Toto:
Heti lauantaina mä sitten sorruin ja otin ihan kunnon päikkärit kissanpesässä, vaikka olin kuullut, että yleensä kissat vastustavat kissoille tarkoitettuja tarvikkeita. Kun paparazzi huomasi, että olen lupaavasti rullalla pesässä, yritin vielä raottaa yhtä silmää ja taistella pesäpäiväunia vastaan. Sitten myönnyin. Krooh...
Pesässä olikin niin kivaa nukkua, että menin heti eilen uudestaan pesäpesulle ja -unille. Se on mun pesä! Kuten näette, Cisu leikkii coolia. Sitä ei muka pesä kiinnosta – ja kuitenkin se nukkuu ihan pesän vieressä joka päivä. Hah!
Mutta ei mun elämä mitenkään helppoa ole, ei todellakaan pelkkää pesässä köllimistä. Viime aikoina on ollut tosi rankkaa.
Ensin tuli naukuva naapuri ja varasti poteron ja nyt multa pilattiin mun lempipaikka. Eilen keittiöstä kuului kauheaa kolinaa koko päivän ajan, eikä me saatu Cisun kanssa mennä sinne. Tai saatiin me aluksi mennä, kun ihmiset purkivat keittiön kaappeja. Mutta ei me haluttu. Kun kerrankin SAISI mennä kaappiin, mutta siellä ei olisi mitään tutkittavia tavaroita, niin kuka nyt sinne menisi? Me lähdettiin siis muualle, mutta ei todellakaan olisi pitänyt. Keittiön ovi suljettiin ja keittiöstä purettiin yksi seinä. MEIDÄN KIIPEILYSEINÄ! Missä mä nyt hypin ja miten mä pääsen enää mun spesiaalipaikalle siivouskaapin päälle?!
En mitenkään.
Olin ihan järkyttynyt ja itkin ja uikutin koko illan. Kukaan eikä mikään (paitsi iltapalaksi saatu possunsydän vähän) ei voinut auttaa mua. Mun ei oltu kuulemma koskaan kuultu parkuvan niin surkeasti, mutta ei multa ole aiemmin lempipaikkaakaan viety. Vastustan tuollaista purkamista, multa ei kysytty mitään! Olin koko illan maailman surullisin kissa, sitten nukuin Cisun kainalossa ja aamulla menin taas keittiön pöydälle mököttämään ja katsomaan kaihoissani mun lempipaikkaa. Mun entistä lempipaikkaa.
Voi että. Mua huolestuttaa, mihin tämä kaikki johtaa. Toivottavasti mun pesää ei sentään pureta. Koskaan.
Voi pientä Totoa. Onneksi on uusi lempipesä. Ja ennen kuin arvaatkaan, pääset tutustumaan uuden keittiön kaappeihin, kaapinpäällisiin, työtasoihin ja muihin paikkoihin.
VastaaPoistaKiitos myötätunnosta. Koville tää ottaa, mutta eilen illalla en sentään enää valittanut ääneen. Ja aamulla kokeilin, miltä tuntuu kellahtaa rapsutettavaksi juuri sen kadonneen seinän kohdalle. Cisu kellahtelee siihen koko ajan, se kai yrittää ottaa silleen muuttunutta paikkaa haltuun. t. Toto
VastaaPoistaVoih. Kissat ovat kyllä juuri tuollaisia. Mikään ei saisi muuttua koskaan. Joskus palaute annetaan virtsaamalla, joten ehkä uikutus on parempi. Sinänsä tietysti surullista, kun kissa itkee.
VastaaPoistaItkevä kissa on kyllä liikuttava. Mikään ei auta, on vain suuri hätä. Onneksi tämä keittiöhätä tuntuu nyt jo hellittäneen ainakin lähes kokonaan. Saa sitten nähdä, mitä pojat tuumaavat kokonaan uudesta keittiöstä. Toivottavasti se ei enää ole itkun paikka. :(
VastaaPoistaOi voi. Toivottavasti teidän palvelusväellä on paljon Feliwaytä ja muita mielialaa rauhoittavia tuotteita varastossa - tuollaisiin tapauksiin jos joihinkin niitä tarvitaan!
VastaaPoistaFeliwayllä ei tunnu olevan meidän poikiin mitään vaikutusta. Palvelusväellä on onneksi kuitenkin silittävät kädet, aina kissavalmiudessa olevat sylit sekä herkkuraksuja. Niin järkyttynyt Toto ei ollut, etteikö herkkuraksu olisi uponnut. Voi pientä, me ei kyllä tiedetty, että se seinä oli niin rakas. Kumpikaan ei ole käyttänyt kiipeilyseinää melkein ollenkaan aikoihin, eikä Totokaan ole ihmisten nähden käynyt usein kaapin päällä. Nähtävästi se oli kuitenkin tosi tärkeä juttu.
VastaaPoistaKorvaavien kiipeilymahdollisuuksien suunnitteleminen on jo aloitettu.
No HY-VÄ! Niitä korvaavia kiipeilytelineitä on sitten syytä laittaa monta. Voin toimia konsulttina. Ainakin kaikkien kaappien päälle ja siihen takan päälle ja sinne sisälle olis kans hyvä päästä niinku pesään turvaan ja sitten esteetön pääsy kalanleikkuupöydälle. Meidän keittiössä on sellainen suunnttelivihre että kissanruuat on ylimmällä hyllyllä mutta sinne ei ole pääsyä. Tämä probleemi olis hyvä ottaa huomioon suunnitteluvaiheessa. Tikkaat ja luukku esim.
VastaaPoistaRANSU
Ransu, sun apua tarvitaan! Meillä on IHAN SURKEAA kotona. Esim. takkaan ei todellakaan pääse sisälle, vaan juuri meidän takia siihen asennettiin kalterit eteen. Hormi ei muka kuulu kissoille, onko naurettavampaa kuultu?
VastaaPoistaMeidän koko koti on yhtä suunnitteluvihrettä. Esim. ovia on ihan liikaa. Mutta hah. Meidän löyhäpääemäntä unohti TAAS sen vaatekaapin oven auki ja me tiputettiin lattialle kaikki sen vaatteet. Lällää, siitäs sai, vähän hyvitystä kaiken maailman keittiökotkotuksista!
t. Cisu ja Toto
Hei JOO! Kiitti vinkistä! Vaatekaappiin!
VastaaPoistaR
Hyvä että pesä kelpaa jossain, meillä Eppu on hylännyt pesänsä. Ilmeisesti se ei oikein kuumilla houkuta.
VastaaPoistaPesä kelpaa nyt tosi hyvin, jopa minusta liian hyvin: viime yönä sänkyyn ilmestyi vain yksi kainalokissa, kun Toto halusi mieluummin nukkua yksin olkkarissa omassa pesässään. Ehkä me tilataan lisää kissanpesiä ja laitetaan niitä sänkyynkin, ettei tarvitse nukkua ilman Totoa.
VastaaPoistaTehdään teille sellainen jättimäinen pesä johon mahtuu koko perhe?
VastaaPoistaMahtava idea! Se voisi olla ehkä sellainen merirosvolaivamallinen? Jee. :)
VastaaPoista