja II täyttivät sivistyksestäni Nesbøn kokoisen aukon, ja Nic Pizzolaton esikoisromaaniin tartuin kollegani suosituksen johdosta. Uskon aina kollegoitani, enkä pettynyt tälläkään kerralla, sillä Galveston osoittautui karhean tyylikkääksi ja kiehtovaksi tarinaksi elämästä, kuolemasta ja kaikesta siltä väliltä.  Romaanin päähenkilönä on keuhkosyöpää sairastava nelikymppinen palkkamurhaaja Roy Cady, joka päätyy erinäisten tapahtumien seurauksena pakomatkalle New Orleansista Galvestoniin, teksasilaiseen pikkukaupunkiin. Matkaseuranaan hänellä on teiniprostituoitu Rocky ja tämän mukaansa sieppaama 3-vuotias pikkusisko Tiffany.  Ajallisesti kerronta vaihtelee preesensin ja 20 vuotta sitten tapahtuneen välillä. Royn mielessä kaikki on yhtä aikaa läsnä ja etäännytettynä:  Tietyistä kokemuksista ei se

Like 2010 134 sivua Suom. Taina Helkamo Sairaana ei jaksa paneutua tiiliskiviromaaneihin, mutta lukemattakaan ei malta olla niin kauan kuin vain henki pihisee. Niinpä valitsin lentsupäivän ratoksi vanhan suosikkini, Marjane Satrapin hykerryttävän sarjakuvaromaanin Pistoja , joka on tekijältään kolmas suomennettu teos. Häpeäkseni joudun myöntämään, etten ole lukenut Satrapin Persepolista , joka lienee saanut jo jonkinlaisen klassikon aseman. Miehet, rakkaus, seksi ja naisen oikeus hallita elämäänsä. Siinä teemat iranilaisnaisten teehetkeen ja muisteloihin, jotka ovat toisinaan traagisia, mutta eivät vailla toivoa. Päivällistä seuraava juttelutuokio on naisten omaa tilaa ja aikaa, jolloin voi vapaasti  tuulettaa sydämeltään intiimejäkin asioita. Näin Satrapi luo eräänlaisen salatun näkymän teheranilaiselämään, jota ei uutisista tai ajankohtaisohjelmista löydä. Eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna jotkut naisten kertomat tarinat tuntuvat jopa pöyristyttäviltä. Vai miten pitäis

Like 2014 280 sivua Pidän Jarno Mällisen esikoisromaania jokseenkin onnistuneena: mustaa huumoria ja absurdeja juonenkäänteitä jäntevästi paketoituna. Hyvä hyvä. Niinpä hommasin myös hänen toisen kirjansa tuoreeltaan käsiini, mistä kiitos Likelle. Kirjaston kautta uutuusteoksia saa odotella hyvinkin kuukauden päivät. Hiekkaan piirretty hirviö alkaa lupaavan vinksahtaneella miljöökuvauksella. Mieleen muistuu Erno Paasilinna ja hänen satiirinsa pohjoisesta maaseutukaupungista. Samaa henkeä ja asennetta näissä on:  Raajarikkoista talonemäntää muistuttavan maamme vyötärön tienoilla, turpeaksi takamukseksi levenevän alaruumiin sekä pieneen päähän ja kuivettuneeseen kädentynkään johtavan ylävartalon rajaseudulla sijaitsee 0:n kaupunki. Meren hylkäämälle jättömaalle kasvaneen yhdyskunnan alati kehittyvä rakennuskanta levittäytyy laajana ja matalana tasaisessa maastossa, josta törröttävät kirkontorni ja tehtaanpiippu muistuttavat toisinaan esiin putkahtaneista inhimillisistä ylentymi

Like 2014 346 sivua Tiesin, että jollakin Arlandan parkkipaikoista meitä odotti nelipyöräinen liikkuva helvetti: kuukausi samoja naamoja ahtaassa ja haisevassa elintilassa, tuhansia kilometrejä yön verhoamassa manner-Euroopassa, älinää, ölinää, kännisiä ja kahtena hahmottuvia ihmisen irvikuvia, paskanhajua, nöyryytyksiä, kuolemankrapuloita ja tuskanhikisiä lakanoita, painajaisia, morkkiksia, maustamatonta riisiä, mautonta kananlihaa, kymmenittäin käsittämättömiä englannin aksentteja, epätoivoista koti-ikävää. Kännäämistä, naisia, huumeita, sekoilua, välillä roudataan ja soitellaan. Näin pinkeänutturainen kirjastonhoitaja odottaa kiertue-elämän kuluvan, eikä ole aivan väärässä, jos kohta ei täydellisen oikeassakaan.  Sentenced -yhtyeen kitaristina ja sanoittajana tunnetuksi tulleen Sami Lopakan (s. 1975) esikoisromaani on kuvaus oululaisen hevibändin Euroopan kiertueesta. Osa porukasta on jo turneen alussa hyvässä laitamyötäisessä, osalla taas kierre syvenee matkan edetessä. Yks

Like 2013 253 sivua Äitini oli sairas, mielisairas. Ja niin sairas, että minä olin oppinut jo ennen kansakoulusta pääsemistä kuinka skitsofrenia kirjoitetaan, ja sitä eivät osanneet kaikki aikuisetkaan. Minä osasin kirjoittaa sen latinaksikin: schizophrenia. Ja tiesin että sairaudelle annettiin myös numero, diagnoosi. Tiesin psykoterapian, tiesin lääkkeet nimeltä, tiesin millainen oli Diapamin 10 milligramman tabletti ja montako äiti kesti niitä vaipumatta liian syvään uneen ja kuinka kalliita ne olivat. Annan lapsuuden yllä on varjo: kirjailijaäidin psyykkinen sairaus. Anna oppii sen myötä selviytyjäksi, joka huolehtii itsensä ohella myös äidistään. Onneksi apuakin on ulottuvilla, jos kohta sitä on joskus haettava rämpimällä umpihangessa keskellä yötä. Huomenkellotyttö on fiktiivinen romaani, joka perustuu oululaisen Sarianna Vaaran (s. 1961) omakohtaisiin kokemuksiin. Hänen äitinsä Maria Vaara (1931–1992) oli kainuulaislähtöinen kirjailija, jonka tuotannon läpikäyvänä

Like 2013 247 sivua Kalevan valokuvaaja kävi ottamassa muutaman rullan promokuvia, joissa poseerasin kitaran kanssa. Ihmisten tyhmyys jaksaa edelleen yllättää minut: valokuvaajakin yritti ehdottaa taustalle jotain Oulun nähtävyyksiä kuten tuomiokirkkoa, patosiltaa ja Merikosken voimalaitosta. En tietenkään suostunut. Pysyin coolina ja ehdotin sen sijaan autiotaloa Pyykösjärven rannalla, samaa mestaa, jossa kävin Katjan kanssa. Kauko Röyhkän 15. romaani Poika Mancini jatkaa Röyhkän omaelämäkerrallisen, elokuvaksikin taltioidun Miss Farkku-Suomen (2003) tarinaa. Eletään 1980-luvun alkua. Välde on saanut jo uransa kantimille: hän on muuttanut Helsinkiin, julkaissut kolme albumia ja kaksi romaania. Välden lisäksi romaanin kertojina toimivat Miss Farkku-Suomen pikkusisko Katja ja 18-vuotias lahjakas ja itsetietoinen Poika Mancini, jonka muusikonura on lupaavasti alullaan. Vuorottelevat näk ö kulmat  rytmittävät kerrontaa, jossa ei kuitenkaan tapahdu mitään merkittävää käännekohta

Like 2013 95 sivua Enpä olisi uskonut, että minä, lyhyestä virsi kaunis -aatteen vankkumaton kannattaja, toivoisin romaanille lisää pituutta. Mutta Hanna Haurun Paperinarujumalalle toivoin, sillä sen intensiivisessä ja kiehtovan mystisessä maailmassa olisi viipynyt mielellään pitempään. Vaan milloinpa kaunokirjallisuutta olisi viivoittimella arvosteltu. Ja vaikka sivuja on vähän, ei sisällön tarvitse olla pientä. Hanna Hauru (s. 1978) on valinnut seitsemännen teoksensa aiheeksi 1960-luvulla Oulussa vaikuttaneen uskonlahkon, heinoslaisuuden . Anu Kaipaisen klassikkoromaani Arkkienkeli Oulussa on niin ikään sivunnut tätä liikettä, kuten myös Annika Nykäsen ohjaama dokumenttielokuva Maailmanloppu alkaa Oulusta . Haurun romaanissa primus motorina toimii puhelu, jonka sihteerinä työskentelevä Laina saa kesken työpäivän Jumalalta:      Langan päästä kuuluu vain kohinaa. Toistan: ”Kaupungintalo, Laina Heinonen”, mutta vieläkään ei kuulu mitään. Olen jo sulkemassa puhelinta, kun

Like 2013 215 sivua Joka ilta me luettiin yhdessä Levolle lasken Luojani -iltarukous. Kun mutsi oli lähtenyt meidän huoneesta, Aaron ja minä rukoiltiin vielä lisäiltarukous. Aaron kertoi meitä taivaasta katselevalle faijalle omat asiansa, minä rukoilin että minulle kasvaisi yön aikana pippeli. Marja Björkin neljäs romaani perustuu hänen oman poikansa kokemuksiin. Marion syntyy tytöksi, mutta kasvaa pojaksi. Kaunokkien sijaan hän haluaa käyttää hokkareita, ja synttärilahjoista mieluisin on miekka. Murrosiässä Marion teippaa rintansa jeesusteipillä littanoiksi. Marionista tulee ensin Makke, sitten Miro. Miehen ruumiissa olo tuntuu oikealta: tällainen minun kuuluu olla, tämä on ominta itseäni. Poika on ennen kaikkea selviytymistarina, jonka keskiössä on oikeastaan koko perhe. Äidin ja lasten elämää kuvataan raadollisen realistisesti infernaalisine raivokohtauksineen ja välienselvittelyineen. Suhde äitiin eheytyy rinnan sukupuolen korjausprosessin kanssa.   Tarinan ydin lienee se

Like 2012 196 sivua Marco Kososen esikoisromaanin päähenkilö on raamatullisesti nimetty Adam, jonka varhaiskeski-ikäistä elämää leimaa satunnaisuus ja ajelehtiminen. Naissuhteet ovat väliaikaisia ja työsuhteetkin enemmän tai vähemmän onnenkantamoisia.  Eräänä iltana Adam ajautuu tylsien kotibileiden jälkeen entuudestaan tuntemattomaan ravintolaan, jossa hän viihtyy oitis erinomaisesti. Kotoisa tunnelma ja vanhanaikaisella tavalla  mutkaton sisustus sekä hyvällä maulla valittu musiikki miellyttävät Adamia niin, että hän palaa sinne vielä seuraavanakin iltana. Ja taas parin päivän kuluttua. Pian hänelle tarjoutuu mahdollisuus myös työskennellä Ravintola Kukurissa, jota kuitenkin epävirallisesti kutsutaan Ravintola Lopuksi. Ravintola Loppu toimii romaanissa eräänlaisena bahtinilaisena kronotooppina, ajan ja paikan yhdistävä tilana. Adamille se on myös elämänmuutos ja siirtymäriitti yhä syvemmälle addiktioihin ja päämäärättömään oleiluun. Varoitettu häntä on, lukijan mielenkiinnon k

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Like 2012 209 sivua Sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittua – rakkaus on vain paljon monimutkaisempaa kuin sota. Sodalla on omat lainalaisuutensa ja sen päämäärä on aina selvä. Rakkaudella ei ole sääntöjä, eikä kukaan voi luvata rakkauden pysyvyyttä. 41-vuotias Julie esittelee Normandian maihinnousun tapahtumia turisteille. Hän hallitsee vuosiluvut, hyökkäyslinjat, yksityiskohdat, syyt ja seuraukset. Mutta 8-vuotiaan tyttärensä sairastumista leukemiaan hän ei voi hallita, eikä liioin miestään, joka pettää Julieta nuoremman naisen kanssa. Riikka Ala-Harja kuvaa kuudennessa romaanissaan miltä tuntuu, kun elämä vetää kunnolla maton alta. Juliella on tavallaan kolme sotaa: historialliset tapahtumat, parisuhde ja sota Emman sairautta vastaan. Kirjan tunnelma on intensiivinen, ja vain Julien petturimies jää etäisemmäksi hahmoksi. Teksti mukailee minäkertoja-Julien tunnetiloja: pettymystä, huolta lapsesta: Ojennan jalkapallohuivin Emmalle. Emma riisuu vaaleanpunaisen lippalaki

Like 2003 303 sivua - Asukko nää... Missä nää asut? kysyn. - Välivainiolla. Nyt olen ainakin avannut suuni. - Sirppitiellä, Pike täsmentää. Sen on niin helppo puhua. - Mä asun Tuirassa. Koskihallia vastapäätä. Tai Koskihallin ja kirkon välissä. Miss Farkku-Suomen miljöönä on kirjailijan kotikaupunki, 1970-luvun Oulu. Pohjoinen pikkupaikkakunta elää irrallaan suuren maailman virtauksista. Sen vaivoin kaupunkilaistuneet maisemat eivät ole idyllisiä: harmaita lähiöitä, betonikolosseja, ränsistynyt Limminranta, radanvarsia ja jättömaita. Sosiaaliset ympyrät ovat pieniä ja hierarkkisia, ja romaanin minäkertoja, lukiolainen Välde jättäytyy niiden ulkopuolelle suosiolla. Kun kirjasto suljetaan lauantaina kahdelta ja kaupat ovat menneet kiinni, kadut tyhjenevät, eikä jäljelle jää mitään. Oulu on kuin dystopia: autioitunut arktinen peräkylä, jonka katuja yksinäinen Välde harhailee. Välde haaveilee luokkakaveristaan Pikestä, joka valitaan Suosikin kauneuskilpailussa Miss Farkk

Like 2011 200 sivua Kieroonkasvukertomus piti aloittaa kahteen kertaan. Ensimmäinen lukuyritys tyrehtyi sekaviin tunnelmiin: näitä pienimunaisuuden traumakertomuksia on nähty, viimeksi Elias Kalmiston Pihtarissa (Kumiorava, 2011). Vaan yritin vielä uudemman kerran, koskapa Jarno Mällinen kirjoittaa hyvin, eikä tähän romaaniin mikään sisäsiisti tyyli sopisikaan. Mällinen (s. 1965) on oululainen toimittaja ja muusikko. Kieroonkasvukertomus on hänen esikoisromaaninsa. Kieroonkasvukertomus on nimensä mukaisesti kasvukertomus Tommista, tehtaanjohtajan pojasta, jota kiusataan koulussa ja vähän kaikkialla. Sivistyneistösfääreissä elävistä vanhemmista ei ole tueksi. Isä on kaavoihinsa kangistunut kummajainen ja äidin kiinnostus poikaansa kohtaan on miltei insestisen intensiivistä.  Tommin ja hänen vanhempiensa väliset keskustelut ovat teennäisyydessään kuvaavia. Kuinka pihalla vanhemmat voivatkaan olla lastensa todellisuudesta? Mällinen kuvaa ahdistavan tarkkanäköisesti To