Siirry pääsisältöön

Taina Haahti: Kaikki mitä tiedän huomisesta


Siltala 2011
361 sivua

Vaikka avioero ja muut säädylliset murhenäytelmät ovat kirjallisuudessa paljon käytettyjä aiheita, voi niitä käsitellä tuoreella tavalla. Pauliina Vanhatalon Gallup (2009) nostaa esiin myös lasten näkökulman, Tiina Lymin Susi sisällä (2010) taas liioittelee ihmissuhteet groteskeiksi.

Taina Haahdilla ero tehdään eliitin viileydellä. Liike-elämän ykköskaartiin lukeutuva Martti Partola vaihtaa kuusikymppisen vaimonsa nuorempaan suorastaan steriilein ottein. Suojattua hienostorouvan elämää viettänyt Helen jää miltei tyhjän päälle, mutta ei onneksi täysin osattomaksi, vaikka hän joutuukin muuttamaan luksusasunnosta nuhjuiseen yksiöön Kalliossa.
Uusi tuttavuus, nuori ja komea sijoituspankkiiri Mikael, auttaa Heleniä uuteen alkuun paitsi rakkaudessa, niin myös talouden saralla. Tukena Helenillä on myös ikiaikaiset ystävättärensä – kuin osoituksena miten paljon rakkautta paremmin ystävyys kestää vastoinkäymisiä. 

Miehet jäävät romaanissa hieman stereotyyppisiksi ja pinnallisiksi, jos kohta Haahti vaikuttaakin näyttävän, että raha meitä kaikkia pyörittää, oltiinpa sitten miehiä tai naisia, nuoria tai vanhoja.

Kaikki mitä tiedän huomisesta on aikuisten chick littiä, sujuvaa laatuviihdettä ilman imelyyttä ja turhan helppoja ratkaisuja. Annan kolme tähteä ja suosittelen joululomalukemiseksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin...

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...

Markus H. Korhonen: Puistola

Urbaanin oululaisuuden kannalta vilkkaassa paikassa sijaitsee vuonna 1912 valmistunut Asunto-osakeyhtiö Puistola. Iso- ja Pakkahuoneenkatujen risteyksen luoteiskulmassa oleva – tätä nykyä vaaleanpunainen – viisikerroksinen kivirakennus veikeine kulmineen, käänteineen, ikkunoineen ja kattomuotoineen herättää sukupolvesta toiseen ohikulkijan huomion, olipa ohikulkija sitten avojalakanen oululainen tai tullista tullut . Nyt kun Oulun keskusta hakee Valkean rakentamisen myötä uutta ilmettään – ja luoja paratkoon, löytää sen toivottavasti joskus – on miltei lohdullista ajatella judeng-tyyliä henkivän Puistolan ajatonta eleganssia. Legendaarisen kulttuurihistorioitsijan  Markus H. Korhosen historiakatsauksessa rakennustekniset seikat jäävät sivusosaan: painopiste on kulttuuri- ja sosiaalihistoriassa. Keskieurooppalaista myöhäisjugendia edustavan Puistolan nykyinen väritys ei ole alkuperäinen. Alkuperäinen ulkoseinäväri luokiteltiin 1990-luvulla tehdyissä tutkimuksissa persik...