pääsiäinen lähestyy

 Ajattelin, että lähden pyöräilemään tai lenkille tai uimaan tai kaikkia niitä. 
Ja sitten ajattelin että en.

Mitäpä sitä turhaan kun voi vain olla ja olla.

Pääsiäinen on pitkään ollut minulla melkein enemmän lempijuhla kuin joulu. en kauheasti kirjoita semmoisia vakaumuksellisempia juttuja tänne, mutta niin se vain on.
Se ilo ja riemu! Ja kevät tietenkin myös.

Parina viime vuonna on ollut vähän vaisumpaa tiedätte kyllä miksi, enkä oikein ole tänä vuonna vielä päässyt sellaiseen hyvään pääsiäisvirtaan sisälle. 
Nyt olen jotenkin havahtunut, että kappas kummallista, taitaa lähestyä.

Ja ihan vähän alan jo olla sen ilon syrjän liepeillä. 

Yritän kehitellä perinteistä mämmimaniaa. 
Yritän selvittää, onko nuoriso tulossa vai menossa ja olemmeko missään välissä kaikki samassa paikassa samaan aikaan. 
Kysyin mm. että haluatko ja aiotko olla meillä syömässä ja jos niin milloin.
Yksi vastasi että toivon että minulle on ruokatarjoilua koko ajan.
Siitä sitten lähdetään.

Viime päivien kuvia

Kuten kuka tahansa tarkkasilmäinen ylläolevasta kuvasta havaitsee, city-ketut ovat ilonamme.

Tämä nimenomainen melkein silminhavaittava kaunis yksilö yritti loikata aitaan ja kiivetä siitä ylös, mutta se mässähti nolosti puoleenväliin seinää ja joutui ottamaan uusintalähdön kaiketi rappusten kautta. Ja senhän siis näkee oivallisesti kuvasta.

Tästä kuvasta puolestaan tarkkasilmäiset havaitsevat että lähikoulua ollaan purkamassa. 

Näky on tavattoman traaginen, sillä koulun seinillä on yhä lasten piirrustuksia ja muita koulujuttuja.

Tässä kuvassa puolestaan on havaittavissa hyvällä alulla oleva oliiviviljelmäni.
Aivan tuossa tuokiossa olen omavarainen oliiviöljyn suhteen.

Että aika hyvin on hommelit kumminkin.