Kiipelit kiipeilevät

Heti lintu-tv:n lähetysten jälkeen mökillä on ihaninta kiipeily. On kaappeja, portaat, porraskaide, parvi ja takka sekä se naulakko, joiden päälle kivuta. Joskus vain ylös loikkaaminen on helpompaa kuin alas laskeutuminen, kuten yllä oleva kuva Totosta osoittaa.

Cisun ehdoton suosikkipaikka on takanhuippu. Se on keskellä taloa, joten sieltä voi valvoa kaikkea ja olla silti itse rauhassa. Niin, ja siellä voi syödä ötököitä!

Kas näin. Kurota tassullasi ötökkä hirrenraosta,

syö saaliisi huulia lipoen

ja pese lopuksi tassusi.

Toto kurkkaa yläkerran parvelta, pääsisikö hänkin mukaan huipulle. Mutta ei, ei sinne tuota reittiä voi mennä.

Ei niin, en mä taida päästä sinne, Toto huokaa.

Cisulla on ratkaisu: Hei odota, mä loikkaan ilman halki ja tulen sinne!

Vaan pian asetelma on ennallaan. Iso Cisu valvoo. Ja pikkuveli auttaa.

Reitti

Jos lukijoissa on hirsitalojen markkinointiväkeä, niin tiedoksi, täällä olisi kaksi innokasta karvaista mannekiinia PR-tarkoituksiin. He toimivat kiipeilypalkalla ja auttavat näkemään aivan uusia puolia talon arkkitehtuurissa. Tosiaan, myös takan päällä on istumapaikka. Ja juu, hui, talo on kyllä yllättävän korkea...

Erityisesti Cisu on taitava havainnollistamaan tilan mahdollisuuksia. Hän mm. opettaa meille muille, että vain tylsimykset käyttävät portaita yläkertaan mennessään. On nopeampaa, kätevämpää ja ennen kaikkea hauskempaa hypätä tiskipöydällle, sieltä liesituulettimen päälle ja jatkaa matkaa takan huipulle. Siellä ollaankin jo yhden loikan päässä yläkerrasta, katsokaa vaikka. Tähtää tarkasti pinnojen väliin, ettet mätkähdä maahan! Senkin Cisu on tehnyt, mutta onneksi vain kerran (demomielessä vain).

Hyppäiskö takaisin? En viitsi, minäkin käytän portaita alastuloon.

Osaa Totokin kiipeillä. Ihmisen ei auta kuin kovettaa sydämensä ja hallita hermonsa eli kääntää katseensa ja toivoa, ettei kukaan siirry alakertaan ilmateitse.

Hätä keinot keksii

Mua ei huijata!

Meillä ei itketä enää kadonneen keittiönseinän perään. Ensinnäkin molemmat pojat ovat huomanneet, että keittiössä on nyt enemmän lattiapinta-alaa eli paremmat mahdollisuudet riehumiseen, painimiseen ja rapsuköllimiseen. Toiseksi tänään aamulla keittiöstä kuului määrätietoinen TÖMPS. Toto oli keksinyt uuden reitin ja nyt hän pääsee taas lempparipaikkaan siivouskaapin päälle.

Olin juuri lähdössä, kun tämä vapauttava ja rauhoittava pomppu tapahtui, joten en saanut siitä kuvaa. Voin kuitenkin kertoa, että Totolla oli voittajan ilme ja jos hän osaisi sanoa ähäkutti, olisi sanonut, oikein pilkallisella äänellä.

Myöntymistä ja muutosvastarintaa

Toto:  

Heti lauantaina mä sitten sorruin ja otin ihan kunnon päikkärit kissanpesässä, vaikka olin kuullut, että yleensä kissat vastustavat kissoille tarkoitettuja tarvikkeita. Kun paparazzi huomasi, että olen lupaavasti rullalla pesässä, yritin vielä raottaa yhtä silmää ja taistella pesäpäiväunia vastaan. Sitten myönnyin. Krooh...

Pesässä olikin niin kivaa nukkua, että menin heti eilen uudestaan pesäpesulle ja -unille. Se on mun pesä! Kuten näette, Cisu leikkii coolia. Sitä ei muka pesä kiinnosta – ja kuitenkin se nukkuu ihan pesän vieressä joka päivä. Hah!

Mutta ei mun elämä mitenkään helppoa ole, ei todellakaan pelkkää pesässä köllimistä. Viime aikoina on ollut tosi rankkaa. 

Ensin tuli naukuva naapuri ja varasti poteron ja nyt multa pilattiin mun lempipaikka. Eilen keittiöstä kuului kauheaa kolinaa koko päivän ajan, eikä me saatu Cisun kanssa mennä sinne. Tai saatiin me aluksi mennä, kun ihmiset purkivat keittiön kaappeja. Mutta ei me haluttu. Kun kerrankin SAISI mennä kaappiin, mutta siellä ei olisi mitään tutkittavia tavaroita, niin kuka nyt sinne menisi? Me lähdettiin siis muualle, mutta ei todellakaan olisi pitänyt. Keittiön ovi suljettiin ja keittiöstä purettiin yksi seinä. MEIDÄN KIIPEILYSEINÄ! Missä mä nyt hypin ja miten mä pääsen enää mun spesiaalipaikalle siivouskaapin päälle?! 

En mitenkään.

Olin ihan järkyttynyt ja itkin ja uikutin koko illan. Kukaan eikä mikään (paitsi iltapalaksi saatu possunsydän vähän) ei voinut auttaa mua. Mun ei oltu kuulemma koskaan kuultu parkuvan niin surkeasti, mutta ei multa ole aiemmin lempipaikkaakaan viety. Vastustan tuollaista purkamista, multa ei kysytty mitään! Olin koko illan maailman surullisin kissa, sitten nukuin Cisun kainalossa ja aamulla menin taas keittiön pöydälle mököttämään ja katsomaan kaihoissani mun lempipaikkaa. Mun entistä lempipaikkaa.

Voi että. Mua huolestuttaa, mihin tämä kaikki johtaa. Toivottavasti mun pesää ei sentään pureta. Koskaan.

Hyvää itsep... itsenäisyyspäivää!

Rauhallista itsenäisyyspäivän iltaa! Cisu ja Toto toivovat, että kaikki muut kissat ovat saaneet juhlia tätä tärkeää päivää itsenäisesti ja rauhassa, aivan omien toiveidensa mukaan. Heillä paroilla on ollut tänään vähän vaikeaa, ei lainkaan itsenäistä vaan kovin rajoitettua.

Ensin pojat auttoivat parhaansa mukaan nukkekodin viimeistelyssä ja oikealle paikalle siirtämisessä. Pojat kysyvät, mitä iloa on nukkekodilla,jolla ei saa leikkiä. Ja miksi ihmiset pitävät puoli päivää vitriinikaapin ovia auki, jos eivät halua kaappiin kissoja? Tuhahduttavan kummallista.

Vielä rasittavampaa oli se, että minä yritin leikkiä heidän kiipeilytolpallaan. Varsinkaan Cisu ei millään suostunut uskomaan, että a) en aio varastaa tolppaa, b) kissojen ei pidä varastaa sisalnarua ja c) kissojen ei pidä myöskään tunkea tolpan ja sisalnarun väliin. Lopulta kovassa käytössä ollut, jo osin naruttomaksi kulunut tolppa saatiin kunnostettua. Että ei ihan mahdotin itsenäisyyspäivä kuitenkaan!

Kipusi kapusi putosi

Ihmiset kävivät tänään alennusmyynneissä ja toivat Kodin ykkösestä poitsuille jotain todella kivaa ja jännittävää: kiipeilytolpan! Meillä on ollut hienoja suunnitelmia itse tehdystä kiipeilytolpasta tai -telineestä, mutta tämä oli niin edullinen, että se piti ottaa heti mukaan.

Cisun onneksi otimme! Cisu tuli eteiseen meitä vastaan, mutta unohti tolpan nähtyään kaiken muun. Tota on testattava, heti! Ja kyllä Cisu onkin testannut. Hänet on bongattu illan mittaan parikin kertaa tolpannokasta roikkumasta ja itsekseen kehräämästä. Mikä liikuntaväline!

Ikävä kyllä yläkerrassa, joka on tolpan sijoituspaikka, on kapeat ikkunalaudat. Edes kaihoisat kurotukset tolpan huipulta eivät auta, ikkunalaudalle ei pääse. Kurottelun jälkeen toimme kuitenkin vanhan korkean jakkaran tolpan viereen. Nyt Cisu voi kiivetä tolppaa pitkin jakkaralle ja katsella sitten yläkerran ikkunasta (ja se jakkara on ollut menossa kierrätykseen jo vuosia, mutta minkäs sille mahtaa, kun Cisu aina vaikuttaa meillä sisustamiseen....).

Cisu: Tähän eivät pysty kuin kovat kundit!

Esimerkiksi avuttomat pikkuveljet eivät pysty tolppa-apinaksi ollenkaan. Toton ainoa tolppakokemus on tolpan raapiminen heti eteisessä, kun tolppa oli ihka uusi. Kiipeily on kuitenkin Totostakin todella hauskaa puuhaa: hän katselee veljen riekkumista ja kehrää innoissaan.

Toto: Kyllä mäkin vielä joskus kiipeän...