matkaanlähdön tuskaa

Riittääkö lukeminen?

Muistavatko kotijoukot ruokkia kissat?

Iskeekö paha ikävä?

Riittäkö lukeminen?

Jaksaako teini seurassani?

Pystynkö rentoutumaan - kollega antoi lomallelähtölahjaksi lievästi aivoissa kuohuvan semiaggressiivisen kriizin.

Riittääkö lukeminen?

irrallinen lomaolo

Muistan kun keskenkasvuisena kävin silloiselta kotipaikkakunnalta Turussa oikomishoidossa. Oiontamatkat olivat toisinaan kivuliaita, aina aika väsyttäviä (miksi minulle annettiin aina aamun ensimmäinen aika?) ja sitten niissä oli toisinaan sellaista mahtavaa irrallisuutta ja tyhjänvaeltelua. Varsinkin välipysähtymispaikassa, jossa vaihdoin bussia Turun bussista kotipaikan bussiin.
Oli jotenkin tosi mahtavaa vaellella kaikesta irrallaan vieraassa paikassa.
Muistan että niihin aikoihin luin kaikenlaisia orpolapsi- ja karkailukertomuksia, joissa oli samanlaista irrallisuutta ja kuulumattomuutta.

Käväisin tässä eräänä päivänä työasioissa Tampereella.
Tällä kerralla junat osuivat kohdilleen niin, että minulle jäi pikkuisen reilu tunti ennen kokouksen alkua, juuri riittävästi.
Räntää oli, ja liukasta enemmän kuin kotona länsirannikolla, varovaisesti piti  hipsutella.
Hipsuttelin ja liukastelin omassa rauhassani lounastunnille kiirehtivien tamperelaisten keskellä, olin irrallinen ja nautiskelin ihan vain omista oloistani. Puikahtelin satunnaisiin kauppoihin ja metsästin täydellistä kalenteria ensi vuodelle ja katselin kaikenlaisia turhakkeita joita en kotonurkissa katselisi.
Sitten löysin kauppahallin!
Miksi kukaan ei ole kertonut minulle että Tampereellakin on kauppahalli?
Kauppahalleissa on aina oma tunnelmansa, siellä vasta voikin hipsutella irrallisena ja melkein kuin ulkomaanmatkalaisena.

Haluaisin ottaa Tampereen haltuuni sellaisella vähäväkisellä turkulaisella tavalla, niin että tietäisin jotain muutakin kuin juna-aseman ja Ilveksen hotellin, jossa meillä on aina kokous. 

Nyt tiedän että on kauppahalli.


Kokous oli hyvä ja päivässä parasta oli irrallaan vaeltelu ja se että junassa en nukkunut vaan luin mennen tullen ja oli melkein kuin lomalla olisi ollut

Hiihtolomalla Helsinkiin vol 1.

Minulla ei ole koko viikkoa lomaa, muutama irtopäivä vain.

Kun selvisi, että voin löysäillä tiistain ja keskiviikon, alkoi Lehtori ehdotella kaikenmoisia matkoja Tallinna - Tukholma - mikälie -akselilla.
Minua ei huvittanut mikään laivahommeli, joten intin vastaan, että ennemmin kotiseutumatkailua.

Meni suunnilleen hetki, ja Lehtori oli jo varannut meille hotellihuoneen Helsingistä yhdeksi yöksi ja minun riesakseni ilokseni jäi keksiä meille ohjelmaa.

Pistin googlettimeen - koska sehän tietää aina ja kaiken - että Helsinki ja romantiikka, ja tämmöinen retki meille tuli:

Ihan ensin majoituimme pikaisesti hotelli Torniin ja samoin tein hankkiuduimme syömään lounasta. Päädyimme sympaattiseen kiinalaisravintolaan nautiskelemaan lounasbuffetista. (tätä ei kerrottu googlessa, ihan itse keksimme)

Ravittuina jatkoimme matkaamme Kansallismuseoon - tätäkään ei kerrottu googlettimessa, ihan omasta hatusta tempaisin, koska halusin justiinsa sinne. Minulla on tavoitteena käytellä museokorttiani vähintään kerran kuukaudessa, ja minulla oli tammikuu jo rästissä.

 Kiersimme kaikessa rauhassa upeasti toteutetun Suomen tarina -näyttelyn. Tykkään tavasta, jolla näyttelyitä nykyään museoissa toteutetaan - pääset olemaan osa tarinaa, asioita voi koskea ja kokea, museoitavaa tavaraa ovat arkisen view masterit siinä missä juhlavammat design-tuotteetkin.

suomalaista designia löytyy Tähtien sodasta

Näyttelyn loppusuoran aikajana palautti mieleen monia jo unohtuneita asioita. 

Isoveli on muutamaa kuukautta Salattuja elämiä nuorempi.

Isosiskon syntymävuodesta on muistona Lahden muistoraha.
Tässä vuodessa oli paljon mykistäviä tv-tiedotustilaisuuksia

Pikkusisko on kuukauden vanhempi kuin feissibuukki

Esihistoria-osiostakin nautimme kaikessa rauhassa ja museokierroksen päätteeksi särpäisimme ylihintaiset teet museokahvilassa.

Lähettelin nuorisolle kotiin viestejä, että menkää tekin museoon.

Vasta sitten oli vuorossa se juttu, jota googletin suositteli, kun laitoin että Helsinki romantiikka - suunnilleen kolmantena osumana tulevat elämyslahjakortit, ja sieltä bongasin Panimokierroksen Stadin Panimolle.

Kierrosta odotellessamme tutustuimme panimon tuotteisiin neljän oluen tastingilla.
Minulla on semmoinen periaate, että olen tukeva puoliso.Vaikka en olekaan mikään suuri oluen ystävä, saati tuntija, kun taas Lehtori enemmänkin on, niin olen vähän yrittänyt edes mielenkiinnosta ymmärtää asiaa. On enempi keskusteltavaa, kun on mielipide asiasta. 
Tästä samasta tukevan puolison syystä kannatan ManUa, kun Lehtori taas Liverpoolia (en seuraa jalkapalloa) ja siksi olen päättäväisesti päättänyt että stout on olueni (Lehtorilla ehkä IPA tai sitten porter ja myös trappistit). Ihan keskusteluteknisistä syistä.

2x lager, IPA ja stout.
minusta stout oli parasta, Lehtorista Ipa

Panimokierros oli eloisa ja kiehtova. 

Olueen tarvitaan veden lisäksi mallas, humala ja hiiva.

Tummempi olut tulee tummapaahtoisemmasta maltaasta, humala antaa aromin - Stadin panimolla mielestäni miellyttävä, kevyen kitkerä, ja hiiva kuulemma "tempaistaan panimomestarin parrasta" - eli on panimon varjelluin salaisuus. Pitää vielä opiskella pinta- ja pohjahiivahommelit.Humalanviljeilijöille olisi Suomessa kysyntää, kaikki humala tuodaan kuivatavarana ulkomailta. 

Päätin välittömästi perustaa artesaanipanimon tai pyrkiä oppipojaksi jonnekin, on niin kiehtova toimiala. 

Kierroksen päätteeksi maistelimme vielä pullotusta odottavaa juomaa, jos kohta minun oli siinä kohden luovutettava. Vaikka olenkin kovasti tukeva vaimo, en kumminkaan ole niin tukeva, että suorituisin ihan tolkuttomista juomamääristä.

Ilta päättyi Tornin torniin, Helsingin kattojen ylle. 

Perjantaina on vuorossa Hiihtolomalla Helsinkiin vol2, nuoriso-osasto.

Kaupunkiloma Korfulla

Vietimme hraH:n (aka Lehtori) kanssa viikon kahdenkeskisen lomapätkäsen Korfun saarella ja Korfun (Kerkyran) kaupungissa.
Edellisestä noin suunnilleen kahdenkeskisestä reissustamme on kulunut tovi, ja ennen lapsiakaan emme opiskelijabudjetilla mitenkään tolkuttomasti matkustelleet - halpalentoyhtiöitä ei oltu vielä kunnolla keksitty, eikä oikein ihmeellistä intterwebbiäkään. (no oli ehkä vähän)

Kaikelle lomasuunnittelullemme tyypillistä on, että haaveilemme ensin Italiasta ja päädymme lopulta Kreikkaan - niin kävi tälläkin kerralla. Ja koska olemme mukavuudenhaluisia keksiäkäisiä kääkkiä, selaamme ensin tee-se-itse -matkoja ja, kuten niin usein ennenkin, päädymme lopulta käyttämään matkatoimistoa.

Korfu valikoitui kohteeksi koska siinä osassa Kreikkaa emme vielä olleet lomailleet ja Korfun kaupunki, koska halusimme viettää yhteisen aktiiviloman kaikkien uima-altailla nojuttujen kesäreissujen sijaan.

Hotelli Cavalieri sijaitsee Korfun kaupungissa, yhden keskuskadun päässä, vanhassa aatelisperheen palatsissa. Se oli yleisilmeeltään mukavan vanha ja ajaton, menneiltä vuosilta. (hotelli jossa on aamiaishuone! tuli bertiewoostermainen olo!)

Muutamassa minuutissa pääsi kävellen kaupungin tärkeimmille nähtävyyksille ja kiertelemään vanhan kaupungin kujasokkelikkoa.

Ensimmäisinä päivinä tutustuimme kaupunkiin ja kiertelimme useaan otteeseen nimenomaan vanhassa kaupungissa.

Seikkailimme ensimmäisen illan pimeydessä kaupungin vanhassa linnoituksessa.

Kuten paikallinen nuorisokin <3

näkymä hotellin kattoterassilta

Ihailimme hotellin kattoterassilta avautuvia näköaloja.

Vanhassa kaupungissa huumannuin lauantain pyykkipäivän pesuaineen tuoksusta

Etukäteen varasimme päiväretkipaketit Albaniaan ja saarikierrokselle, tarkoituksena oli varata lisää retkiä paikallisilta matka-agenteilta, mutta heillä oli tarjonnassaan täsmälleen samat retket kuin matkanjärjestäjälläkin ja suunnilleen samaan hintaan.

Albaniassa vierailmme historiallisessa Butrintin rauniokaupungissa ja vietimme muutaman tunnin Sarandan rantakaupungissa ihmettelemässä rantaelämää.

Butrint

Bysantin aikainen kastekirkko; Butrint

Butrint

Albanialaista rantaelämää Saranden kaupungissa

Albanian retki oli yksi matkan kohokohdista: kun odotuksemme olivat selvästi neuvostoajan lampaita ja leninin patsaita -tasolla, yllätyimme enemmän kuin positiivisesti siitä, mitä Albanialla jo oli ja tulevaisuudessa on turistille tarjota.

Matkatoimiston järjestämä saarikierros kuljetti meidät Sissin palatsiin, kumkvattitislaamoon ja Paleokastritsan luostariin. Saarikierrokselle oli mahdollista ostaa ylimääräinen veneretki Paleokastritsan rantakaupungin merellisille luolille - se oli tämän retken huimaava kohokohta: kirkkaan sininen meri, horisontti ja meren keinunta.

näköalapaikka Bella Vista

veneretkellä

Paleokastritsan luostari

luostarin kissa

Sissin palatsi; palatsilla toiminut kasino on kuulemma esiintynyt James Bond -elokuvassa kasinona

Omatoimisesti teimme kävelyretken Korfun kaupungista läheiseen Kanonin kaupunkiin ja eksyimme puolivahingossa ihailemaan kuuluisaa Pontikonissin saarta. Saaren lähellä olevassa kirkossa vietettiin parhaillaan häitä.
Istuimme hyvän tovin näköalapaikan kahvilassa katselemassa saaren ainoan lentokentän ja sen ainoan kiitoradan tulo- ja lähtöhulinaa.

Julistin samalla frappe-kahvin yhdeksi ihmiskunnan suurista keksinnöistä.

Omatoimisesti löysimme Gerald Durrelin muotokuvan; Gerald-pololla on ilmeisesti onnea tuottava nenä; se on hangattu aivan kiiltäväksi. 

Onnistunein omatoiminen löytömme oli Korfun Aasialaisen historian ja taiteen museo. Kolmessa kerroksessa toimiva laaja museo esittelee perinpohjaisesti aasialaista taidetta ja kulttuuria. 

Japanilaiset piirrokset ja samurai-kulttuurin esittely olivat todella kiinnostavia.

yksityiskohta piirroksesta: kabukiteatterin yleisöä

yksityiskohta piirroksesta: teatterin backstage

samurai

naissamurain itsemurha-ase; käytettäväksi jos kunniaa on loukattu

Aasia-museo osuu samaan absurdiuden kategoriaan kuin kohtaaminen eräässä ortodoksikirkossa. (emme noudata museot-maanantaisin-kirkot-ulkoa -periaatetta)

Vanhassa kaupungissa kierrellessämme osuimme taas kerran yhden kirkon portaille ja päädyimme (tietysti!) myös sisälle. Vähän tehtäväänsä jo ryytynyt kirkon valvoja taisi puolella korvalla kuunnella juttujamme ja kysyi, mistä olemme tulleet. Kerroimme tietysti.

Samassa opas jo kysyikin puhummeko venäjää (?!) ja minä ällistyneenä että toki ja tottakai, mutta vain vähän.

Siinä silmänräpäyksessä opas järjesti meille kiehtovan ja yksityiskohtaisen esittelyn läpi kirkon historian ja aarteiden, esitteli ikonit ja maalaustekniikat ja takahuoneen aarteet kaikkinensa ja minä olin ensin että oo ja sitten että onpa muuten tosi kummallista olla Kreikassa puhumassa venäjää. 

Harmitti ihan vietävästi, että joku on vuosien varrella varastanut venäjän sanavarastoni; ymmärsin kyllä, mutta en oikein puhunut. Olisin halunnut kysyä vaikka mitä mutta en vain kyennyt, sillä kadotin sanat kaikilla mahdollisilla kielillä. Vähän pystyin sentään Lehtorille tulkkaamaan.

Samalla tavalla kiehtovan ristiriitainen kokemus oli Aasia-museo: jotain niin käsittämättömän hienoa ja kiehtovaa ja aivan omituisessa paikassa.

Lähdimme hakemaan lämpöä, erityisesti pehmeitä etelän iltoja ja yhteistä kahdenkeskistä aikaa.

Kuvaavinta lienee se, etten koko matkan aikana lukenut yhtään kirjaa ennen kuin vasta paluumatkalla junassa ja lentokoneessa.  

kaupungissa oli meneillään jazz-viikko. improilua Aasialaistaiteen museoaukiolla

kujilla

kansantanssin jumalten kosto: koko viikkona emme nähneet tai kuulleet zorbaksia,
paitsi sinä iltana ja suunnilleen samaan aikaan kun
koto-Suomessa oli menossa se kansantanssishow, jossa oma lapsi oli mukana
tuli hirveä koti-ikävä.

Korfun filharmonian nuoriso-osaston
puhallinsoitinorkesteri jazz-viikoilla
lähes satapäinen seurue!
Korfun yliopistolla on kuulemma maan paras musiikkiakatemia

Kerkyran kommunistit tervehtivät
niillä oli kokoontumisajot kulmakuppilassa joka ilta

puufillari <3

kaupunki linnoituksesta käsin

satama

his&hers

etäisyys Korfusta Albaniaan on lyhimmillään alle 30km

Totesimme päivää ennen matkan päättymistä, että hieno reissu, ja sillä tavalla täyteläinen, että teki jo mieli lähteä kotiin. Mitään keskeneräistä saarelle ei jäänyt.

Omasuhe ja parisuhe elpyivät, tuntui lomalta.

Uimarantoja tai uima-allasta emme koko viikkona kaivanneet, vaikka tarkistimmekin kaupungin uimamahdollisuudet; viimeisenä päivänä teimme hätävaralaivaretken, johon sisältyi pari pulahdusta Välimereen

Tutustu myös rouva Kepposen uimarantojen Korfuun!

Seuraavaksi haaveissa Madeira.

Tai Sisilia.

Tai Portugal.

(luultavasti siis Rhodos)

ps. söin joka päivä horiatikin ja join viiniä tai mythosta. 

Tein raittiuslupauksen ja ravintolassasyömättömyyslupauksen paluulennolla.

Rikoin molemmat heti kotiintultuani. Mutta en kumminkaan syönyt enää kotimaassa horiatikia, jotain rajaa sentään.

Sielu lepää

Elämän suuria kysymyksiä

 Jos syö joka päivä vain yhden kreikkalaisen salaatin, riittääkö siitä sisäistä aurinkoa talven yli?

Onko liiottelua syödä kaksi? (on)