Siepparit heinäpellossa

Tultiin vaan kertomaan, että meillä on ollut niin paljon kevätpuuhia, ettei olla ehditty bloggailla. Käymme koko ajan U:ssa  - sisällä vain nukumme tai karjumme U-huutoa - ja saalistamme mm. sisiliskoja (vaikka se on kiellettyä) ja autamme pihatöissä kaivamalla kuoppia. Tämä se on kissan elämää. Nukkuessammekin puhumme unissamme ja heiluttelemme tassuja: kevät tekee kissoille sellaista.

Kerromme tarkemmin kuulumisistamme lähiaikoina!

t. Cisu ja Toto, kiireiset heinähatut

Arvokas hymypoika

Miten onnelliseksi lisääntyvä lämpö ja auringonvalo koko Koratian väen tekeekään! Ihmiset ovat ihmetelleet, miten kissat voivatkin olla niin hurisevia, hempeitä ja hyväntuulisia koko ajan, mutta kai se on se kevät, kyllä se tekee hyvää meille kaikille.

(Huom! Lässytysvaroitus!)

Totoa, maailman suurinta aurinkoläikkäfania, on aamu aamulta hymyilyttänyt enemmän, että hänen lempisohvannojallaan on joka aamu entistä parempi lämpöläikkä. Heti kun läikkä on kunnolla kehkeytynyt, Toto asettuu hetkeksi siihen, ummistaa silmänsä ja hurisee. Oi millainen onni.

Tuota sohvannojaa vasten on aika koristeellinen sohvatyyny, ja olemmekin naureskelleet, että Toto poseeraa tahallaan päivittäin sen takana. Näky on nimittäin hyvin kaunis ja sopusointuinen ja Toto taitaa olla välillä itsekin sitä mieltä, että hän on maailman kaunein ja suloisin kissa.

Eilen oli ainakin. Kun olin aikeissa mennä silittelemään sohvannojanautiskelijaa, hän käänsi kylkeä ja painoi päänsä kuin merkiksi tuohon tyynyyn. Katso, tässä tyynyssä lukee Opals - Precious Stones, ja mä oon sun oma ihana jalokivi, hurrrrrrrrrrrrr!

Niin Toto onkin, meidän hopeanhohtoinen oma aarre. 

Mulla on oma precious-tyyny, koska olen sen arvoinen!

Totolla taitaa muuten olla tieto, mitä bloggailen, sillä tämän postauksen teon aikana hän on siirtänyt lempityynyään ja asettunut loikoilemaan hyvin ylväästi sen päälle. Jalokivikissan valtaistuin, ilmeisesti.

Cisullekin kuuluu hyvää. Myös Cisu on ollut oikein hyvällä ja ystävällisellä tuulella viime aikoina ja tiennyt arvonsa kaikin tavoin. Eilen, kun aamuaurinko paistoi suoraan keittiöön, Cisu loikkasi kesken ihmisten aamupalahetken keskelle keittiön pöytää ja heittäytyi selälleen. On ihana kevätaamu, halatkaa ja rapsuttakaa! Me halattiin ja rapsutettiin, vaikka hieman tuli keskusteltua siitä, onko tämä nyt ihan tarkoituksenmukaista kissankasvatusta. No, on ainakin jos haluaa kasvattaa lellikissoja.

Luin jostakin Facebookin kissakeskusteluryhmästä juuri kommentin, että moni kissa muuttuu hyvin iloiseksi ja hellyydenkipeäksi kevätauringon myötä. Onko muissa blogikissoissa havaittu kevätystävällisyyttä?

Kun U on yyy

Cisulla ja Totolla on sama pulma, joka on vaivannut heitä jo koko alkuvuoden. Ulos (U) pitäisi päästä, mutta siellä on kylmää (yyy). Cisu kertoo, miten koratiaksi perustellaan, että ainakin ikkunan voisi avata.

Mutta voi: kun ikkuna aukeaa, sieltä tulee niin kylmää ilmaa, ettei kissapolo voi liikkua. Vahdinvaihtokaan ei auta.

Onneksi sentään sisällä on jo välillä kovinkin keväistä: aurinkoläikät ovat palanneet sohvan päälle. Cisu nautiskelee.

Totokin on jo löytänyt lähestyvästä keväästä kaikenlaisia hyviä puolia.

 Lopuksi huomautus, että näiden kuvien nettiin saattaminen on ollut työn ja tuskan takana. Syliini ilmestyi tietokoneen lisäksi kaksi harmaaherraa, jotka ovat tehneet kaikkensa, etten vain bloggailisi. Toto pitää päätään käteni päällä ja Cisu huiskuttelee tässä samalla häntäänsä näppäimistöllä, joka onkin aika karvainen. En kirjoita tämän enempää, koska olo on aika tukala: käteni yltävät kissakasan yli juuri ja juuri näppikselle. Tämä on tosiaankin kissablogi.


Paitsi ai niin, kirjoitanpa sittenkin. Mainos: kirjoitin kirjablogiini eilen uunituoreesta Kissojen nimipäiväkirjasta. Kissoilla on nyt yliopistotason nimipäiväkalenteri!

Kukkaispoika ja ojatarkastaja

Näin keväisin on kiva viedä Cisu ja Toto ulkoilemaan tontinrajan tuolla puolen olevalle niitylle ja sen takana olemaan metsään. Pitää nauttia lyhyestä heinikosta niin kauan kuin se ei ole ihan kissankorkuista - ja silloin se on luultavasti punkkistakin.

Tässä kuvia eilisestä. Cisu on kukkaislapsi: hän kuljeskelee ees taas ja pysähtelee välillä nuuhkimaan valkovuokkoa tai haukkaamaan heinää. Pääasia on kuitenkin liike, jonnekin pitää olla koko ajan menossa.

 Cisu: Toto, tuutko säkin?

 Cisu: No mitä sä jahkailet?

Toto: Tuun, tuun!

Totostakin on kiva jolkotella ulkona, mutta vielä kivempaa on tonkia maata. Eilenkin hän löysi sellaisen sittisontiaisen, etten edes halua tietää, mikä se oli.

Oja on Toton lempipaikka. Aina välillä pitää mennä sen ääreen kyttäämään, jos näkisi vaikka sisiliskon; ojanpohjalta myös naapurin edesmennyt kissaherra ilmestyi aika ajoin kuono veressä ja milloin mikäkin saalis suusta roikkuen - ja hyvin polleana, totta kai.

 Ei löytynyt mitään. Ojatarkastaja siirtyy oman pihan puolelle.

Vasikat laitumella

Vaikka Koratiassa on yhä ärsyttävän paljon lunta (naapuri, jonka pihalta lumi on jo sulanut, naureskeli juuri, että ai teillä on vielä talvi), eilen oli niin lämmin päivä, että Cisu ja Toto pääsivät ensimmäistä kertaa tänä vuonna kunnolla ulos. Kyse ei ollut siis karkumatkasta eikä puolen minuutin valjastelusta, vaan oikeasta kevätretkestä.

Ensin kaikki meni hyvin, kuten yläkuvasta näkyy. Koratian kunkut astelivat ylväästi pitkin tiluksiaan.

Sitten Cisu alkoi kuopia vimmatusti talonedustan istutuksia. Hän ei yhtään arvosta sitä työtä, jonka olen nähnyt kylväessäni tuonne vaikka mitä viime syksynä.

 Ennen kuin ehdin puuttua asiaan, Cisu oli kyykistynyt lannoittamaan kevättiittejä.

Sillä välin Toto oli mennyt niin kauaksi kuin fleksi päästi ja livahtanut naapurin poterolle.

Kärräsin pojat äkkiä talon toiselle puolelle. En taaskaan ehtinyt reagoida ennen kuin kumpikin oli kiivennyt talon takana olevan askartelulevy-rakennuslavaröykkiön päälle. Sain siepattua kiipeilijät pois ennen kuin mitään rämähti heidän päälleen.

Tarvoin lumen yli kissat kainalossa ja vein tontinrajasillalle katsomaan ojan kevätsolinaa. Se olikin merkillistä. Noin paljon vettä tuolla alhaalla!

Toto ei lakannut ihmettelemästä.

Cisu sen sijaan päätti, että nyt on tosiaan kevät ja alkoi laiduntaa. (Myös ruohoykäkausi on avattu.)

Se sopikin hyvin teemaan - taas valjasteluun makuun päässeet kissat ovat kyllä vallattomia kuin vasikat laitumella!

Illalla poikia väsytti. Toto tunnusti voimiensa rajallisuuden ja meni nukkumaan normaalisti ihmisten lakanoihin. Cisu ei sen sijaan voinut luovuttaa. Hän nukkui koko illan terassioven edessä eteisessä, jotta oli valmiudessa havahtumaan, jos joku menisi ulos. Cisusta säät ovat nyt jo niin aurinkoiset, että hän voisi ihan hyvin muuttaa ulos ja palata joskus lokakuun tienoillla kotiin. Ulkona voi pissata ja laiduntaa, sillä pärjää jo pitkälle.

Kevään hinta

Kaikki kissamainen kevätpuuhastelu vaatii myös veronsa. Kun viettää aikaansa ulos huutaen, sinne karkaillen tai siellä luvan kanssa ulkoillen, nenä kiinni ikkunassa linnuille käkättäen ja jatkuvasti veljen kanssa riekkuen, saattaa yhtäkkiä tulla aivan väsyneeksi. Ainakin jos on Toto.

Kuvasin Toton tassunpesusta pikkuisen videon.

Lähivideosta tuli vielä vähätapahtumaisempi, sillä tassunpesijä hyytyi vain tuijottamaan kaukaisuuteen.

Pienen kissan suuri kevätväsymys. Pyllyhaukkaaja on sammunut peppu pystyssä.

Antakaa mun olla rauhassa!

Kevät tuli Koratiaan

Vastaanpanematonta todistusaineistoa, että kevät on lumikinosten jämistä huolimatta koittanut Koratiassakin.

Todiste nro 1: Maukulasta tilattu kissanpesä kelpaa taas Totolle. Se oli Toton lempipaikka viime vuonna, niin kauan kuin aurinko paistoi olkkarin sohvalle, jossa pesä on. Kun syys vei auringon, pesä hylättiin. Nyt muuttolintukissa on palannut kotipesäänsä.

Todiste nro 2: Cisu on aloittanut ulkopisukauden. Kuva on viime vuodelta, mutta aivan samanlainen pihapissa nähtiin viime viikonloppuna, vieläpä tuossa aivan samassa paikassa.

Muita, ei kissamaisia, havaintoja pihamaalta ovat useat perhoset ja yksi kärpänen. Koratian valtaoja (Koratjoki) virtaa iloisesti ja sen lähistöllä on nähty leskenlehtiä.

Lisäksi Koratiassa on kovin äänekästä. Linnut kiljuvat ulkona ja ulkoiluhimoiset kissat sisällä.