Tekstiiliveistos, betonitöitä ja syksyn tunnelmia

Eräänä päivänä alkuviikosta kun lapset oli oikein levottomalla tuulella, suostuttelin heidät pihalle kameran kanssa. Puiden latvoista oli hienoja kuvia kun kamera ja vähän energiaa purkaneet lapset tulivat takaisin sisälle.. Olivat ottaneet kuvia myös joistakin ulkosalla olevista töistäni, joita en ollut blogiin kuvaillut.. Marssinpa sitten itsekin kameran kera ulos..

 

Tämä 2 ½ -vuotias, koko kesän syreenin alla istuskellut neito on Paverpolilla eli kankaankovetin-aineella tehty tekstiiliveistos. Tein samoihin aikoihin myös toisen pihapatsaan, mutta se oli viime talven aikana säilytyksessä kokenut aika kovia enkä ole saanut sitä korjattua.. Runko alla on kanaverkkoa, vartalo päällystetty paperimassalla, hiukset langanjämiä ja vaatteet jostakin vanhasta huivista.. Paverpoliin voisi lisätä halutessaan Paverplastia, jolloin patsaasta saisi myös pakkasen kestävän.. Mutta se ostamani Paverplast on tuolla kaapin perällä ja tuskin se sieltä auttaa joten neitokainen istuskelee talvet autotallissamme.. Yhden pakkasyön ehti kuitenkin olla ulkosalla eikä onneksi näyttänyt miksikään menneen (oikenpuoleinen kuva)..

Paverpolia löytyy ainakin harmaana, mustana, pronssina ja läpikuultavana. Läpikuultavaan massaan voi lisätä jauhemaisia värejä, joita saa myös useissa väreissä.. Mm. Sinelli ja Cc-Hobby myyvät näitä tuotteita.. Itse sain innostuksen luettuani jostakin puutarhalehdestä jutun naisesta, joka oli tehnyt tällä tekniikalla aivan ihania peikkoja kotipihaansa. (Lisään lehden nimen ja numeron tähän kunhan seuraavan kerran kaivelen lehtipinoja ja törmään artikkeliin..)
 

 

Betonitöistä innostuin jokunen vuosi sitten. Ensimmäinen työ oli iso raparperinlehti. Sitä olen muutamaan kertaan joutunut korjailemaan kun oli sekin ensimmäisen talven sisätiloissa ja saanut säilytyksen aikana pieniä murtumia.. Viime talveksi käänsin lehden paikallaan vain nurinpäin ja hyvin kesti. Eniten pelkäsin että lapset hyppii sen talven aikana hajalle, mutta tämä on niin puskan juurella ettei sitä pelkoa taida oikeasti olla. Näitä olen tehnyt useampia, mutta tämä ensimmäinen on edelleenkin mielestäni parhaiten onnistunut..

 

Vieressä kuva menneeltä kesältä. Hento keijunmekko rouhean betonilehden vieressä näyttää minusta tosi kivalta..

 

Vuosi sitten kesällä olikin vuorossa betoniruukut.. Kirjastosta lainasin muutamia kirjoja aiheesta ja siitä se kipinä lähti.. Näissä on muotteina käytetty muoviruukkuja, pienemmissä mm. amppeleita ja isompaan ostin vartavasten vähän isomman muoviruukun. Tahtoo vain nuo muoviruukut hajota kun niitä irrottaa, mutta toisaalta; onhan betoninen ruukku sitten kestävä! Isosta ruukusta unohtui reikä pohjasta ja sitä pidän ihan seinän vieressä ettei kukat ihan huku jos sattuu satamaan.. 

 

 

 

Betonisaappaat tein myöskin viime vuoden kesällä. Olin heittänyt yhdet rikkinäiset lasten saappaat roskiin, kun muita betonitöitä tehdessä tuli mieleeni että voishan niitä saappaita vielä muottina käyttää ja kävin hakemassa ne takaisin.. Ne täytyikin sitten leikata ihan kappaleiksi että betonisaappaat sai oikeista saappaista pois.. (Näistä onkin ollut jo aikaisemmin pikku tossujen yhteydessä mainintaa..)
Toinen saapas on vähän kovia kokenut, mutta tykkään näistä kovasti!
 

 

Syksy on ja kesä on pois
talvea ootellaan
Linnut on hiljaa, peltojen viljaa
kuu katsoo taivaaltaan
-Anni-Tannin Syyslaulu-

 

 

Viimeiset omput roikkuu vielä ulottumattomissa..



Mukavaa viikonloppua sinulle!