Kuala Lumpur

Lomailimme jouluna Kuala Lumpurissa, Malesian pääkaupungissa. Asukkaita kaupungissa on vajaat kaksi miljoonaa; esikaupunkineen reilut seitsemän miljoonaa. Kaupunki on minusta aika sopivan kokoinen - tarpeeksi iso, jotta valinnanvaraa löytyy, mutta ei kuitenkaan liian suuri. Hyderabadin kuivuuden ja kylmyyden (yölämpötilat liikkuivat tuolloin alle 10 asteessa), KL tuntui varsin mukavalta vaihtelulta. Luonto oli siellä hyvin vehreää, mikä pisti silmään jo matkatessamme lentokentältä kaupunkiin, sillä tien molemmilla puolilla kasvoi aivan uskomattomat määrät öljypalmuja. En ollut koskaan aiemmin nähnyt sellaisia palmupuita, joiden varsistakin näytti kasvavan vihreitä lehtiä. Palmujen lisäksi kasvillisuus oli tien vierillä muutenkin paikoitellen niin tiheää, että tuli ihan sademetsämäinen olo. Lämmintäkin Malesiassa oli, ehkä noin 30-35 astetta, sekä Thaimaan tapaan hyvin kosteaa. Koska Malesia sijaitsee päiväntasaajan lähellä, ilma on samanlainen - lämmin ja kostea - ympäri vuoden.

Malesia on hyvin kansainvälinen maa, sillä alkuperäisen malaijiväestön lisäksi Malesiassa asuu paljon mm. kiinalaisia (26%) ja intialaisia, lähinnä tamileja (7,7%). Maa on myös uskonnollisesti hyvin monimuotoinen. Nämä seikat huomioiden oli mielenkiintoista havaita, kuinka sopuisasti kaikki vaikuttivat elävän yhdessä. Eräs taksikuski kertoilikin meille maansa monimuotoisuudesta ja kulttuurien rinnakkaiselosta. Hän oli hyvin ylpeä kotimaastaan ja totesi, että "I love my country" (rakastan maatani). Itse rupesin oikein miettimään, voisinko koskaan sanoa Suomesta yhtä varauksettomasti samaa. Asiassa olisi kuitenkin aina joku mutta; jos ei muuta, niin Suomen talvi.

Matkamme tarkoituksena oli lähinnä ottaa pieni irtiotto arjesta ja shoppailla. Shoppailuun Kuala Lumpur sopiikin paremmin kuin hyvin, sillä ostoskeskuksia on kaupungissa aivan tavaton määrä. Kävimme niistä viidessä, ja vielä jäi varmaan ainakin parikymmentä käymättä. Koska ostoskeskukset ovat myös niin jumalattoman suuria, kuljeskeluun ja kauppojen haeskeluun menee aika paljon aikaa. Onneksi useimmissa ostoskeskuksissa on infopiste, josta saa mukaansa kartan (mikä on esimerkiksi Intiassa hyvin harvinaista). Mies oikein tehosti ajankäyttönsä ja rengasti ennen liikkeelle lähtöään kartasta kaikki liikkeet, joissa hän halusi käydä. Hyvä ettei tuo piirtänyt kulkusuuntaakin. :-) Minä taas olen shoppailuni kanssa hyvin epäjärjestelmällinen ja päättämätön, joten maleskeluun tuhlautui ihan liikaa aikaa, kun ostoskeskukset olivat niin jättimäisiä.

Ostoskeskukset olivat hyvin erilaisia - jotkut olivat täynnä merkkiliikkeitä ja jotkut taas halpaa piraattikamaa. Low Yat on varmaankin jokaisen edullisen elektroniikan metsästäjän unelmakohde, sillä kaikki ostoskeskuksen 7 kerrosta olivat täynnä elektroniikkaliikkeitä! Koko paikka tuntui jotenkin ihan epätodelliselta, ja ajattelin, että ei tällaista paikkaa voi oikeasti olla olemassa!

Eniten taisimme pitää Suria KLCC:stä, joka oli suhteellisen kompakti ja siksi helposti hahmotettavissa. Sinne pääsi kätevästi kaupunkijunalla, ja kun hotellimmekin oli KL Sentral-aseman vieressä, niin ostoskeskus oli varsin kätevän matkan takana. Ostoskeskus myös sijaitsi kiinnostavalla paikalla Petronas-tornien juurella ja Kuala Lumpurin keskuspuiston vieressä. Puisto oli varsin viehättävä suihkulähteineen, vesialtaineen ja polkuineen.

Suria KLCC:n lisäksi pidimme paljon myös Pavilionista, jossa vietimme jouluaatonkin. Näiden ostoskeskusten lisäksi piipahdimme myös Lot10:ssä ja Sungei Wang Plazalla, joka oli aivan uskomaton labyrintti. Ensin emme meinanneet löytää sinne sisään, ja sitten emme meinanneet löytää ovea ulos.

Muodikkaita muslimivaatteita myyvä liike, Hajaba, Pavilionissa.

Graffiti Sungei Wang Plazan hissin vieressä.

Nähtäyyksiä Kuala Lumpurissa ei hirveästi ole, mutta joitakin kuitenkin. Petronas-tornit ovat Kuala Lumpurin maamerkki, ja ne näyttivätkin varsin huikeilta, varsinkin iltavalaistuksessa. Torneilla on korkeutta 452 metriä, ja niissä on 88 kerrosta. Ne olivat maailman korkeimmat rakennukset vuoteen 2004 asti, jolloin Taipei101 Taiwanissa valmistui. Maailman korkeimmat kaksoistornit ne ovat silti vieläkin.

Tornit ovat saaneet nimensä Malesian kansallisen öljy- ja kaasuyhtiön Petronasin mukaan. Ne ovat rakennettu betonista ja lasista, koska Malesialla ei ollut mahdollisuutta valmistaa tarvittavaa määrää terästä torneihin. Maallikon silmään tornit näyttävät kyllä ihan teräksestä valmistetuilta...

Ykköstorni on kokonaan Petronasin käytössä, mutta kakkostornin tilat on vuokrattu pääasiassa muille yhtiöille.

Emme käyneet ylhäällä torneissa, koska lippuja olisi pitänyt olla jonottamassa kello 8.30 aamulla, ja siihen aikaanhan meillä vasta availlaan silmiä lomalla! Kaiken lisäksi vierailijat pääsevät vain torneja yhdistävälle sillalle, 170 metrin korkeuteen, ja eihän se meille riitä!


Suunnistimme siis KL Menara -torniin, joka on hieman lyhyempi (421 metriä) kuin Petronas-tornit mutta joka näyttää korkeammalta, koska se on rakennettu pienen kukkulan päälle. Vierailutasannekin on korkeammalla kuin Petronas-torneissa, joten näkymät olivat oletettavasti paremmat. :-) Ylhäällä tornissa on pyörivä ravintola, Seri Angkasa, johon olisimme halunneet mennä syömään, mutta paikka oli joulunpyhien takia jo ihan täyteen varattu.

Hissi vei meidät korkeuksiin, ja näköalatasanteella oli vastassa setä kuulokkeiden kanssa. Kaikille tornissa kävijöille jaettiin kuulokkeet ja jonkinalaiset soittimet, joista sai kuunnella selostusta rakennuksista ja paikoista, joita tornista kulloinkin näkyi. Kierroksen päätyttyä kuulokkeet palautettiin samalle sedälle. Kuuntelupaikat oli merkitty numeroin, ja kun yksi etappi oli saatu suoritettua, siirryttiin seuraavan numeron osoittamalle paikalle.

Jos halusi löpistä naapurin kanssa, painoi vain vempeleestä pause-nappulaa, ja sitten taas play:ta, kun oli valmis jatkaman matkaa. Hyvä systeemi. :-) Minulla tosin keskittyminen herpaantui puolessa välissä kierrosta, enkä jaksanut sen jälkeen kuunnella selostusta lainkaan. Sorry guys. Näköalat veivät kaiken huomion...

Siellä näkyy petroonasit. Myö ollaankin korkeammalla, lällällää!

Ikkunanpesijöillä ei ole ainakaan näköaloissa valittamista! :-)
Vai onko noi jotain vessoja putsaamassa tuolla, kun näyttää ihan vessaharjalta tuo...

Tornin juurella oli malesialainen kulttuurikylä, johon pääsi samalla lipulla kuin torniinkin. Kylässä oli nähtävänä mm. perinteisiä malesialaisia taloja ja soittimia.

Perinteinen talo Kelantanista, Pohjois-Malesiasta. Talo on kohotettu maasta irti tolpilla.

Koska rakastan paikkoja, jotka kuhisevat elämää ja joissa kuljeskelu ja töllistely on jo ajanviete sinänsä, Chinatown oli ihan pakollinen käyntikohde. Koska olin lukenut, että alue näyttää erityisen hienolta iltaisin, iltamarkkinoiden aikaan, kun kiinalaiset paperilyhdyt ja kaasu- ja neonvalot on sytytetty, hiippailin alueelle eräänä iltana pimeän laskeuduttua. Matkalla Chinatowniin näin Kuan Ti:lle omistetun kiinalaisen temppelin, jonka ovella vartioi hurjan näköinen hemmo.

Chinatownin iltamarkkinat ovat keskittyneet kahdelle kadulle, Jalan Petalingille ja Jalan Hang Lekirille. Pääkatu on Jalan Petaling, joka suljetaan iltamarkkinoiden ajaksi liikenteeltä ja joka on myös katettu, joten markkinoilla on mahdollista käyskennellä kuivin jaloin sateellakin. Kiinalaisia ravintoloita Chinatownissa on luonnollisestikin todella paljon, ja olettaisin, että ruoka saattaisi myös olla aika autenttista kiinalaista?

Chinatown oli juuri sellainen kuin olin kuvitellutkin: oli tungosta, kun ihmiset yrittivät ahtautua eteenpäin kapeilla kujilla kojujen välissä; oli kiinalaisten ruokien (joskus vähemmän houkuttelevia) hajuja; meteliä, hälinää ja musiikkia sekä erilaisia kauppiaita, jotka myivät ruokaa ja kaikenlaisia tuotteita kukkasista lenkkareihin, kankaista kastanjoihin ja bikineistä kännyköihin. Jos Chinatownissa haluaa ostaa jotakin, pitää myös muistaa tinkiä, eikä takuulappujen perään kannata kysellä. Paikka oli aika turistinen, kuten olettaa saattaakin. Eräs paikallinen nauroikin meille sydämensä pohjasta, kun Chinatown tuli puheeksi: "ei se mikään Chinatown ole; se on Cheating Town!" :-D

Neonkylttejä.

Kastanjoita. Nämä kypsennettiin (?) erikoisessa pyöreässä laitteessa, jossa oli pyörivä lapa.

Kukkakimppuja. On muuten puskilla hintaa - hinnat kun näyttävät liikkuvan 20 ja 35 ringgitin tienoilla (=5-8,5 euroa).

Perhe aterialla jossakin kiinalaispaikassa. Ravintolat olivat hyvin epämuodollisia ja pelkistettyjä. Monissa paikoissa astioina käytettiin värikkäitä muoviastioita, jotka näyttivät minusta hirmuisen hauskoilta.

Kaupunkihälinän vastapainoksi oli mukava piipahtaa Lake Gardensissa, joka on Kuala Lumpurin vanhin ja suosituin puisto- ja puutarha-alue. Puiston ympäri risteilee erilaisia kävely- ja lenkkipolkuja, ja sen keskellä on järvi, jossa voi viikonloppuisin veneillä. Aamuisin puistossa saattaa nähdä tai chi:n harrastajia.

Alue oli hyvin viihtyisä ja hyvin hoidettu; oikea virkistysalue sanan todellisessa merkityksessä. Puistoalueella on luonnon lisäksi todella paljon muutakin nähtävää, sillä siellä on lintupuisto, perhospuisto, peurapuisto, orkideapuutarha ja hibiskuspuutarha. Aivan puiston tuntumassa ovat myös planetaario ja kansallismuseo.

Puisto oli hyvin lähellä hotelliamme, ja olin aikonut käydä puistossa jonakin aamuna tai iltana lenkkeilemässä, mutta aikomukseksihan se vain jäi. Kävin sitten puistossa yhtenä päivänä päiväseltään, puolenpäivän aikaan, joka oli kyllä niin huono ajankohta vierailulle kuin vain olla ja saattaa! Kun aurinko sattui paistamaan täydeltä terältä, eikä tuullut yhtään, hiki virtasi ihan kohtalaisesti.

Järven viereisen kukkulan kupeessa on peurapuisto, joka ei minusta ollut mikään kovin ihmeellinen paikka, vaikka peuroja olikin ihan kiva katsella.


Lintupuisto oli sekin pienoinen pettymys. Pääsylippu puistoon oli 45 ringittiä (11 euroa!), joten odotin jotakin suurta ja mahtavaa. Kyllähän kokemuksesta tulikin tavallaan aika unohtumaton... :-D

Kuala Lumpurin lintupuisto on maailman suurin "katettu" lintupuisto. Alueen päälle on viritetty verkot, joten linnut saavat lennellä puistossa pääasiassa vapaana. Kotkat ja semmoiset oli tietysti eristetty omille alueilleen.

Mielenkiintoisimpia lintuja minusta olivat papukaijat, joissa on vain jotakin kovin sympaattista. Flamingot olivat nekin kauniita vaaleanpunaisine koipineen, kuten myös kirkkaanpunaiset, pienet linnut, joiden nimestä en päässyt selvyyteen.

Riikinkukkoja puistossa sen sijaan oli minusta aivan liikaa, enkä puluistakaan niin kauheasti välittänyt, vaikka yhdellä olikin erikoinen permanentti olikin.

Vierailusta teki erityisen unohtumattoman eräs pieni episodi, joka sattui ollessani kuvaamassa flamingoja. Seison ja tähtäsin kamerallani lintuja, kun tunsin yhtäkkiä, että selkääni pitkin meni jotakin kosteaa ja lämmintä. Pieni vilkaisu yläilmoihin riitti vahvistamaan epäilyni: siellä istui joku valkoinen lintu juuri riu'ulla, ja minä sain yläkerrasta lämpöisen tervehdyksen päälleni! Yritin pyyhkiä selkääni ja hiuksiani paperilla, mutta eihän se oikein onnistunut. Mies, joka oli jäänyt portille odottamaan, sai sitten kunnian puhdistaa lohen mädiltä näyttävän tavaran selästäni. Että terveisiä... Sieltäpä juurikin! :-D

Viisi päivää oli aivan liian lyhyt aika Kuala Lumpurissa, ja mieltäni jäi kaivelemaan moni ostoskeskus ja paikka, jotka jäivät näkemättä. Olisin halunnut nähdä vielä ainakin käsityö- ja taidekeskus Central Marketin, planetaarion ja ruokatori Chow Kitin. Ne jäivät odottelemaan seuraavaa vierailukertaa, joka toivottavasti tulee vielä joskus, koska pidin Kuala Lumpurista todella paljon.

Erityisesti Intian jälkeen Kuala Lumpur - ja Malesia yleensäkin - tuntui varsin virkistävältä vaihtelulta. Ihmiset olivat äärettömän ystävällisiä kaikkialla, toisin kuin useimmiten vähän töykeät ja yrmeät intialaiset. Kysyi tietä keneltä tahansa - poliisilta, vartijalta tai tavalliselta kadun mieheltä - kaikki olivat enemmän kuin valmiita auttamaan ja neuvomaan, aina runsaiden hymyjen kera. Kaupoissa minua hämmästytti se, miten vapaasti ovista sai liikkua sisään ja ulos. Ovilla ei ollut vartijoita tai kassin- ja ruumiintarkastuksia, kuten Hyderabadissa, eikä pakollisia kassisäilytyksiä, joihin kaikki kassit käsilaukkua lukuun ottamatta pitäisi jättää.

Yleinen siisteys ja organisoituneisuus tuntuivat nekin taivaallisilta Intian jälkeen: missään ei näkynyt roskakasoja tai ukkoja virtsaamassa tien vieressä; ihmiset odottivat jonoissa kiltisti vuoroaan, joten koko ajan ei tarvinnut kytätä olkansa yli, yrittääkö joku mahdollisesti etuilla; ja liikennekin sujui kuin liukuhihnalla, liikennesääntöjen mukaan ja ilman ensimmäistäkään torven törähdystä.

Shoppailu oli ihanaa, kun tuotteita sai katsella ihan rauhassa ilman että kimppuun hyökkäsi heti kymmenen myyjää esittelemään sitä ja tätä, jota asiakas saattaisi mahdollisesti haluta. Tähän tosin saattoi vaikuttaa myös se, että jouluruuhkat olivat kaupoissa pahimmillaan, joten myyjillä ei ehkä ollut aikaakaan "ahdistella" asiakkaita. Kuala Lumpur tuntui jotenkin myös hyvin turvalliselta, joten kaupungilla saattoi liikkua melko luottavaisin mielin.

Olin kuullut, että Malesia on konservatiivinen ja sovinnainen maa, ja hieman kyllä ihmettelin, miten konservatiivisuus mahtaa oikein ilmetä. Ainakaan naisten vaatetuksessa se ei juurikaan näkynyt, sillä pukeutuminen näytti olevan melko vapaata. Näin paljon niin lyhyitä hameita ja niin pieniä toppeja, että en ikimaailmassa voisi astua Intiassa ovesta ulos sellaiset päällä. Toisaalta näkyi myös paljon huivipäisiä musliminaisiakin, joten ehkä tämä on juuri sitä malesialaista suvaitsevaisuutta - kaikki käy.

Toinen asia, mitä ihmettelin suuresti (intialaisesta näkövinkkelistä), oli naisten tupakointi. Naiset tupakoivat minusta Kuala Lumpurissa aika paljon, ja vieläpä ihan kaiken kansan nähden. Intiassa en ole koskaan nähnyt yhdenkään naisen tupakoivan, paitsi joissakin elokuvissa, ja silloinkin asiasta nousi hirveä kohu. Tupakointi oli muutenkin Malesiassa hyvin sallittua, sillä ravintoloissa ja kahviloissa sai tavallisesti polttaa, ja taksikuskikin saattoi vedellä henkosia samalla, kun kyyditsi asiakkaita.

Kolmas ihmettelyn aihe oli aika vapaalta näyttävä alkoholipolitiikka diskoissa. Kävimme jolupäivänä yhdessä Kuala Lumpurin kuuluisimmista klubeista, Zoukissa, ja meinasin pyörtyä, kun näin paikallisten juomatavat. Asiakkaat olivat varanneet klubilta paikat ja juomat etukäteen, ja heillä saattoi olla edessään iso kulho jäitä, lasit, pullo soodavettä tai muuta lantrinkia ja kokonainen pullo vaikkapa viskiä. Siitä he sitten itse kaatelivat juomaa laseihin aina, kun suu vain napsasi. :-O Olikohan kenelläkään loppuillasta monot ihan vinossa, vai osasivatko he kontrolloida juomistaan, vaikka pullo nenän edessä tönöttikin?

Jatkoksi edelliseen voisin vielä lisätä, että Malesiassa on todella tiukka huumepolitiikka. Jo lentokentän televisioruuduissa näkyi varoituksia siitä, että huumeiden salakuljetus saattaa pahimmillaan johtaa "pään irrottamiseen" (decapitation). Eikä tämä todellakaan ole mikään vitsi tai pelottelukeino, vaan totisinta totta. Eräänäkin aamuna luin paikallisesta lehdestä, että joku rekkakuski oli saanut hirttotuomion, koska hänen hallustaan oli löydetty 990.5 grammaa kannabista. Kun ajoimme eräänä iltana taksilla ohi Kuala Lumpurin kaupunginvankilan, taksikuski kertoi vankilan olleen jo pitkän aikaa tyhjillään. Vankilalle oli yritetty keksiä muuta käyttöä vankilatoiminnan loputtua, ja sitä oli yritetty muuttaa mm. museoksi. Suunnitelmat olivat kuitenkin törmänneet aina samaan ongelmaan: vankilassa oli lähtenyt niin monia päitä, että kukaan ei halunnut olla sellaisen tunnelman ympäröimänä. Ainoaksi vaihtoehdoksi näyttikin jäävän vankilan purkaminen, jotta paikalle voitaisiin rakentaa jotakin aivan uutta.

Vielä yksi huomio: en ole missään nähnyt niin tiukkaa käsimatkatavarapolitiikkaa kuin Malesian LCC-lentokentällä. Laukkuja saa ehdottomasti olla korkeintaan yksi per henkilö, ja laukku saa painaa enintään seitsemän kiloa. Ennen turvatarkastusta on erillinen tarkastuspiste, jossa seisoo henkilökuntaa kyttäilemässä matkustajien laukkuja. He poimivat jonosta punnitukseen kaikki laukut, joiden vähänkin epäilevät painavan enemmän kuin sallitut seitsemän kiloa. Minun laukkuni painoi varmaankin pitkälti toistakymmentä kiloa (taas!), mutta kuin ihmeen kaupalla tarkastuspisteessä ollut mies ei punninnutkaan laukkuani. Hän oli jo kumartumassa laukkuni puoleen, mutta tulikin sitten toisiin ajatuksiin! :-)

Lopuksi vielä muutama hyvä sivusto Kuala Lumpuriin matkustamista suunnittelevalle.

Tervetuloa Kuala Lumpuriin (Aurinkomatkat, pdf)
Kuala Lumpur (Wikitravel)
Kuala Lumpur (Lonely Planet)
Kuala Lumpur Public Tranport (Malaysia Vacation Guide)
Tourism Malaysia Official Website
Map of Kuala Lumpur (Tourism Malaysia)

Ostoksilla Kuala Lumpurissa (Rantapallo)
Kuala Lumpur Shopping Malls (Asiaweb direct)
Guide To Shopping Malls in Kuala Lumpur (One Stop Kuala Lumpur)
Kuala Lumpur's Shopping Malls (Everything-Kuala-Lumpur.com)
Central Market (One Stop Kuala Lumpur)
Chow Kit Market (One Stop Kuala Lumpur)

Malaysian Cuisine (Wikipedia)
Kuala Lumpur (Ben van Vijnen: aivan erinomaisen yksityiskohtaista tietoa esim. nähtävyyksistä)
Sightseeing in Kuala Lumpur (One Stop Kuala Lumpur)

Malesian joulutunnelmia

Vietimme joulua tänä vuonna aika epätavallisissa merkeissä, sillä kaupunkilomailimme ukkelin kanssa Kuala Lumpurissa, Malesiassa. Oikeasti emme kyllä viettäneet joulua mitenkään sen kummemmin, vaan vietimme jouluaatonkin shoppaillen iltamyöhään (emme kylläkään joululahjoja ostellen). Ilmeisesti yhdistän joulun päässäni niin läheisesti lumiseen vuodenaikaan, tunnelmalliseen pimeyteen, kynttilöihin, adventtipäiviin, joulukalenteriin, itsenäisyyspäivään, glögiin, jouluruokien suunnitteluun ja ennen kaikkea läheisiin ihmisiin, että minun on vaikea päästä oikeisiin joulufiiliksiin muualla kuin Suomessa. Tuntuu jotenkin niin etukäteen tuhoon tuomitulta tehtävältä "taikoa joulu tyhjästä", että en siksi taida viitsiä edes yrittää.

Ihan huomaamatta joulu ei meiltäkään livahtanut, vaikka muslimivaltaisessa Malesiassa olimmekin. Vaikka kristittyjen osuus Malesian väestöstä on vain 9 prosenttia, joulua juhlitaan Malesiassa silti todella näkyvästi. Parhaiten jouluhuuman näki kaupoissa, jotka olivat vielä jouluaattoiltanakin tupaten täynnä ihmisiä, kun kaikki tekivät viime hetken jouluostoksia. Eräskin kauppias kertoi, että ei ole koko kauppansa viisivuotisen historian aikana nähnyt vastaavaa jouluryysistä, ja taksikuskit huokailivat järkyttäviä liikenneruuhkia. Ihmisillä tuntui kuitenkin olevan shoppailussa ihan rento meininki, eikä stressistä vääristyneitä naamoja juurikaan näkynyt (paitsi omani, kun satuin vilkaisemaan peiliin :-D).

Ostoskeskusten joulukoristelut olivat toinen toistaan upeampia. Näihinkin Pavillion-ostoskeskuksen pytinkien pystyttämiseen oli mahtanut kulua aikaa.

Kaupungin kadut oli koristeltu näyttävin jouluvalaistuksin, joista jotkut olivat kyllä melkoisia virityksiä...

Ostoskeskukset tarjosivat ihmisille shoppailun lomassa monenlaista ohjelmaa.

Balettitanssia.

Joululauluja pirteiden malesialaisneitosten esittäminä.

Valokuvausta joulupukin ja tonttutytön kanssa.

Joulupukki taitaa muuten olla aika ehtivää sorttia, sillä törmäsin häneen ennen joulua Intiassakin. Pukki pyöriskeli marketin ovella ja heilutteli minulle iloisesti.

Intialainen pukki oli hyvin simpsakan oloinen.

Kuva on hieman epätarkka, kun tuli vähän hätälaukaistua. Minua alkoi katsokaas hävettää, että tällainen kypsään ikään ehtinyt naisihminen kuvailee joulupukkia kuin suurtakin nähtävyyttä. Kas kun en pyytänyt päästä vielä syliinkin.

Koska joulupukki ei ehdi ihan joka paikkaan kuitenkaan, näin ennen joulua Intiassa myös pukin stuntteja.

Tämä oli polkenut varmaan Rovaniemeltä asti, kun nuokkui niin ryytyneen näköisenä pyöränsä päällä. Lahjatkin olivat onnettomalta levinneet pitkin pihaa.

Tämä pukki oli päässyt muodikkaan näköisen hepun peesiin ja oli varmaankin siksi hyvin reippaan näköinen.

Näin Malesiassa myös ihan oikean suomalaisen joulupukin, television välityksellä tosin! Telkkari sattui olemaan intialaisella tamilinkielisellä kanavalla, ja yhtäkkiä kuvaruutuun ilmestyi suomalainen joulupukki, joka puhui englantia suomalaisella aksentilla. Koska en kuunnellut, mitä pukki sanoi, ja koska emme osaa tamilia, jäi hieman hämärän peittoon, mistä mahtoi olla kyse. Joissakin kuvissa pukki oli kiinalaisten lasten ympäröimänä, joten olisikohan pukki piipahtanut Kiinassakin?

Pukki puhuu kieliä. Tässä hän suoltaa tamilia.

Aattoiltana Pavillion-ostoskeskuksen pääoven tuntumassa tajusin, että nyt on jotain jännittävää tekeillä, sillä ihmismassat parveilivat ovien edessä ja tuijottivat jonnekin yläilmoihin ihastuksesta huokaillen.

En ihan heti tajunnut, mitä ihmeellistä ulkona oikein oli, mutta aikani tuijoteltuani tajusin, että siellähän sataa lunta! Oikeasta lumesta ei tietenkään ollut kyse (ulkolämpötila oli varmaankin jotain 25 ja 30 (plus)asteen välillä), vaan katon tuntumaan oli laitettu jonkinlaiset puhalluskoneet, jotka puhalsivat ilmaan lumihiutaleen näköistä höttöä.

Tätä harvinaista luonnonilmiötä ihmiset sitten valokuvasivat kuin viimeistä päivää - minä muiden mukana. Totta mooses. Onhan lumisade ihmeellinen ja harvinainen luonnonilmiö.

Lähimmäksi oikeaa lunta pääsin tänä jouluna samaisen tamilinkielisen tv-kanavan välityksellä. Vaikka emme ymmärtäneet uutistenlukijan selostuksesta muuten mitään (on muuten mukavaa ajanvietettä katsella televisiokanavia, joista ei ymmärrä yhtään mitään! :-D), havahduimme siihen, että hän toisteli sanaa "Finland". Seuraavaksi kuvaan ilmestyi Helsinki-Vantaan lähtevien lentojen taulu, Maikkarin mikki ja joku haastattelussa ollut suomalainen hemmo sekä lumiaurat, jotka aurasivat kiitoratoja.

Nyt saa lumi kyytiä.

Viksuina ihmisinä laskimme yhteen yksi plus yksi ja saimme kaksi: Helsinki-Vantaan loistavasti pelaava lumihuolto on löytänyt tiensä intialaiselle televisiokanavallekin!

Tästä on joulutunnelma kaukana.