lisää haasteita: jo monessa blogissa kiertänyt ja rouva Kepposen kautta tänne ilmaantunut "jos minä saisin päättää..."
Skippaan heti itsestäänselvyydet: maailmanrauhan ja kaikki sellaiset asiat, joita missiehdokkaat ja angstiset teinit tapaavat toivoa.
- toivon että lapseni löytäisivät oman paikkansa ja kutsumuksensa.
- että me hraHakkaraisen kanssa kasvaisimme ja vanhenisimme lempeästi ja leppoisasti yhdessä.
- että voisin harrastaa työntekoa: voisin tehdä töitä jollekin pienelle aatteelliselle yhdistykselle tai järjestölle, joka pystyisi juuri ja juuri maksamaan minulle kiinteät kuluni kattavaa kohtuullista toimeentuloa. Ja että minulla olisi jossain takataskussa sellainen määrä rahaa, joka mahdollistaisi erilaiset irtiotot: huolettoman matkustelun ja lomailun. Toivon, että toimeentuloni ei olisi riippuvainen työstäni, vaan työ olisi asia, jota haluaisin tehdä. Jos harrastaisin työntekoa, haluaisin viettää pitkiä joutilaita kesälomia ja haluaisin kokeilla ulkomailla asumista muutaman kuukauden. Vaikka sen kesän verran.
- siitä samasta rahastosta voisi löytyä sen verran vääntöä, että saisimme ostettua naapurintädin ulos asunnostaan, ja voisimme unelmaremontoida meidän ja naapurin asunnot yhdeksi jännittäväksi ja kodikkaaksi kokonaisuudeksi (sen kesän aikana, jolloin joko lekottelen Kreikan saaristossa tai syön itseäni halki ja poikki Italian! Ja putkimiehet tulisivat ajallaan, ja sähkömiehet tekisivät hommansa mukisematta). En vaan halua lähteä tästä omasta kodosta mihinkään. Suunnitelmakin on jo valmiina!
- ja sitten meillä olisi kilpikonnanvärinen maine coon, ja ruskeatiikeri maine coon. Jotka eivät riehuisi öisin (ainakaan kovin paljon).
- ja sitten toivon vielä, että kasvaisin ihmisenä muutoksia, häilyvyyttä ja epävarmuuksia paremminsietäväksi epäkontrollifriikiksi. Että olisin leppoisa.
(tämä onkin sitten jo hankalampi juttu)
**
Tässä piti esitellä alle 200 lukijan blogeja, joita itse asiassa taitavat olla melkein kaikki minun suosikkini. Sieltä vain sivupalkista lueskelemaan!
Haastan Wempulan, Veikkolan ja Häivähdykset joko tähän tai edelliseen haasteeseen, oman valinnan mukaan!
*
Helppo herkkuhelmikuu on päivittynyt: ruokia jo melkein kahdelle viikolle!
*
Tervetuloa lukijoiksi Ti ja MoonMamma!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste helppo herkkuhelmikuu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste helppo herkkuhelmikuu. Näytä kaikki tekstit
ihana slowflow
viikonloppu oli kummallinen. Olin suunnitellut yhtä ja toista, ehkä jopa kolmattakin, tiukasti ja tarkasti.
Kauhukolmikko kutsuttiin ihan yhtäkkiä lauantaina yökylään, enkä keksinyt mitään pätevää tekosyytä kieltää mokomaa holtittomuutta, varsinkin kun nuoriso vielä kohtuullisen nöyrästi ja hövelisti järjesteli huoneensa vähintääkin kohtalaiseen kuntoon.
Siinä sitä sitten oltiin, lapsettomana ja siisti(hkö)ssä taloudessa.
Kello oli niin paljon, etten päässyt uimaan, enkä shoppailemaan enkä harjoittamaan mitään muutakaan väsyneiden vanhempien virkistystoimintaa, syöminen ei huvittanut (?!) ja muutenkin olin ihan neuvoton.
Kävimme viluisesti kaupungissa kääntymässä hraHakkaraisen kanssa ja totesimme, että on liian kylmää ja me olemme liianvanhoja mukavuudenhaluisia, ja palasimme takaisin kotiin.
Vanuimme kotona ja ihmettelimme että mitä meillä oli ennen flooraa.
Ei kai mitään.
Sunnuntaiaamuna jatkoimme notkumista, minä puuhastelin ihanassa slow-flowssa keittiössä, hraHakkarainen kävi tarkistamassa isovanhempiensa voinnin.
Nuoriso palautui ja me puolestamme pakenimme paikalta pariskuntatapaamiseen.
Emme jaksaneet edes jännittää vaaleja, kimulit kyllä linnoittautuivat television eteen kannustamaan tasapuolisesti molempia ehdokkaita, ja vielä niitäkin jotka olivat jo jatkosta pudonneet.
Eilinen oli samanlainen mukava päivä. Leppoisa.
Koska vaalipizzat olivat antikliimaksissa jääneet syömättä, söimme vaalipizzaa postelektiaalisessa hengessä, pistimme yhteispelillä paikat arkikuntoon ja minä roudasin ruhoni vesielementtiin puljaamaan.
Altailla oli hiljaista, ja totesin että siinä ajassa, jonka Pikkusisko pystyy altaassa olemaan, saan minä ihan kohtuullisella vaivalla pärskyteltyä suunnilleen kilometrin verran. (sekosin laskuissani neljän- ja viidensadan välillä ja sitten samassa kohtaa uudestaan, mutta luultavasti siitä tuli suunnilleen kilsa!)
Vasta aivan illansuussa iski kiire ja ärsy, kun halusin kauhealla touhulla ehtiä vielä virkkaamaankin. Pidin ankaran puhuttelun itselleni: ei ole mitään mieltä kiirehtiä ja stressata mukavalla asialla, jonka pitäisi olla rentouttavaa ja flowta.
Elämä oli aivan ihanaa ja leppoisaa slowflowta jopa tähän aamuun ja siihen hetkeen asti, jolloin viluissani komusin verstaan ovesta sisään.
UPM oli myrskynmerkkinä, koska minua on headhuntattu ja nyt olen sitten ikävällä tavalla pettänyt hänet ja koko puljun käymällä salaa haastattelussa. Torstaina kutsuttiin, perjantaina haastateltiin ja vasta maanantaina sain asiasta kerrottua, kyllä niin on väärin (pelkurin ratkaisu, koska tiesin miten UPM reagoi: laitoin asiasta sähköpostia maanantaina juuri ennen työpäivän päättymistä).
Kostoksi olen sitä mieltä, että jos tarjoavat, niin varmana lähden, enkä kuuntele yhtään tuollaista keskiäkäistä kohuamista. Niin.
Mutta ulkoisesti olen tehnyt ihan valtavan kiltisti töitä ja selvittänyt kaikenlaisia kummallisia asioita.
UPM on sitä mieltä että a)herrakerho, b)minä ja c)koko maailma on salamyhkäisessä salaliitossa kaikki yhdessä ja jokainen vielä erikseen häntä vastaan.
Kuulostaa muuten ihan valtavan hienolta, kun voi sanoa että headhuntattu.
Eikä tarvitse yhtään sanoa, että tuttavankauppaa kuitenkin. Ainakin vähän.
Ja kaikki on kuitenkin vielä ihan auki. Pohdintavaiheessa molemmin puolin.
*
Helppo herkkuhelmikuu päivittyy kovaa vauhtia.
Jo melkein viikon arkiruuat valmiina!
*
Mikä muuten on raidallinen komparatiivi?
Ja miksi joku tulee minun blogiini selvittääkseen sen? En minä tiedä mitä raidallisella komparatiivilla tehdään.
Mutta voisin kyllä mielelläni kokeilla. Kiitos.
Kauhukolmikko kutsuttiin ihan yhtäkkiä lauantaina yökylään, enkä keksinyt mitään pätevää tekosyytä kieltää mokomaa holtittomuutta, varsinkin kun nuoriso vielä kohtuullisen nöyrästi ja hövelisti järjesteli huoneensa vähintääkin kohtalaiseen kuntoon.
Siinä sitä sitten oltiin, lapsettomana ja siisti(hkö)ssä taloudessa.
Kello oli niin paljon, etten päässyt uimaan, enkä shoppailemaan enkä harjoittamaan mitään muutakaan väsyneiden vanhempien virkistystoimintaa, syöminen ei huvittanut (?!) ja muutenkin olin ihan neuvoton.
Kävimme viluisesti kaupungissa kääntymässä hraHakkaraisen kanssa ja totesimme, että on liian kylmää ja me olemme liian
Vanuimme kotona ja ihmettelimme että mitä meillä oli ennen flooraa.
Ei kai mitään.
Sunnuntaiaamuna jatkoimme notkumista, minä puuhastelin ihanassa slow-flowssa keittiössä, hraHakkarainen kävi tarkistamassa isovanhempiensa voinnin.
Nuoriso palautui ja me puolestamme pakenimme paikalta pariskuntatapaamiseen.
Emme jaksaneet edes jännittää vaaleja, kimulit kyllä linnoittautuivat television eteen kannustamaan tasapuolisesti molempia ehdokkaita, ja vielä niitäkin jotka olivat jo jatkosta pudonneet.
Eilinen oli samanlainen mukava päivä. Leppoisa.
Koska vaalipizzat olivat antikliimaksissa jääneet syömättä, söimme vaalipizzaa postelektiaalisessa hengessä, pistimme yhteispelillä paikat arkikuntoon ja minä roudasin ruhoni vesielementtiin puljaamaan.
Altailla oli hiljaista, ja totesin että siinä ajassa, jonka Pikkusisko pystyy altaassa olemaan, saan minä ihan kohtuullisella vaivalla pärskyteltyä suunnilleen kilometrin verran. (sekosin laskuissani neljän- ja viidensadan välillä ja sitten samassa kohtaa uudestaan, mutta luultavasti siitä tuli suunnilleen kilsa!)
Vasta aivan illansuussa iski kiire ja ärsy, kun halusin kauhealla touhulla ehtiä vielä virkkaamaankin. Pidin ankaran puhuttelun itselleni: ei ole mitään mieltä kiirehtiä ja stressata mukavalla asialla, jonka pitäisi olla rentouttavaa ja flowta.
Elämä oli aivan ihanaa ja leppoisaa slowflowta jopa tähän aamuun ja siihen hetkeen asti, jolloin viluissani komusin verstaan ovesta sisään.
UPM oli myrskynmerkkinä, koska minua on headhuntattu ja nyt olen sitten ikävällä tavalla pettänyt hänet ja koko puljun käymällä salaa haastattelussa. Torstaina kutsuttiin, perjantaina haastateltiin ja vasta maanantaina sain asiasta kerrottua, kyllä niin on väärin (pelkurin ratkaisu, koska tiesin miten UPM reagoi: laitoin asiasta sähköpostia maanantaina juuri ennen työpäivän päättymistä).
Kostoksi olen sitä mieltä, että jos tarjoavat, niin varmana lähden, enkä kuuntele yhtään tuollaista keskiäkäistä kohuamista. Niin.
Mutta ulkoisesti olen tehnyt ihan valtavan kiltisti töitä ja selvittänyt kaikenlaisia kummallisia asioita.
UPM on sitä mieltä että a)herrakerho, b)minä ja c)koko maailma on salamyhkäisessä salaliitossa kaikki yhdessä ja jokainen vielä erikseen häntä vastaan.
Kuulostaa muuten ihan valtavan hienolta, kun voi sanoa että headhuntattu.
Eikä tarvitse yhtään sanoa, että tuttavankauppaa kuitenkin. Ainakin vähän.
Ja kaikki on kuitenkin vielä ihan auki. Pohdintavaiheessa molemmin puolin.
*
Helppo herkkuhelmikuu päivittyy kovaa vauhtia.
Jo melkein viikon arkiruuat valmiina!
*
Mikä muuten on raidallinen komparatiivi?
Ja miksi joku tulee minun blogiini selvittääkseen sen? En minä tiedä mitä raidallisella komparatiivilla tehdään.
Mutta voisin kyllä mielelläni kokeilla. Kiitos.
helppo herkkuhelmikuu - reseptihaaste
Wempulan ehdotuksesta lähtee käyntiin helpon herkkuhelmikuun reseptihaaste.
Säännöt:
Jaa blogissasi halpa, helppo ja nopea perheen arkiruoka. Ainekset, keskimääräinen valmisteluaika, mahdolliset lisukkeet ja jälkiruuat.
Haasta mukaan 3 kotikokkia.
Vinkkaa vaikka minulle, että olet osallistunut: yritän kerätä reseptit omalle sivulleen (jos osaan tehdä!)
Kohta meillä on jo keittokirja!
Ja oma halpa-helppo-nopee
Kusotto - alkuperäinen ohje tuorejuustoreseptikirjasta
broilersuikaleita (vaikka marinoituja. Jos suosit maustamattomia, joudut keksimään ruuallesi itse sopivat mausteet)
pakastevihanneksia (meillä suikalejuurekset)
sipuli
täysjyväcouscousta
pieni rasia maustettua (tai mautonta) tuorejuustoa tai vähän creme bonjouria
rasvaa paistamiseen
vettä
iso paistokasari
valmistusaika alle vartti
Silppua sipuli. Paistele broiskusuikaleet, sipuli ja jäiset kasvikset parhaaksi katsomassasi järjestyksessä. (mielellään iloisesti laulellen).
Lisää vettä ja couscousryynit. (lunttaa oikea mittasuhde pakkauksen kyljestä!)
Juuri kun ryynit ovat kuivahtamaisillaan, lisää vielä aavistus nestettä sekä tuorejuusto tai cremebonjour. Sekoittele yhteen.
Tarjoile välittömästi.
Kyytipojaksi sopii parhaiten perusvihersalaatti.
Jälkiruuaksi vaikka valmiskiisseli.
Jatkojalostusehdotus: yhdistä seuraavana aamuna ylijäänyt kusotto ja ylijäänyt vihersalaatti, tai pilko salaattiaineksia (tomaattia, kurkkua, paprikaa, jotain rapsakkaa vihreää) joukkoon. Nauti ruokaisana salaattina töissä. Tai kotona.
Haastan Wempulan, Vintin ja Keinosiementäjän!
Ja hyväksyn suorin vartaloin rouva Kepposen pikalasagnen listalle!
Säännöt:
Jaa blogissasi halpa, helppo ja nopea perheen arkiruoka. Ainekset, keskimääräinen valmisteluaika, mahdolliset lisukkeet ja jälkiruuat.
Haasta mukaan 3 kotikokkia.
Vinkkaa vaikka minulle, että olet osallistunut: yritän kerätä reseptit omalle sivulleen (jos osaan tehdä!)
Kohta meillä on jo keittokirja!
Ja oma halpa-helppo-nopee
Kusotto - alkuperäinen ohje tuorejuustoreseptikirjasta
broilersuikaleita (vaikka marinoituja. Jos suosit maustamattomia, joudut keksimään ruuallesi itse sopivat mausteet)
pakastevihanneksia (meillä suikalejuurekset)
sipuli
täysjyväcouscousta
pieni rasia maustettua (tai mautonta) tuorejuustoa tai vähän creme bonjouria
rasvaa paistamiseen
vettä
iso paistokasari
valmistusaika alle vartti
Silppua sipuli. Paistele broiskusuikaleet, sipuli ja jäiset kasvikset parhaaksi katsomassasi järjestyksessä. (mielellään iloisesti laulellen).
Lisää vettä ja couscousryynit. (lunttaa oikea mittasuhde pakkauksen kyljestä!)
Juuri kun ryynit ovat kuivahtamaisillaan, lisää vielä aavistus nestettä sekä tuorejuusto tai cremebonjour. Sekoittele yhteen.
Tarjoile välittömästi.
Kyytipojaksi sopii parhaiten perusvihersalaatti.
Jälkiruuaksi vaikka valmiskiisseli.
Jatkojalostusehdotus: yhdistä seuraavana aamuna ylijäänyt kusotto ja ylijäänyt vihersalaatti, tai pilko salaattiaineksia (tomaattia, kurkkua, paprikaa, jotain rapsakkaa vihreää) joukkoon. Nauti ruokaisana salaattina töissä. Tai kotona.
Haastan Wempulan, Vintin ja Keinosiementäjän!
Ja hyväksyn suorin vartaloin rouva Kepposen pikalasagnen listalle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)