Harmaavaa uutta vuotta!

Miau, tai siis koratiksi mjoouaaah, onko täällä ketään?

Cisu ja Toto päättivät pitkästä, pitkästä aikaa päivittää blogiaan ja toivottaa kaikille kissoille ja kissaihmisille hyvää, kehrääväistä ja ennen kaikkea harmaavaa uutta vuotta.

Harmaavaa siksi, että nyt kun Suomi 100 -humusta on selvitty, on todellisen merkkivuoden aika: Koratia 10 -juhlavuosi on juuri alkanut. Kuka olisi uskonut – eikä kyllä uskonutkaan tai edes ajatellut – 10 vuotta sitten, että tavallisen talon sijasta asuisimme yhtäkkiä Koratiassa, silkkiturkkisen kuninkaan ja pian myös häntä kovasti muistuttavan prinssin tassun alla?

Mutta onneksi asumme, ja täällä siis edelleen ollaan.  Ja harmaaveljeksille kuuluu hyvää! Prinssi Toto täyttää tällä viikolla yhdeksän, vaikka on edelleen pieni, pörröinen vauvakissamme. Ja kuningas Cisu on vielä Totoakin vanhempi. Kummallista. Onneksi pojat, tai pitäisikö sanoa miehet, voivat ainakin juuri tehdyn lääkärintutkimuksen mukaan mainiosti. Äänijänteetkin ovat kunnossa, saimme juuri todeta, kun ajelimme koratkuoron kanssa mökiltä kotiin.

Koratia 10 -juhlavuoden kunniaksi lupaamme kertoa poik... miesten kuulumisista aina aika ajoin tänä vuonna. Ehkäpä noin kerran kuussa olisi hyvä tahti? Tai saa nähdä, miten homma alkaa taas sujua...

Lopuksi selitys: Huomasin kissavaltiomme oman juhlavuoden itsenäisyyspäivän aikaan ja vitsailin ystävälleni, että saas nähdä, millaiset kemut Cisu järjestää. Hän kommentoi: "Oi, niissä bileissä olisi harmaavaa!"  Siitä sain innostuksen, että ehkä harmaat voisivat pitkästä aikaa bloggailla.

Eli: koetamme palata pian asiaan.

Ja sitä ennen toivotamme kaikille harmaavaa vuotta, minkä värisessä kissaseurassa sen sitten vietättekin!

Hoitojärjestelyjä

Me Koratian hallitsijat hallitsemme maamme hallinnoinnin
sekä hoitotätien hurmaamisen.

Viime kesänä ja viime viikolla Cisu ja Toto ovat kokeneet uudenlaisia hoitojärjestelyjä.

Jo monen vuoden ajan vanhempani ovat käyneet satunnaisesti hoitamassa kissoja meillä, ja kesäisin kissat ovat olleet heidän mökillään noin viikon ajan. Tänä vuonna Cisu ja Toto ovat kuitenkin pysytelleet Koratiassa ja nauttineet sekä ystäväni että mieheni tyttären hoitotädin taidoista.

Ystäväni on nyt ollut kaksi kertaa viikonlopun ajan Koratian kissatätinä. Saamistamme viesteistä päätellen kaikki on sujunut erinomaisesti: hoitotäti on jopa toivonut, ettemme palaisi lainkaan, tai ainakaan pian, kotiin. Kissat ovat olleet sosiaalisia, puheliaita ja hurisevia jopa siihen saakka, että viime viikonloppuna hoitotäti ihmetteli, selittyykö heidän ruokahalunsa sillä, että kehrääminen kuluttaa paljon energiaa. Kun hän tuli ensimmäistä kertaa hoitokeikalle, häntä oli jännittänyt etukäteen, kuinka pian kontakti poikiin syntyy. No, se oli syntynyt heti kun hän oli avannut ulko-oven. Cisu oli viuhahtanut keskelle ruokapöytää, kellahtanut selälleen ja pyytänyt maharapsua. (Toivottavasti kukaan ei halua varastaa Cisua, se taitaisi olla helppoa.)

Yhdestä asiasta hoitotäti ei ole ollut ilahtunut: vaikka hän on saanut päivisin lukemisseuraa, yöt on pitänyt viettää yksin. Toivotaan, että tästä takaiskusta huolimatta täti on vielä joskus käytettävissä ja kissat suvaitsevat tuolloin nukkua hänen kanssaan. 

Hoitotädin tytär oli muuten kesän hoitokeikan aikaan luonnehtinut Cisua ja Totoa hienostuneiksi - heidän pitäisi kuulemma esiintyä ranskalaisessa elokuvassa! Filmaussopimusta odotellessa siis.

Kesällä pojat olivat viikon verran myös mieheni tyttären hoivissa, ja tuokin viikko olisi sujunut erinomaisesti. Ensinnäkin koiranomistajahoitaja oli suhtautunut kurinalaisesti kissojen hoitoon: joka päivä kaksi tuntia ulkoilua, sitten lepohetki ja leikkimistä. Täytyy myöntää, ettei Koratian kotiväki ole ollenkaan noin ahkera eikä säännöllinen. Ilmankos Cisu ja Toto olivat senkin hoitorupeaman aikana olleet hyväntuulisia ja yhteistyöhaluisia (ja saamamme viestin mukaan "mahtavia huomionkerjääjiä"....)

He olivat myös olleet pari yötä yksin! Tämähän on aivan normaalia suurimmalle osalle kissoista, mutta meidän lellipennut eivät olleet moista kokeneet. 

Miten he sitten reagoivat asiaan? Eivät mitenkään, eli olivat iloisia ja rauhallisia, vaikka kukaan ei nukkunut heidän kanssaan. Tulipa siis opittua se, jota olen epäillytkin: kissat pärjäävät ilman minua (meitä) paremmin kuin minä (me) ilman kissoja. Hyvä niin. Nyt kun tiedämme, että Cisu ja Toto ovat vastaanottavaisia erilaisille hoitajille ja erilaisille hoitojärjestelyille, voi heidät jättää huoletta hoitoon - tai siis isännöimään.

Viime viikonloppuna olimme Lontoossa, jonne lähisukulaisemme ovat muuttaneet. Mies palasi reissusta myöhään sunnuntai-iltana ja oli tavannut hyvin hiljaisia kissoja; maanantai-illan Cisu oli halunnut viettää kokonaan hänen sylissään. Minä tulin kotiin myöhään keskiviikkona, ja taas oli hiljainen kissakaksikko vastassa. Kun otin Cisun syliin, hän nojasi minuun, piti kynsillä (hellästi!) kiinni olkapäästäni ja hurisi aivan hiljaa, kuin ujosti. Samaan aikaan Toto nojasi jalkaani ja vikisi ja hurisi ihan hiljaa.

Eilisaamuun mennessä pojat olivat toenneet normaalin kovaäänisiksi ja vaativiksi, ja nyt he tuskin muistavat, että olimme poissa. Tai jos muistavat, ovat luultavasti tyytyväisiä - tuntuu, että vaihtelu virkistää kissojakin.


Millaisia hoitojärjestelyjä tai -kokemuksia muilla moukuloilla on?

Seitsemän juhannustaikaa Koratiasta

Hyvää juhannusta Koratiasta! Täällä kuninkaat Cisu ja Toto ovat tehneet kaikkensa, että juhannus olisi todellakin yöttömän yön juhlaa. Tässäpä koratialaisten vinkit kaikille kissoille hyvän kissavuoden takaamiseksi. Luulemme, että kissojen kalenteri on joustavampi kuin ihmisten, joten vinkiksi muille kissoille: näitä taikoja voi tehdä vaikka joka yö.

Juhannustaiat kissamaisen elon onneksi...

1. Jos haluat pysyä kimmoisana, hypi sängyssä halki juhannusyön. Käytä ihmisiä trampoliinina ja kokeile, voiko emäntäsi pään kautta ponnistaa yhä ylemmäs. 

2. Jos haluat pysyä kovaäänisenä, kilju ihmisten korvaan halki juhannusyön. Älä välitä, vaikka sinut tunnettaisiin normaalisi hiljaisena: jos ihminen kysyy, mitä sinäkin huudat, ala karjua kahta kovempaa. Näin takaat hyvät keuhkot tulevaisuudessakin.

3. Jos haluat pysyä nopeana, ravaa hullun lailla ympäriinsä halki juhannusyön. Taian tehoa lisää, jos törmäilet seiniin. Älä välitä eteesi sattuvista huonekaluista ja esineistä.

4. Jos haluat pysyä leikkisänä, pelaa palloa emäntäsi päällä. Muukin lelu käy. Taian ideana on viskoa lelua nukkuvan ihmisen päälle sängyssä ja kun et enää jaksa leikkiä, voit piilottaa sen hänen kainaloonsa. Seuraava leikkijäkissa voi sitten hyökkiä sinne, kun huomaa lelun.

5. Jos haluat pysyä ovelana, toimi kuten edellä, mutta piilota lelu mahdollisimman vaikeaan paikkaan. Suosittelemme erityisesti kaapinalusia ja muita niin matalia paikkoja, että joudut lelua esiin kaivaessasi siirtelemään tavaroita ja ähkimään ja kiroilemaan kovaäänisesti. Oveluus on sitä, että keksii jopa itselleen liian ovelat aarteidenpiilotuspaikat.

6. Jos haluat pysyä reippaana, vaadi ulkoilutusta halki juhannusyön. Et tule todennnäköisesti pääsemään U:hun yöllä, mutta vaatiminen takaa hyvän ulkoiluonnen. Kun pääset vihdoin U:hun, ole kyllästynyt ja pyri het takaisin sisälle. Se takaa, etteivät ihmiset pidä sinua yksioikoisena ja ennakoitavana jatkossakaan.

7. Jos haluat kaiken tämän lisäksi pysyä myös virkeänä, käytä juhannuksen ajat päivät nukkumiseen. Muuten et jaksa taikoa juhannusöisin ja seuraavasta kissavuodestasi saattaa tulla rauhallinen ja helppo. Se vasta tylsää olisi.



Tämän kaiken kirjasi kovaäänisesti moukuvan sanelun perusteella ylös Koratian kirjuri Jenni, joka on taikojen keskelle jouduttuaan niin väsynyt, ettei jaksa etsiä bloggaukseen sopivaa kuvaa. Jos kuva olisi, siinä olisi harmaa viuhahdus, joka kuvaisi juhannustaikojaa toimissaan.


Toivotamme hyvää ja mahdollisimman rauhallista juhannuksen jatkoa!

Kissapoika sairastaa (hälle raivotkaamme)

Viime viikolla Cisu oli hieman puolikuntoinen, ja se oli hyvin rankkaa Totolle.

Pojat saivat tiistai-iltana uutta märkäruokaa. Iloitsimme, kun se maistui hyvin molemmille. Aamulla Cisu kuitenkin oksensi pari kertaa ja hänellä oli ajoittain lieviä vatsavaivoja aina perjantaille asti, jolloin haimme Cisulle apteekista mahalääkettä.

Cisu oli vatsanväänteidensä aikana hieman tavallista hiljaisempi ja rauhallisempi (lue: helpompi), mutta kuitenkin aivan reipas ja sosiaalinen, ruokakin maistui. Siksi emme vieneet Cisua lääkäriin emmekä muutenkaan hätäilleet lääkitsemisen kanssa.

Jos Toto olisi saanut päättää, Cisu olisi heti viety karanteeniin jonnekin, jossa hän olisi sotkenut vain omaan käyttöönsä tarkoitetut vessat. Toton ei olisi tarvinnut raivota, että hän ei voi käyttää vessoja ollenkaan, kun yhdessä (!) kolmesta vessasta oli yksi hieman löysä tuotos. Toton ei olisi myöskään tarvinnut kulkea ympäriinsä nenä kiinni milloin missäkin vihikoiran tavoin tutkimassa, ettei missään vain ole yhtään sotkua eikä varoitella sotkuista tyhmiä, hitaita ja havainnointikyvyttömiä ihmisiä.

Esimerkki: Eräänä iltana olin jo kömpinyt nukkumaan, kun Toto hyppäsi sängyn jalkopäähän ja alkoi kuopia peittoani vimmatusti. Tarkistin moneen otteeseen, että peitto on aivan siisti, mutta Toto vain jatkoi kuopimista ja maukumista. Lopulta huomasin, että pussilakanassa oli aivan pieni ja jo kuivunut pukluläikkä. Otin lakanan pois ja Totolta pääsi hurahdus: Vihdoinkin toi tajusi!

Varmistaakseen nukkumismukavuutensa Toto vielä tarkisti koko vuoteen nenä kiinni lakanoissa määrätietoisesti ja huolellisesti sentti sentiltä edeten. Kun muuta huomautettavaa ei löytynyt, tarkastaja pyörähti pari kertaa ympäri ja rojahti sitten nukkumaan. Huh, eikö kukaan muu voi hoitaa koskaan näitä asioita?

Eikä tässä vielä kaikki: myös ihmisten tekosia on pitänyt valvoa ja tarkastaa viime aikoina.

Menimme nimittäin aloittamaan saunan pintaremontin, ja sauna on kuitenkin Toton lempipaikka. Ei ihme, että Toto livahti saunatarkastukselle aina kun ihmisten silmä vältti... Saunassa hän eteni matalassa kyyryssä, hyvin epäluuloisena. Mitä ovat nämä työkalut, miksi lattia on peitetty pahvilla, miksi saunan väri on muuttunut?

Eilen näytin Totolle, että loppusuora näkyy jo: oikeastaan saunasta puuttuu enää uusi kiuas. Asetin saunan nurkkaan Toton omalle paikalle Toton oman räsymaton, sen, jolla hän aina köllii saunassa.

Tarkastaja oli heti tilanteen tasolla. Hän mulkaisi minua edelleen epäluuloisesti ja painoi sitten kuononsa mattoon. Tämä on kyllä pesty, mutta menköön. Kun Toto oli vielä testannut maton pehmeysominaisuutta tassullaan, hän hyväksyi uusvanhan loikonurkkansa ja suoritti koemakoilun. Saunassa voi edelleenkin lojua, hyvä.

Ei siis ole todellakaan helppoa olla Toto, Koratian tarkin tyyppi ja paras siivooja. Aiemminhan Toto on joutunut kärsimään mm. siitä, että hän joutuu itse siivoamaan puklunsa imeytysmateriaalin avulla.

Cisun helppous taas on mennyttä. Vaikkei Cisu ollut missään vaiheessa varsinaisesti huonovointinen, perjantai-iltana annetusta mahalääkkeestä oli selvästi apua oireiden lopullisessa nujertamisessa. Edellä mainitun hiljaisen ja kiltin Cisun sijasta meitä tervehti lauantaiaamuna hyvin aktiivinen ja hyvin kovaäänistä U-huutoa esittävä energiapakkaus, siis vanha kunnon Cisu. Kun kysyin, oletko nyt terve, Cisu vastasi heti pontevasti: Ädybil, uuAAAHHGÄuWäy!

Ilmeisesti kaikki kunnossa. Vielä kun kiuas saadaan paikoilleen, Totokin voi rauhoittua.

Kuvasarja havainnollistaa, että Toton kiukuttelusta huolimatta veljekset ovat hyvissä väleissä ja toisinaan he osaavat olla helppoja ja hiljaisia myös täysin kunnossa ollessaan. 

Kiukkuinen sairaanhoitaja

Olen Koratian kunkku ja minua on toteltava - tai täältä pesee.
Ja sitten tottelematon peseekin pyykkiä, haha.

Olen usein kehunut, kuinka empaattisia koratit ovat hädän hetkellä. Etenkin Cisu on osoittanut aina suurta hellyyttä ja suorastaan vastuuntuntoa sairauden koittaessa. Jos ihminen lojuu, lojuu Cisukin - paitsi silloin kun hän katsoo, että sairaan tila vaatii vieressä istumista ja tarkkailua ystävällisellä, huolehtivaisella katseella.

Valitettavasti en enää voi ylistää Cisun hoitotaipumuksia. 

En voi ylistää tätä vappuakaan, sillä olen ollut pari päivää vatsataudissa. Cisun hoitovietti lienee kadonnut kevätseikkailuihin pihallamme vauhdikkaasti pomppivien pupujen tavoin, sillä Cisua on lähinnä raivostuttanut sairastumiseni. Eilen hän ei todellakaan riemuinnut, etten lähtenyt töihin, vaan karjui minulle puoli päivää, että kun kerran olet kotona, voisit lähteä meidän kanssa ulos tai ainakin pitää seuraa. Kun en käyttäytynyt toivotulla tavalla, Cisu hyppäsi sänkyyn, kuopaisi peittoani pari kertaa ja suhautti kunnon pissat, ennen kuin ehdin tehdä mitään.Varsinainen sairaanhoitaja.

Monien mielestähän leikatut kissat eivät merkkaa, eivätkä kissat pissaile esimerkiksi juuri sänkyyn protestin vuoksi. Ehdin kuitenkin todistaa Cisun vastalausetta sen verran, että näin eilisen suhauksen olevan oikea merkkauspissa: peppu korkealla ja komessa kaaressa ilmoitti Cisu minulle, että jos hän ei pääse heti ulos pissimään, niin tässä on sitten sulle ja peitollesi. Vessassa tai ulkopissalla käydessään Cisu pissaa peppu nätisi maassa eikä näyttävässä merkkausasennossa.

Mielestäni Cisu osaa myös näyttää mieltään pissaamalla. Eilistä lukuun ottamatta emme ole joutuneet kärsimään sänkypissoista aikoihin, mutta aiemmin niitä on esiintynyt, kun Cisu on ollut joko hermostunut (esim. mies työmatkalla) tai vihainen. Tyypillisin vihoittelupissakausi on ajoittunut syksyyn, siis ulkopissakauden loppuun. Nyt Cisu on saanut jatkaa ulkoilua koko talvikauden, ja mahdollisuus piipahtaa ulkona edes parin sekunnin ajan ja päätellä itse, onko sisä- vai ulkopissakausi, on lopettanut kaikki sänkypisut. Siis aina eiliseen saakka - olisi kai pitänyt tajuta, että oli kipeä tai ei, Cisulla on jo muutaman viikon ajan ollut ulkopissakausi ja sitä on kunnioitettava. (Jos Cisua kuitenkin kiukuttaa jokin sisällä ollessaan, hän huutamisen ohella kolisuttelee mielenosoituksellisesi yhden ja saman keittiönkaapin ovea; aikaisemmin hän rämpytti eteisessä olevaa taulua ja puri sen kulmia.)

Että sellainen vappu täällä. Tilannetta ei parantanut se, että yritin olla ovela ja ojentaa Cisua suhahtamalla hänelle kissamaisen kiukkuisesti. Kiltti Toto kuuli suhinani ja järkyttyi perinpohjaisesti. Oli pakko vääntäytyä ylös vuoteesta ja lohduttaa lattialla pörröisenä ja litteänä kauhusta tärisevää Totoa, että hän ei ole tehnyt mitään pahaa enkä ole hänelle vihainen. Meni muutama tunti, ennen kuin Toto uskoi, etten ole vaarallinen. 

Tänään meillä on mennyt jo paremmin. Oloni on kohentunut ja perheen miehet ovat ulkoilleet yhdessä. Kukaan ei ole kostanut kenellekään eikä pelännyt ketään.

Toivotamme tervettä ja tasapainoista vapun jatkoa kaikille!

Uskottomuutta

Yhtä en vaihda: omaa veljeä.

Terveisiä mökiltä! Oli antoisa keväänaloitusreissu. Puramme kuvia ja kuulumisia blogiin alkavan viikon mittaan, mutta nyt vain tilitystä siitä, miten kissat voivat aiheuttaa mustasukkaisia tunteita omistajassaan. He saattavat unohtaa omistajaparan, jos on muutakin ihmisseuraa tarjolla.


Ennakkovaroitus tällaisesta ajattelemattomuudesta saatiin heti mökille saavuttaessa. Vanhempani olivat autolla vastassa ja ottivat Cisun ja Toton huolekseen. Cisu ei vilkaissutkaan kotiväkeä, vaan paineli heti mummin kanssa muualle. Toto sentään pysyi uskollisena meille, eikä suostunut poistumaan auton ja omien ihmisten läheltä kuin vaarin kantamana.


Vielä seuraavana yönä minä olin se, jonka pojat herättivät, kun kurkien huuto hermostutti heitä (itse asiassa se hermostutti jopa niin että pojat kietoutuvat jalkani ympärille: Kuuntele, joku outo ääni!). Minä olin se, joka sai ilomielin viedä kissat ennen viittä aamulla ulos, jotta kurkiääniongelmaan saataisiin ratkaisu. Pojat vaikuttivat hyvin kiitollisilta päästyään U:hun noin erikoiseen aikaan.


Mutta sitten. 


Kun palasin eilen illalla saunasta, sain kuulla kauheita: Cisu oli kaivanut kissojen omasta laukusta kissanharjan, vienyt sen mummille, heittäytynyt selälleen ja alkanut hurista ennätyskovaa. Ja Totokin oli tullut harjausapajille. Ja minä en siis saa edes harjata heitä, saati että sitä pyydettäisiin minulta. Hmph.


Tänään aamulla heräisin tietoisena, ettei kukaan ollut halunnut jakaa kurkikokemuksia tai edes petiä kanssani, vaikka yleensä kissat haluavat nukkua minun jaloissani myös mökillä. Kuulin sitten, että ainakin Toto oli käynyt yöllä vaarin sängyssä. Vielä lähtiessä kuulin vaarin ehdottavan Totolle, että Toto jäisi mökille.


Mihinkään ei voi luottaa. Onneksi olemme taas Koratiassa eivätkä Cisu ja Toto voi enää valita muuta kuin kotiväen, jos kaipaavat ihmisten seuraa tai palveluksia.

Cisu: Oli tosi kiva viikonloppu! Käytiin kalassakin Toton kanssa, mutta pysyttiin maullemme uskollisina: kumpikaan ei edes nuolaissut kalaa. Toto vähän huusi sille, mutta kala ei piitannut. Me kerrotaan kohta lisää kuulumisia!

Nimi ja muut erot

Villistä vilistäjistä emme ole aina varmoja, mutta paikoillaan olevat kissat on kotiväen mielestä lähes aina helppo erottaa toisistaan, vaikka Cisussa ja Totossa "hieman" samaa näköä onkin.

Paitsi että eilen tein kaamean mokan. Lähestyin takaapäin istuvaa, hyvin pyöreämuotoista kissaa, mielestäni siis toisinaan tykinkuulaksikin kutsuttua Totoa - Cisu ei ole istuessaan ollenkaan niin pallomainen kuin veljensä. Silitin tuota kissaa ja sanoin: "Toto, Toto." Kissa kääntyi närkästyneenä, tuijotti minua tiukeasti ja ärisi äyyyiiiiiiiiiiIIIII! Se olikin Cisu. Kauheaa sotkeaa hänet pikkuveljeensä, Cisun mielestä he ovat aivan erilaisia.

Käytöksensä suhteen he usein ovatkin. Nyt kun olemme taas päässeet hieman ulkoilemaan, poikien luonne-erot ovat näkyneet selvästi.

He saavat ulkoilla aivan vapaasti terassilla, koska siitä on sulanut vasta varsin hallittavissa oleva alue eivätkä kissat karkaa lumeen. Kun terassin ovi aukeaa, pojat viipottavat ulos yhtä innostuneina. Toto kuitenkin pysähtyy heti ulos päästyään, katselee hetken ympärilleen ja valitsee sitten istumapaikan terassilla. Siinä hän nököttää ja tarkkailee maisemia, välillä nostaa hieman kuonoaan saadakseen paremman tunnun kevään tuoksuun.

Samaan aikaan Cisu ryntäilee ympäriinsä ja yrittää keksiä, miten pääsisi a) pinossa olevien puutarhatuolien väliin, b) kaukana häämöttävälle kivelle yli lumen, c) muutaman metrin päässä pensaassa, niin ikään lumivallin takana olevien lintujen kimppuun. Joskus Cisu on grilllin kimpussa, ja ylipäätään hänestä ulkona ei vain nautiskella, vaan siellä toimitaan.Vielä ei valitettavasti ole kovin toiminnallinen aika.

Sisääntullessa pojat alkavat taas muistuttaa toisiaan: vimmaista pikajuoksua, villiä painia ja sitten nukkumaan.