Voimanpesä on ursiinitrilogian päätösosa, ja se ilmestyy ensi vuonna Robustokselta. Kuten kuvasta voi päätellä, luvassa on perinteiseen tapaan steampunkia, tehdasmiljöötä sekä varislintuja.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kansi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kansi. Näytä kaikki tekstit
25.12.2018
Voimanpesän kansi julkistettu
Sain lahjoista yhden parhaimmista, eli tulevaan kirjaan upean kansikuvan! Kiitos kuuluu jälleen Mika Vaaranmaalle.
5.1.2018
Hämäränsäteet (Ursiini #2)
"Hämäränsäteet näkyvät kirkkaimmin silloin, kun jokin tumma varjo, kuten musta pilvi, antaa niille taustan. Se muodostaa parhaan kontrastin säteiden loisteelle."
- Luonnon ihmeet, Heidorn & Whitelaw
Tästä se lähti. Hämäränsäteiden nimi. Oivallus siitä, mistä tarinassa on kyse.
Ja nyt, rakkaat lukijat, saan julkistaa kannen! Se on Julia Savtchenkon hurmaavaa käsialaa.
Hämäränsäteet on itsenäinen jatko-osa Naakkamestarille. Se sijoittuu Imatralle loppuvuoteen 1903. Naakkamestarissa tutuiksi tulleet Säde ja Anttoni saapuvat Valtionhotellille suorittamaan tärkeää tehtävää. Luvassa on vauhtia, vakoilua ja vaaratilanteita - tuttuun tapaan paikallishistorialla ryyditettynä.
Kirja ilmestyy Robustokselta toukokuussa 2018.
7.3.2017
Mifongin lunastama
Ensi syksynä ilmestyy Mifonki-sarjan päätösosa, Mifongin lunastama. Tältä se sitten näyttää!
Tuntuu uskomattomalta, että aloitin tarinan kirjoittamisen kymmenen vuotta sitten. Matkalle on mahtunut monta yllätystä, iloa ja surua. Mifonkien matkassa olen kulkenut kirjailijanurani alkutaipaleen ja voi, millaisiin maisemiin se onkaan minut johdattanut!
Käsikirjoitus ei ole vielä valmis, ja hiljaisuuteni blogimaailmassa johtuukin isolta osin siitä. Kirjoittaminen on hidasta mutta ei raskasta. Tuntuu tärkeältä saada sanat ja tarina juuri oikein. Takana on pitkä matka Ardisin, Danten, Reun, Linnin, Fewrynnin, Ciaranin ja kumppanien seurassa. Edessä siintää hyvästit, mutta kuten kirjojen kohdalla on, ne ovat parhaat mahdolliset hyvästit: tarina ja hahmot eivät katoa mihinkään.
Ne ovat vain kannen raotuksen päässä.
19.2.2016
Naakkamestari tilattavissa!
Naakkamestarin kansi on nyt nähtävillä, ja itse kirjakin ennakkotilattavissa huikeaan tarjoushintaan Lukutoukan kirjakaupasta! Siihen saa vieläpä signeeraukseni kaupan päälle.
Fly, little bird, fly!
Kannen hieno kuva on tamperelaisen kuvittajan, Mika Vaaranmaan, käsialaa.
Oh ja oi onnea!
Fly, little bird, fly!
Kannen hieno kuva on tamperelaisen kuvittajan, Mika Vaaranmaan, käsialaa.
Oh ja oi onnea!
26.1.2016
24.1.2016
Kohti
Kohti kevättä, kohti syksyä, kohti julkaisuja.
Tänä viikonloppuna kirjoitin kustannussopimuksen Mifongin kadottamasta. Ellei tapahdu jotain dramaattista ja ikävää, saatte käsiinne uuden Mifongin syyskuussa 2016. Totuttuun tapaan Myllylahdelta!
Sitä ennen on vielä paljon työtä edessä. Nyt on kansiluonnosten ja markkinointitekstien aika. Olen ihan täpinöissäni tulevasta kannesta, josta tulee u-p-e-a! Sinisumuvarjoista pyökkimetsää ja verenpunaista ja ja ja!
Uusi raapaleantologiakin on ilmestynyt Osuuskummalta. Pimeää pimeämmässä on minulta kaiken kaikkiaan 15 raapaletta. Taitto on Jani Laatikaisen hienoa käsialaa. Tämä on mitä mainioin tuliainen tai lahja esimerkiksi sellaiselle henkilölle, jonka lukumausta ei ole aivan varma, tai nykyajan kiireiselle ihmiselle, jolla on aikaa lukea lähinnä julkisissa kulkuneuvoissa tai vessassa.
Muuten on kaikkea virallista sälää hoidettavana: verokortteja, apurahahakemuksia, apurahan käyttöselvityksiä, julkaisuilmoituksia Sanastolle jne.
Kevään kirjoitusjakso kajastaa kuitenkin horisontissa kuin aamun kalpea toivo.
Tänä viikonloppuna kirjoitin kustannussopimuksen Mifongin kadottamasta. Ellei tapahdu jotain dramaattista ja ikävää, saatte käsiinne uuden Mifongin syyskuussa 2016. Totuttuun tapaan Myllylahdelta!
Sitä ennen on vielä paljon työtä edessä. Nyt on kansiluonnosten ja markkinointitekstien aika. Olen ihan täpinöissäni tulevasta kannesta, josta tulee u-p-e-a! Sinisumuvarjoista pyökkimetsää ja verenpunaista ja ja ja!
Uusi raapaleantologiakin on ilmestynyt Osuuskummalta. Pimeää pimeämmässä on minulta kaiken kaikkiaan 15 raapaletta. Taitto on Jani Laatikaisen hienoa käsialaa. Tämä on mitä mainioin tuliainen tai lahja esimerkiksi sellaiselle henkilölle, jonka lukumausta ei ole aivan varma, tai nykyajan kiireiselle ihmiselle, jolla on aikaa lukea lähinnä julkisissa kulkuneuvoissa tai vessassa.
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
Muuten on kaikkea virallista sälää hoidettavana: verokortteja, apurahahakemuksia, apurahan käyttöselvityksiä, julkaisuilmoituksia Sanastolle jne.
Kevään kirjoitusjakso kajastaa kuitenkin horisontissa kuin aamun kalpea toivo.
17.1.2015
Käärmeenliekit
Toukokuussa Osuuskummalta ilmestyvän lohikäärmeantologian kansi on julkistettu!
Tunnettuja kirjoittajia on mukana melkoinen kööri: Anne Leinonen, Magdalena Hai, Jussi Katajala, Janos Honkonen ja Anni Nupponen muutaman mainitakseni. Myös minulta julkaistaan tässä novelli, Hyvä emo, jonka syntyä olen avannut aiemmissa postauksissa.
Novellin synty, osa 1.
Novellin synty, osa 2.
Antologian ovat toimittaneet Erkka Leppänen ja Hanna Matilainen.
***
Oi ihana toukokuu, tule pian!
15.10.2014
Kuninkaan tahdon kansi
Jotkut saattoivatkin jo huomata, että tuonne oikeaan marginaaliin on ilmestynyt uusi kansi. Kuninkaan tahto se sieltä kurkistelee.
Keskilinnan ritarit -trilogia saa arvoisensa päätöksen helmikuussa 2015. E-kirjana ja edullisesti, kuinkas muuten!
Maistiaisia on tiedossa vähän lähempänä.
"Kauneinta antautumisessa on rohkeus."
Keskilinnan ritarit -trilogia saa arvoisensa päätöksen helmikuussa 2015. E-kirjana ja edullisesti, kuinkas muuten!
Maistiaisia on tiedossa vähän lähempänä.
7.1.2014
Ruumiittomia ansioita (eli kansimaistiaisia)
Vuoden aloitukseksi on tiedossa hyytävää menoa, kun Osuuskumman aaveantologia Ruumiittomat julkaistaan helmikuussa. Olen mukana novellilla Kielolinna.
Aseenkantajan kunnialla alkanut tarina saa jatkoa Ritarin ansiosta kesän korvilla.
Aseenkantajan kunnialla alkanut tarina saa jatkoa Ritarin ansiosta kesän korvilla.
20.8.2013
Kansikuva, kirjoittamista ja harveneva kampa
Aamukampa harvenee: töitä on jäljellä enää neljä päivää (joskin kahdelle viikolle ripoteltuna)!
Tarkastelin kalenteriani viikonloppuna, ostelin junalippuja ja suunnittelin yöpymisiä. Näyttää siltä, että syksy on täynnä tohinaa ja tapahtumaa, joten kirjoittamistöille täytyy tehdä tarkka aikataulu. Ensinnäkin on messuja: Turun kansainväliset kirjamessut ja Helsingin kirjamessut. On fantasia- ja scifitapahtumia, kuten Tamfan ja Lokacon. On Osuuskumman tapahtumia, julkkareita ja kiertue. On pari lomareissuakin, joista toinen on "kesälomani". Pääsen vihdoin ja viimein käymään Madeiralla! Kasvikunnan puolesta olen haaveillut matkasta sinne kauan. Ensi viikolla nautin olostani Berliinissä nuorisokirjailijoiden hellässä ja hauskassa seurassa.
Mutta se kirjoittaminen, ah ja voi! Vähitellen alitajunta on uskaltanut päästää tunnustelevia aistinsiimoja arjen kerrostuman läpi. Välähdyksiä henkilöhahmoista, tilanteista, dialogista, nimistä... Pian, pian pääsen syventymään niiden pariin.
Illat ovat kuluneet lukiessa steampunk-novelleja, editoiden tekstejä ja kirjoittaen uutta. (Eli oikeastaan ei mitään uutta sillä saralla.) Sain kuitenkin valmiiksi kannen Höyryä ja helvetinkoneita -antologiaan. Tältä se nyt näyttää!
Iltatöiden lomassa olen nauttinut dokumentteja, joista erityisen mielenkiintoinen on Sanojen planeetta, joka tulee ainakin toista kertaa Yleltä. Stephen Fry on lempijuontajiani, hauska, älykäs ja silti nöyrä.
***
Mifongin perintö on luettu Anna minun lukea enemmän -blogissa. Eläköön, esikoiseni!
Tarkastelin kalenteriani viikonloppuna, ostelin junalippuja ja suunnittelin yöpymisiä. Näyttää siltä, että syksy on täynnä tohinaa ja tapahtumaa, joten kirjoittamistöille täytyy tehdä tarkka aikataulu. Ensinnäkin on messuja: Turun kansainväliset kirjamessut ja Helsingin kirjamessut. On fantasia- ja scifitapahtumia, kuten Tamfan ja Lokacon. On Osuuskumman tapahtumia, julkkareita ja kiertue. On pari lomareissuakin, joista toinen on "kesälomani". Pääsen vihdoin ja viimein käymään Madeiralla! Kasvikunnan puolesta olen haaveillut matkasta sinne kauan. Ensi viikolla nautin olostani Berliinissä nuorisokirjailijoiden hellässä ja hauskassa seurassa.
Mutta se kirjoittaminen, ah ja voi! Vähitellen alitajunta on uskaltanut päästää tunnustelevia aistinsiimoja arjen kerrostuman läpi. Välähdyksiä henkilöhahmoista, tilanteista, dialogista, nimistä... Pian, pian pääsen syventymään niiden pariin.
Illat ovat kuluneet lukiessa steampunk-novelleja, editoiden tekstejä ja kirjoittaen uutta. (Eli oikeastaan ei mitään uutta sillä saralla.) Sain kuitenkin valmiiksi kannen Höyryä ja helvetinkoneita -antologiaan. Tältä se nyt näyttää!
 |
| Steampunk! --Höyryä ja helvetinkoneita (Osuuskumma 2013) |
Iltatöiden lomassa olen nauttinut dokumentteja, joista erityisen mielenkiintoinen on Sanojen planeetta, joka tulee ainakin toista kertaa Yleltä. Stephen Fry on lempijuontajiani, hauska, älykäs ja silti nöyrä.
***
Mifongin perintö on luettu Anna minun lukea enemmän -blogissa. Eläköön, esikoiseni!
20.3.2013
Mifongin aika on!
Kotona odotti ilmoitus, että postista on noudettavissa reilun kahdentoista kilon paketti. Mitähän siellä mahtaisi olla?
Allekirjoittanut jännitti niin, että muiden täytyi hoitaa laatikon avaaminen, kohdata ensi näkymä, kirjan todentaminen. Tässä vaiheessa iskee järjetön pelko siitä, että entä jos. Entä jos se kohta jäi korjaamatta, entä jos nimi on kannessa virheellinen, vinjetit väärien lukujen alussa, kirjailijakuva rakeinen? Entä jos olenkin uneksinut koko jutun?
Vaan ei. Totta se on. Mifongin aika on täällä!
Ja kansikuvan foliointi tekee kirjasta tumman ja hyvin mysteerisen oloisen. Pidän!
Mifongin ajasta tuli inasen paksumpi kuin Mifongin perinnöstä: 494 sivua. Varsin mukava jötkäle.
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
Allekirjoittanut jännitti niin, että muiden täytyi hoitaa laatikon avaaminen, kohdata ensi näkymä, kirjan todentaminen. Tässä vaiheessa iskee järjetön pelko siitä, että entä jos. Entä jos se kohta jäi korjaamatta, entä jos nimi on kannessa virheellinen, vinjetit väärien lukujen alussa, kirjailijakuva rakeinen? Entä jos olenkin uneksinut koko jutun?
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
Vaan ei. Totta se on. Mifongin aika on täällä!
Ja kansikuvan foliointi tekee kirjasta tumman ja hyvin mysteerisen oloisen. Pidän!
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
Mifongin ajasta tuli inasen paksumpi kuin Mifongin perinnöstä: 494 sivua. Varsin mukava jötkäle.
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
18.3.2013
Kansikuvaserkkuja
Tässä taannoin Mifongin ajan kansikuva sai palautteen, että se on harlekiinimainen. Hoksasin siinä yhteydessä, että fantasian ja scifin kansikuvaperinteessä on jotain samaa kuin vanhemman ajan Harlekiini-pokkareissa ja muissa romanttiseksi/eroottiseksi kioskiviihteeksi miellettävissä pehmeäkantisissa.
Vai mitä mieltä olette, kun vertaatte kansia There Came A Tyrant ja Blade Runner?
Luontevasti voi yhdistää fantasian ja erotiikan näin: Master of Desire.
Tilankäytössä, värisävyissä, fonttivalinnoissa ja kuvien tyylissä on löydettävissä yleisesti aika paljon samaa. Voisiko yhteys olla siinä, että joskus muinoin myös fantasia ja scifi miellettiin kioskikirjallisuudeksi? Ainakin genret johdattavat lukijansa kauas arjen maailmasta -- jo kansillaan.
(Haluan tähän väliin huomauttaa, että en ylenkatso viihdekirjallisuutta, jota kioskeissa myydään. Ne ovat ihan oma lajinsa ja kutsun niitä kioskikirjallisuudeksi siksi, että niitä edelleen myydään pääasiassa kioskeissa ja marketeissa.)
Jos ajatellaan vain näissä kansissa esiintyviä ihmishahmoja, muutamat seikat kielivät usein kirjan sisällön luonteesta.
Päähenkilöt (usein mies ja nainen) kannessa:
- katsovat toisiaan = romantiikka
- katsovat toisiaan erittäin vähäpukeisina = erotiikka
- eivät katso toisiaan = scifi ja fantasia
Nykypäivän fantasia- ja scifikirjoissa kansia löytyy jos minkälaisia, mutta kun sunnuntaina Akateemisessa silmäilin englanninkielistä pokkaritarjontaa, en voinut olla huomaamatta tietynlaista geneerisyyttä ja homogeenisyyttä. Paitsi tarjonnan laajuus, kansien samankaltaisuus uuvutti.
Camp-henkisyys kansissa voi tänä päivänä olla hyvinkin piristävää!
P.S. Mifongin aika on parhaillaan painossa. Milloin lie ulos putkahtaa, sitä odotan sekä innolla että jännityksellä. Silloin näen myös kansien lopullisen tekstuurin.
Vai mitä mieltä olette, kun vertaatte kansia There Came A Tyrant ja Blade Runner?
Luontevasti voi yhdistää fantasian ja erotiikan näin: Master of Desire.
Tilankäytössä, värisävyissä, fonttivalinnoissa ja kuvien tyylissä on löydettävissä yleisesti aika paljon samaa. Voisiko yhteys olla siinä, että joskus muinoin myös fantasia ja scifi miellettiin kioskikirjallisuudeksi? Ainakin genret johdattavat lukijansa kauas arjen maailmasta -- jo kansillaan.
(Haluan tähän väliin huomauttaa, että en ylenkatso viihdekirjallisuutta, jota kioskeissa myydään. Ne ovat ihan oma lajinsa ja kutsun niitä kioskikirjallisuudeksi siksi, että niitä edelleen myydään pääasiassa kioskeissa ja marketeissa.)
Jos ajatellaan vain näissä kansissa esiintyviä ihmishahmoja, muutamat seikat kielivät usein kirjan sisällön luonteesta.
Päähenkilöt (usein mies ja nainen) kannessa:
- katsovat toisiaan = romantiikka
- katsovat toisiaan erittäin vähäpukeisina = erotiikka
- eivät katso toisiaan = scifi ja fantasia
Nykypäivän fantasia- ja scifikirjoissa kansia löytyy jos minkälaisia, mutta kun sunnuntaina Akateemisessa silmäilin englanninkielistä pokkaritarjontaa, en voinut olla huomaamatta tietynlaista geneerisyyttä ja homogeenisyyttä. Paitsi tarjonnan laajuus, kansien samankaltaisuus uuvutti.
Camp-henkisyys kansissa voi tänä päivänä olla hyvinkin piristävää!
P.S. Mifongin aika on parhaillaan painossa. Milloin lie ulos putkahtaa, sitä odotan sekä innolla että jännityksellä. Silloin näen myös kansien lopullisen tekstuurin.
9.5.2012
Kannen tarina
Jokunen on maininnut Mifongin perinnön kannesta, että siinä esiintyvä neito näyttää ranskalaiselta. Hauskaa on, että joku on jopa arvellut kirjailijan itsensä olevan siinä. Kuva on kuitenkin kuvapalvelun antia, joten sen tausta on tähän asti ollut minulle hämärä. Vaan nyt selvisi sekin, kuka oikein on kyseessä!
Nimittäin yksi google-linkityksistä Mifongin perintöön johti tälle sivustolle. Aikani raavin päätä ja mietin, millä tavoin malli nimeltä Sarah Ingle oikein liittyy esikoiseeni, kunnes luin tarpeeksi pitkälle ja oivalsin: hän on kirjankannen neito! En tiedä teistä, mutta minusta tuntuu mukavalta se, ettei hän jäänyt tuiki tuntemattomaksi hahmoksi. En kuulu niihin lukijoihin, jotka kuvittelisivat kirjan henkilöt sen näköisiksi, mitä kannessa mahdollisesti esiintyy, joten löytö ei vaikuta mielikuviini millään lailla. Hupaisaa on sekin, että hän on päätynyt monen muunkin kirjan kansikuvatytöksi!
Kaikenlaisia löytöjä se uteliaisuus teettää...
Nimittäin yksi google-linkityksistä Mifongin perintöön johti tälle sivustolle. Aikani raavin päätä ja mietin, millä tavoin malli nimeltä Sarah Ingle oikein liittyy esikoiseeni, kunnes luin tarpeeksi pitkälle ja oivalsin: hän on kirjankannen neito! En tiedä teistä, mutta minusta tuntuu mukavalta se, ettei hän jäänyt tuiki tuntemattomaksi hahmoksi. En kuulu niihin lukijoihin, jotka kuvittelisivat kirjan henkilöt sen näköisiksi, mitä kannessa mahdollisesti esiintyy, joten löytö ei vaikuta mielikuviini millään lailla. Hupaisaa on sekin, että hän on päätynyt monen muunkin kirjan kansikuvatytöksi!
Kaikenlaisia löytöjä se uteliaisuus teettää...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)