Merisairaus paranee sillä, että istuu puun alla.


sunnuntai 15. joulukuuta 2024

Talo nimeltä Norma

Jumittauduimme näköjään hetkeksi Katajanokalle. Muistin nimittäin hotellissa ollessani, että Katajanokallakin on jugendtaloja, joita suunnittelin vuonna 2021 ryhtyväni bongailemaan ja kuvaamaan enemmänkin. Innostukseni sai tuolloin alkunsa jugendkierroksesta, jonka tein Eirassa, Punavuoressa ja Kampissa (postaus siitä täällä). Asia kuitenkin unohtui, kunnes näin nyt Katajanokan talot. 

Koska minusta on mielenkiintoista kurkata välillä myös menneisyyteen, katsotaanpa ensin, miltä Katajanokalla näytti vuonna 1868. 

Kuvalähde: Helsingin kaupunginmuseo.

Taustalla on Uspenskin katedraali, joka vihittiin käyttöön juuri vuonna 1868. Muuten Katajanokan rakennuskanta on matalaa, ja talot ovat lähinnä puisia mökkejä. Katedraali näyttää tuossa ympäristössä minusta aika utopistiselta. 

Helsingin jugend -kirja kuvaa 1870-luvun Katajanokkaa seuraavasti: 

"Nykytermein Katajanokka oli vielä 1870-luvulla slummi. Sen itäosissa sijaitsivat Engelin suunnittelema laivaston kasarmi sekä lääninvankila, mutta alueella ei ollut asemakaavaa eikä rakennusjärjestystä ja siitä oli muodostunut kaupungin ahtain ja asuinoloiltaan alkeellisin hökkelikylä.
Muutamassa vuodessa ränsistyneestä ja kallioisesta salakapakoiden satumaasta kehittyi Helsingin uudenaikaisin kaupunginosa ja ensimmäinen, joka rakennettiin kokonaan kivestä ja tiilestä. Tämän huikean muodonmuutoksen syntyyn vaikutti keskeisesti se, että uusi, yhteiskunnallisesti vaikutusvaltainen joukko ihmisiä ja uusi arkkitehtuuri löysivät Katajanokalla toisensa."

Lähde: Helsingin kaupunginmuseo.

Kuvassa on vuonna 1903 valmistunut arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelema talo osoitteessa Luotsikatu 2, ja kuva on otettu samana vuonna. Vasemmassa laidassa näkyy hieman Tallbergin taloa, mutta ympärillä on vielä tyhjiä tontteja. Kuvan etuosan puistoalueella oli aloitettu istutustyöt vuonna 1897. 

Lähde: Helsingin kaupunginmuseo.

Tämä kuva puiston istutustöistä on vuodelta 1907. Taustalla näkyy Rahapajankadun taloja. Puisto oli nimeltään Katajanokanpuisto vuoteen 2014 asti, jolloin puiston nimi muutettiin Tove Janssonin puistoksi (palaan syihin myöhemmin). 

Lapsia Katajanokan puistossa lastenhoitajan tai kotiapulaisen seurassa 1910-luvulla. (Helsingin kaupunginmuseo)

Kuvassa on Luotsikatu 2 tänään. Talon nimi on Aeolus, joka tarkoittaa kreikkalaisessa tarustossa tuulten jumalaa.

Aeoluksen koristeaiheista löytyy viittauksia tuuleen.

Kadun toisella puolella (Luotsikatu 1:ssä) oleva Tallbergin talo on yksi varhaisimmista jugendkauden rakennuksista Suomessa, sillä se valmistui jo vuonna 1898. Talon suunnittelivat tuolloin vielä tuntemattomat arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen, jotka voittivat Tallbergin talon suunnittelukilpailun. Nuorukaiset olivat juuri valmistumassa arkkitehdeiksi, ja tämä talo toimi lähtölaukauksena heidän huikealle uralleen. Eliel Saarinenhan on suunnitellut esimerkiksi myös Helsingin rautatieaseman.

Tallbergin talo.

Ihastelin erityisesti talon yksityiskohtia. 

Toisella puolella tietä, osoitteessa Luotsikatu 4 (vuodelta 1906), on talo, jonka kiinnostavin yksityiskohta on aivan katonrajassa oleva koristeellinen ikkuna (itse asiassa niitä oli kaksikin). 

Ikkunan takana on ateljeehuoneisto, jonka ensimmäinen asukas oli Hugo Simberg – yksi suomalaisen taiteen päänimiä. Vuonna 1915 asuntoon muutti taiteilijapari Victor Jansson ja Signe Hammarsten-Jansson esikoisensa Toven kanssa. Ateljeehuoneisto oli siis Tove Janssonin lapsuudenkoti, ja Katajanokanpuisto nimettiin Tove Janssonin puistoksi vuonna 2014 taiteilijan satavuotisjuhlan kunniaksi. 

Osoitteessa Luotsikatu 5 on talo nimeltä Eol, jonka kiinnostavin yksityiskohta on parveke hirsipylväineen. 

Eolin talo on viimeinen kolmesta Gesellius–Lindgren–Saarisen Katajanokalle suunnittelemasta asuintalosta. Talon alakerrassa oli 1900-luvulla Elannon myymälä.

Luotsikatu 5 vuonna 1933. (Lähde: Helsingin kaupunginmuseo.)
Sama talo vuonna 1950. (Lähde: Helsingin kaupunginmuseo)

Elannon leipämyymälä. Kuva on noin vuodelta 1932. (Lähde: Helsingin kaupunginmuseo)

Osoitteessa Luotsikatu 10 sijaitsee yksi Katajanokan kolmesta suosikkitalostani eli talo nimeltä Norma. Talo poikkeaa alueen muista rakennuksista sillä, että se on paljon jyhkeämpi, ja siinä on suorastaan linnamaisia elementtejä. 

Norma on rakennettu vuonna 1904.

Miltäköhän tuntuisi kulkea tällaisesta ovesta kotiinsa.

Yleiskuvaa Luotsikadusta. Norma on kuvan oikeassa laidassa.

Luotsikatu 7.

Luotsikatu 14:n rakennus on valmistunut hieman myöhemmin kuin edellä mainitut talot, vuonna 1910, ja se onkin tyyliltään vähän erilainen.

Luotsikatu 16.

Luotsikadun ja Vyökadun kulmauksessa sijaitsee talo nimeltä Klinten, joka on Katajanokan suurimpia jugendrakennuksia. 

Klinten valmistui vuonna 1904.

Talossa on barokkihenkisyyttä, joka on melko harvinaista suomalaisessa jugendissa. Aikalaiskriitikko "Teräskynä" tuomitsi Klintenin barokkihenkisyyden Rakennustaito-lehdessä "palaseksi huonoa arkkitehtuuria". 

Klintenin erikoisuus ovat kulmatorneja kannattelevat sirot graniittipylväät. 

Luotsikadun päässä on Wellamo, yksi Katajanokan suosikkirakennuksistani.

Wellamo.

Wellamo valmistui vuonna 1904, ja sen suunnitteli Selim A. Lindqvist. Vellamo on suomalaisessa tarustossa vedenjumala Ahdin vaimo ja veden emonen. Wellamon koristeaiheissa esiintyy vallaton joukko otuksia Vellamon valtakunnasta, ja juuri nämä otukset – ja talon koristeet muutenkin – viehättivät erityisesti. 

Vyökatu 3 eli As Oy Tuki, joka oli alun perin työväen asunto-osakeyhtiö.

Vyökadun ja Kauppiaankadun kulmassa on kaunis talo, joka on rakennettu vuonna 1906. 

Sama rakennus vuonna 1967. (Lähde: Helsingin kaupunginmuseo)

Osoitteessa Kauppiaankatu 9–11 sijaitsevat Lietzénin talot, jotka ovat samojen arkkitehtien (Karl Verner Polón ja Georg Wasastjerna) suunnittelemat vuosina 1903 ja 1905. Kauppiaankatu 11 oli harmillisesti rakennustelineiden peittämä, joten siitä ei saanut minkäänlaista kuvaa, mutta Kauppiaankatu 9 antautui onneksi kuvattavaksi. 

Ja millainen talo se olikaan! Niin koristeltu ja kaunis, että se oli minusta koko Katajanokan kaunein rakennus.

Taloa lähestyi muovikassi kädessään mies, joka näki valokuvaamiseni ja kysyi minulta, että eikö olekin kauniita taloja. "Tämä on jugendtalo", mies jatkoi, "ja 120 vuotta vanha, niin kuin muutkin tämän alueen talot". Kun kerroin tulleeni paikalle nimenomaan jugendtalojen takia, juttelimme hetken aikaa jugendista ja Katajanokasta. Sitten satuin kysymään, asuiko mies jossakin täällä päin, ja hän kertoi olevansa juuri tämän talon, Kauppiaankatu 9:n, talonmies. Mies oli asunut Katajanokalla jo 35 vuotta.

Ihastelin talon kauneutta ja sain kuulla, että talo olikin juuri maalattu. "Ei enää rakenneta tällaisia taloja, joissa olisi tällaisia koristeita". Koko talo oli ollut huputettuna keväästä asti, ja miehen kaikki kukat olivat kuolleet valonpuutteen takia. Talosta oli otettu huputukset ja rakennustelineet juuri pois, mutta viereissä talossa oli vielä rakennustelineet jäljellä. Mies oli ostanut kuolleiden kukkien tilalle kaksi amaryllista, joista toinen näkyi kadulle ja jonka mies esitteli minulle ikkunasta. Komea se olikin.  🤭

Juttelimme hyvän tovin, ja sain kuulla muun muassa, kuinka talonmies oli pelastunut lapsena täpärästi, kun ei lähtenytkään jostain syystä serkkunsa kanssa 9-vuotiaana luistelemaan. Jää oli kuulemma pettänyt serkun alta, serkku oli hukkunut, ja "siellähän minäkin olisin ollut, jos olisin lähtenyt mukaan". 

Olin lopulta niin viluissani, että minun oli pakko lähteä jatkamaan matkaa. Talonmies kertoi, että hänellä oli ollut tarkoitus viedä polkupyörällä veljelleen Pasilaan kahvia mutta että oli nyt kahden vaiheilla kylmyyden takia. Mies totesi, että juttutuokio oli ollut oikein mukava, ja minä olin samaa mieltä. Joskus juttelu ihan vieraan ihmisenkin kanssa on ihanan vaivatonta, ja tämä oli sellainen kerta. Hetken päästä mies mennä suhahti polkupyörällä ohitseni, muovikassi pyörän sarvesta roikkuen. Siellä ne kahvit nyt menivät Pasilaan.

Ennen kuin jätin hyvästit Katajanokalle, matkalla oli vielä muutama kiinnostava talo. 

Kauppiaankatu 9:n vieressä sijaitsee Olofsborg, jonka rakennutti suomenkielinen ystäväjoukko, joka halusi kotitalollaan ottaa kantaa venäläistämispolitiikkaan. Rakennuksen nimi viittaa Olavinlinnaan, joka perustettiin 1400-luvun lopulla puolustuslinnoitukseksi Venäjää vastaan. 

Olofsborg (1902).

Olofsborg on luonnonkivijalkoineen samalla hyvin jyhkeä että veikeän huvilamainen, ja siinä on nähtävillä monia tuon ajan rakennusperinteen tärkeitä yksityiskohtia, kuten torneja ja erkkereitä.

Olofsborginkin on suunnitellut kolmikko Gesellius–Lindgren–Saarinen. 

Tien toisella puolella oleva Kauppiaankatu 2 poikkeaa alueen muista rakennuksista jonkinlaisella yksinkertaisuudellaan.

Elin Ingbergin konekirjoituskoulu Kauppiaankatu 2:ssa vuonna 1916. (Lähde: Helsingin kaupunginmuseo)

Kauppiaankatu 1 herätti lämpimiä tunteita, sillä katolla näkyi tuttuja hahmoja. 

Semmoinen oli se kierros. Ehkäpä lähden taas neljän vuoden päästä kuvaamaan lisää Helsingin jugendtaloja. 😆

Lähteet: 
Björkman, Johanna et al. 2019. Helsingin jugend: arkkitehtuuriopas. Helsinki: Otava.
Helsingin kaupunginmuseo. Finna-hakupalvelu. https://hkm.finna.fi/

24 kommenttia:

  1. Apua miten ihania!! Mä kuolen… tiedätkö mikä on paras hetki tuolla? Varhainen kesäaamu, kun aurinko alkaa paistaa, mutta ketään ei vielä näy. Ehkä kesäyökin. Tulin joskus Ruotsinlaivalta aikaisin kesäpäivänä ja haahuilin tuolla kameran kanssa. Ja postasin blogiinkin sitten kuvia. 😄

    Nuo on niin ihania, että voisin asua ihan jokaisessa! Ja tuollaiset juttuhetket on elämän suola. Minä harrastan niitä aina silloin tällöin. Loppukesästä juttelin kauan Tampereella yhden puiston penkillä jonkun mummon kanssa, joka oli melkein äitini ikäinen - jos äiti eläisi - ja se oli molemmille piristävä hetki.

    Tuo Uspenskin katedraali liittyy mun sukuun siten, että esiäitini (josta aina jauhan) Matildan isäpuoli oli Uspenskin rakennusmestari. Hän sai kultaisen taskukellon Venäjän keisarilta kiitokseksi tästä työmaasta. Siksi tuo paikka on mulle yksi niitä satumaisia ja tärkeitä paikkoja, kun menen Helsinkiin.

    Mä en ikinä osais päättää, että missä talossa asuisin, (jos sais valita vaikka Katajanokan taloista minkä,vaan) että sikäli hyvä, että asun täällä landella, eikä kukaan tarjoa moista mahdollisuutta. (Harmi toisaalta…🤨)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että! Voin kuvitella miten kauniilta nuo talot näyttävät aamuauringossa. Aamut ovat minusta parhaita hetkiä muutenkin. 😊

      Mä en nuorempana ruvennut kovinkaan herkästi juttusille vieraiden kanssa, mutta näköjään ikä muuttaa ihmistä tälläkin tapaa. Pienetkin jutustelut ihmisten kanssa piristävät päivää, ja varmasti sellaista, jolle se on päivän ainoa juttuhetki (kuten kuvailemasi mummo ehkä oli), se piristää aivan erityisesti. ❤️

      Ooh, mikä sukutarina sinulla liittyy Uspenskin katedraaliin. Katsot Uspenskia varmasti ihan eri silmin kuin me muut. 😍

      Mitä enemmän on mahdollisuuksia, sitä vaikeampi on päättää. 🤭 Itse en välttämättä tykkäisi asua noin kantakaupungissa, vaikka onhan noissa vanhoissa taloissa oma viehätyksensä. Kaiken lisäksi ne ovat todella tukevaa tekoa verrattuna nykyajan taloihin!

      Poista
  2. Ulrika50v.blogspot.com15.12.2024 klo 11.51

    Upeita taloja ja yksityiskohtia !
    Vanhemmilla ihmisissä on paljon mielenkiintoisia tarinoita, he ovat ehtineet kohdata paljon pitkän elämän aikana . Kiva postaus. 🤎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos pidit postauksesta. 😘 Talot ovat minustakin niin kauniita!

      Vanhemmilla ihmisillä olisi kyllä vaikka minkälaisia tarinoita, jos löytyisi kuuntelijoita. Minunkin mammani (äidinäiti) kertoi aina pitkiä tarinoita elämästään, kun olimme lapsia. Harmi, kun en muista niistä enää kuin jotain pieniä pätkiä.

      Poista
  3. Olipa hieno postaus! Viime kesänä tuolla pyörittiin, niin oli mielenkiintoista saada taustatietoja. Tuo kuva Uspenskin katedraalista hökkeleiden keskellä on ajan muutoksia hyvin kuvaava! On tuo katedraali ollut ihmetys silloin, ja on se vaikuttava edelleen. Siellä on niin rauhoittava tunnelma.

    Hyvää kolmatta adventtisunnuntaita! ✨

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Joululainen! 🤗

      Uspenskin katedraali näyttää suorastaan omituiselta noiden hökkelien keskellä. 😅 Kukahan alun perin keksi, että tehdäänpä tuollainen pytinki tuohon paikkaan. 🤭 Mutta komea on rakennus, ja hurjaa ajatella, miten haastavaa sen rakentaminen on mahtanut olla sen ajan työvälineillä ja -tavoilla.

      Hyvää kolmannen adventtisunnuntain iltaa sinulle! ❤️

      Poista
  4. Huokaus! ♥ Olipa mahtava ja kattava postaus, kiitos! Itsehän piipahdan Skattalla vain laivalle mennessä ja sieltä palatessa, mutta kyllä minä noita ratikkamatkan varrelle sattuvia taloja aina ihastelen. Tuli infoa siihen malliin, että.
    Nauratti se, että kun mies kertoi ostaneensa kaksi amaryllista, niin mitä veikkaat - kuinka moni palasi kurkkimaan ikkunoihin löytääkseen sen kukan? Minä ainakin tein niin. 😄 Tuollaiset ovat niitä ihania kohtaamisia!
    Jäätävästä tuulesta huolimatta: mukavaa kolmatta adventtisunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, että jaksoit lukea. 🤗

      Itse asiassa mäkin kävin Viikkarin terminaalissa. Tuli tuolla kuvauskierroksella ihan hirveä vessahätä, ja sitten kun mietin, että missä tässä nyt olisi lähellä vessa, keksin terminaalin. Luulin, että se olisi paljon lähempänä, mutta se olikin ihan siellä Katajanokan perällä. Aika tiukille meni, mutta kerkesin. 😅

      Harmi, että en tullut ottaneeksi kuvaa siitä amarylliksesta. Mies oli laittanut samaan ikkunaan myös punaiset jouluvalot, jotka hän kertoi löytäneensä pihalta joulukuusta laittaessaan. Mies päätti pelastaa hylätyt jouluvalot ja laittaa ne ikkunaansa, ja nekin hän esitteli minulle. 🤭 Ihana kohtaamisia tuommoiset kyllä.

      Mukavaa kolmannen adventtisunnuntain iltaa sinullekin! ❤️ Minä tulin tänään Savonlinnaan, ja täällä se vasta kylmä on. 😬

      Poista
  5. Olipa hienoja taloja! Mä oon ehkä höpsö maalainen, mutta aina Helsingissä tuollaisten talojen ohi kulkiessa en mitenkään pysty ymmärtämään, että niissä on varmaan useammassa ihan vaan tavallisia asuntoja. Mulle tulee aina mielikuva toimistoista tms, kun talot eivät ole "perinteisten" kerrostalojen näköisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta ei ole ollenkaan höpsöä, jos et osaa mieltä noita taloja asuintaloiksi. On ne niin tavallisuudesta poikkeavia. Mä taas ajattelen aina jotenkin automaattisesti, että tuommoisissa taloissa asuu "parempaa väkeä", vaikka suuri osa asukkaista on varmaan ihan tavallisia ihmisiä. 😅

      Poista
  6. Kiitos arkkitehtuurimatkasta <3 Onpa kauniita rakennuksia Katajanokka pullollaan. Näitä vanhoja rakennuksia on ihana katsella ja lukea myös niiden historiasta.
    Silloin, kun miehen kanssa Katajanokan vankilassa yövyttiin viisi vuotta sitten, oli sateinen heinäkuinen päivä. Lähitienooseen tutustuminen jäi silloin vähiin. Sohlbergin kotimuseossa vierailun jälkeen alkoi korona, enkä ole Katajanokalle sen jälkeen "eksynyt" muuten kuin terminaaliin risteilyille lähdettäessä. Nyt houkuttelisi uusia hotelliyö Strawberry-konseptilla ja kiertää vähä enemmän Katajanokkaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että jaksoit lukea ja tykkäsitkin. 🥰 On kyllä upea juttu, että meillä on Suomessa näin paljon kaunista arkkitehtuuria.

      Oli kiva lukea Katajanokka-muistoistasi! Ja tosiaan, siinä Kauppiaankatu 11:ssä on Sohlbergin kotimuseo, joka on tosin ollut suljettu sen remontin takia. Kyllä minusta Katajanokka-hotelli kestää toisenkin vierailukerran, joten ei muuta kuin uusintareisulle. 😊

      Kivaa joulukuun jatkoa!

      Poista
  7. Olipa hieno Katajanokan esittely! Pari vuotta sitten kun yövyin siellä yhdessä hotellissa (en siinä vankilahotlassa), niin sitten kävelin yhden kaverin kanssa juuri tutustumassa noihin jugend-taloihin. Hänellä oli joku Katajokka-opaskirja mukana, joten kierrettiin jonkun verran. Ne ovat upeita! Tunnen jonkun verran työmatkojen vuoksi Krunikkaa, sillä siellä on monta taloa, joissa olen ollut kokouksissa ja sitten myös syömässä. Tammikuussa taas menen sinne!
    Minusta jugend on tosi mielenkiintoinen tyyli ja niitä taloja kyllä tulee aina bongattua, kun niitä täällä Turussakin on. Kaikkea ei Turuntauti sentään saanut purettua, vaikka kovasti yritti!
    Mukavaa joulunalusaikaa - kohta pääsen täältä pakkasiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helena!

      Hauska kuulla, että sinäkin olet käynyt tutustumassa Katajanokan jugendtaloihin. Krunikka on mulle (vielä) ihan tuntematonta maaperää, joten olisikohan siinä sitten seuraava kohteeni. Onneksi jugendtaloja Helsingissä riittää! Muistelen lukeneeni jostain, että niitä olisi Helsingissä yli 600.

      Jugend on minusta jostain syystä erityisen kiehtovaa. Siinä kiinnostaa ihan puhtaan arkkitehtuurin lisäksi myös se, miten pienen ajan sisällä talot ovat nousseet ja miten nopeasti Helsingin katukuva muuttui. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että ihan muutamassa vuodessa Helsinkiin nousi niin paljon uusia ja niin upeita taloja.

      Mukavaa joulunalusaikaa sinullekin! Pohjoisessa onkin ollut ihan hirmupakkaset. Itse en tiedä, miten selviytyisin niin kylmässä, mutta pukeutumalla riittävän lämpimästi kai. 😅

      Poista
  8. Ihana postaus! Olen joskus käynyt Katajanokalla sisäpihakierroksella ja se oli tosi mielenkiintoinen. Paikan vanhat rakennukset ovat upeita, olisi ollut hieoa jos uudemmatkin olisi rakennettu vähän samaan tapaan... Rakennuksista pidän erityisesti Luotsikatu 2. vihreästä ihanasta talosta, jonka pieni kioski on todella tunnelmallinen. Wellamon hassut hahmot ovat aivan hurmaavia, olisi ihana katsella niitä kotiin tullessa (mitä siis en tee, koska meidän talossa on vain tasaista rapattua seinää). Norma on käsittämättömän jyhkeä ja siellä olisi varmasti turvassa omassa pienessä asunnossaan. Ikkunasyvennykseen voi ehkä käydä jopa nukkumaan, luulen niiden olevan sen verran syviä ;-)

    Ei olisi yhtään vaikeaa muuttaa tuonne kauniisiin kivitaloihin.

    Hauska tämä kohtauksesi talonmiehen kanssa. Pidän erityisen arvokkaana talonmiehiä, nykyinen meillä on aivan taivaan lahja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Birgitta. 😘

      Sisäpihakierros kuulostaa todella kiinnostavalta! Minäkin kävin kurkkimassa muutamalla sisäpihalla, mutta ainakin näin talvella pihat eivät olleet mitenkään erityisen viehättäviä. Itse asiassa ihmettelin, miten sisäpihoille pääsee hyppimään kuka vain. 🤭

      Minäkin soisin, että uudempiin rakennuksiin uhrattaisiin hieman enemmän ajatusta ja vaivaa. Mutta talot pitää saada pystyyn edullisesti ja nopeasti, eikä silloin ole aikaa jäädä nyhräämään mitään yksityiskohtia...

      Eipä ole Wellamon hahmoja meidänkään seinissä – ellen sitten satu vilkaisemaan itseäni ikkunaan heijastuvasta varjosta. 🤣

      Normasta tuli mieleen jokin saksalainen(?) linna. Olisi kiva päästä näkemään asuntoja sisältäpäinkin. Ajattelepa, jos siellä olisikin jotkin Ikean kalusteet. 🤭 Ei Ikeassa tietysti sinänsä mitään vikaa ole, mutta jotenkin rakennuksen ulkopuoli ja sisäpuoli hieman riitelisivät keskenään.

      Minäkin mietin jälkeenpäin, että miten harvinaista ja ihanaa, että jossakin talossa on vielä talonmies! ❤️

      Poista
  9. Mielenkiintoinen postaus! Helsingissä on paljon kauniita taloja onneksi jäljellä, vaikka moni kaupungin arkkitehtuuria tunteva sureekin montaa menetettyä rakennusta. Minusta on kyllä kiva, että kaupungissa on myös kerroksellisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on tosiaan paljon rakennuksia, jotka on jo purettukin. Harmillista, mutta onneksi on vielä noin paljon jugendtaloja jäljelläkin!

      Poista
  10. Ajatella että Katajanokkakin joskus ollut slummi.Rakastan noita Helsingin vanhoja kauniita taloja,ja itsekin on tullut niitä kuvattua.Sääli että aikoinaan monta jugendtaloa purettiin(mm.yksi Stockaa vastapäätä,jossa äitini kasvoi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Ei kyllä uskoisi mitenkään, että Katajanokka on ollut joskus slummi.

      Surullista, että äitisi lapsuudenkoti purettiin. 😢

      Poista
  11. Mitä kotikarhut sanoivat viimeisistä kuvista? Varmaan kiittelivät, että olit huomioinut :)
    En ole varmaan nähnytkään noita taloja, tai jos olen nähnyt, en ole osannut rekisteröidä. On tosiaan upeita yksityiskohtia, kiitos esittelystä. Hieman poikkeavaa tähän Kouvostoliittoon nähden ;D Tuo alkukuvan asetelma on todella kahtiajakoinen katedraaleineen.
    Elämän on pakko olla jotenkin erilaista jo peruselementeiltään, jos istuskelee kirja kädessä tuollaisessa upeassa erkkerissä, verrattuna vaikka meikäläisen kotitaloon. Oli meilläkin kyllä omakotitalossa hieno ulkoeteinen; puolipyöreä ikkunaveranta. Sen päällä samanmuotoinen parveke ;)
    Mielenkiintoinen juttu kaiken kaikkiaan tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotikarhut ovat aina iloisia, kun heidän sukulaisiaan bongataan jossain. 😅

      Kiitos sinulle, että jaksoit lukea ja kommentoida. Kouvostoliitto. 😂

      Mä olen samaa mieltä, että kyllä elämän täytyy olla jollain tavalla erilaista, jos asuu tuollaisessa kauniissa talossa, jolla on pitkä historia.

      Kivaa joulun odotusta! ❤️

      Poista
  12. On upeat kuvat, niin arkistoista kaivetut kuin itse otetut. Täytyy varmaan opetella kulkemaan enemmän silmät taivasta kohti kun siten näkee myös enemmän kaikkea kivaa. Sullahan on muutenkin tuota kuvaajan silmän herkkyyttä.
    Sekin on mielenkiintoista miten autonomian ajan Suomi oli valmis ottamaan vastaan tuoreita maailman virtauksia ja toteuttamaan niitä. Suomen taloudellahan meni aika hyvin kun perustettiin tuotantolaitoksia, rakennettiin rautatieverkostoa ja pikkukaupunkeja ja ulkomaankauppa veti.
    Nykyisessä rakentamisessa voisi olla enemmän silmälle iloa, vinkkeleitä ja ulokkeita, jotain yllätyksellistä. pieni h

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pieni h! 🤗 On ihan totta, että monesti ylöspäin tuijottelemalla avautuu ihan uusi maailma. 🤭

      Suomi on kyllä muuttunut reilussa sadassa vuodessa todella paljon, mutta niin on muuttunut koko maailmakin. Välillä (eli aika usein) ahdistaa, kun rupeaa miettimään, mihin tässä vielä oikein joudutaan talouden, palvelujen supistamisen yms. kanssa.

      Olen todellakin samaa mieltä, että nykyajan rakentaminen saisi sisältää enemmän yllätyksellisyyttä ja vaihtelevuutta.

      Kivaa joulun odotusta! 😊

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3