Sopu sijaa antaa

Toto etsi eilen pitkästä aikaa esille rakkaan pesänsä. Hän mahtuu siihen juuri ja juuri unirullalle yksinään... ja tältä näyttää, jos velipoikakin haluaa ottaa iltatorkut pesässä. 

Melko hassua ja herttaista!

Aiemmin päivällä pojat olivat nukkuneet yhdessä pussilakanan sisällä. Vain Totosta oli lakanahavainto, mutta tunnustelimme Toton takana ollutta möykkyä. Se paljastui Cisuksi.

Tyytymätön unikeko

Totolla oli eilen illalla vähän vaikeaa. Annetaan Tottiaisen kertoa omin sanoin:

"Olin jo alkuillasta aivan väsynyt poloinen. En olisi tahtonut mitään muuta kuin päästä nukkumaan ja että joku tulisi seurakseni. En pidä yksin nukkumisesta.

Ensin minut vietiin muun sakin mukana ulos. Ilta-U on kuulemma jännä juttu. Ei ole minusta, katsokaa vaikka yläkuvasta.

Sisälle palattuamme veljeni Cisu ei huomannut minua ollenkaan. Hän tarkkaili mieluummin jäniksiä ikkunalla kuin hoiti minua.

Vetäydyin vällyjen väliin yksin. Näytin kuulemma säälittävältä, enkä ihmettele. Minulla olikin aivan surkea olo. Jos osaisin puhua, olisin sanonut kuten pieni ihmisserkkupoikani, joka palautti häntä hoitamassa olleen ja mielestään hyvin pärjäävän emäntäni taannoin maanpinnalle ilmoittamalla, että 'en ole tyytyväinen, olen vain iloinen'.

Vaikka minulla ei kyllä ollut edes yhtään iloinen olo. Välillä vikisin yksikseni.

Lopulta ihmisiskäni vetäytyi sänkyyn. Silloin tulin todella iloiseksi! Olin niin ilahtunut, että halusin aivan välttämättä nukkua hänen jalkansa päällä, vaikka ihmiset epäilivät, voiko se tuntua minusta mukavalta.

Voi se. Jos en olisi ollut niin väsynyt ja onnellinen, olisin suuttunut, kun emäntäni kutsui minua 'onnelliseksi possuksi'.

Lopulta Cisukin jätti jänisharrastuksen sikseen ja hakeutui mukaan miesten petiin. Kylläpä minulla oli hyvä olo!

Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. Tänään olemme unikekoilleet Cisun kanssa melkein koko päivän, ja se sopii minulle vallan mainiosti.

Hyvää yötä kaikille!"

t. Toto

Hyvää yötä

Ympärivuorokautista söpöilyä

 

 

Vaikka itse sanonkin - ja sen teenkin, kymmeniä kertoja päivässä - Cisu ja Toto ovat olleet viime aikoina hyvin söpöjä ja söpösti.

 

On vaikea uskoa, että muutama viikko sitten he olivat suuressa riidassa päivätolkulla, kun nyt kaikki päivät nukutaan yhdessä pienen pienessä kissanpesässä. Pesä on mitoitettu yhdelle koratialaiselle, joten pojat pursuilevat petinsä laitojen yli. Mutta pääasia, että saadaan olla yhdessä, he tuntuvat tuumaavan. Toto oli viisas, kun etsi kauan käyttämättä olleen pesän jokin aika sitten ja siirsi sen olkkarin nurkasta eteiseen, jossa se on nyt päässyt oikein superkäyttöön.

 



 

 

 

Ja Cisu, hän sitten osasikin olla sekä viisas että söpö eilen illalla!

 

Jos minusta olisi ollut kiinni, tämä bloggaus olisi syntynyt jo eilen. Mutta juuri ennen koneen ääreen hakeutumista päätin oikaista itseni sängylle hetkeksi... ja Cisu kipitti kiireen vilkkaa makuuhuoneeseen, hyppäsi kainalooni ja käpertyi kirjanlukuasentoon, siinä, jossa hän haluaa olla joka ilta. Kun yritin nousta, Cisu painoi minut tassullaan takaisin makuulle ja katsoi kirjaa. Siinä sitten luimme, kunnes nukahdimme. Jossain vaiheessa havahduin, että kello on jo niin paljon, etten todellakaan jaksa enää nousta. Nukuimme Cisun kanssa aamun asti kainalokkain. Aamulla Cisu puski päätään käteeni, hurisi kovaäänisesti ja

 



 

 

 

 

...kipitti keittiöön syömään aamupalaksi rucolaa!

 

 

Rucolan rouskutus ei ole kuitenkaan Cisun viime aikojen hassuin temppu. Hassuinta - ja söpöä sekin - on, että eilen Cisu osallistui kansainväliseen videoneuvotteluun! Mieheni oli yhteydessä ulkomaisiin koodareihin kotoa käsin, eikä edes kuulemma tiennyt, että neuvottelutyökalun näköyhteys oli päällä. Se kävi kuitenkin selväksi kertaheitolla, kun Cisu päätti loikata miehen syliin kesken palaveriin ja alkaa selostaa asioita. Cisu oli aiheuttanut huudahtelua aina Puolassa asti ja saanut terveisiä. Kyllä meidän Cisu tietää, miten töitä tehdään. :)

 



 

 

 

 

Lopuksi vielä söpöyspala Totoltakin. Tämänkin kuvan nappasin puhelimella viikonlopun mittaan - olen tullut siihen tulokseen, että joskus on parempi ottaa ja julkaista huonokin kuva kuin ei kuvaa ollenkaan; aito kissanelämä ei aina odota kameran hakemista. Toto tuli syliini ja luulin, että hän oli menossa päiväunille. Ei, Toto tuli vain köllimään ja kurkkasi minua välillä ystävällisesti. Voihan Toto! Eipä siinäkään sitten bloggailtu tai tehty mitään muutakaan, joka olisi voinut häiritä hänen suloisuuttaan.

 

 



 

 

 

Jottei menisi aivan lässytykseksi, niin kerrottakoon lopuksi, että tätä kirjoittaessani kaikki perheen miehet tulivat ulkoa ja olivat kiihtyneitä. He olivat kuulemma melkein pyydystäneet jäniksen U:ssa. Cisu oli toennut jänikseen (lähes oikeasti) törmäämisestä ensimmäisenä ja singahtanut vemmelsäären perään. Kyllä meidän Cisu tietää.

Nostalgiaa, osa 2: Toto tuli taloon

Hupsista! Blogin arkistoista löytyi maaliskuussa tehty luonnos Toton Koratiaan saapumisesta. Kuten Cisun nostalgiakertomuksessa, tässäkin on kuvituksena vanhasta kännykästäni siirrettyjä kuvia, joita ei ole näkynyt blogissa aiemmin.

Cisuhan tuli meille melkeinpä vahingossa, yhdeksi yöksi hoitoon... Toto Tottiaiselle, maailman parhaalle kissapikkuveljelle, sentään olimme havainneet teoreettisen tilauksen. Aika pian meille tuoreille kissanomistajille nimittäin valkeni, että monilla kissoilla on seuranaan ainakin yksi moukula, ja että koratit ovat niin sosiaalisia, etteivät kaikki kasvattajat edes suostu myymään koratia ainoaksi lemmikiksi.

Taas kävi kuitenkin niin, että kohtalon piti puuttua asiaan. Olimme käyneet omassa kissalassamme katsomassa pentuja kyllä muuten vaan... mutta mitään konkreettista ei oltu käytännössä tehty toisen kissan eteen.

Sitten samana päivänä tapahtui niin, että vihdoin sanoin ääneen: "Mä haluan sen toisen kissan!" Meni puoli tuntia ja Cisun ensimmäiseltä omistajalta tuli viesti: "Kasvattajalla on pentuja, ottakaa Cisulle kaveri!"

Pari viikkoa sen jälkeen meille muutti Toto Tottis-Tottis-Tottelitottis, aina niin herttainen

ja usein aika hassu veitikka.

 

Täytyy nyt kuitenkin tunnustaa, että kun kyselimme kasvattajalta, josko saisimme taas tulla katsomaan pentuja, meillä oli kiikarissa eräs toinen pieni koratpoika, joka näytti aivan Cisulta. Tuo poika kuitenkin pyöri veljensä kanssa säkkäränä pitkin pöytiä ja oli muutenkin melkoinen sähikäinen. Saimmekin kuulla, että Cisun (jonka luonteesta kertoo jotain olennaista se, että hänen virallinen nimensä on Dynamite...) vastapainoksi meidän on otettava eräs Toto, joka on tosi rauhallinen ja kiltti.

Eräs Toto olikin paljon rauhallisempi kuin muut pennut, kenties tosin myös siksi, että hän oli jo 5-kuukautinen. Muistan, että eräs Toto oli aika pullea ja koratiksi hyvin pörröinen. Minusta hän muistutti hahtuvaista voikukkaa. Hän oli milloin kenenkin sylissä pitkänä pötkönä ja pörisi. Sellainen hän on vieläkin, vaikka muuttuikin ajan myötä salskeaksi lihaskimpuksi (jolla on maailman pehmein turkki). Mies oli - miehekkäästi - kiinnittänyt huomiota Toton tekniseen näppäryyteen: Toto oli osannut vetää käyntiin leikkihiiren, temppu, jota Cisu ei osaa vieläkään.

Nukuimme muistaakseni muodon vuoksi yön tai parin yli ja ilmoitimme: haluamme Toton.

Muistelemme Toton saapumista ja etenkin kasvattajan yhteistyöhalukkuutta yhä usein lämmöllä. Olimme hyvin hermostuneita siitä, miten saamme totutettua kissat toisiimme, joten kasvattaja tarjoutui ottamaan Cisun hoitoon, kunnes Cisu on hyväksynyt pikkuveljensä (Totohan on oikeastikin Cisun velipuoli, mikä on hauskaa).

Jälkikäteen ajatellen olisimme ehkä itsekin suoriutuneet tästä vaativasta tutustuttamistehtävästä. Jätimme Cisun hoitoon iltaseitsemän maissa, aamulla sain viestin, että Cisu oli yökolmelta löytynyt lojumasta muille kissoille varatun alueen ovella ja toivonut saavansa seuraa; iltapäivällä tuli tieto, että Cisu haluaa koko ajan leikkipainia Toton kanssa, hakekaa kissat kotiin.

Äkkiä pois töistä, äkkiä ostamaan Totolle koppa, äkkiä hakemaan kissoja. Cisu istui kotimatkalla hieman hämmentyneenä sylissäni ja sähisevä ja vielä hämmentyneempi Toto tuijotti meitä kopasta. Kun yritin silittää Totoa, hän puri minua sormeen. 

Mutta perillä Toto teki tutkimusmatkan Koratian ympäri, vietettiin ensimmäinen poikienilta ja jo toisena yhteisenä iltana pojat olivat sievästi sohvalla makoilevia bestiksiä. Tämä kaikki ja muutkin Toton ensimmäisten Koratian-viikkojen tapahtumat on dokumentoitu blogiin kesäkuun 2009 arkistoon, tänne.

Tämä kuva oli aina vanhan kännykkäni näyttökuvana, koska se muistutti aina siitä, miten ihanaa oli sekä ihmisille että varsinkin Cisulle, että meille tuli toinen kissa ja vieläpä juuri Toto.

Vaikkei Toton tuloon liittynyt samanlaista dramatiikkaa kuin puolikodittoman ja ruokahaluttoman Cisun tarinaan, riipaisevaa oli kirjoittaa tätäkin muistelua. Voi pieni Toto.

Lopuksi vielä huomautettakoon, vaikka se onkin varmasti kaikille blogin lukijoille selvää, ettei Totokaan sitten niin rauhallinen ollut (lue: ole). Jo muutama viikko Toton saapumisen jälkeen olen kirjoittanut näin: "Ihmettelemme, minne on kadonnut se rauhallinen, tarkkaileva söpö nallukka, joka meille tuli kolmisen viikkoa sitten? Nyt Toto on iso, todella voimakkaan ja rotevan oloinen - ja todella villi! " 

Kiltti villi-Toto, maailman paras kissapikkuveli!

Helläkarhut

Oli ihan pakko hiippailla kameran kanssa häiriköimään, kun sohvalla makoili tällaisia harmaapötkylöitä. Karhumaisesti köllöttävä pikkuveli ja hänen peppuaan tyynynään pitävä isoveli. Suloista! Myös siksi, että veljekset olivat kerrankin aivan hiljaa ja kaahaamatta ja loikkimatta.)

Huokailin kameran takana ihastuneena, kun Toto paljasti hahtuvamahan ja kääntyi selälleen.

Kuvasin vahingossa erään Flehmen-reaktionkin. En viitsi sanoa, mitkä aromit saivat Cisun tällaiseksi, mutta kaikki kissojen (ja etenkin koirien!) kanssa olleet arvaavat, mistä on kyse.;)

Sit jatkettiin karhuilua.

Toto ei arvostanut lähikuvia.

Lähi-Cisu.

Lähi-Cisu oli eilen hellä minuakin kohtaan. Olin toissayön siskolla yökylässä, ja eilen kotiin tullessani sain hieman happaman ja epäluuloisen vastaanoton. Cisu istui vieressäni sohvalla huolestuneen näköisenä. Sitten hän ymmärsi, mistä on kyse. Cisu hyppäsi sohvannojalle, suki ja nuoli tukkaani hellästi, tarkasti välillä kampauksen tason ja jatkoi hommia. Kun kaikki maailman pölyt oli saatu minusta pois, Cisu huoahti helpotuksesta ja tuli syliini nukkumaan. Helläkarhulla kaikki hyvin.

Helläkarhut toivottavat kaikille hellää ja rauhallista viikonloppua! He lähtevät nyt U:hun, koska heidän mielialansa alkaa olla herkän sijasta kireähkö...

Seuraa kuin hai laivaa

Pari päivää sitten haastevastauksien yhteydessä tuli kerrottua siitäkin, että Toto haluaa edelleen tehdä kaiken Cisun kanssa. Eilen illalla ulkoillessa siitä saatiin taas todisteita.


Ensin Cisu sai nauttia rauhassa ilta-auringosta ja alkukesän raikkaasta ruohosta.

Ja Totokin nautti. Ilmeisesti mikään kaulanvenytys ei ole liian vaativa suoritus, jos on paikallistanut heinikosta juuri hyvän iltapalakorren.

Sitten Cisu päätti kuitenkin lähteä pikku kävelyllä. Pitkäselkäinen mutkahäntä-Toto oli heti kärkkymässä mukaan (tai sitten vain tarkistamassa, kuka tuo toinen kissa olikaan, se kun tuntuu välillä Totolta unohtuvan pihalla).

Cisu lähti vauhdilla kauemmas, muttei saanut nauttia rauhasta kuin hetken...

Cisu: Kas, pikkuveli on taas tulossa tutkimaan mua.

Cisu: Mähän oon sanonut sulle, ettei sun tarvi ihan koko ajan seurata mua!


Ja niin Cisu päätti lähteä yksin maailman ääreen.

Ja niin Toto päätti hetken päästä seurata johtajaa.

Toto: Hei kuule, oota vähän, mä oon taas tulossa sun luokse!


Ei Toto onneksi ole aina kuin Cisun varjona, mutta eilen oli taas sellainen päivä, ettei ulkona kiinnostanut mikään muu kuin Cisun seuraaminen ja matkiminen.