Potero on palautettu

...ja Koratiassa vallitsee taas rauha. Yllättävä kesänaapuri lähti muualle lomailemaan. Meillä ulkoilutetaan taas kahta kissaa, eikä yhtä kissaa ja toista lohikäärmettä.

Tarkistus: onko potero kärsinyt, että vieras kissa on istunut siinä?

Ei ole. 

Vaikutti myös siltä, että kaikesta kauhusta, karjumisesta ja tulensyöksennästä huolimatta Totokaan ei kuitenkaan aivan kauheasti kärsinyt kissanaapurista. Viikonloppuna nimittäin juuri Toto oli se, joka livahti ulko-ovesta ja lähti varta vasten naapuriin selvittämään, onko siellä vielä kissa vai ei. Toto asteli määrätietoisesti, mutta yhä enemmän ja enemmän pörhistyen kohti naapurin autotallia, jossa hän oli huomannut kyläkissan eniten viihtyvän. Ei siellä ketään ollut! Toto oli niin ilahtunut, että yritti saman tien mennä naapurille kyläänkin. Että eikös se nyt riitä, että tunnette tällaisen kissan, älkää kutsuko sitä kolmatta harmaata enää meidän maille...

Ei, sitä ei näy. Helpotuksen huokaus.

Olimme iloisesti yllättyneitä, että Toto pääsi vihan ja pelon yli ja meni pari päivää mietittyään oma-alotteisesti naapuriin. Se antoi viitteitä, ettei Totostakaan olisi ehkä ihan anteeksiantamattoman hirmuista, vaikka hän joskus saisikin naukuvan naapurin... Cisuhan oli selvästi kiinnostunut naapurista jo toisella tapaamisella, vaikkei nyt ihan kiitellytkään siitä röyhkeästä hännän täppäämisestä. 

Että ihan hyvin selvittiin siitä kissamaisesta kesäyllätyksestä. Cisulla ja Totolla oli elämänsä mielenkiintoisimmat muutamat päivät, ja ihmisille riittää tästä jutunjuurta vielä paljon pidemmäksikin aikaa.