Joulukuu - keskiviikko - aina on aihetta kriiziin

Olen töissä aika miesvoittoisella alalla, jos ei koskaan ole tullut puheeksi. 

Vanhassa paikassa ympärilläni oli pelkästään miehiä, ja työyhteisö oli pieni: lisäkseni kaksi miestä. 
Eikä meillä vietetty pikkujouluja.
Pidimme kyllä palkitsemisjuhlan, mutta se oli työtä, ei vapaa-aikaa, ja sielläkin oli enimmäkseen niitä miehiä. 

Nyt minulla on ihan superkriiziytynyt tilanne.

Minulla on isompi työyhteisö. Siinä toimistolla meitä pyörii päivittäin kahdeksan tyyppiä.
Enkä ole ainoa nainen. Meitä on kaksi. nämä ovat vielä ihan hallittavia kriizejä, kun ovat ihan mukavia tyyppejä, mutta onhan siinä vanhaan verrattuna väkeä. oudointa on se, että vanhan työyhteisöni ensimmäinen esimies aikojen alusta on osa tätä yhteisöä. mutta sekään ei ole superkriizin aihe.
Ja kohta meillä on pikkujoulut. mitä ihmettä? melkoisen kriiziherkkää.

Se on samalla ensin työyhteisön suunnittelu- ja kehittämisjuttu ja vasta sittemmin pikkujoulu, mutta silti. Pikkujoulut. pieni kriizi
Meitä lähtee kehityspikkujouluihin sekä välitön työyhteisö että koko johtoryhmä, parikymmentä henkeä siis. pieni kriizi

Ensin se minun naispuolinen kollegani /työkaverini /työhuonekaverini varasi ajan kampaajalle. mitä ihmettä?

Sitten se alkoi viritellä keskustelua vaatteista, että pitääkö ottaa vaihtovaatteet mukaan, että voi virallisen osuuden jälkeen vaihtaa kepeämpää ylle. mitä ihmettä + keskikokoinen kriizi

Ja kaiken lisäksi se kysyi minun mielipidettäni asiasta! jättiläiskriizi
Että mitä meinaat laittaa päälle ja otatko vaihtovaatteet vetolaukussa mukaan? mitääääh?

Kampaaja-ajan minäkin ymmärsin varata, ja oli pakkokin, kun pää näyttää siltä kuin olisin Brezhnev talvipakkasella kremlissä vastaanottamassa uutteria työläisjoukkoja. osoitin oivallista kriizinhallintaa ja varasin ajan ajoissa

Mutta sitten se vaatepuoli. aivan valtavan suuri kriizi, shokki, kulttuurishokki ja kriizi uudestaan
En omista hetaleita, pitsejä enkä mitään sööttiä.
Omistan kolme hupparia.
Omistan yhdet siistit farkut ja yhdet vähän enemmän käytetyt.
Ja farkkuhameen ja vakosamettihameen ja sitten yhden pitkähihaisen mekon. 
tai ehkä omistankin farkkumekon ja yhden pitkähihaisen hameen; en tiedä mitä eroa on hameella ja mekolla. no hyvä on, kyllä tämäkin pitää luokitella kriiziksi.
Omistan myös ehkä viisi käyttökelpoista trikoopaitaa. 
Noin yleisesti ottaen nykäisen aamuisin päälleni yhden viidestä trikoopaidastani ja yhden kolmesta hupparistani ja yleensä farkkumekon. hameen? 
Töihin tullessani vaihdan oman hupparini firman huppariin. ilmeisesti, vaikka kukaan sitä ei olekaan ääneen sanonut, meillä on pukukoodi. Kaikki vetelehtivät firman vermeissä aina.

Niin että mitä ihmettä laitan päälleni kehittämispikkujouluihin? kriizi, kriizi, kriizi!
Olen alati viluinen.
Olin ajatellut pukeutua sillä tavalla lämpimästi että on mukava olla koko päivän.
Ja ehkä investoida sen verran että olisin hakenut jostain helykillutinkaupasta jotkut hauskat joulukorvikset.

Mutta mitä ihmettä laitan päälleni kehityspikkujouluihin?
Jos pitää olla vaihtovaatteet, niin vaihdanko harmaan hupparin siniseen vai päinvastoin?

Rehellisyyden nimissä on tunnustettava että omistan myös kai kolme pitkää neuletakkia, mutta niitä olen käyttänyt säästeliäästi edustushetkinä. 
Pitääkö laittaa pitkähihainen harmaa hame mekko? ja pitkä neuletakki? Vai näytänkö koulumamsellilta niissä?
Onko missään nopeasti ostettavissa lämpimiä hetaleita, joissa voi sekä kehittää että olla pikkujouluisa?

Eikä edes aloiteta kengistä tai vetolaukullisesta vaihtovaatteita. tai karaokesta, tanssimisesta ja mitä nyt ikinä pikkujouluissa kuuluukaan tehdä. en rupea.

Kyllä kuulkaa on ihmisen elämä yhtä liitoa kriizistä toiseen.

tämä kuva ei liity mitenkään aiheeseen.

Yritin ratkaista kriizin ehdottamalla että ostaisimme jouluvillapaidat. 

*

adventtilaukalla - postaus päivässä jos hyvin käy

hetken vaan tää onni...

Olen ihan lopen kyllästynyt ruuan keksimiseen.

Kokkailu kyllä sujuu, mutta ikuisuusmantra mitätänäänsyötäisiin on pyörinyt päässäni jo ainakin marraskuusta alkaen.

Joulun tuntumassa - kun oli selvää että talouden ruokailijamääräkin vähenee - päätin että nyt kyllä! Tilaan ihan varmalla jonkun ruokapalvelun, joka tuo sapuskat, reseptit - ja jos mahdollista söötin kokkipojan - kotiovelle.
Vertailin niin kiihkeästi eri palveluntuottajia että somekanavani täyttyivät eri firmojen mainoksista ja aikani vertailtuani joku algoritmi poimi minut ja firman myyntipalvelu kilautti minulle.

Tilasin välittömästi Ruokaboksin (ei maksettu mainos), lähinnä koska he soittivat ensin ja asiakaspalvelu oli hyväntuulista.(valitettavasti eivät luvanneet sööttiä kokkipoikaa, mutta selvinnen)

Olin ihan että Jee! Hurraa! Riemu! Koska ei tarvitse keksiä ruokia ja ei tarvitse kovasti käydä kaupassa ja jos hyvin käy, niin säästyy jokunen pennonenkin.
Sitten olin vielä enemmän että Jee! Hurraa! Riemu! koska tilasimme tietysti neljän hengen boksin, josta siis jää kotona hybridiopetuksessa olevalle teinille kelvollinen koulupäivälounas aina seuraavalle päivälle syötäväksi. 

Odotin ensimmäistä boksiani ja se tuli ihan kohtuullisesti ja näytti semmoiselta kuin pitikin ja olin aina vain että Jee! Hurraa! Riemu!

Sitten tuli Lehtori tupaan.
Säästäväisyyspuuskaukseen ajautunut, alati köyhtyvä kotikaupunkimme oli päättänyt yksissä tuumin poistaa opettajilta ateriaedun.
Välittömästi, ilman siirtymäaikaa.

Koululla hybridiopetuksessa oleva Lehtori tarvitsee siis tästä päivästä lukien eväät joka ihmeen päivälle. 
Eväät, joita ei ole mitoitettu uudelle ruokajärjestelmällemme, ja joihin ei ole edellisellä kauppareissulla varauduttu.
Eväät joita ei siis ole.
Lehtori kunnian miehenä tietysti sanoi että hakee jonkun voileivän työmatkalla tai jotain, mutta onhan se selvä että suunnilleen kahden päivän jälkeen ne kolmioleivät alkavat maistua vettyneeltä pahvilta eikä lähitienoilla olevien kauppojen pikaeväsvalikoima muutenkaan ole kovin kaksinen.

Niin tai näin, evästodellisuus on edessä.
Jossain vaiheessa.
Minulle se tekee ihan hyvää, olen vähän turhan usein lievässä nälkäraivarissa kun tulen kotiin ja työeväät ovat olleet olemattomat. (nyt olen varustautunut, minulla on omppu, bansku ja appelsiini)

Ei se oikeastaan huono asia ole, mutta kyllä vähän tallasi minun onnellisen ruuanpohtimattomuushuumaantuneisuuteni päälle.

Pohdin siis yön synkeinä tunteina jälleen kerran mitätänäänsyötäisiin uutta oli loppukaneetti eväinä.

*

Pitäisikö hankkia meille jotkut tosihienot ruokatermarit? 

Laatikkokokki

Tilattiin viime viikoksi Ruokaboksi.

Tykkään ihan älyttömästi siitä, että joku muu on miettinyt ruokalistan ja -ohjeet puolestani.

Ohjeet ovat selkeitä ja maukkaita, aika lailla tutuista perusraaka-aineista valmistuvia arkisia ruokia. 

Lievästi ennakkoluuloisina ruokailijoina olemme päässeet jo parin boksin kokemuksella kokeilemaan yllättäviä ja hauskoja uusia makuja. 

Tähän mennessä testaamistamme kuudesta ruuasta ainakin neljä on jäämässä pysyväksi osaksi omaa ruokalistaamme.

Viime viikon kolme ruokalajia olivat kylmäsavulohinuudelit, murskatut perunat ja broilerleikkeet ja fenkolitomaattipasta.

Ihania, maukkaita ruokia!

työn alla fenkoli-tomaattipasta

tomaatti-fenkolipasta valmiina
kuvan nurkassa kurkistaa kasvis-feta-hässäkkä jonka tein vähän kaiken varalta kakkosruuaksi

Annokset ovat mukavan kokoisia: meitä on ruokapöydässä neljä aikuista ja kaikille riittää. 

työn alla kylmäsavulohinuudelit

Loma-arjessa haastavaa on ollut se, että ainakin yksi syöjistämme tarvitsee ehdottomasti kaksi lämmintä ateriaa päivässä (ja hän ei oikeastaan missään olosuhteissa suostu syömään kahta kertaa peräkkäin samaa ruokaa, tai ei ainakaan jämiä)

Ruokaboksi ei tällaisessa arjessa valitettavasti pelasta kuin osalta suunnittelua ja kustannuksia. Jos pärjäisimme yhdellä aterialla päivässä, ei kustannus olisi millään muotoa liian suuri, mutta kun on budjetoitava kahdelle aterialle, aletaan olla siinä rajapinnoilla.

Veikkaan kyllä, että boksit ovat tulleet jäädäkseen.
Säännöllisiä viikottaisia laatikkokokkauksia tuskin teemme, mutta kuukausittaisia kumminkin.




*

ei ole kaupallista yhteistyötä, omalla rahalla ostettu ja omasta syystä tykätty


*

elokuun postaus päivässä -tavoitepostaus