Onnea Cisu!

Koratiassa on tänään juhlapäivä (jonka jopa ihmiset muistivat heti aamusta): kuningas Cisul viettää kuusivuotissynttäreitään!

Ikä ei paina meidän kunkkua. Kuvan lyhyttä kurkkaushetkeä lukuun ottamatta hän paini koko juhla-aamun vauhdikkaasti pikkuveljen kanssa. 

Onnea Cisu, maailman paras kuningaskissa!

Ikämies

Cisulla on asiaa: 

Täytin tänään viisi. Sain aamupalaksi hitusen keitettyä kananmunankeltuaista. Söin sen keskellä ruokapöytää ja hurisin. Sitten menin nukkumaan. Ikä jo painaa.

Vietin rauhallisen päivän, mutta sitten ihmiset tulivat töistä ja kysyivät, haluanko U:hun. Luulin olevani vielä nuorukainen ja innostuin ulkoiluajatuksesta niin, että loikkasin pikkuveljeni ylitse kun ryntäsin ulos. Ulkona kiipesin ulkovaraston katolle. Ennen tätä kevättä en ole koskaan osannut tehdä niin. Se on aikuisten hommia se. Myönnettäköön kyllä, pikkuvelikin on nyt käynyt katolla, mutta ei olisi käynyt ilman minun, vanhemman ja viisaamman esimerkkiä.

Kun tulin kotiin, ihmiset halusivat ottaa minusta synttärikuvan. En kuitenkaan jaksanut pysyä pystyssä, vaan olen päättänyt viettää synttäri-illan lattialämmitysputken päällä lojuen. En suostu liikkumaan enkä poseeraamaan. Pikkuveljeni on vasta neljä, joten hänellä on voimia pysytellä istuma-asennossa. (Hän jaksaa myös kytätä harjan lähellä ikuisesti, koska hän on aivan hulluna harjaamiseen.)

Tässä lojuessa on hyvä kerätä voimia. Kuulin juuri, että minua odottaa aika hurja synttäriviikonloppu: Lauantaina menen mummille ja vaarille kylään ihan vain siksi, että mummista olisi hauska saada kissaseuraa (hah, hän on pyytänyt kylään vain minut ja Toton, ei ihmisiä!). Sunnuntaina pidän synttäribileet samanikäisen ihmisserkkupoikani kanssa. Tunteekohan hänkin jo itsensä kokeneeksi ja väsyneeksi ikämieheksi?

Terveisin

miehen ikään päässyt

Koratian kunkku Cisu

Alkuvuoden askareita

Voisko joku jo kertoa, mitä Koratiaan kuuluu?

No vois, vihdoinkin. Pahoittelemme pitkäksi lipsahtanutta päivitystaukoa.

Cisun ja Toton alkuvuosi on, kuten arvata saattaa, alkanut puuhakkaasti. Heti tammikuun alussa tapahtui jotain hyvin hämmentävää: vauvakissa Toto meni ja täytti neljä vuotta. Eipä ole enää vauvakissaa Koratiassa, ei, ei vaikka miten kääntelisi ja vääntelisi asiaa. Toto itse on ottanut vanhenemisensa ihan tyynesti, mutta ihmisiä on hämmästyttänyt Toton ikä kovasti. Siis onhan Toto toki ollut meillä aina, mutta Toto on aina myös ollut pikkukisu... No, on hän vieläkin, vaikka onkin jo noin vanha.

Enkä ole ihan varma, voiko Toton oikeasti sanoa ottavan asioita tyynesti. Tässä on yritys ottaa Toto Tottiaisesta synttäripotretti. Ensi tuli vain hyvin koratmaisia viuhukuvia.

Sitten onnistui jo vähän paremmin.

Thaimaalaistassut sopeutuvat Suomeen talvi talvelta paremmin. Ainakin viikonloppuisin on ihan pakko päästä U:hun, vaikka olisi millainen paukkupakkanen. Ei se ole kissa eikä mikään, joka ei käy tarkastamassa sääolosuhteita edes parinkymmenen sekunnin ajan. Tänä talvena Toto ei ole vielä päässyt nauttimaan hankikantohiippailusta, mutta kerran on jo testattu, josko olisi hyvä kissahanki. Ei ollut.

Myöskään terassinnurkan kissanminttuistutus ei ole aivan ideaalissa kunnossa, mutta pojat eivät luovuta. U:ssa suunnataan aina ensiksi tarkistamaan, joko kissanminttu jo kasvaisi. Jos mintusta näkyy lumen alta pienikin pilkahdus, vaikka kuinka kuivunut, sitä pitää maistaa. 

Taas täytyy hieman ottaa sanoja takaisin: eivät ne thaimaalaistassut ole aivan täysin sopeutuneet talvisen Koratian säihin. 

Löytyiskö se kesä jostain?

Myös vaarilla on tammikuussa synttärit. Perinteiden velvoittamana annoimme hänelle taas hienon kissavaarin kalenterin (tilattu Smartphotosta). Kalenteri päätyy aina mökin seinälle, eikä kalenteriin hyväksytä kuin mökillä edellisen vuoden aikana otettuja kuvia. 

Tässä Cisun vapunviettoa.

Ja maailman parasta ulkoilua.

Rantakalliolla ilta-auringosta nauttiva Cisu - tämä on yksi kaikkien aikojen suosikkejani Cisun kuvista. Voiko kissa enää onnellisemmaksi muuttua? (Ja: miten meidän Cisu osaa olla noin rauhallinen?)

Joulutontut.

Vaan ei tänne vain hyvää kuulu. 

Kissoilta ei kysytty mitään, kun Koratian makuuhuoneeseen tilattiin remontti. Järkyttävää!

Cisusta ja Totosta oli kyllä tosi kivaa, että makuuhuone tyhjennettiin huonekaluista. Etenkin lipastojen siirtäminen oli hauskaa: harvoin sitä pääsee matkustamaan lipaston päällä huoneesta toiseen. Aluksi kissat eivät pitäneet pahana sitäkään, että sänky siirtyi olohuoneeseen yläkertaan menevien avoportaiden alle.

Mutta heti siirtelypäivän iltana nousi huoli ja alkoi kauhea parku: Me halutaan makkariin! Ensimmäinen remonttiyö sujui kovin kehnosti, kun etenkin Toto oli aivan poissa tolaltaan. Hän ramppasi portaita ylös ja alas, itki välillä yksin yläkerrassa. Yritäpä nukkua, kun pään päälläsi portaiden välissä on huutava kissanpää... Sittemmin yöt ovat sujuneet hyvin, mutta iltaisin täällä on ollut kiukkuisia ja mököttäviä kissoja vastassa. Cisu ja Toto eivät selvästikään arvosta remonttihommia, mutta onneksi remppa on jo loppusuoralla. Pojat olivat kuulemma välillä käyneet tarkistamassa, miten remonttimies suoriutuu hommistaan, mutta lähinnä olleet päivisin omissa oloissaan.

Cisusta ainoaa hauskaa ja asiallista remontointia on kiipeilytolppien kunnostaminen. Poikien tolpat kunnostettiin parin ystäväni avustamana, ja kiipeilyn ilo on ollut suurta. Tolppa-apina Cisu havainnollistaa.

Toivottavasti muillakin on ollut aktiivinen alkuvuosi!

Cisu 4 vuotta!

Tänään aamulla Koratian kuningas Cisu kulki perässäni ja piipitti surkeasti, halusi huomiota. Ei ihme: työmatkalla juolahti, että Cisulla oli eilen synttärit ja me unohdettiin se! Kauheaa.

Onneksi on pääsiäinen ja pitkä viikonloppu edessä, niin saamme lellitellä ja hyvitellä kaltoin kohdeltua neljävuotiasta silkkiturkkiherraa. Onnea Cisu - ja anteeksi!

Toto 3 vuotta!

Meidän oma pieni pörröpallero, hauska, lempeä ja aina tomera Toto Tottis Tottiainen eli Cisun rakas pikkuveli ja maailman paras kaveri täyttää tänään kolme vuotta!


Juhlan kunniaksi Toto on kiemurrellut saatuaan Koratian perinteisen synttärilahjan: huumaannuttavaa kissanminttua ripoteltuna karhealle, kissojen käytössä olevalle matolle. Joskus on kyllä nähty vauhdikkaampaa ja äänekkäämpää synttärikiemurtelua kuin tällä videolla.

Minttutömpsyn lisäksi Toto on tänään nauttinut jo Cisun kainalossa nukkumisesta, lintutelevision katselusta (hän hieman selostikin näkemäänsä), ulkoilman hengittämisestä ikkunalaudalla istuen sekä pallon perässä innokkaasti ravaamisesta. Päivän mittaan tiedossa on ainakin kuivatulla ankanlihalla herkuttelua sekä uudella lelulla leikkimistä sekä tietenkin paljon silityksiä, rapsutuksia ja halauksia. 


Palaamme mökkikuviin Toton juhlien jälkeen.

3-vuotisbileet!

 Olen 3, aikuinen ja rauhallinen!

Cisulla oli jo maanantaina 3-vuotissynttärit, mutta niiden juhliminen siirrettiin viikonloppuun, kun minä olin tuhmasti matkoilla Cisun merkkipäivänä. Ei se mitään - Cisu juhli eilen ja tänään kahta komeammin: hän kutsui yökylään ikätoverinsa, ihmisserkkupojan, jonka kanssa on perinteisesti aina vietetty synttäreitä, pojilla kun on melkein sama synttäripäivä. Juhlaviikonlopusta tuli monipuolinen, ja molemmille synttärisankareille oikein mieleinen.

Jo eilen illalla sankarit, 2-vuotias Toto tietenkin vanavedessään, mm. saunoivat ja kuuntelivat iltasadun yhdessä. Tänään koitti siten huippuhetki: pääsiäisaskartelua! Olin veikannut aivan oikein, että se olisi elämyksellistä sekä ihmisille että kissoille.

Kolmevuotiaan arvokkuudella Cisu ensin  teeskenteli olevansa ihan cool ja vain istuskeli askartelupöydän ääressä. No vähän voin ehkä virpomaoksia nuuhkaista...



 No jos mä vähän tota valmistakin oksaa, ei kukaan varmaan huomaa....

 Eih! Tää höyhen on vastustamaton!

 Annoin jo periksi, niin voin varmaan vähän täppäistä tuoltakin.

 Totokin teeskenteli ensin viileää,

 vaan eipä onnistunut sekään. Mutta Toto onkin vasta kaksi!

 Cisun havaittiin olevan myös hyvin kiinnostunut palapeleistä.

Tulisko joku leikkimään mun kanssa? No tulis. Cisulla ja Totolla on ollut harvoin näin paljon seuraa ja huomiota parin päivän aikana, ja kyllä he sitten olivatkin tyytyväisiä. Cisu osallistui kaikkiin ihmisten puuhiin ja Toto pörisi tyytyväisenä. Lisää tällaista. Ja lisää kissoja! Liekö nimittäin ennen, kun ikätoverikin sanoi, että olisi kiva, jos tulisi lisää Cisuja ja Totoja... Ainakin me järjestetään joka vuosi Cisun synttärit, ne on aina vuoden hauskimmat bileet!

Synttäripoika

Ei voi olla totta. Meidän Toto Tottis Tottis Totteli Tottis, hassutassu ja söpönassu,

on kasvanut pienestä pelokkaasta pallerosta

 Toto ensivisiitillä työhuoneen pöydällä, vähän pörhistytti 5-kuukautista.

  Ensimmäisiä päiviä meillä, Cisu on alakerrassa eikä Toto uskalla mennä sinne, kurkkii vain yläkerrasta.

 Ensimmäistä kertaa hetki ilman Cisua. Cisu lähti lääkäriin ja Toto oli surkea.

isoksi kaksivuotiaaksi pojaksi, joka uskaltaa (juuri ja juuri) kävellä laitureilla

ja etenkin hyppiä puihin.

Yksi asia on pysynyt samana tämän puolentoista vuoden aikana, jonka olemme saaneet Herra Tottendahloksen tuntea ja hänen kanssaan asua. Hän on ja pysyy Cisun parhaana kaverina

ja koko perheen rakastamana silkkiturkkisena pörisijänä, maailman ystävällisimpänä kissana.

(No jaa, ainakin joskus ystävällisenä. 

)

Tottis juhli merkkipäiväänsä juoksemalla kaninkarvapallo suussa ja häntä pörrössä koko aamun. Kypsä kahden vuoden ikä ei siis paina vilistäjää. Varsinaiset bileet on siirretty viikonloppuun, koska ihmiset ovat niin tyhmiä, että heillä on muutakin tekemistä kuin Toton synttärit, vaikka toki niiden viettämiseen olisi voinut pyhittää vaikka kokonaisen viikon. 

Eiköhän sankari kekseliään isoveljensä kera keksi kuitenkin päivän mittaan jotain festivaalintynkää kotona. Voi olla, että keskelle eteistä on siiretty tuoli tai pari pahvilaatikkoa on silputtu. Koskaan ei voi tietää – ja sehän on noiden villiäisten kanssa onkin juuri hauskinta.

Synttäripöllyt

Cisulla on tänään 2-vuotissynttärit! Onnea!


Aamu alkoi yksivuotispäivänä lanseeratun tradition mukaisesti kissanminttutötsyillä. Meiltä on aina välillä kysytty, meneekö kissa siitä oikeasti muka sekaisin. Ja millainen se koratin ääni on. Seuraavat videot todistavat, että joo, se menee sekaisin ja kyllä, se ääni on kova (kaikissa rotuesittelyissä sitä kuvataan "ruostuneeksi saranaksi").


Tässä Cisu on havainnut, että ihanaa huumetta sisältävä peltipurkki on otettu pois kaapista. Se purkki on saatava!

Synttäripoika ei saanut koko purkkia itselleen, mutta sentään hieman minttumurusia keittiön raapimatolle, perinteiselle minttupiehtarointipaikalle.

Ja vielä yksi otos: kuvaaja yrittää välillä silittää sekopäätä, vaan ei auta, hän h-a-l-u-a-a minttupurkin.

Lopulta onnistui:

Mutta ei makeaa mahan täydeltä.. Cisun oli aika poistua keittiöstä päätään selvittämään, ja Toto sai nauttia kissanmintun jämät. Toimii se siihenkin!

Eiköhän me jatketa tätä villiinnyttävän hauskaa synttäriperinnettä taas ensi vuonnakin!