Kalenterijännät ja Festival Vapor

Jotenkin tässä aina käy näin.

Vielä joitakin kuukausia sitten kalenteri näytti melko rauhalliselta syksyn suhteen. Oli siis helppo sanoa "kyllä" kaikkeen kivaan tarjottuun. Keikkoja, keikkoja, ihanaa! Ja sitten, kuin huomaamatta, moni ilmassa roikkunut asia aikatauluineen varmistui ja kalenteriin alkoi kertyä merkintöjä. Tsäp, tsäp, tsäp. Nyt olen tilanteessa, että kalenteriin on kirjoitettava erikseen rauhoitetut kirjoitusviikot, koska siellä on myös sellaisia juttuja kuin DEADLINE.

Päivittelyni tarkoitus ei ole kehuskella kiireellä, sillä kiireessä ei ole paljon kehumista. Oikeastaan nostan tämän esille siksi, että kirjailijan työ on jatkuvaa pallottelua "tyhjän" ja "täyden" kalenterin välillä. Paitsi ettei "tyhjä" ole oikeasti tyhjä, se tarkoittaa yksinkertaisesti perusduunia, eli kirjoittamista. En ole sitä yleensä merkinnyt kalenteriin, koska se on oletusasetus, mutta ehkä pitäisi? Sen sijaan esiintymiskeikat on pakko merkitä kalenteriin, eihän niitä muuten muista. Kirjoittaa kyllä muistaa, paitsi yhtäkkiä ei voikaan, koska kalenterissa on sovittuna muuta.

Elämänhallintakysymys, epäilemättä. Yritän ottaa tästä opiksi...

***

Loppuviikolle on tiedossa yksi tällainen keikkakiva: Sain nimittäin kutsun steampunk-festivaaleille Portugaliin! Viime vuonnahan ilmestyi yksi antologioista, joista olen erityisen ylpeä: kolmen maan yhteistyö Steampunk International. Portugaliin lähden jouduttamaan portugalinkielisen julkaisun myyntiä -- ja tietenkin viemään suomalaisen spefin ilosanomaa!

Festivaalin kotisivut: http://festivalvapor.entroncamento.pt/

Muuttaa, unohtaa, aloittaa, hengittää

Ensimmäinen sumuaamu tänään!

Pumpulinpehmeässä harmaudessa tunsin selvästi, miten keho viestii rauhoittumisesta ja levon tarpeesta. (Tähän mennessä vuotta on matkaan saateltu kolme omaa teosta. Se on vähän liikaa, mutta näin nyt kävi sattumien summana.) Rauhoittuminen on kuitenkin mahdotonta, sillä edessä on asunnon myynti ja uuden etsintä. Että sellainen pikkuhomma.

Tässä pakatessa olen tehnyt kaksi havaintoa: 1) minulla on sittenkin aika mittava kirjasto vaikka se aina tuntuu puutteelliselta, 2) e-kirja ei paina mitään.

Muuttamisessa on outoa se, että kun päättää lähteä, muuttuu rakaskin asunto kodista ihan tavalliseksi asunnoksi ja kotia, jota kantaa itsessään ja läheisissään, hengittää hetken aikaa tiiviimmin. Kirkastuu, ettei koti ole seinissä tai tavarassa tai ikkunan maisemassa. Kaikki ne ovat jo jättäneet jäljen. Muisto on, ja se pysyy jos on pysyäkseen.

Ihmiselle tekee hyvää unohtaakin.

(c) J.S. Meresmaa

Luonnostaan tähän aikaan vuosirytmissäni olisi käpertymisen aika. Levon. Vaan nyt pitää kohdata, kuunnella, kertoa. Sillekään ei voi mitään, niin kuin ei voi muutolle. Ne pitää vain ottaa vastaan ja varmistaa itselleen mahdollisuus edes hetkittäiseen käpertymiseen. Ihmisten kohtaamisen nostattaman energian tällainen introvertti kuluttaa nopeasti miinukselle.

Muutos on hengittämistä. Sitä, että jokin loppuu ja toinen alkaa. Vähenee, enenee. Kasvaa, kutistuu.

Täytyy muistaa hengittää.

Eri mittakaavan maailmoja

Tammen taimi. Talvi edessä pienellä. (c) J.S. Meresmaa

Nyt se on. Syys. Syy siihen, että metsäkävelyillä on uusia tuoksuja, voimakkaita värejä ja rapsuvia lehtiä. Ihanaa!

Kaikkialta mihin katse metsässä osuu, löytyy pieniä arvoituksia. Pieniä maailmoja ja tarinantaimia. Tuo juurakon silmä tuossa, nuori tapionpöydän alku tuolla. Nariseva kuusi, kuin joku näkymätön roikkuisi hirressä ja kiikkuisi hiljaa.

Linnut kerääntyvät parviksi, ihmiset kahviloihin ja koteihinsa lämpimien juomien ääreen.

Syys!

Kun kosketat runkoa, kosketat kultapitsilatvaa.
(c) J.S. Meresmaa

Viikko sitten riemuitsin uuden kirjoittamista. Riemua on syytä jatkaa: kaksi mielessä pitkään irrallaan pyörinyttä ideaa löysivät toisensa ja synnyttivät tarinan. Wham! Yhdessä hetkessä ajatusten ja kysymysten ketju. "Entä jos?" Rakenne levitti itsensä eteeni. Episodeja. Kertojaäänet esittivät kukin vuorollaan äänilajinsa. Hellurei.

Ja vielä tilauksesta.

Novellia siis pukkaa. Novelleista on sanottava sen verran, että kokemuksesta olen oppinut ettei novelli kypsy yhtään sen nopeammin kuin romaani. Siellä on takana yhtä paljon ajattelutyötä ja siten maailmaa, mutta tarinasta vain kirjoitetaan paljon pienempi osa näkyviin. Itse kirjoittamiseen siis kuluu vähemmän aikaa yksinkertaisesti siitä syystä, että sanoja on vähemmän.

Maailmaa yhtä paljon.

Marrasta ilmassa

Eiih, syksy on tullut!

Ei kun hei, minähän oikeastaan pidän syksystä. No hyvä sitten.

(c) J.S. Meresmaa

Siirtymät tuottavat tuskaa toisinaan. Tuntuu haikealta vilkuttaa kesälle, vaikka syksyssä on oma tunnelmansa ja paljon riemukkaita tapahtumia on tiedossa. Jonkinlaisen surutyön tekee silloinkin, kun käsikirjoituksesta kasvaa romaani; kun keskeneräisestä tulee valmis. Iloa ja luopumista. Samaan aikaan.

Metsissä on haissut marras jo pitkään. Tiedättehän sen maatuvien lehtien ja sienten kostean tuoksun, joka niin kovasti eroaa alkukesän kuivan sammalkankaan tuoksusta? Marras lähenee myös Marraskeden muodossa -- lokakuussa ilmestyy Osuuskummalta uusi antologia, jonka aiheena on iho.

Tässä kokoelmassa on minulta tarina, jonka tähden oli lähdettävä Islantiin. Noitahousut pohjautuvat vanhalle islantilaiselle noitakeinolle nimeltä nábrók, jota ei kannata guuglata, jos on kovin herkkä kuvamateriaalille. Tapahtumapaikka on kuitenkin fiktiivinen saari, johon olen saanut innoitusta eritoten St. Kildan saaren historiasta. Tarina on synkin tähän mennessä kirjoittamani. Kauhea suorastaan.

Lainaus novellista:

"Ennen kuolemaansa eno kertoi, miten minun tulee toimia. Ei nylkemisen suhteen, sen minä osaan, olen osannut siitä pitäen kun pääsin ensimmäistä kertaa toisten kanssa lintuluodoille. Ei minua veri kammota, ei kalmon kylmyys tai terän kuiske iholla, joka kerran on ollut tunteva. Minua kammoksuttaa se, mikä tulee kaiken jälkeen.
Puristan puukkoa ja muistutan itselleni, että eno tahtoi näin. Ei ole ketään muuta, kenelle siirtää vastuu sukumme vauraudesta. Ei ole ketään, ei sen jälkeen kun rakkulatauti pyyhkäisi yhteisömme yli. Siinä on vaaransa, kun päästää ulkopuolisia kylään."

Luita ja kuivuvia marjoja

Syksyisillä metsäretkillä mielikuvitus pääsee vilistelemään omia, pieniä polkujaan. Viikon sisään on syntynyt monta uutta ajatusta, idearypästä ja tarinansiementä. Joskus minua ahdisti kaikkialta taskuun pompahtelevat ideat. Mitä minä näillä nyt teen? Aikaisempiakin on toteuttamatta, projekteja on kesken. Aika ei riitä!

(c) J.S. Meresmaa

En ahdistu enää.

Tunnen oloni turvatuksi kuin orava, joka ennen talvea kerää terhoja ja kätkee niitä maahan. Sillä voi tulla se päivä, kun kätkettyä terhoa tarvitaan. Osa epäilemättä jää maahan ja unohtuu, mutta kukaties, kenties, siitäkin kasvaa vielä joskus puu.

(c) J.S. Meresmaa

Rakastan syksyn kuulautta, kuoleman rapinaa ja sienien löyhkää. Värejä. Hiljaisuutta, jonka lähteneet linnut jättävät metsiin. Kylmyyttä, joka kirkastaa vedet ja käpristää lehdet. Yöpakkanen suutelee marjat pehmeiksi.

(c) J.S. Meresmaa

Juuri nyt edessäni on synkkä tarina, mutta joskus on kerrottava synkkiä tarinoita.

(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

Viimeisiä ja ensimmäisiä

Eilen oli viimeinen työpäivä Niissä Muissa Hommissa. Takaisin palaan joulukuussa, joten erohaikeudesta ei voi oikein puhua. Seuraavat kolme kuukautta saan olla täysipäiväinen kirjailija, mistä on kiittäminen kirjastoapurahalautakuntaa (ja työnantajaa, joka myönsi vapaan). Suunnitelmat ovat suurin piirtein sellaiset, että syyskuun puurran Kuninkaan tahdon parissa ja loka-marraskuun ahkeroin Mifongin kätkemää.

Sieni kuin sämpylä. (c) J.S. Meresmaa

Työkunnosta pitää huolehtia paremmin kuin viime vuonna. Siksi aloitan joogan ja lenkkeilyn. Kollegani Shimo Suntila kirjoitti hyvin Alaston kirjailija -blogissa työhyvinvoinnista. Minulla ongelma ei ole koskaan ollut uni, koska iltaunisena en kykene estämään Nukkumatin tuloa. Hiekkaa ripotellaan silmiin siinä yhdeksän maissa ja yhdeltätoista lyödään jo kokonaisella tiilellä taju pois. (Karkeasti ottaen: kyllähän tässä on joutunut opettelemaan myöhempäänkin valvomista keikkojen, juhlien, leffojen ym. vuoksi. Mutta en minä kovin hyvää seuraa enää siinä vaiheessa ole. Mieluummin menen iltaisin nukkumaan kuin kirjoitan, mikä on aikamoista.)

Mutta se liikunta! Se on aivan liian satunnaista. Ja nyt, kun on ylittänyt kolmenkympin iän, alkaa huomata myös liikkumisen hyödyt. Kremppoja tulee herkemmin, ellei kehostaan huolehdi. Kirjoitustyö on todella raskasta ruumiillisesti -- sen epäluonnollisuuden ihmiselle huomaa varsin nopeasti, kun unohtuu työnsä ääreen. Munakello tuli avuksi jo viime vuonna taukojen ja työn rytmittämisessä, mutta nyt on aloitettava kunto- ja lihashuolto. Voi veljet.

***

Tänään on siis ensimmäinen päivä syksyistä kirjoittamiskauttani. Se lähtee käyntiin Osuuskumma-hommilla: postikorttisuunnittelua ja sitten erään tulevan romaanin oikolukemista. Käyn myös erään vanhan, julkaisemattoman novellini kimppuun ja teen sille muutaman hienosäädön. Eikä sovi unohtaa sitä lenkkiä!

Huomenna Tampereella on muuten Työväenkirjallisuuden päivä ja Oriveden opistolla alkaa jo tänä iltana Uuden kirjan päivät. Ensin mainitussa teemana on hyvinvointi ja jälkimmäisessä mielikuvitus. Mielenkiintoisia ohjelmia!

Kansikuva, kirjoittamista ja harveneva kampa

Aamukampa harvenee: töitä on jäljellä enää neljä päivää (joskin kahdelle viikolle ripoteltuna)!

Tarkastelin kalenteriani viikonloppuna, ostelin junalippuja ja suunnittelin yöpymisiä. Näyttää siltä, että syksy on täynnä tohinaa ja tapahtumaa, joten kirjoittamistöille täytyy tehdä tarkka aikataulu. Ensinnäkin on messuja: Turun kansainväliset kirjamessut ja Helsingin kirjamessut. On fantasia- ja scifitapahtumia, kuten Tamfan ja Lokacon. On Osuuskumman tapahtumia, julkkareita ja kiertue. On pari lomareissuakin, joista toinen on "kesälomani". Pääsen vihdoin ja viimein käymään Madeiralla! Kasvikunnan puolesta olen haaveillut matkasta sinne kauan. Ensi viikolla nautin olostani Berliinissä nuorisokirjailijoiden hellässä ja hauskassa seurassa.

Mutta se kirjoittaminen, ah ja voi! Vähitellen alitajunta on uskaltanut päästää tunnustelevia aistinsiimoja arjen kerrostuman läpi. Välähdyksiä henkilöhahmoista, tilanteista, dialogista, nimistä... Pian, pian pääsen syventymään niiden pariin.

Illat ovat kuluneet lukiessa steampunk-novelleja, editoiden tekstejä ja kirjoittaen uutta. (Eli oikeastaan ei mitään uutta sillä saralla.) Sain kuitenkin valmiiksi kannen Höyryä ja helvetinkoneita -antologiaan. Tältä se nyt näyttää!

Steampunk! --Höyryä ja helvetinkoneita (Osuuskumma 2013)

Iltatöiden lomassa olen nauttinut dokumentteja, joista erityisen mielenkiintoinen on Sanojen planeetta, joka tulee ainakin toista kertaa Yleltä. Stephen Fry on lempijuontajiani, hauska, älykäs ja silti nöyrä.

***

Mifongin perintö on luettu Anna minun lukea enemmän -blogissa. Eläköön, esikoiseni!

Syksyn hedelmiä

Tämä viikonloppu on yhtä juhlaa: kahdet julkkarit, joista toiset ovat glamour-teemalla, toiset steampunkin hengessä.

Kyllä -- syksyn suurin kirjallinen duunini Mifongin ajan lisäksi on ollut ensimmäinen suomalainen steampunk-novellikokoelma, ja nyt se on vihdoin tullut painosta! Yksin ei tätä olisi aikaiseksi saatu: ilman taittajan apua ja toimitusapua ja muiden osuuskummalaisten ahkerointia kokoelma kärvistelisi vielä novellikässäreinä tietokoneen uumenissa. Yhdeksän kirjoittajaa ovat luoneet huikaisevia höyrypunk-maailmoita, joita on ollut ilo lukea ja toimittaa, vaikka loputtomat oikolukukerrat koettelivatkin välillä kärsimättömän mieltä.

Lopputulos pyyhki tuskastumiset kerta heitolla tiehensä. Se on valmis! Se on upea! Se on yhteistyöllä ja rakkaudella tehty!

Kirjailija väistämättä joutuu opettelemaan editoimista, oikolukua ja stilisointia, mutta toisten tekstien toimittaminen on kuitenkin hyvin erilaista kuin oman tekstin. Parhaiten oppii tekemällä ja yhdessä tietotaitoa jakamalla, sen tätä tehdessä huomasin.

Vaikka oma lehmä on niin syvällä ojassa, ettei edes turpaa näy, suosittelen tätä lämpimästi kaikille niille, joita kiehtoo viktoriaaninen aika, höyrykoneet ja mielikuvitukselliset keksinnöt; seikkailut, romantiikka ja jännitys. Steampunkissa on jotain perinteistä ja samaan aikaan ennen näkemätöntä -- miten oivat edellytykset viihtymiselle!

Kiireisimmät löytävät kirjaa myynnistä jo tätä kautta.

Myöhemmin antologiaa on saatavilla hyvin varustetuista kirjakaupoista kautta maan -- e-kirjaa unohtamatta!