Kaunis Saara näki hänet ensimmäistä kertaa nyrkkeilykehässä. Vaalea kiharapää sai tytön seuraamaan ottelua koko sielullaan ja kehollaan. Mies liikkui kissamaisen nopeasti päkiöillään härnäten ja suojautuen, harhauttaen ja iskien. Vaikka veli varoittelee nuorta Saaraa naistennaurattaja-Reinosta, Saara ihastuu, rakastuu, menee naimisiin ja perustaa perheen. Elämä osoittautuu kuitenkin aivan toisenlaiseksi, mitä hän oli kuvitellut. Tulee sota, puutteen ja niukkuuden vuodet, pettymyksiä, mutta välillä onneakin. Viina vie miestä, kuten vei varmaan montaa muutakin sodan henkisesti rikkomaa perheenpäätä. Saara saa monta lasta, joista huolehtiminen vie hänet jaksamisen rajoille. Äitiys – johon jo Eeva Heilalalta lainatussa motossa viitataan – on yksi romaanin punaisista langoista. Kaunis Saara jatkaa Pirkko Mattilan esikoisromaanissa, Perämeren Sofiassa (2009) alkanutta suvun naisten tarinaa. Ajattelen Sofiaa ja Saaraa rinnakkaisteoksina, tarinoina vahvoista pohjoisen naisista.