Tammi 2013 420 sivua Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus. Rakkaus myös pettää, valehtelee ja käyttää tilaisuuden hyväkseen – ainakin Annamari Marttisen (s. 1960) kuudennessa romaanissa Mitä ilman ei voi olla . Kun Iiro lähti Liljan luota, kello ei ollut kymmentäkään. Hän oli pessyt itsensä hätäisesti lavuaarin ääressä. Pukiessaan takkia Iiro oli ottanut kännykän taskustaan ja pyytänyt viereen seisomaan tulleelta Liljalta puhelinnumeron. Hän näppäili sen suoraan puhelimeen, siihen oli tullut kaksi puhelua. Kun hän astui rappukäytävään, painoi oven takanaan hiljaa kiinni ja riensi rappuja alas, hänen olonsa oli puhdas ja kevyt. Oli aikaista mennä kotiin juhlista, hän oli lähes selvä. Rikollinen olo pysyi poissa. Hän tutkaili sitä ihmeissään. Tältä siis tuntuu pettää. Iiro tapaa balettitanssijatar-Liljan ystävänsä taidenäyttelyssä. Hetken mielijohteesta pari päätyy sänkyyn ja intohimoiseen salasuhteeseen. Iiro, kunnollinen aviomies ja perhe