Unelmalomakohde Goa?

Kun olimme polttaneet itsemme auringossa niin pahasti, että emme voineet olla auringossa, päätimme lähteä Mapusan markkinoille, kun sattui sopivasti olemaan perjantaikin (Mapusan markkinat järjestetään aina perjantaisin). Päätimme lähteä matkaan paikallisbussilla, vaikka minulla ei ollut hajuakaan, missä oli edes bussipysäkki. Arvelin, että jos menisimme seisomaan samaan kohtaan, jossa olin nähnyt edellispäivänä erään miehen hyppäävän bussista ulos, meitä saattaisi lykästää.

Siinä kohdassa seisoi odottelemassa jo pari ukkoa, ja bussikin tuli melkein saman tien. Niin alkoi kahdeksan kilometrin mittainen matka Mapusaan, joka kesti puoli tuntia. Bussi oli tupaten täynnä hieltä haisevia miehiä, kaiuttimista raikuivat Bollywood-hitit, ja bussipoika, joka keräsi matkan varrella myös lippumaksut, huuteli matkalla pysäkkien nimiä - haluaako kukaan jäädä tässä kohtaa ulos? Olimme onnekkaita, sillä takapenkki vapautui pian lähes tyhjäksi, ja pääsimme istumaan. Paluumatkalla emme olleet yhtä onnekkaita, ja puoli tuntia on hyvin pitkä matka silloin, kun kädet ovat täynnä ostoksia ja kun kuitenkin pitäisi roikkua jossakin tolpassa kiinni tasapainoillen samalla jaloilla niin, ettei lentäisi nenälleen. Kolmas käsi olisi ollut oikein tervetullut, jos ei muuhun, niin otsalta valuvan hien pyyhkimiseen.

Hikisiä ukkoja.

Ei parane tunkea päätä liian pitkälle ulos, ettei pää osu puuhun.

Näpsin menomatkalla paljon kuvia, mutta suurin osa niistä osoittautui niin ala-arvoisiksi, etten viitsi niitä tähänkään laittaa. Yritin kuvata yhtäkin lehmää, joka oli puoliksi sisällä kaupassa ja puoliksi ulkona, mutta loppujen lopuksi lehmä näkyi kuvassa vain ruskeana länttinä.

Mitähän täti odottelee tienposkessa?

Pikku kioski.

Hieno kirkko (?) Mapusassa. En harmikseni löytänyt tarkempaa tietoa siitä, mikä kirkko tämä mahtaisi olla.

Mapusaan päästyämme en ollut ihan varma, mistä päin markkinat mahtaisivat löytyä, mutta ne löytyivät lopulta helposti, kun seurasi muita turisteja, joita oli paikalla runsaasti (markkinat olivat aivan bussiaseman vieressä).

Mainitsen vielä tässä senkin huomionarvoisen seikan, että käytin tällä samaisella Mapusan-bussimatkalla ensimmäistä kertaa elämässäni kännykän navigaattoria! Autoa ajaessani en ole koskaan navigaattoria tarvinnut, mutta nyt bussissa istuessa tuli ihan vastustamaton halu tietää, missä mennään.

Olin lukennut, että Mapusan markkinoilla myydään ihan kaikkea mahdollista - ja niin siellä myytiinkin. Harmi vain, kun oli niin mielettömän kuuma, että auringossa ei jaksanut katsella oikeastaan yhtään mitään. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että minulla oli päässä jättimäinen huivi monin kerroin taiteltuna ja sidottuna leuan alle mummotyyliin, jotta yksikään auringonsäde ei varmasti yltäisi aurinkoihottumaani. Oli lämmin.

 

Minua ihmetytti erityisesti se, kuinka paljon markkinoilla oli kuivatun kalan myyjiä. Kuivattua kalaa käytetään goalaisessa ruoanlaitossa ilmeisesti paljonkin?

 

En tiedä, mitä leipiä kuvassa näkyvät läpyskät olivat, mutta hyviä ne joka tapauksessa olivat - ja halpoja (kympillä sai kolme ).

Päädyimme jotenkin ihmettelemään kummallista mämmin näköistä ruokaa, jota myytiin neliskanttisessa vuoassa.

Vieressäni sattui olemaan paikallinen mies, joka oli ostamassa tätä "mämmiä", ja hän alkoi avuliaasti selittää, että kyse oli goalaisesta jälkiruoasta nimeltä dodol, joka valmistetaan muun muassa palmusokerista ja kookosvedestä. Hän oli ostamassa dodolia ja bebincaa, toista kuulua goalaista jälkiruokaa, ulkomailta tuleville tuttavilleen. Minunkin piti tietysti ostaa kumpaakin kokeeksi.  

Koemaistelu suoritettiin myöhemmin hotellilla.

Herkkujen herkut: dodol ja bebinca.

Maistelu jäi todellakin vain maisteluksi, sillä goalaiset herkut eivät oikein uponneet meihin. Kummassakin oli ensinnäkin sellainen tytisevä rakenne, josta en pidä ruoassa muutenkaan, ja makukin oli aika mitäänsanomaton. Harvoin heitän mitään makeaa roskiin, mutta nyt tuli sellainenkin synti tehtyä!

Paljon emme markkinoilta ostaneet, mutta tarpeeksi kuitenkin, jotta paluumatkalla bussissa piti seisoa kieli keskellä suuta.

Itselleni ostin muun muassa goalaisia pikkelssejä.

Anoppi sai goalaista palmusokeria

- ja ukkeli uuden eväskassin. 

Ihastuin Goassa värikkäisiin ja kauniisiin taloihin ja rakennuksiin. Kaikkein kauneimmista en tietenkään saanut kuvaa, mutta muutamasta kuitenkin.

Autoja osattiin hyödyntää varsin kekseliäästi.

- kalatiskinä

- ravintolan mainoksena

Hotellissamme oli pääasiassa intialaisia ja venäläisiä, ja intialaisten lomailua oli - lievästi sanottuna - mielenkiintoinen katsoa. Aamulla ensimmäiseksi he ponkaisivat uima-altaaseen, ja ne, jotka eivät viitsineet mennä uimaan, istuivat altaan reunalla pyjamat päällä. Kuvitelkaa: intialaiset naiset, puuvillapyjamat päällä. Aamupolskuttelun jälkeen he siirtyivät aamiaiselle hotellin ravintolaan - edelleenkin pyjamat päällä! En vielä viimeisenä päivänäkään voinut uskoa sitä, että intialaisnaiset todellakin tulivat hotellin aamiaiselle Minni Hiiri -pyjamissaan. Venäläiset puolestaan purjehtivat aamiaiselle kukkamekoissaan ja tukka puolen metrin tötterölle tupeerattuna. Ennen kuin he ehtivät aamiaissaliin, heidän piti kuvata toisiaan uima-altaan vieressä, värikkään kukkapenkin edessä, punaisena kukkivan puun edessä ja pyyhepyramidin edessä.

Komeita olivat puun kukat - ihan ilman venäläisiäkin.

Kun intialaiset ovat lomalla, heitä eivät tietenkään koske minkäänlaiset säännöt. He menivät uima-altaaseen vielä paljon seitsemän jälkeenkin, jolloin allas virallisesti suljettiin. Uimapukua naisilla ei tietenkään ollut, koska naisten ei ole soveliasta näyttäytyä niin pienissä vaatteissa, vaan uimapukuna toimi jonkinlainen kukallinen housu-paitayhdistelmä. Aikuiset ilakoivat altaassa niin railakkaasti, että lapset altaan reunalla (hotellissamme ei ollut lastenallasta lainkaan) jäivät vähän huomiotta, ja niinpä yksikin noin kolmevuotias poika kellahti altaan reunalta veden alle uppeluksiin. Hotellin työntekijä syöksyi salamana paikalle, ja siinä vaiheessa vanhemmatkin huomasivat, että kappas vaan, poikahan meni uimaan. Ei muuta kuin kiskomaan yskivä poika ylös altaasta reunalle istumaan ja taputtelemaan häntä. Poika oli pelästyneen näköinen, mutta vanhempia tapaus vain nauratti: meinasipa käydä hassusti!

Jos viime Goan-vierailulla sain kuulla kaikenlaisia törkeyksiä ja outoja ehdotuksia, niin tällä kertaa saimme olla onneksi aika rauhassa, jos ei oteta lukuun kaupustelijoita ja joskus hyvinkin sinnikkäitä taksikyydin tarjoajia. Yksi omituinen tapaus sattui kyllä tälläkin kertaa. Kävelimme kadulla, kun vastaan tuli auto, jota ajoi yksinäinen mies. Mies tööttäsi torvea, pysähtyi kohdallemme, avasi ikkunan ja huusi: "Hello girls, how are you? I love you!"

Toisaalta tapaus huvitti, mutta toisaalta se pani ajattelemaan, mitä tuonkin miehen päässä mahtoi liikkua. Että kun hän huutaa kadulla kulkeville naisille rakastavansa näitä, naiset ovat heti valmiita hyppäämään hänen kyytiinsä ja rupeamaan tositoimiin? Voi raukkaa. Muuta en voi sanoa.

Goa oli kaiken kaikkiaan ihan myönteinen kokemus, ainakin jos vertaa tätä käyntiä aiempaan Goa-visiittiini. Matka synnytti myös pientä itsetutkiskelua, mikä on aina myönteinen asia. Tulin lopulta siihen tulokseen, että ne asiat, jotka minua Goassa ärsyttävät, johtuvat ehkä loppujen lopuksi omasta itsestäni eivätkä niinkään itse paikasta.

Tällä matkalla tuli ensinnäkin todistettua taas se, että en ole mikään rantalomaihminen, vaan kaupunkilomat taitavat sopia minulle paljon paremmin. Muutaman päivän voin kyllä harrastaa rantalomailuakin (jos ei muualla, niin siellä varjon alla), mutta sitten pitää keksiä kyllä jo muuta tekemistä. En ole ollenkaan varma siitä, olisiko Goassa minulle riittävästi tekemistä esimerkiksi kahdeksi viikoksi.

Jos siis vielä joskus matkustan uudelleen Goaan, haluan kyllä ehdottomasti vuokrata auton ainakin osaksi aikaa. Autolla olisi näppärä tehdä pieniä päiväretkiä, ja sillä pääsisi tarvittaessa vaikka Mangaloreen, jonne ei näyttänyt olevan kuin vajaat 400 kilometriä. Goassa on ihan aika mukava ajaakin, kun liikennettä on suhteellisen vähän (ainakin Hyderabadiin verrattuna!), vaikka tiet ovatkin aika kapeat ja monin paikoin huonossa kunnossa. Bussilla matkustaminen tuntuu olevan Goassa aika työlästä ja aikaavievää, skootteria en ole koskaan ajanut, joten olisin todennäköisesti ensimmäisessä pusikossa, ja takseilusta en oikein tykkää.

Meillä oli myös vuonna 2004 vuokra-auto niinä loman viimeisinä päivinä, joina olimme Goassa, mutta pahaksi onneksi ukkeli sairastui eikä jaksanut lähteä hotellista mihinkään. Minä olin niin huono vaimo, että jätin ukkelin hotellille ja läksin ajelemaan yksinäni pitkin Goaa (ukkeli tosin kannusti minua lähtemään, ettei auto jäisi ihan käyttämättä). Autonvuokraus kävi tälläkin kertaa mielessäni, mutta en arvannut yrittää vuokrausta, kun kansainvälinen ajokorttinikin oli mennyt vanhaksi (en jaksanut uusia sitä Suomessa käydessäni, kun laskeskelin, että tulee halvemmaksi maksaa muutamat mahdolliset sakot kuin uusia ajokortti). En kyllä muista, kyseltiinkö kansainvälistä ajokorttia viimeksikään, ja oliko minulla sitä edes.

Minua alkoi ärsyttää myös Goan turistipaljous ja se, että kaikkien päiväohjelma näytti noudattavan aina samaa kaavaa: aamulla aamupalalle, aamupäivällä rannalle tai altaalle, iltapäivällä lepoa, ja sitten taas syömään. Kun illalla talsimme pitkin katuja etsimässä sopivaa ruokapaikkaa ja kun aika moni muukin näytti olevan samalla asialla, minua alkoi ahdistaa. En oikein ymmärtänyt tätä: pitääkö minun muka koko ajan olla niin oman tieni kulkija, etten mahdu muiden turistien joukkoon? Pitäisikö minun olla jossakin korvessa keihäs kädessäni metsästämässä itselleni syötävää? Olisiko se hyvä?  

Jos Goa ei minulle olekaan mikään unelmalomakohde, jollekin muulle se saattaa hyvinkin olla. Siellä pääsee kokemaan intialaista tunnelmaa turvallisesti muiden ulkomaalaisten kanssa, ja turistipalvelut ovat kuitenkin sen verran kehittyneet, että Goan voi rinnastaa muihiin pakettimatkakohteisiin. Monipuoliset rantalomakohteet kun ovat Intiassa edelleenkin todella harvassa (lähinnä Goan ja Keralan kohteet), vaikka maalla on rantaviivaa 7 500 kilometriä.

Voisin suositella Goaa lomakohteeksi sellaiselle, joka tykkää rantalomailusta ja rennosta meiningistä ja jolle aurinko on matkalla se juttu. Goassa täytyy kuitenkin olla valmis tinkimään rantapalvelujen tasosta - vessat ovat harvassa, pukukoppeja ei ole, aurinkotuolien patjat ovat aika epäilyttävän näköisiä, rantabaarien tarjonta on pitkälti sama paikasta toiseen, ja rannalla on myös paikoitellen aika roskaista. Hotellien allasalueet vaihtelevat hotelleittain, mutta lyhyesti voisin sanoa, että sitä saa, mistä on valmis maksamaan. Goassa täytyy myös sietää rannalla kierteleviä kaupustelijoita ja palveluntarjoajia, jotka voivat joskus olla hyvinkin sinnikkäitä - matkaan kannattaa pakata siis myös aimo annos kärsivällisyyttä. Kerjäläisiä näin vain muutaman, eivätkä hekään olleet rannalla, mikä johtui ehkä siitä, että Calangutessa oli juuri lomamme aikaan meneillään poliisioperaatio, jonka tarkoituksena oli saada turisteja ahdistelevat kerjäläiset ja kaupustelijat pois rannoilta. Kyseisen viikon aikana Calangutessa pidätettiin 96 kerjäläistä ja kaupustelijaa.

Voisin suositella Goaa myös semmoiselle, joka on valmis katsomaan epäsiisteyttä ja jätekasoja läpi sormien. Vasta Goassa tajusin, miten siisti ja varsinkin hajuton kaupunki Hyderabad itse asiassa onkaan. Goassa jätekasoja ja roskia on kaikkialla, ja joka kulmalla sieraimiin pyrkii haju, joka ei ole peräisin mummon ruusupuskasta. Toki Hyderabadissakin on alueita, joilla löyhkää, kuten radanvarret ja Hussain Sagar -järven ympäristö, mutta Goaan verrattuna Hyderabad on todella siisti.

Vaikka Goassa on vuosien varrella tapahtunut paljonkin kehitystä, se on monessa suhteessa vielä kovin kehittymätön moneen muuhun Intian paikkaan verrattuna, mikä johtuu varmasti ainakin osittain Goan matkakohteiden kylämäisestä luonteesta. Goan suurempiin kaupunkeihin en ehtinyt tutustua, joten niistä en osaa sanoa oikein mitään; niissä elämä on varmaankin aivan erilaista kuin rantalomakohteissa. Silti ihmettelen suuresti, miksi esimerkiksi Goan tiet eivät ole paremmassa kunnossa, vaikka Goassa käy niin paljon matkailijoita. Luulisi, että tällaisiin asioihin haluttaisiin panostaa. Käveleminen illalla pimeässä on joskus suorastaan hengenvaarallista, kun tie saattaa olla kaivettu jostakin kohtaa auki, ja katuvalaistus on erittäin huono, usein olematon. Lentokenttäkin on vanha ja sekava, mutta onneksi vanhan kentän viereen on nousemassa uusi terminaali, jonka on määrä valmistua suunnilleen kolmen vuoden päästä.

Itselleni ruoka on tärkeä osa lomaa (ja elämää muutenkin), ja suosittelisin Goaa semmoiselle, joka ei välitä siitä, että ruokalistat (ja monesti itse ruoatkin) on mukautettu turistin makuun sopiviksi ja että ravintoloiden tarjonta on pitkälti toistensa kaltainen. Mikään shoppailuparatiisikaan Goa ei ole, tai itse en ainakaan ole löytänyt lomakohteista varteenotettavia ostopaikkoja. Tinkiäkin pitää osata, ja vaikka itse inhoan tinkimistä, Goassa huomasin kuitenkin tinkiväni vähän joka paikassa. En kyllä taatusti rupea maksamaan viittäsataa rupiaa sellaisista kengistä, joista joku toinen on pyytänyt 220 rupiaa. Ehkä meissä kaikissa asuu pieni tinkijä - ja ilmeisesti myös pieni Goa-matkailija.

Muistakaa: viisaat pysyttelevät varjossa!

Goa - vastenmielinen turistirysä?

Terveiset Goasta! Lomailu on nyt ohi, ja tätinikin on jo päässyt perille takaisin Suomeen. Vaikka lomalla oli kiva olla, ja eron hetki on aina haikea, täytyy tunnustaa, että on taas ihan kiva olla kotona - pestä pyykkiä, siivota, laittaa ruokaa ja vastailla anopin puheluihin, ottiko hänen poikansa lounaan mukaansa vai.

Meinasin ensin tunkea kaiken Goa-asian yhteen postaukseen, jotta pääsisin pikaisesti muihin asioihin, mutta totesin, että asiaa on aivan liian paljon yhteen postaukseen. Goasta on siis tulossa höpinää parin postauksen verran, ja sitten pääsen taas toivottavasti muihin juttuihin.

Olen aiemmin kertonut käyneeni Goassa yhden kerran, vuonna 2004, ja silloin olimme Goassa muistaakseni nelisen päivää. Kävin kyseisenä vuonna ensimmäisen kerran elämässäni Intiassa, ja ukkeli arveli, että kolmen viikon pakettimatka Goaan Finnairin tilauslennolla olisi minulle pehmeä lasku Intiaan. Emme tietenkään viipyneet Goassa koko kolmea viikkoa, vaan olimme Goan hotellissa matkan alussa vain yhden yön. Heti seuraavana aamuna lensimme Chennaihin, josta jatkoimme ukkelin kotiin Nelloreen. Matkan lopussa vietimme taas kolmisen päivää Goassa, ennen kuin palasimme Suomeen.

Nuo Goassa viettämäni päivät jättivät minulle niin huonon kuvan Goasta, että päätin, että en enää koskaan matkustaisi sinne. Suurin syy Goa-inhoni syntymiseen oli huutelu, kaikenlaiset törkeät kommentit ja ehdotukset, joita sain kuulla jatkuvasti kaduilla liikkuessani. Törkeyksiä oli joka lähtöön, jopa ihan suoria seksiehdotuksia, liikuin sitten yksin tai ukkelin kanssa. Olin tuolloinkin hyvin peittävästi pukeutunut, joten en ollut mitenkään erityisesti "tyrkyllä", ja siksi tulinkin siihen tulokseen, että Goassa huudellaan samalla tavalla ilmeisesti kaikille naisturisteille. Päätin, että minun ei tarvitsisi sellaista enää kuunnella.

Koska tarkoitus oli viettää hotellissa vain muutama päivä, olimme varanneet kaikkein halvimman hotellin, joka osoittautui ihan hirveäksi murjuksi. Kylppärissä ei mikään toiminut ja siellä oli muistaakseni ainakin sammakoita ja torakoita, sähköt olivat suuremman osan vuorokaudesta poikki kuin päällä, ja hotellihuone oli muutenkin kokonaisuudessaan ihan aliarvoinen. (En ole mikään luksusta vaativa tyyppi, mutta hotellissa saisi kyllä minun mielestäni olla toimivat peruspalvelut.) Hotelli oli Candolimissa, rannalle menevän tien varrella, ja turistirihmakaman tyrkyttäjät ärsyttivät nekin suunnattomasti. Rannat olivat aivan hirveässä kunnossa verrattuna esimerkiksi Välimeren alueen rantoihin, joita olin nähnyt enemmänkin, eikä siellä ollut minkäänlaisia palveluja (tyyliin vessat tai pukukopit). Goan palvelut olivat muutenkin niin alkeelliset verrattuna muuhun Intiaan (tämän tulin tietämään tietysti vasta siinä vaiheessa, kun olin käynyt siellä muualla Intiassa), että ihmettelin, miksi kukaan haluaa vapaaehtoisesti tulla lomailemaan Goaan, saati sitten asua siellä.

En siis ollut etukäteen kovin innostunut Goan lomasta, mutta päätin kuitenkin viedä tätini sinne, kun pakettimatkalaisille Goa tuntuu olevan jonkinlainen Intian synonyymi. Ajattelin, että tädistäni oli kiva nähdä sekin paikka. Samalla saisin itsekin tarkistaa käsitystäni Goasta yhdeksän vuoden tauon jälkeen, ja jos Goa tuntuisi edelleenkin yhtä kauhealta paikalta, voisin ihan luvan kanssa pysyä sieltä jatkossa poissa. Ainakin voisin sanoa yrittäneeni.

Matka alkaa!

Takanamme nukkui koko matkan ajan lentoemäntä pää pöydällä. Hän ei ollut ilmeisesti työvuorossa? 

Olin etukäteen varautunut Goan lentokentällä hirveään säätämiseen taksien kanssa. Meidän oli nimittäin tarkoitus ottaa lentoasemalta prepaid-taksi Calanguteen, ja koska olen Delhin lentoasemalla tottunut siihen, että taksikuskit ovat toinen toistaan epäluotettavamman oloisia ja töykeitä, eikä heillä ole hajuakaan hotellien sijainnista, ajattelin että Goassa meno olisi vähintäänkin samanlaista, koska siellä on enemmän turisteja.

Yllätys prepaid-taksin luukulla oli siis suuri, kun emme ehtineet taksin maksettuamme edes lähteä metsästämään taksia, vaan meidät tuli hakemaan jonkinlainen työntekijä, joka puolestaan vei meidät vapaan taksinkuljettajan luokse. Kuljettaja käski meidän seurata häntä ulos ja odottamaan häntä siellä, kunnes hän kävisi hakemassa autonsa. Noin viiden minuutin kuluttua mies kurvasi eteemme. (Ilmastoimaton prepaid-taksi lentokentältä Calanguteen maksoi 1100 rupia; ilmastoitu olisi maksanut 1500.) Kaiken lisäksi kuljettaja tiesi hotellimme heti ensi kuulemalta, joten saatoimme istua loppumatkan suhteellisen rennolla mielellä (ellei oteta huomioon kuljettajan päätähuimaavaa ajotyyliä). Prepaid-taksisysteemi toimi Goassa siis äärimmäisen hyvin ja joustavasti!

Olin varannut hotellimme travelgurun kautta, koska tavallisesti käyttämällämme makemytripillä ei ollut enää vapaita huoneita haluamaani hotelliin. En ollut käyttänyt travelgurua aiemmin, mutta olin hyvin tyytyväinen heidän palveluihinsa, sillä sieltä soiteltiin vielä peräänkin erikoistoiveistamme huoneen suhteen (huone ei maan tasolla, erilliset vuoteet), jotta kaikki varmasti järjestyisi.

Olin ennen hotellin varaamista lukenut ahkerasti TripAdvisorin kommentteja ja tullut siihen tulokseen, että hotelli Resort de Coracao olisi meille aika sopiva. Toinen vaihtoehto olisi ollut Terra Paraiso, joka oli lähempänä rantaa mutta kauempana palveluista. Kävelymatkat osoittautuivat kuitenkin niin lyhyiksi, että näin jälkeenpäin viisasteltuna olisi ehkä kuitenkin kannattanut varata Terra Paraiso, koska sen allasalue näytti niin paljon viihtyisämmältä ja isommalta, ainakin hotellin portilta katsottuna. Ei meidänkään hotellissa mitään vikaa ollut, mutta hotellin allasalue oli tosiaan aika pieni ja keskeisellä paikalla.

Hotellin uima-allasalue illalla...

... ja päivällä.

Respassa meidät vastaanottanut mies kyseli, olemmeko käyneet Goassa aikaisemmin, ja kun totesin käyneeni siellä kerran vuonna 2004, mies huudahti Goan muuttuneen sen jälkeen todella paljon. Saman olin itsekin havainnut jo taksimatkan aikana, sillä matkalla oli näkynyt kansainvälisiä merkkiliikkeitä ja muutenkin modernin näköisiä kauppoja, joita en edelliseltä käynniltäni muistanut.

Hotellimme vieressä oli jättimäinen Pizza Hut.

Ja lähellä oli oikein nykyaikainen supermarketti, josta sai muun muassa leipää, hygieniatuotteita, tuoreita vihanneksia, alkoholia ja tupakkaa, eli siis vähän kaikkea.

Hyvä maamerkki hotellillemme oli St. Anthony Chapel.

Kun Goasta puhutaan, mieleen tulee tietysti ensimmäisenä ranta. Ranta olikin hieno ja pitkä.

Ranta oli päistään rauhallisempi, mutta keskellä Calanguten päärannan tuntumassa oli menoa ja meininkiä, suoraan sanottuna jo vähän liikaakin.

 

En itse kyllä menisi ottamaan aurinkoa sinne, missä humalaiset intialaiset miesryhmät kippaavat kaljaa ja ties mitä ja juoksevat silmät päässä seisoen kilpaa mereen - eikä näitä miesjoukkoja ollut yksi tai kaksi vaan todella monta. Järjestyspoliisit ja pelastushenkilökunta partioivat rannalla tiuhaan tahtiin, eikä mikään ihme, sillä kumpaakin varmasti todella tarvitaan.

Hengenpelastajat partioivat rannalla useammallakin jeepillä.

Goaan - tai ainakin Calanguteen - pätee kyllä todellakin se sanonta, että siellä turistit (niin länsimaiset kuin intialaisetkin) ja paikalliset nauttivat rantaelämästä sulassa sovussa, kukin omalla tyylillään.

 

Huomatkaa nännikorut!

 

En ole koskaan erikoisemmin pitänyt auringonotosta, koska minusta se on niin äärimmäisen tylsää puuhaa (mitä kaikkea muuta siinä ajassa ehtisikin tekemään ja näkemään!), mutta nyt auringonotto ei ole fyysisestikään enää oikein mahdollista minulle. Viime kesänä Suomessa puhjennut aurinkoihottuma räjähti nimittäin taas Goassa valloilleen, ja pahaa pelkään, että siitä on tullut minulle loppuelämän mittainen riesa. En tiedä, mistä tämmöinenkin ongelma mahtoi yhtäkkiä viime kesänä tulla, kun minulla ei ole ennen ollut mitään aurinkoihottumaa. Nyt sain taas kaulani, korvanaluseni ja otsani täyteen kutisevia, isoja näppylöitä, joihin ei auta oikeastaan muu kuin auringosta pois pysyminen. (Siksi olen tuossa kuvassakin suojautunut kaikenmoisin rätein.) Atarax auttaa toki kutinaan, ja Hydrocortison myös, mutta varsinaista ongelmaa ei taida poistaa mikään muu kuin auringolta piileskely. Onneksi en ole mikään himoauringonottaja, koska silloin saattaisi harmittaa paljon enemmän - tai ehkä minulle ei olisi tullut koko ongelmaa, jos oleilisin normaalistikin paljon auringossa. Mene ja tiedä.

Illalla yhdessä beach shackissa. Naama on yhtä punainen kuin pöytäliina, hihii.

Kun kävimme päivällä rannalta tultuamme yhdessä rantabaarissa (tai beach shackissa, kuten niitä Goassa kutsutaan), aurinkotuoleja kaupannut nainen tuli kyselemään meiltä, mistä olemme. Kun kävi ilmi, että olemme Suomesta, hän ihmetteli, mitä me vielä Goassa teimme, kun viimeinen lento Suomeen oli lähtenyt kuulemma edellispäivänä. En tiedä, uskoako naista vai ei - lopettavatko suomalaiset matkanjärjestäjät Goan-matkansa tosiaan jo näin aikaisin? Kun nainen kuuli, että minä asun Hyderabadissa, hän muuttui kummastuneen näköiseksi ja kysyi: "Jos sinä kerran asut Hyderabadissa, niin miksi sinä sitten olet noin valkoinen?". Nainen (ja moni muukin ehkä?) ilmeisesti oletti, että kaikki ulkomaalaiset tulevat Intiaan auringon perässä.

En itse pidä siitä, että rannalla tullaan tyrkyttämään kaikenlaista palvelua (hierontaa, manikyyriä, pedikyyriä ja niin edelleen) tai myymään tavaraa koruista riikinkukon sulkiin, mutta moni näytti ottavan palveluja vastaan ja ostavan rihkamaakin.

Sekin tuli todettua, että paikalliset miehet tulevat edelleenkin Goaan katselemaan vähäpukeisia länsimaalaisia - yksikin poikajoukko meinasi nyrjäyttää niskansa, kun he katselivat kahta rantavedessä kävellyttä bikinipukuista naista. Kiihkeästi suudellut venäläispariskunta tuli sekin ikuistettua yhden intialaisnuorukaisen toimesta, vieläpä oikein monella otoksella.

Tässä oli varmaankin riittävästi höpinää Goasta näin yhdellä kertaa. Lopullisen tuomioni Goasta annan sitten seuraavassa postauksessa!