Maailman nopein Toto

Joku voisi luulla, että torkun enkä kuule mitään, mutta ei, olen nukkuessanikin valmiustilassa!

Vielä loppuvuodesta ajattelimme, ettei Toto taida oppia edes nimeään. Sitten hän täytti yksi vuotta ja oppi tuon tärkeän sanan. Nyt Toto tuntee jo muitakin oleellisia sanoja.

Pari päivää sitten Toto oli nukkumassa keittiössä, kun sanoin muutaman metrin päässä eteisessä: "Toto, ulos!" Siinä silmänräpäyksessä Tottis pomppi innosta ulko-ovella ja huusi Uuu-huutoa. Ulos on sellainen sana, että sen oppii kyllä. Pelkkä nimen huutelu ei varmasti olisi aiheuttanut noin nopeaa reaktiota, mutta kiihdyttävä U-sana aiheuttaa aina.

Eilen Toto testasi nopeuttaan karkuun vilistämisessä. Kun tulin kotiin ja avasin ulko-oven, eteisessä oli tavanomaiseen tapaan kaksi kissaa kyyryssä ja valmiina loikkaamaan salamannopeasti ohitseni eli karkuun pihalle. Sille nyt vain ei voi mitään. 95 % karkumatkoista stoppaa jo muutaman metrin päähän: pojat jäävät pihalle odottamaan, että ihminen saa haettua fleksin sisältä.

Aina ei stoppaa. Eilen Toto kaarsi pikavauhtia ensin naapurin pihalle, sitten naapurin autotalliin ja sieltä suoraan naapurin keittiöön, kun autokatoksen sivuovi oli ollut auki. Sieltä matka jatkui taas jonnekin näkymättömiin. Mies soitti sitten naapurin ovikelloa ja ilmoitti, että teillä on täällä jossain yksi kissa. Ja niin olikin. Toton oli nähty juoksevan kyläpaikassa pitkin poikin ja pörhistävän pelästyneenä, kun juoksi melkein peiliä päin ja näki oman kuvansa. Sehän olisi saattanut olla se naukuva naapuri, jospa hän ei olekaan vielä lähtenyt...

Kun Tottis oli saatu ulos ja valjaisiin, mies oli jäänyt vielä juttelemaan naapurin ovelle. Cisu, joka myös oli mukana soittelemassa ovikelloa ja kyselemässä veljensä perään, oli äkkiä piiloutunut ihmisiä tolpan taakse, pujahtanut irti valjaista ja singahtanut hänkin kylään naapureille. Totokin kävi siellä, minunkin on mentävä!

Cisun kyläreissu oli ollut hyvin lyhyt. Ja onneksi viereisessä talossa suvaitaan naukuvia naapureita paremmin kuin Koratiassa. Voisin kuvitella, että kaikki eivät ilahtuisi kissamaisista yllätysvieraista.