Arkipäiväkirja

 Maanantai

Oppisopimusopiskelun eka lähijaksopäivä

Aloitin aamun seitsemältä omalla pienellä uimahallilla - se aukesi vihdoin kesän jäljiltä.
Nopea punttis: olin ihan eksyksissä, enkä muistanut yhtään mitä siellä pitäisi tehdä. Ja olen kadottanut kuulokkeet, en voi edes kuunnella podcasteja.
Olen tosin näköjään niihin niin ehdollistunut, että pollajukeboksi alkoin syöttää tarinaa päähäni ilman kuulokkeitakin.
Tuntui hyvältä uida sen päälle.
Ja saunoa.
Tämän uimahallin saunasta löytyy aina juttuseuraa, niin tälläkin kertaa.
Paransimme maailmaa yksien löylyjen verran.

Uimasta opistolle.
Se tuntui oudolta, töihinhän sitä kuuluisi mennä.
Tapasin uudet kurssikaverit, kävin moikkaamassa vanhoja.
Jouduin istumaan yhden sellaisen kurssin jonka olen jo käynyt, kun en keksinyt missä hyppytuntini viettäisin. Sain hyvälle alulle työsukat jämälangoista.

Päivän viimeinen oppitunti oli paras: meitä on ryhmässä vain neljä, keskustelu meni heti syvälliselle tasolle.
Kotona viiden nurkissa, ruokaa kehiin.
Ihan kulttuurishokkinen olo.

Illalla kävimme anoppilassa. Käly on visiitillä Suomessa ja yksi ulkomaan serkuista on tullut vuodeksi tänne opiskelemaan, kävimme istumassa iltaa.

työsukat työn alla

Tiistai

Aamulla seitsemältä uimahallille. Pieni punttisali ja pieni uinti. 
Ja pieni sauna.
Yksi tyyppi oli vallannut kerralla kaikki tärkeät paikat: ylätaljan ja sen toisen jutun, ja veti niissä jotain kiertotreeniä.
En viitsinyt häiritä, enkä ehtinyt jonottaa.
Venyttelin kropan auki ja tein vatsat ja selät.

Kävin uinnin jälkeen kaikessa rauhassa kotona, söin lisää aamupalaa ja lötköttelin hetken, töissä piti olla vasta yhdentoista pintaan.
Kävin ennen työpäivän alkua läheisellä pyöräkorjaamolla kysymässä, ehtisivätkö he pikahuoltaa pyöräni.
Eivät.
Mutta ystävällinen korjaamomies kiristi vähän jarruvaijeria, että voin pyöräillä vähän turvallisemmin.

Töissä työkaveria harmitti elämä maailmankaikkeus ja kaikki. Otin samoin tein hoitaakseni ne kirjalliset hommat, jotka olivat osana harmitusta.
Muksut tulivat moikkailemaan, ihmettelivät missä olin ollut.

Nopean siirtymän päivä: iltapäiväkerhosta iltamuskariin.
Muskarin työpari on huippumukava tyyppi, tsekkasimme laulut, juttelimme, valmistauduimme rupeamaan.
Ensimmäiset asiakkaat tulivat vasta juuri ennen muskarin alkua, ehdimme jutella ja odotella väkeä melkein kolme varttia. se on semmoinen avoin kerho mihin voi tulla jo aikaisemmin
Jouduin hetkelliseen kielihäiriöön, kun kaksi maailmaa kohtasivat muskarissa.

Yksi lapsista oli osallistumattomalla tuulella, häntä eivät laulut ja leikit huvittaneet.
Tanssikaa te tädit vaan, se näytti ajattelevan.

Kävin ostamassa pyörään uuden lukon. Rahaa meni 15e.
Olin kotona vähän ennen kahdeksaa.

Pitkän päivän jälkeen saunailta kotona.
Rentoutti, teki hyvää.

ilmoittauduin työhyvinvointipäivään
uhka vai mahdollisuus?
(uhka - köysikiipeily on hirvittävän pelottavaa)

Keskiviikko

Aamulla kahdeksaksi suunnittelemaan päiväkerhoa. 
Saimme työparin kanssa aikaiseksi pedagogisen suunnitelman tälle kaudelle.
Pohdimme nopeat sisällöt seuraaville kerhokerroille.

Siirtymä iltapäiväkerhoon.
Suunnittelin seuraavan viikon välipalat on minun välipalaviikkoni ja tein tilauksen.
Välipalalla huomasin että olin unohtanut ison osan omasta välipalastani kotiin.
Olin suunnitellut huippuhyvän välipalan, koska tarkoitus oli mennä kiipeilemään töiden päälle.

Söin bussissa välipalapatukan, tuli huono olo.
Olin hallilla vähän ennen viittä.
Hallilla oli porukkaa - olemme siskon kanssa treenanneet paljon hallin hiljaisina aikoina kun on kantajäsen, saa mennä hallille koska vaan, oli kulttuurishokki olla ihmisten aikaan hallilla.
Ostin lisää vuosijäsenyyttä.
Treenasimme nopeasti pienet perusjutut. Kiipesimme vain vähän, helppoja ja tuttuja.
Menimme sovittamaan housuja.
Löysin farkkuiset kiipeilyhousut työhousuiksi.
Kiipeilyhousut ovat loistavat: ne ovat tukevat ja joustavat ja sitten siinä minun mallissani on todella korkea vyötärö. 

Kotona seitsemän jälkeen.
Loppuillasta ei mitään muistikuvaa.

pedagoginen suunnitelma työn alla

Torstai

En jaksanut ajatellakaan mitään aikaista uimahalliin lähtöä.
Jäin kotiin vetelehtimään.
Lueskelin.
Imuroin.
Siistin vessan.
Varasin kirjoittajapiirille tilan ensimmäistä kertaa varten.
Lähdin töihin kymmeneksi. Menin ensin valokuvaan henkilökorttia varten.
Sitten työhöntulotarkastukseen.
Hoitaja määräsi verikokeille.
Menin sinne. Menivät päiväsuunnitelmat ihan sekaisin.

Kävin ostamassa kukan kun olin menossa hautajaisiin.
Katsoin bussissa siihen mennessä valmistuneet labratulokset. Harmittivat. Joudun lääkärin puhutteluun, tiedän sen.
Menin työpaikalle syömään ja vetelehtimään, kun en oikein olisi ehtinyt kotiin.
Lapset ihmettelivät miksi minulla on kukka.
Sijaiseni ihmetteli miksi olin siellä, kun piti olla poissa.

Lähdin ajoissa hautajaisiin.
Menin bussilla.
Vaihtobussi meni nenän edestä ohi.
Ajattelin että en kyllä kävele kun sitten olen hikinen, hengästynyt ja viime tingassa.
Jäin odottamaan seuraavaa bussia.
Se oli myöhässä.

Tajusin että en ehdi pidempää reittiä kulkevan bussin kyydissä ajoissa perille, jäin pois matkan varrella kun siitä oli lyhyempi matka kirkolle.
Tajusin että en ehdi kävellen, piti ruveta juoksemaan.
Tajusin myös että on huonot kengät.

Otin kengät käteen ja lähdin pinkomaan kirkolle musta hautajaisviittani hulmuten, kukka toisessa kädessä ja kengät toisessa ja se jumalattoman iso työreppu selässä.

Tulin perille viime tingassa, hengästyneenä ja hikisenä juuri niin kuin ei pitänyt.
Pyyhin hikeä koko siunaustilaisuuden ajan.
Ja muistokahveilla myös.

Kovalla tohinalla kotiin ja teams opiskelua ohjaavan opettajan kanssa.
Pitää puskea näyttösuunnitelma maailmalle suunnilleen heti. Päätin että varaan sille urakalle elokuun viimeisen viikonlopun.

Illalla kauppareissu. Meni 97 e.

Illalla työpari kysyi että håller du andakten. teen nyt töitä molemmilla kielillä: ensimmäisellä kotimaisella ja toisella kotimaisella.
Lupasin että joo.

Perjantai

Päiväkerhoon kahdeksaksi.
Kävin ennen töihinlähtöä lähimetsästä keräämässä materiaalia hartautta varten, kun halusin puhua luonnosta.

Lapset tulivat.
Ensin leikimme autoilla ja sitten teimme ruokaa (jag laittar ketchup på såppa, sanoi lapsi)
Sitten piti juosta kovaa kyytiä teatteriin ja päällä piti olla viitta ja sitten piti mennä mökkiin nukkumaan ja herätä aina kun kukko kiekui. ainakin kahdeksan kertaa

Askartelimme ja söimme mellistä ja sitten menimme ulos.
Piti pitää hartaus mutta yksi lapsi kaatui ja kriisiytyi ja loput häipyivät horisonttiin kun aikuisten huomio herpaantui.
Kompastelin läpi hartauden ja totesin että idea oli toimiva, mutta lapset vähän pieniä ja ulko-olosuhde hiukan haasteellinen.

Alkoi sataa.
Menimme katoksen alle leikkimään peiliä.

Nopea siirtymä iltapäiväkerhoon.
Lapset tulivat juuri koulusta ja jäimme ulos, koska aurinko paistoi.
Ne olivat perjantaimoodissa koko sakki.

Ulkoilimme puoli kahteen asti ja sitten välipalalle.
Perjantaimoodi jatkoi, hätyytimme samoin tein taas koko lauman ulos.
Ulkoilimme puoli viiteen asti, jolloin työpäivä päättyi.
Bussilla kotiin, lempiruokaa uunifetajuttua koneistoon.
Siitä anoppilaan seurustelemaan kälyn ja anopin ja Suomeen opiskelemaan tulleen nuoren kanssa.

Saunaan.
Nukkumaan.

Ihmettelin jossain välissä iltaa, että miksi silmät ovat jotenkin niin tikkuiset ja muutenkin väsynyt olo. 
Tajusin että olen ulkoillut tuulessa koko päivän, melkein viisi tuntia.

Semmoinen oli se arkiviikko.

Rahaa meni yleisten menojen rahastosta
- pyörän uusi lukko 15
- vakuutusmaksu 25
- housut töihin 80
- kukka siunaustilaisuuteen 10
- vuosijäsenyyden jatko kiipeilyhallille  meni luoton puolelle
-> hiukan yli viikkobudjetin. Kiipeilyn vuosijäsenyys meni luoton puolelle koska muuten olisi romuttunut koko budjetti, maksan sen pois kun saan palkan.

Ruokarahastosta meni rahaa ruokaan 96e -> viikkobudjetissa tosin siihen tuli viikonloppuna lisähankintoja

Ruokalistalla oli
- eräänlainen bolosoossi (jauhelihaa, punaista pestokastiketta, kermaa) -> myös eväänä
- kana-perunahässäkkää (kanaa, punaista pestokastiketta, kermaa. Ja perunaa) -> myös eväänä ke, to, pe
- uunifetajuttua

Söimme yhdessä maanantaina ja perjantaina.
Tiistaina oli molemmilla pitkä päivä.
Keskiviikkona oli molemmilla harrastuspäivä.
Torstaina en jaksanut syödä kunnon ruokaa, vaan menin välipaloilla kauppaan.

Talouskatsaus helmikuulta

Aluksi taustaa:

Meillä on alusta asti ollut hyvin perinteinen työ- ja taloudenhallintajako. Mies tienaa ja minä kokkaan. Olen melkein koko työurani tehnyt epätyypillistä tai lyhyttä työaikaa, mikä on näkynyt palkassa. 
Siksi elämässämme minun taloudellinen panokseni on ollut pienempi ja ajallinen panokseni suurempi. (puhutaanko hetki metatöistä?  Ei ole ollut yhtään rasittavaa)

Tähän asti olen vastannut pääsääntöisesti ruuan hankinnasta ja sen valmistamisesta ja aiemmin myös lapsiin liittyneistä kuluista. Lehtorin kontolla on ollut kaikki asumiseen liittyvä sekä talouden suuret hankinnat.

Niinpä nyt kun lähdin opiskelemaan, tulojeni pieneneminen näkyy ja vaikuttaa lähinnä ruokapuolella. Omista henkilökohtaisista menoistani joudun tietysti karsimaan, mutta muuten minun ei tarvitse murehtia asumista tai vastaavia kiinteitä kulueriä, vastuut säilyvät ennallaan.

Nyt parin kuukauden ajan olemme eläneet uutta talouskurin aikaa. Olemme yrittäneet tiivistää hedonistisen herkuttelumme noin 100e/viikko.
(Tammikuu oli onnistunut kuukausi)

Helmikuun tilanne:

Ruokaan - tai taloustililtä - meni helmikuussa noin 550e.

Siinä ovat kaksihenkisen ja kaksikissaisen taloutemme kaikki ruokaan tai kotiin käytetyt finanssit. Maidot, kissanruuat, vessapaperit...

Oman matikkani mukaan kulutimme helmikuussa vähän vajaat 20e/päivä, noin 110e/viikko.
Kriittinen repsahdus tapahtui helmikuun kahtena viimeisenä päivänä kun jouduin hakemaan kaiken varalta apteekista flunssalääkkeitä. 

Omiin menoihini meni helmikuussa noin 140e. 
Tähän summaan en ole laskenut tammi-helmikuun vaihteessa viimeisestä palkasta tekemiäni ylimääräisiä hankintoja: liikuntakorttia, bussikorttia, kosmetiikkaa ja vastaavia, vaan olen pitänyt ne tämän laskelman ulkopuolella. 
Helmikuun omia menoja olivat puhelinliittymät, kirjapalvelun perheversio, mankkaa kiipeilyhallilta, lääkkeitä apteekista (ei niitä flunssa- vaan ihan omia hengenpitimiä) ja ensiapukortti. 
Maksan vielä nuorison puhelinliittymiä, eli maksan kolmesta liittymästä omani lisäksi. (vinkkejä halvoista liittymistä otetaan vastaan!)
Lisäksi minulle tulee kausittain nuorison matkavakuutuksia ja tapaturmavakuutuksia, niistä on sovittu perheen sisäisiä tulonsiirtoja. 

Keikkatöitä onnistuin tekemään helmikuun aikana kolmena päivänä.
Palkka tullee maaliskuun puolivälin paikkeilla. Toivottavasti. En huomannut kysyä maksupäivää.
Tein sellaisen periaatepäätöksen että laitan aina puolet palkasta taloustilille ja puolet omia menojani varten.
Opintotukea hain helmikuun lopulla, ja alkavaksi vasta helmikuun alusta.
Päätös tulee varmaan maaliskuun puolivälin tuntumassa.

Maaliskuun puolivälistä huhtikuun puoliväliin on työssäoppimisjaksoa, silloin en pysty keikkahommiin. 

Mielestäni ihan hyvä alku.

Kesäkuulle olen ilmeisesti saamassa töitä, eli kesätyöpuolikin on ainakin tällä tiedolla hallussa.
ellen sitten onnistu tämän päivän työkeikalla mokaamaan oikein kunnolla...

ps.
Talvilomaviikolla luin ja liikuin ja kudoin.
Ensimmäisellä opiskeluviikolla loman jälkeen en ole liikkunut, enkä lukenut ja kutominenkin on ollut vähäistä. Kyllä niin ihmistä koetellaan.

talousguru paljastaa: tammikuun ruokamenot

 Kuittien perusteella taloustililtä meni tammikuussa ruokaan n. 530e.
en oikein tiedä, kuuluvatko joulukuun viimeisen päivän ostokset joulu- vai tammikuulle. Laskin ne nyt tammikuulle, kun tammikuussa se ruoka on syöty.
Päiväkohtaisesti siis n. 17e.

kuvituskuva. 
liikuntatuokion ohjaus

Ja viikon ruokaostokset ovat asettuneet tammikuun aikana noin 100e/vko. 
Mielestäni aika hyvin tiristetty reilusta 800e/kk alkukulutuksesta.

Kissanruokaan menee suunnilleen 15e/vko, siitä ei pysty tinkimään. Tai pystyy, mutta sen jälkeen vietetään unettomia öitä tai vieraillaan eläinlääkärillä.

Joka kerta kaupasta on ostettu myös muuta kuin ruokaa: talouspaperia, pyykinpesuainetta, kaikkea kodintarviketta. Ja herkkuja, tietysti.

Kutsuimme kertaalleen kaverit kylään ja söimme pizzaa, sillä viikolla ruokaan meni 130e.

*

Tammikuun lopussa sain loppupalkan.

Siirsin saman tien 1000e taloustilille ja siitä ostetaan ruokaa toivottavasti todella pitkään. 

Maksoin bussikorttia jonnekin kesäkuun loppupuolelle, ja jo ennen palkkapäivää ostin itselleni vuoden uinnit.

salilla: yritän aina soutaa tasan 1000m. 
en vain osu
siskoni on tässä tosi haka. hän osuu aina tasan tonniin.

Oleme eläneet kohtalaisen hyvin ja mukavasti. Ruoka on ollut mainiota ja aika usein olemme saaneet kahden-kolmen päivän sapuskat kertarykäisyllä.
Hävikin kanssa on vielä taistelua.

Sen verran tuhlailen, että haen lempisaippuaani varastoon ja ehkä saatan ostaa alelankoja kevään näperryksiä varten. Loppurahat sitten tiukan valvonnan alle ja säästöön.

puikoilla: karkkineule

ruokaviikkokatsaus 1

Kävimme kauppareissulla viimeksi perjantaina. Silloin ostettiin niin monen päivän sapuskat kuin pystyttiin, viikonlopun synttärikahvitteluiden ainekset ja mitä nyt mieleen tulikaan.
Kuitin loppusumma oli 116e. 
Jotain pitäisi vielä saada hiottua pois. kissanruuasta tulee reilut 15e, siitä ei taida voida tinkiä.

Tähän mennessä syötyä: 

perjantai: linssijuttu. Ainekset löytyivät pääsääntöisesti kotoa.
Linssejä, tomaattisöösää, sipulia, porkkanaa, paprikaa, mausteita ja kyytipojaksi pastaa.
Leivoin leipää.

lauantai: vietettiin synttäreitä. Syötiin vähän mitä sattuu.
Kuluja tuli ainakin valmispasteijoista ja muiden leipomusten aineksista.
Tarjolla oli voileipiä, pasteijoita, unelmatorttua ja kääretorttua ja pikkuleipiä. Ja sekalaisia naposteltavia.
Ja päivänsankarin itsensä leipomia mokkapaloja.

sunnuntai: pizzapäivä. 
Valkoista pizzaa valmistaikinasta. Ainekset maksoivat n.13e. 
Pizzapohja, creme fraiche, kylmäsavulohta, juustoraastetta. Ja juomaksi otettiin lahjaksi saatua viiniä. 
Kokeilin pitkästä aikaa tehdä viiliä.

maanantai: kaali-jauhelihajuttu
Ainekset maksoivat n. 5e, lisäksi piti hommata n. 1,85 sweet chili -kastike. Harmitti kun otin vahingossa semmoisen missä on inkivääriä. 
Kaalijuttuun freesataan ensin kaalia ja sipulia (voi laittaa myös muita kasviksia), sitten paistetaan jauhelihaa lisäksi ja yhdistetään kaalit lihoihin. Tarjoillaan riisin tai perunan (tai pastan) kanssa, ja sen makean soosin ja seesaminsiementen, jos oikein herkutella haluaa. Ja voi laittaa myös lime-mehua meillä ei ollut.
Lisukkeena oli vielä tomaattia, paprikaa ja kurkkua.
Kaalia jäi vielä yli, tein siitä kaalisalaattia.
Vieläkin on kaalia tallessa, täytyy keksiä jotain.
Leivoin lisää leipää.
Viilistä tuli ihan syömäkelpoista.

tiistai: fetajuustojuttu - tällä hetkellä suosikkiruoka
ainekset maksoivat n. 4e + pastat. 
Minitomaatteja, suippopaprikaa, sipulia pilkotaan, fetakimpaleen kanssa pöhöttimeen pöhöttymään. Keitetään pasta, yhdistetään pastat feta-tomaattihässäkkään. 

Keskiviikkona aion syödä jämiä, koska Lehtori ei osallistu päivälliseen.

Torstaillekin löytyy ruokaa, ainakin jos vähän tutkii kaappeja tai pakastinta.
Maito saattaa olla lopuillaan.

*

Minulla on semmoisia probleemia tässä ruokaraportoinnissa, että kuinka lasketaan sipulit, suippopaprikat ja kaikki semmoinen, mitä käytetään vaikka kuinka monessa ruokalajissa?
Että pitääkö heti kaupasta tullessa laskea yksittäiselle jokaiselle sipulille ja porkkanalle ja kuudelle sentille paprikaa jokin hinta?

Entä pasta ja riisi? Pitääkö ne jotenkin laskelmoida aterian kokonaiskustannuksiin ja kuinka?

Aika vähällä vaivalla ne ruuan tärkeimmät komponentit saa alle vitosella, mutta sitten tulee kaikenmoista pasta-sipuli-paprika-peruna-oheiskulunkia.

En oikein nyt onnistu olemaan uskottava säästäväisyysruokabloggari.
Jotenkaan en näe itseäni punnitsemassa pätkää suippopaprikasta että voin laskea sille kilohinnan perusteella käyvän osuuden päivän salaatista.

Mutta kyllä vielä toteutan sen P:n toivoman kympillä ruokaa -haasteen!
Paitsi että tarkoittaako se, että kympillä kaikki mitä päivän aikana kuluu maidot sun muut hiutaleet vaiko vain ruuat?
Vai ylipäätään että mitä kaupasta kympillä saa ja mitä siitä syntyy?

*

Hailuja ruokasäästäväisyysniksejä:

Yritän opetella syömään aamuisin puuroa. Täysin odotusteni vastaisesti kaurapuuro ja maapähkinävoi ovat aika herkullinen yhdistelmä. 
Mutta onko se edukkaampaa kuin leipä? ainakin jos pitää investoida maapähkinävoihin?
Tai terveellisempää?
Jos ei ole edes jompaa kumpaa, niin palaan leipään.

Onko leivän leipominen itse edukkaampaa kuin ostaminen?
Jos ei ole, pidän kiinni kaupan leivästä.

Tai viilin viritteleminen?

Sen pahemmin leipominen kuin viilin värkkääminenkään eivät ole mitään ylivoimaisen hankalia hommia, mutta kannattaako niistä kumpikaan?

Juon aamuisin vähän pienemmän annoksen kahvia.
Se kyllä kompensoituu kun opistoruokalan lounaseen ei opiskelijoilla kuulu kahvi.
Opiskelijan jälkiruokakahvi maksaa euron. En kyllä rupea. 
Pitää ruveta aamuisin virittelemään termariin take-away-kahvi.
Niin että tällä taktiikalla kahvia kuluu vähemmän sijasta enemmän. 
Tai sitten pitää luopua lounaskahvista.

Ja kurssin ruoka-aika on niin tolkuttoman aikaisin että pidempinä päivinä täytyy ruveta kanniskelemaan jotain omppua tai vastaavaa välipalaa repussa mukana. Että ei tullut opistoruokailustakaan ihan pelkkää säästöä.

kriizi: olenko teinikapinallinen

 ihmisen mieli toimii kummallisesti. 

Ajattelin että tänä vuonna voisin - ja olisi paikallaan - osallistua viiden vaatteen vuosi -haasteeseen. 
Yleensä en ole mikään vaateshoppailija paitsi 2023 ostin varmaan eniten vaatteita ikinä.

Vaan nyt, kun jotenkin muka määräsin itseni olemaan ostamatta vaatteita, niin jopas alkoi tehdä mieli vaateshoppailla.

Vuotta on kulunut suunnilleen viisi päivää ja olen ihan että nyt on kyllä ihan pakko päästä vaatekauppaan.

Vähän sama pätee yleiseen taloudellisuuteen.

Nyt kun pitäisi ruveta olemaan taloudellinen, niin voi hyvät hyttyset että tekee ihmisen mieli kuluttaa ja tuhlata!

Koska tilillä on viimeinen täysi palkka hetkeen, olen tehnyt kaikenmoisia pakollisia hankintoja.

Kävin kampaajalla. 

Ostin kaikki semmoiset lääkkeet, jotka vain suinkin reseptillä sain apteekista nyt ulos.

Nuorelle annoin isomman synttärilahjan kuin mihin minulla olisi oikeastaan ollut varaa. Koska voin.

Oikeasti haluaisin ostaa barrikadin verran vessapaperia, ison kapallisen saippuoita ja shampoita ja hirmuisen laarillisen kaurahiutaleita. Ja pastaa. Ei pidä unohtaa pastaa.
Ylipäätään haluaisin hamstrata ihan kaikkea.
Ja antaa nuorille kalliita lahjoja.

Olen vajonnut niin kertakaikkisen alas, että olen ruvennut katselemaan sälä- ja roipekauppojen jouluisten keramiikkamökkien alennusmyyntejä. 
Että pitäisikö ostaa? Noin ihan vain kaiken varalta?
Jos tulee äkillinen jouluisen keramiikkamökin hätätilanne?

Olen joskus aikaisemminkin huomannut, että kaikenmoiset rajoitteet ja täytymiset sopivat minulle huonosti. 
Minussa herää sisäinen teinikapinallinen, joka sanoo että minuahan ei rajoiteta, että varmalla ostan viisi vaatetta ja keramiikkamökin nyt heti ja joka päivä.

Että mimmoisella tavalla nyt perun päästäni nämä taloudelliset vaatteidenostamattomuus- ja muut haasteet ja elelen vain trallalaa taloudellisesti ja vaatteita ostamatta?

taloudellisuuspohdinto

 Taidan joutua opettelemaan kokonaan uudenlaisen elämänasenteen.

Noin yleisesti ottaen olen yhtäaikaa huoleton ja säästäväinen rahojeni kanssa.

Huolettomasti härvään menemään sitä, mikä käyttötilillä on, ja sen vastapainoksi hysteerisen nipona pidän kiinni niistä pienistä käpysistäni joita olen onnistunut säästöön riipimään. 

Pitää ruveta ajattelemaan päinvastoin. Rohkeasti ottaa säästöistä käyttöön se, mitä elämiseen tarvitaan ja kun sen kerran on käyttötilille siirtänyt, täytyy ruveta pitämään aivan tiukkapipona kiinni jokaisesta killingistä.

Siinä on opettelemista. 

Ja toinen, mitä täytyy nopeasti sisäistää, on se että kyse ei ole tammikuusta tai helmikuusta.
Kyse on vuodesta ja kahdesta.

Ei riitä että olen säästäväinen koko tammikuun - tammikuussa on kuitenkin periaatteessa käytössäni ihan normaali palkka.
ja itse asiassa vähän enemmänkin kun palkanlaskenta oli unohtanut indeksikorottaa palkkoja, ja ne tulivat nyt kerralla. ja menivät säästöön. tiukasti.

Ei.
Tammikuussa opetellaan.
Helmikuussa toteutetaan ja sitten aletaan kituuttaa.

Meidän taloudenjaossamme minä vastaan ruuasta ja Lehtori asumisesta.
Lehtori vastaa myös enemmän säästämisestä ja sijoittamisesta.
Minä vastaan lapsista.
tai mitä lapsia ne nyt enää ovat. aikuisia. yksi niistä tarvitsee vielä vähän boostausta, kaksi muuta ovat jo aika omavaraisia.

Normaalisti olen laittanut aina palkkapäivänä 800e taloustilille, ja aika tarkkaan sen olen meidän kahden hengen taloudessamme kuluttanutkin.
se on voinut kyllä pitää sisällään nuorison kauppareissuja ja ties mitä ylimääräisiä roskaruokasyöminkejä.

Se pitää saada muuttumaan. Ja paljon. 

Päätoimisena opiskelijana kuulun semmoisen ylellisen etuuden piiriin, että lähipäivinä saan oppilaitoksesta ilmaisen ruuan. 
Sovimme Lehtorin kanssa, että kouluruoka on meillä kummallakin päivän pääateria.
Ja kotona syödään pieniä Juttuja.
mehän elämme vain Jutuilla. Luulen että Juttuvalikoima muuttuu laatikoiksi ja keitoiksi, joista riittää useammalle kuin yhdelle aterialle.

Toisena opettelen punalapputuotteet. Minussa on syvään iskostettuna semmoinen pelko, että vanha ruoka tappaa. 
Minun on ollut todella vaikea opetella syömään useana päivänä peräkkäin samaa ruokaa, mutta siihen olen hiljalleen oppinut.
Olen uskaltanut jatkaa kun en ole kuollut. eivätkä lapset. eikä Lehtori.

Nyt pitäisi sitten rohkaistua ostelemaan punalappuja ilta-alella tai ilman
ilman. en jaksa olla hereillä niin kauan että saisin illan tupla-alen.

Kyllä oli kuulkaa semmoinen olo että pelaan hengelläni rulettia kun tein sapuskaa punalappujauhelihasta. 
Mutta olen hengissä!
Olen hengissä vaikka söin sitä kahtena peräkkäisenä päivänä!
onnistuin huijaamaan punalappuja.

Kolmantena mietin, mistä kaikesta voin luopua.
Ensimmäinen, ja kipeää tekevän konkreettinen, on kotimainen pakastevadelma. Tähän mennessä olen kuluttanut sitä kaksi tai kolme rasiallista viikossa. Se on kymmenen tai viisitoista euroa. Viikossa. 
Sieluun sattuu.
sekä niihin kulunut raha että herkusta luopuminen. ja ei. älkää tulko ehdottamaan mitää marjastamista kesäisin. meidän lähiökeittiömme pakastimeen ei mahdu vuoden vadelmia jos vaikka sen verran jostain onnistuisinkin niitä noukkimaan.
Rakastan vadelmia jogurtissa tai viilissä, mutta niille on jatkossa paikkansa vain juhlapäivinä.

Toivon, että saan opiskelijakortin todella pian. Liikuntapalveluilla on tammikuussa kamppis: koko vuoden liikunnat alehintaan. Opiskelijalle se on 100e. Saan sillä satasella käydä vuoden aikana uimassa ja punttisalilla ja kaikissa kaupungin maksullisissa omatoimiliikunnoissa vaikka joka päivä.
Tavalliselle aikuiselle se on 200e.
tämä on yksi hienoimmista konkreettisista päätöksistä joita Turku on tehnyt edistääkseen kaikenikäisten ihmisten liikuntamahdollisuuksia ja hyvinvointia. Olen odottanut tätä kausituotetta jo elokuusta asti. 
Että sen ostan heti tammikuussa. Joko täydellä hinnalla tai opiskelijahinnalla.
toivottavasti opiskelijakortti ehtii!

Opiskelijakortilla lataan myös bussimatkoja.
Minulla on tavallisen aikuisen bussikorttia suunnilleen helmikuun puoliväliin asti, mutta heti kun saan opiskelijakortin, menen muuttamaan bussikortin ja lataan siihen säästöillä bussimatkoja mahdollisimman pitkäksi aikaa. 

Kiipeilykortti katkeaa helmi-maaliskuun taitteessa. Silloin pitää tehdä väliarvio siskon kanssa: ehdimmekö käydä hallilla niin paljon, että vuosijäsenyys kannattaa pitää voimassa. Ja onko siitä opiskelijavaihtoehtoa.

Pankista käyn katkaisemassa kaikki suoravelotukset. Minulta menee palkkatililtä suoraan hiukan sijoitukseen ja hiukan sille säästötilille, jota nyt alan syödä. On aivan turhaa kierrättää rahaa edestakaisin. Ne suoraveloitukset tauolle, kunnes minulla on joku käsitys siitä, miltä talouteni alkaa vaikuttaa.
aika ovela on ollut se pankkineuvoja, joka nuo säästöt ja sijoitukset on minulle rakentanut. en pääse itse katkaisemaan niitä suoraveloituksia.
Luottorajaa korotin jo aiemmin syksyllä kun oli syvä epätoivon hetki. 

Äänikirjapalvelun olisin halunnut maksaa vuodeksi eteenpäin. Se ei kuulemma ollut mahdollista. 
Minulla on sellainen perhejako-hommeli ja kanssani kirjoja lukevat ja kuuntelevat kaksi nuorta. 
Sanottavaa säästöä ei olisi tullut siitäkään, että me jokainen olisimme ottaneet kullekin erillisen opiskelijahintaisen palvelun ja haluan pitää tämän voimassa näillä nuorilla, että tulevat lukeneeksi tai kuunnelleeksi edes jotain. 
Olisin mieluusti maksanut siitä palvelusta kerralla vuodeksi eteenpäin, nyt kun vielä on hyvät ajat.
Vähän olen pahoillani joustamattomuudesta.
En jaksa etsiä, onko joku toinen palvelu notkeampi tässä asiassa, ehkä selvittelen pikkuhiljaa.

Verokorttia pitää vissiin rukata jossain välissä. Ehkä helmikuussa. Tai maalis. 

Keikkahommista menen sopimaan tammikuun puolivälin tuntumassa - kun olen saanut lukujärjestyksen ja henkilökohtaistamissuunnitelman. 

*

Lehtori on meidän perheen ainoa sivistymätön, joka ei opiskele yhtään mitään. Paheksuimme häntä.
Ehdotin että se alkaisi opiskella jotain.
emmä nyt mitään väitöskirjaa jatka, mitä mä siitä hyödyn?
Minä sanoin että ei kaikesta aina tarvitse niin hyötyä olla, voisi mennä vaikka heprean alkeita opiskelemaan tai jotain muuta ihan huvikseen.
Ei ollut kuulemma tullut ajatelleeksikaan semmoista vaihtoehtoa.

*

tätä matkaa voi seurata myös instassa @keksiakainen_aikuisopiskelija - tuu matkalle mukaan!

tämä metsätie jää kohta taakse.
tämä on työmatkan
synkein ja pelottavin kohta 
varsinkin iltapimeässä. 

epätaloudellinen taloudellisuuspostaus

 Inspiroivat ihmiset (esim. Pinkki) saavat aikaan inspiroitumista.
Minä inspiroiduin olemaan taloudellinen ja suunnitelmallinen. Pinkin ansiosta.

Kesälapsi lähti omaan kotiinsa Savonmaalle ja me pääsimme taas takaisin kahden aikuisen elämään.
olen jotenkin hassusti huomannut että koen olevani tilivelvollinen elämästäni ja pakotettu olemaan läsnä nuorison elämässä. olen helpottunut kun saan oman elämäni ja kotini takaisin, vaikka kaipaankin nuorisoa välillä niin että hampaissa kirskuu. sitten kun ne tai joku niistä tulee käymään edes lyhyeksi aikaa, alkaa hampaissa kirskua, kun ne ovat niin paljon.

Ensimmäisenä perkasin ja järjestin jääkaapin omanlaiseksi.
Ja kävin kaupassa.

Tavoitteena on olla taloudellinen ja suunnitelmallinen hyviä aikeita kun vaan vielä tekis jotain.

Taloudellisesta olen kaukana. Olen nirso valikoiva syöjä enkä osta mitään mikä ei mielestäni maistu hyvältä. 

En ikinä koskaan milloinkaan tule pääsemään sellaisiin viikon ruuat kympillä tavoitteisiin. hyvä kun edes päivän ruuat kahdella kympillä

Ostan mieluummin oikeasti hyvää ruokaa kuin semmoista edukasta mitä en kumminkaan syö.
 

Kieltäydyn syömästä jotain halpaa marttasoppaa satokauden kasviksista soppaa voi kätevästi jatkaa vedellä seuraavana päivänä. 

En marjasta enkä sienestä koska aiemmin elintilaamme ei ole mahtunut niin suurta pakastinta että se mitenkään kannattaisi, ja nyt kun mahtuisi, en todellakaan aio uhrata yhtä kokonaista huonetta pakastimelle.
Ja koska lähellä ei ole niin suurta metsää että kannattaisi tai oikeastaan koska naapurit ovat nopeampia noukkimaan. kun tämmöisenä marja-aikana menee meidän lähimetsään, joka puskassa pömpöilee joku ämpäreineen.
Koska marjastaminen on minusta tyyyyylsää. pitkästyn ennen kuin saan marjapiirakan ainekset kasaan.
Ja koska torilta ostettuna mansikat ovat kalliimpia kuin pakasteena kaupasta. minulla menee mansikkaa kilo viikossa. millainen pakastin tarvitaan siihen? enkä edes osaa pakastaa sillä tavalla sievästi että olisi erillisiä marjoja.

Minulla ei ole mummoa eikä mummolaa josta saisin kätevästi roudattua valmiit mehut, marjat ja hirvipaistit.
Enkä nykyään edes leivo leipää enää kun menee vatsa kipeäksi siitä. osaisin kyllä ja leipoisinkin, mutta kuka sen leivän söisi?

Niin että kaupan varassa ollaan.

Lähipäivien ruokiin meni vajaat 50€, tällä kertaa mukana ei ollut kissanruokia ne ovat kalliita.

Tällä viikolla meillä syödään uunikalaa ja -kasviksia, bataattilohkoja ja linssi-pähkinähässäkkää ja sitten pakastimesta porkkananuggeteja ja jotain luultavasti tortellineja. 

Viikonlopuksi täytyy tehdä toinen kauppareissu se kissanruoka! ja kahvi! Lehtori haluaisi lihapullia ?? mikä juttu tämä nyt on? yleensä se haluaa kalapuikkoja ja minä en. saisikohan jostain poroa tai hirveä pulleroihin? 

Mutta pysykää taajuudella!
Kerrankin taloudellinen blogipostaus joka ei ole taloudellinen vaan ylenpalttinen ja holtiton.
Täällä ei kokata suuria määriä ja syödä samaa soppaa koko viikkoa, eikä kuristeta perheen taloutta pariin saturaiseen kuukaudessa. Täällä hummataan vaan ja kuvitellaan että on taloudellista.
jatkoa tälle

 

#epätaloudellisuushaaste 

ps. Pinkki tekee  kaiken paremmin, on vihko ja kaikki. Ja on taloudellista. 

sähkönsäästämispohdinto

Eipä olisi kannattanut leuhkia sen pahemmin liikunnoilla kuin kirjoittamisellakaan (ks. edellinen postaus). 

Nyt ovat kodinhoidon ja talouden lisäksi retuperällä nekin. 

 ***

Sähkön säästely on julkisessa keskustelussa ollut pinnalla monella tavalla ja tasolla. Meillekin tuli ilmoitus hintojen korotuksesta - meillä on taloyhtiön tai luultavasti useamman yhtiön yhteisesti neuvottelema sähkösopimus, eli emme voi itse kilpailuttaa sähköä.
Tavallaan vaivatonta, ja todennäköisesti tällä hetkellä edullisin mahdollinen vaihtoehto. Mutta kyllähän ne hinnat taisivat tuplaantua.
Meillä on myös vanhanaikainen itse luettava mittari, joka täytyy tietysti nyt sopimuskauden vaihtuessa tarkistaa.
(meillä ei myöskään ole vesimittaria, vaan maksamme yhä kuukausittaista vesiennakkoa tai mikälie. ei siis tule välitöntä säästöä peseytymättömyydestäkään.)(ja lämpö taitaa olla kaukosellaista)
Mietin jo, että miten paljon kehtaan pyöristää lukemaa ylöspäin, niin että saadaan huikaisevia säästöjä aikaan syksyn mittaan. sellainen se on ihmisen rikollinen mieli
Olen nyt muutamana aamuna kirjannut mittarinlukemia muistiin, ja todennut että tällä petosyrityksellä on kyllä luokattoman lyhyet jäljet.
Kulutus on seitsemän mittarinpyörähdystä vuorokaudessa. 

Seuraava kysymys kuuluukin sitten, miten tiivistetään mittarinpyörähdykset kolmeen tai neljään?
Jääkaapin ja pakastimen töpselit ovat niin hankalassa paikassa etten pysty nyhtämään niitä aina välillä irti. tai jos nyhdän, riskinä on se, etten ylety kytkemään kaappeja enää uudestaan päälle
Syksyn pimeässä on vissiin vähän pakko käyttää jotain valaistusta.
Ja koska olen noin suunnilleen kokonaan lakannut imuroimasta, ei siitäkään enää sen suurempaa säästöä koidu.
Hetken harkitsin ostavani tusinatolkulla sellaisia aurinkokäyttöisiä pihavaloja ja latauttavani niitä parvekkeella iltojen iloksi, mutta olisiko sekään sitten lopulta kestävä tai ainakaan pitkäkestoinen ratkaisu?
Lehtori on sitä paitsi niin huononäköinen että hämärässä istuskelu ei tule kyseeseen. minä viihdyn luonnonvalossa, mutta hän ei.
Leipomisen olen jo melkein kokonaan lopettanut ja ruuanlaittokin on nykyään vähän kevyissä kantimissa, eli ei hehku uunikaan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina.
Että pitääkö asentaa vaan joku hammastikuista ja sinitarrasta askarreltu jarru siihen mittariin vai mikä ratkaisuksi?
Saa antaa vinkkejä.
se on kyllä sinetöity se mittarikaappi, olen tarkistanut. rikollinen mieli, sanoinhan jo!

Toistaiseksi olemme keksineet semmoisen ratkaisun, että voisimme nyt syksyn tullen ostaa sellaisen laatikkoviinin  iltojen iloksi.
en kyllä oikein tiedä, minkä probleemin se ratkaisee.
suosittelen lämpimästi hakemaan erilaisia ratkaisuja ns. boksin ulkopuolelta, tai tässä tapauksessa mitä ilmeisimmin boksin sisäpuolelta.  

 

***

 

Viikonlopussa oli kaikenmoisia kivuuksia: perjantaina kävimme maistelemassa Välimeren saarten viinejä Lehtorin kanssa, ja minä tein lauantaina lounasvisiitin Porvooseen.
Hyvää seuraa, kauniit maisemat. Varsinkin Porvoossa.
Ja Välimerelläkin kyllä.

 

saarihyppelyä Välimerellä

Porvoo

***

Kun kolkuttelin Helsingistä kotiinpäin ja katselin painuvaa aurinkoa junan ikkunasta jossain Salon tietämillä ajattelin taas kerran sitä, miten minun kotini on täällä.
Vaikka kuinka olenkin kaupungissa ikäni elänyt, sydämessä läikähtää aina kun ikkunan takana on varsinaissuomalaista peltomaisemaa.

Näin syksyn tietämillä kullankeltaiselle sängelle puidut pellot, siellä-täällä kiemurtelevat saviset joet ja peltoja täplittävät metsälämpäreet - niissä on koti.

 

taloudellisuuspohdinto 2

 Edellistä postausta kirjoittaessani päädyin tutkimaan työeläkeotettani.

Ei olisi kannattanut, tuli paha mieli.

Olen koko aikuisen työurani tehnyt osa-aikaista työtä tai nykyään minut kai niukinnaukin lasketaan päätoimiseksi työaikani on kasvanut kahdestakymmenestä viikkotunnista kolmeenkymmeneen.
Pitkälti omasta halustani, välillä on enempiä tunteja tarjottu.

Jos jään eläkkeelle jos meidän sukupolvemme ikinä pääsee edes seitsemänkymppisenä, saan tonnin.
Tonnin!
Ei paljoa naurattanut.

Talousguruni Lehtori on innokas säästelijä ja sijoittelija, ja hän jatkuvasti rohkaisee minua samaan. Koska rahastossa raha on kuulemma turvassa inflaatiolta ja kasvaa huiskisvain korkoakorolle minkä kerkiää.
Lehtorin ja poikasen innoittamana minulla on hyvin pieni rahasto nimeltään Lehtori&Son johon olen heidän opastamanaan kerran sijoittanut ylimääräisen miten minulla on voinut olla sellainen viisisatasen.

Tämä on nyt kuulkaa se juttu jota en ymmärrä.

Se rahastoraha elää ihan omaa elämäänsä. Välillä on vitosen plussalla, välillä parikymppiä miinuksella.

Leikitään että minulla olisi myös tili jossa olisi saman verran rahaa.
Siellä olisi, ei kasvaisi korkoa, mutta ei myöskään vajuisi miinukselle samalla tavalla kuin se rahasto välillä vajuaa.
odotan vain että pankinjohtaja tulee perimään minulta sitä vajetta jonka olen rahastollani aiheuttanut.

No jos sitten haluaisin nostaa sen rahaston ja ostaa vaikkapa maitoa koko rahalla, niin pitää maksaa postitus- ja käsittelykuluja ja veroja.
Saanko käteen viisisataa, kysyn vaan?
En.
Saan viisisataa miinus vajuamisvaje, postitus- ja käsittelykulut ja verot. Ihan epäviisisataa se on.
Jos nostan siltä leikkitililtä viisisataa pankkiautomaatista, niin saan viisisataa.

Jos menen kaupan kassalle sen vähän  epäviisisatas-rahastorahan kanssa, niin kuiskaanko siinä kassaneidille että tämä on inflaatiovapaata rahastorahaa mikä on kasvanut korkoa, niin saanko enempi maitoa kuin sillä pankkitilirahalla?

Että mitenniin muka se rahastoraha on jotenkin turvemmassa? Inflaatiolta?
Minua kiinnostaa rahan ostovoima.
Viidelläsadalla saa ehkä vähän päälle viisisataa litraa maitoa helkkarin paljon muuten
Mutta rahastovajuneella epäviidelläsadalla ei saa viittäsataa maitolitraa vaikka kuinka kuiskisi että rahastorahaa on.

Se on tietysti kivaa bonusta jos se rahasto sattuu jossain käänteessä kasvamaan hulppeasti, mutta kyllä himpan verran pohdituttaa, että jos ja kun eläkesäästää itselleen myös rahastoon, ja se vajuu koko ajan, niin olisiko kuitenkin kannattanut säästää ihan vain tavalliselle pankkitilille, eikä semmoiselle mikä vajuaa, mistä tulee postitus- ja käsittelykuluja ja veropläjäytyksiä, että mikä on semmoisen etu?

Ei ole osannut Lehtori tätä minulle perustella eikä selittää.
mutta minulla on rahasto eläkepäiviä varten siltä varalta että joku joskus osaa selittää ja että se joskus kasvaisi eikä vajuisi

*

Arkisemmalla tasolla pohdin, että pitäisikö avata semmoinen läpikulkutili minne voisin suikauttaa muutaman euron joka kerta kun käyn uimassa tai kiipeilemässä niin että sitten kun kymppikortit loppuvat, on mistä ostaa lisää käyntejä.

Onko sulla kokemusta tämäntapaisesta säästämisestä? Toimiiko?

Elma

taloudellisuuspohdinto1

  olen läpi koko kesän ihmetellyt, miksi rahaa tuntuu olevan käytössä kovin vähän.

Itsepetos - tuo selityksistä parhain - kertoi minulle, että tietysti rahaa on vähemmän, kun koko kesän taloudessa on ollut normaalia enempi syöjiä ja ruuan hinta on kallistunut. Olen tukenut opiskelevia nuoria kaikenlaisella sekalaisella ja tarpeellisella, olen ollut vähän haluttomampi kokkaamaan ja ostanut kalliimpaa ruokaa ja kaikkea sellaista.
Muka.

Kunnes pakottauduin armottomaan rehellisyyteen.

Jossain merkillisessä sielunhoidollisessa puuskauksessa olen pitkin kesää osteskellut itselleni kaikenlaista kivaa ja melkein turhaa. koska olen aikuinen ja saan ostaa itselleni mitä vain kivaa

Minusta on huomaamattani tullut lohtushoppailija. Tai palkitsemissohppailija. Tai jotain.
Minusta on tullut shoppailija.

Tarvitsen yhtä sun toista mitä en oikeasti tarvitse yhtään enkä toistaan.

Tarvitsen asioita joita en ole koskaan ennen tarvinnut.

Ja kun kerran tarvitsen niin myös saan ostaa. 

Sen sijaan mielestäni en tarvitse asioita joita oikeasti tarvitsen.

Tarvitsen kahdet kengät, kahdet farkut, kaksi paitaa...

Tarvitsen lankoja tuplamäärän

Tarvitsen puikkoja, voi hyvänen aika kuinka tarvitsenkaan puikkoja! Pareittain kaikkia. 

Tarvitsen karkkia jota en edes syö kuin korkeintaan kaksi namia

Tarvitsen kaksi pakettia saippuaa kun yksikin riittäisi

Tarvitsen tarvitsen tarvitsen

Tarvitsen kaikkea kaksin kappalein.

Mitä ihmeen tyhjiötä olen täyttämässä?
Ja miksi?

Pitääkö mennä shoppailulakkoon ja ostoskieltäymykseen?

syyskuujulistus

ajatukset pyörivät pienellä liekillä; lähinnä kai kun en halua suuria ajatella.

Mietin liikuntaa ja liikunnallisuutta.
Mietin rahaa ja taloudellisuutta.
Mietin kirjoittamista ja kirjoituksellisuutta epäilen vähän tuon viimeisen sanan olemassaolon oikeutusta.

Hyvä on, pyöritään sitten pienellä liekillä.

Julistan täten syyskuun liikunnallis-taloudellis-kirjoituksellisuuspohdintokuukaudeksi. 

Luvassa postauksia näistä aiheista. jee ja jubilee

Saa esittää postaustoiveita ja -ehdotuksia koska olen lähestulkoon influensseri ja vuorovaikutteinen

(Osa)kuukausikatsaus

 Rakastan  - tai ainakin pidän valtavasti - kuukauden ensimmäisistä päivistä. Niissä on paljon samaa kuin lukuvuoden (tai vuoden) ensimmäisissä päivissä. Itseasiassa jopa maanantait ovat usein mukavia päiviä.

Koska aina silloin edessä on uuden ja jonkin hiukan paremman mahdollisuus. 

Joka kerta vuoden tai kuukauden tai viikon alussa voi tehdä superryhtiliikkeen ja olla vähän parempi versio itsestään. 

Näin lokakuun alussa olen säästäväisempi ja mahdollisesti myös liikunnallisempi ja kirjoittavaisempi. 

Lokakuun ensimmäisenä maanantaina - potentiaalisesti siis todellinen huippupäivä kaikille uusille aluille -  siirsin taloustilille (jonka olemassaolon olin autuaasti unohtanut) 300€. Se ei ole minkään erityisen ajanjakson budjetti, se vain tuntui mukavalta summalta taloustilille siirrettäväksi.  

Samana päivänä kävin myös kaupassa ja ostin alkuviikon ruuat. Rahaa meni 86€ Yleensä maanantaisin on mennyt 75€. Ostin mansikoita, greippejä ja appelsiinejä ylimääräisesti. Yritän opetella ostamaan ruokaa maltillisempia määriä, sisäinen (tosin hyvin satunnaisesti hereillä oleva) ruuanlaittajani väittää että olen yhä viisihenkisen perheen emäntä. 

Tässä kohden kuukautta (ja viikkoa) voin siis estottomasti leuhkia että taloudellisuus on onnistunut.

Plään

Toteuma

Liikunnallisuus ei kyllä sitten niinkään. Vetelehdin kotona, luin yhden blogin alusta loppuun, puhuin puhelimessa savolaisnuoreni kanssa ja olin muutenkin ihan epäliikunnallinen. Liikunnallisuudelle tämän kuukauden ja viikon osalta siis miinusta. Sama pätee valitettavasti kirjoittamiseen, kutomiseen ja muuhun luovuuteen.  

Nyt on jo tiistai. En ole käynyt kaupassa, ainakaan vielä - eli budjetti on pitänyt ja olen ollut reippaasti taloudellinen. Kirjoittaminen näyttäisi sujuvan ainakin jollain tavalla ja vielä on ihan mahdollista lähteä kävelylle. Ja kutomaankin ehdin vielä. Että ihan on toiveikas päivä, viikko ja kuukausi selvästi!

Tämmöinen veitikka oli työpaikan kahvihuoneen pöydällä, jee! 
Leppoisaa kahvituokiota vaan!

*

Ja miksikö listaan liikunnan lisäksi luovuutta, kirjoittamista ja kutomista? Ne ovat hyväätekeviä asioita. Kun niitä on elämässäni, voin paremmin. 

finanssiasiaa

 Muistanette että päivitin sekalaisista syistä budjettini taannoin.

Tarkastelin viileän rauhallisesti taloudellista tilannettani ja laskin päivittäin käytettävissä olevan rahan, suunnittelin ruokalistat ja tunsin oloni saparopäisen kurinalaiseksi ja hyvelliseksi.

Sittemmin tapahtui kaikenlaista.

Keskimmäinen ei lähtenytkään opiskelemaan kohtuullisen hintaiseen kansanopistoon maan toiselle laidalle, vaan päätyi hintavampaan vaihtoehtoon lähempänä kotia.
Kissa tarvitsi hammaskorjauksen.
Ja muita sentapaisia asioita.

Huolellisesti laadittu taloudellinen seurantani kariutui kun jouduin siirtelemään finansseja tileiltä toiselle. 
Keskimmäisen varustelu matkaan vaati siirtymistä säästötilin varallisuuteen.
Kissan huolto vaati siirtymistä luoton puolelle. (inhoan sitä) 

Kirjasin koko kuukauden tunnollisesti muistiin kauppoihin kantamani rahasummat, mutta kuukauden päättäeeksi en pystynyt päättelemään olenko elänyt yli vai alle varojeni. 
Rahaliikenne eri tilieni välillä elokuun aikana muistuttaa tokiolaista metron sisäänkäyntiä ruuhka-aikaan. Koko ajan on liikettä ja kaikkiin suuntiin, mutta on vaikea arvioida onko tulijoita vai menijöitä enemmän.

Paperilla näyttää siltä kuin olisin elänyt pohatan lailla rehvakkaasti yli varojeni.
Laskelmieni mukaan käytin päivätasolla tuplasti laskelmani verran rahaa.
Laskennallisesti minun pitäisi olla miinuksella siihen malliin, että olisi pitänyt ottaa förskottia.

Pankin korttien käyttö -näyttö ja pankin tiliote väittää että olisin säästöpuolella. (paitsi sitä kissan hammasoperaatiota, se on miinusta.)
Tai ainakin että korttien käyttö olisi pysynyt tulorajojeni sisäpuolella.

Ihan selkokielellä ja konkreettisesti: oman kirjanpitoni mukaan olen käyttänyt kolmesataa euroa enemmän kuin kuukaudessa tienaan.
Pankin korttikäyttönäytön mukaan käytin sata euroa vähemmän kuin kuukaudessa tienaan. (tässä ei edellenkään sitä kissahammashommelia)
Että mitä ihmettä tapahtui?
Kun kaiken kaupasta ostetun kumminkin maksoin kortilla.
Olenko itselleni velkaa vai olenko säästöpuolella?

Mitä opimme tästä?
Humanistin matikkaan ei voi luottaa.

Eipä mitään, kirjataan elokuu harjoittelukuukaudeksi ja otetaan syyskuuhun uusi, aktiivisempi ja säästäväisempi ote.

Kävin kaupassa alkuviikosta ja luulen että sain hankittua sapuskat koko loppuviikoksi: 57€.

Tulin kotiin ja postiluukusta oli tullut tiedote putkirempasta.
Meidän lukaali menee putkistohuoltoon jo parin viikon päästä.

Se nyt ei tietenkään sinänsä raunioita säästäväisyydestä vielä yhtään mitään, ihminen voi olla säästäväinen vaikka putkistoa rassataankin.
Paitsi että tajusin, ettei viemäreihin voi valuttaa vettä -> ei voi kokata, ei voi tiskata -> roiskeläppäpizzaruokaa.
Ja olen ihan saletti että joudumme altistuskaranteeniin ja joudumme vuokraamaan väliaikaislukaalin rempan ajaksi.

Kehveltää jo valmiiksi se: kun periaatteessa meillä on tukiverkostoja vaikka kuinka ympärillämme, mutta emme voi niitä käyttää mitenkään jos olemme altistuneita.

Kas näin ajattelemme positiivisesti, jee.

*ajastettu postaus*

Hentoisia yrityksiä elämänhallintaan

Luin jostain (ehkä pinterestistä?) semmoisen jutun että Viisitoista listaa joiden avulla hallitset ihan kaiken elämässäsi.

Minulla kun on usein sellainen olo että elämänhallinta on hukassa, niin olen ihan otollista maaperää listoille, joiden avulla saisin vihdoinkin kaikenlaista aikaiseksi ja elämäni hallintaan, kuriin ja nuhteeseen. 

Tällä listojen listalla itsestään selviä elämänhallinnan listoja ovat tietysti

- ateriasuunnitelma

- kauppalista

- viikon tehtävät

- budjetti

Näiden asioiden suunnittelulla, edes jollain tasolla, on ihan oikeasti merkitystä elämän- tai ainakin arjenhallinnassa. Näitä harjoitan vaihelevalla menestyksellä (tällä hetkellä en yhtään)

Sitten oli että

- to do -lista (minä ymmärsin sen niin, että semmoiset isot jutut niinkuin hinkkaa lattialistat hammasharjalla)

- viikkosuunnitelma

- päiväsuunnitelma

- projektit (veikkaisin että työhommelit ehkä, koska jos tässäkin on että hinkkaa lattialistat, niin siinä ei ole oikein järkeä)

Nämäkin ihan allekirjoitan ja olen niistä ainakin osittain samaa mieltä.

Tällaisia listauksia harjoitan vielä harvemmin kuin noita itsestään selviä elämänhallinnallisuuksia.

Mutta sitten oli sellaisia listauksia joiden merkitystä en ihan kokonaan hahmottanut

- mikä toimii ja ei toimi (en oikein tajua, mitä tähän pitäisi laittaa)

- pidä yhteyttä (tämä on minusta enempi spontaaniusasia kuin elämänhallinta)

- tavoitteet ja päämäärät (no tavallaan joo kai)

Ja vielä semmoisia, jotka kyllä ovat metkoja listoja, mutta eivät ehkä kaikkein olennaisimpia elämänhallinnan kannalta

- kausijutut (kait joulu varmaan ja ehkä myös pääsiäinen?)

- lahjat

- haaveet (jos tähän laittaa esim. että haaveilen usein vaaleanpunaisista pupujusseista, niin miten se vaikuttaa elämänhallintaan)

- luettavat kirjat (miksi vain kirjat, miksei myös katsottavat leffat, kuunnteltavat sinfoniat, visiteerattavat näyttelyt?) (osoittavatko kirjat jotenkin isompaa elämänhallintaa? koska jos niin on, niin sitten minun pitäisi olla ehkä maailman melkolailla elämännhallitsevin ihminen) (vai onko se pointti siinä, että ei lue niitä, tekee vain listan?)

Pohdin kovasti, miten esimerkiksi viikon tehtävät ja viikkosuunnitelma eroavat toisistaan? 

Missä luuraa kuukausisuunnitelma?

Ja jos on viikkosuunnitelma niin miksi vielä päiväsuunnitelmakin?

En ihan kovin montaa sivua viitsisi muistikirjasta uhrata siihen että herää, syö aamupala, mene töihin, tee töitä, tule kotiin jne jne.

Saati sitten että viitsisin ruksia niitä kohtia suoritetuksi.

Ja jos minulla on ateriasuunnitelmassa että tiistaina makaronilaatikkoa, niin ei varmaan tarvitse päiväsuunnitelmaan enää kirjata että tee makaronilaatikko (paitsi jos sen tekee vaikka jo maanantaina tai sunnuntaina valmiiksi)

Listoista puolestaan puuttuvat myös minusta tärkeät:

- kotiloki

Kotilokiin - tai mikä sen nimi nyt onkaan - kirjataan sellaisia asioita, joita ei voi ennakoida, mutta joista on hyvä pysyä kärryillä muuten. 

Minä kirjaan tällaisille listoille (vaihtelevasti ja satunnaisesti) milloin on vaihdettu kissanhiekka (kissanhiekkaa ei voi vaihtaa suunnitelman mukaan vaan silloin kun se on sotkuista, mutta on hyvä ennakoida, että se pitää vaihtaa suunnilleen viikon päästä). 

Myös voi kirjata päänsäryt (varsinkin auralliset), hiilihappopatruunan vaihdot (että osaa varautua hankkimaan uuden), yleiset kivut ja kolotukset ja muut vaivaisuudet, ja kaikki muu sensemmoinen, joka vaikuttaa elämiseen ja josta joku (lääkäri tai äiti, esim) voi kysyä että milloin viimeksi?

  Niin ja verenpaineet on hyvä kirjata myös. Koska joku niitäkin aina kysyy.

- liikunta ja muu hyvellisyys -lista

Siihen kirjataan liikuntasuoritukset jos ei omista mitään trackeria tai sporttikelloa tai muuta. Esim. on tärkeää kirjata uimiset, koska silloin tietää milloin uimakerrat on rannekkeelta kulumassa loppuun. 

Ja tulee hyvä mieli ja elämänhallinnallinen olo kun on dataa siitä että liikkuu edes satunnaisesti.

- aukioloajat ja satunnaiset lukujärjestykset

Tähän listaan laitetaan esim. uimahallien ja kirjastojen ja muiden olennaisen tärkeiden palveluiden aikataulut, ettei tarvitse joka ihmeen kerta etsiä netistä niitä. Myös kiinnostavat luentosarjat, satunnaiset jumpat ja kaikki semmoinen mikä voisi olla hauskaa, kiinnostavaa, hyödyllistä ja olennaista, mutta joka ei välttämättä ole säännöllisessä viikko-ohjelmassa. Jos olisi pieniä lapsia niin voisi olla vaikka neuvolan puhelinaikakin tässä ja numero myös. 

- työhommelit puuttuvat myös

koska minä en halua sotkea työtä ja oikeaa elämää, niin minulla on työhommeleille töissä omat systeemit.

*

Silleesti oli kyllä inspiroivaa lukea tuollainen listojen listaus. 

Innoittuneena kävin pitkästä aikaa paperilla läpi finanssitilanteen ja sen seurauksena kävin itseni kanssa neuvottelun, Lehtorin kanssa tilannetiedotuksen ja teinin kanssa kuukausirahakeskustelun.

Ruokalistoja pohdiskelin myös, mutta luettavien kirjojen listaa en uskalla tehdä kun nyt jo on ainakin kolme pinoa lukematta ja e- ja äänikirjat vielä päälle.

kohta ajankohtainen lista

 

Koska satun olemaan vaikuttajapersoonatuulella, luvassa on listojen innoittamana ainakin Ateriasuunnitelmapostaus, Taloudellisuuspostaus, Näin aloitat lukion vielä kerran -postaus ja Näin lähetät (aikuistuvan) lapsesi opiskelemaan vähän hornan tuutista vasemmalle -postaus.

Stay tuned!

 

Saa esittää myös toiveita.

Esim. sellaisia että ole kiltti, älä postaa.

opiskelemaan hornan tuutista vasemmalle -listaus

talouskurikurimus - päivitys sunnuntai-iltana

Tilanne sunnuntaiaamuna: viisikymppiä käteistä, edessä työviikko, jääkaapissa ihan hyvä perusvalikoima. 

Oiva hetki talouskurihaasteelle, vai mitä?

Tilanne sunnuntaina illansuussa: inventaari ruokakaapeissa paljasti heikkoja kohtia. Esikoinen tuli pyykkikassin kanssa leiriltä, saattelimme hänet omaan kotiinsa kaupan kautta.

Lopputulos: omat ostokset -18,26e; Isoveljen ostokset 11,84e

Meille ostettiin: juustoa, makkaraa, fetaa, jauhoja, sokeria, leivinjauhetta, toisenlaista juustoa, pizzaa, pensasmustikoita, pätkispatukka.
Esikoiselle ostettiin: juustoa, mättöainekset (jauhelihaa, makaronia, pakastekasviksia, tomaattimurskaa) nenäliinoja maitoa, suklaapatukka.

Olin jotenkin kuvitellut että selviän ainakin tiistaihin asti astumatta jalallanikaan kauppaan.
Kaikenmoista sitä ihminen pienessä mielessään kuvittelee.

*

elokuun postaus päivässä -kurimus jatkuu jatkumistaan

budjettikurihetki

Käytän nykyään äärettömän harvoin käteistä rahaa. 

Nyt jostain syystä minulla oli kukkarossani muutakin kuin kärrypoletti, ja päätin oitis haastaa itseni:

miten pitkälle alkavaa viikkoa pääsen käteisvarannoillani?

Inventoin: minulla on 50e.

Ja viisisenttinen, sen taidan lykätä kolikkopurkkiin, niin on mukavan pyöreä tasasumma. 

Jääkaapissa on tällä hetkellä kaksi avaamatonta (isoa) maitoa, vähän perunoita, porkkanoita, sipulia ja joku kanafilemikälie-paketti. 

Jogurttia on ja kaikenmoista muuta pientä sälää ja roipetta (salaattiaineksia, omenoita, mansikoita, mitä nyt satuinkaan lauantaina ostamaan)

Puuttuu ainakin juusto ja luultavasti kerma.

Miten pitkälle tätä viikkoa pääsen käyttämättä korttia?

*

elokuun postaus päivässä.

Mistä ihmeestä oikein voisin kirjoittaa?

Kaikki ideat otetaan ilolla vastaan!

Talouspohdinto

...tai jotain sinnepäin.

Ihana-ihana P haastoi kirjoituksellaan taas kerran pohtimaan rahaa ja säästäväisyyttä.

Kirskuttelen hampaitani kaikista mahdollisista näin säästät aivan huomaamatta kymppitonnin vuodessa -jutuista.
Kun bruttotulot jäävät suunnilleen puoleen suomalaisesta mediaanista, ei vuodessa ole kymppitonnia ylimääräistä.
Hyvä kun on kymppitonni käyttörahaa.

Ja kun ei säännönmukaisesti osta käsinjauhettua noutokahvia, ei noutokahvin ostamattajättämisellä ole kovinkaan suurta säästövaikutusta.

holtiton esimerkkiviikko

Holtittomalla esimerkkiviikolla olen ostanut (taas) uudet kiipeilytossut teinille, maksanut puhelinlaskun (minä+kolme nuorta), käynyt naisverkoston aamiaisella ja ruokkinut nuorisoa pizzoilla. Ja mikä on tuo kahvila? Ei mitään muistikuvaa.

ne tossut näyttävät tältä

"Ruokaan" - eli kaikkeen mitä voi ostaa marketista (ruoka, kempparikama, kissanruuat ja vastaavat) menee viikossa noin 200.
En osta karkkia.
En osta (kovin usein) alkoholia.
En käytä tupakkatuotteita.
En juo noutokahvia, enkä käy kahviloissa viikottain.
En syö työpaikkalounasta (minulla on eväät!)
En tee vaateheräteostoksia.
En tee kirjaheräteostoksia.
En tee sisustusheräteostoksia.

Talousmenoissa huomaa tällä hetkellä selvästi sen, että yksi aikuinen syöjä (=sotapoika) puuttuu vahvuudesta. En ihan täysin vielä hallitse tätä äkisti pienentynyttä ruokamäärää, ja toisaalta Isoveljen vapaaviikonloppuina ruuankulutus nousee täysin toisenlaisiin sfääreihin.

Voisimme luultavasti syödä huomattavasti halvemmalla.
Ruokahävikkiä tulee edelleen, kaikista ponnisteluista huolimatta, aivan liikaa.
Se olisi ensimmäinen selkeä terästäytymiskohde.

Joka kuukausi minulta menee automaattisesti 50e rahastosäästöön.
Jokaisesta pankkikorttiostoksesta minulla menee 1€ jemmatilille, lisäksi viikon alussa tasaan käyttötilillä olevan summan lähimpään tasakymppiin. (Jos käyttötilillä on esim. 126,5 e, laitan 6.5 e jemmaan)
Jos täytyy rokottaa jemmatiliä, yritän pysyä kuukaudessa säästyneiden killinkien puitteissa.

Kulutustottumuksieni perusteella olen maailman huonoin #melkeinostinmuttenkuitenkaan - haastettava, mutta mikäpä siinä.
Olen mukana Pinkin melkein ostin mutten kuitenkaan -haasteessa.
Luultavasti ajaudun johonkin #ostinpassittenkin -kurimukseen.

*

Millaista on sinun arkitaloutesi?
Onnistuuko kymppitonnin säästäminen vaivattomasti?
Jätätkö noutolatten ostamatta?

...ja pysy taajuudella: tulossa kauppapäivärapo!