Työväenkirjallisuuden päivä 27.8.

Tampere on kyllä mukava paikka kirjallisuudenystävälle muun muassa siitä syystä, että täällä tapahtuu paljon kaikenlaista.

Huomenna on vuorossa Työväenkirjallisuuden päivä Werstaalla.

Tähtivieraana on Johanna Sinisalo, ja ohjelmasta löytyy runsain mitoin nimekkäitä ja kiinnostavia kirjailijoita. Muun muassa nuortenkirjojen dystopiabuumista on heti aamusta puhumassa Emmi Itäranta, Salla Simukka ja Siiri Enoranta. Aamulehti teki oivan jutun otsikolla
"Nuortenkirja myy maailmalla – Miksi sitä kohdellaan Suomessa alempiarvoisena kirjallisuutena?"

Pirkkalaiskirjailijat ovat tapahtumassa mukana myyntipöydällä ja ohjelmaslotilla Työväentalon lavalla. Siellä olen siis minäkin, haastattelemassa Anni Nupposta ja kertomassa Naakkamestarista 16.45-17.45 välillä.

Myös kirjojani on ostettavissa Pirkkalaiskirjailijoiden pöydästä.

Tervetuloa kuuntelemaan ja viihtymään!

Viimeisiä ja ensimmäisiä

Eilen oli viimeinen työpäivä Niissä Muissa Hommissa. Takaisin palaan joulukuussa, joten erohaikeudesta ei voi oikein puhua. Seuraavat kolme kuukautta saan olla täysipäiväinen kirjailija, mistä on kiittäminen kirjastoapurahalautakuntaa (ja työnantajaa, joka myönsi vapaan). Suunnitelmat ovat suurin piirtein sellaiset, että syyskuun puurran Kuninkaan tahdon parissa ja loka-marraskuun ahkeroin Mifongin kätkemää.

Sieni kuin sämpylä. (c) J.S. Meresmaa

Työkunnosta pitää huolehtia paremmin kuin viime vuonna. Siksi aloitan joogan ja lenkkeilyn. Kollegani Shimo Suntila kirjoitti hyvin Alaston kirjailija -blogissa työhyvinvoinnista. Minulla ongelma ei ole koskaan ollut uni, koska iltaunisena en kykene estämään Nukkumatin tuloa. Hiekkaa ripotellaan silmiin siinä yhdeksän maissa ja yhdeltätoista lyödään jo kokonaisella tiilellä taju pois. (Karkeasti ottaen: kyllähän tässä on joutunut opettelemaan myöhempäänkin valvomista keikkojen, juhlien, leffojen ym. vuoksi. Mutta en minä kovin hyvää seuraa enää siinä vaiheessa ole. Mieluummin menen iltaisin nukkumaan kuin kirjoitan, mikä on aikamoista.)

Mutta se liikunta! Se on aivan liian satunnaista. Ja nyt, kun on ylittänyt kolmenkympin iän, alkaa huomata myös liikkumisen hyödyt. Kremppoja tulee herkemmin, ellei kehostaan huolehdi. Kirjoitustyö on todella raskasta ruumiillisesti -- sen epäluonnollisuuden ihmiselle huomaa varsin nopeasti, kun unohtuu työnsä ääreen. Munakello tuli avuksi jo viime vuonna taukojen ja työn rytmittämisessä, mutta nyt on aloitettava kunto- ja lihashuolto. Voi veljet.

***

Tänään on siis ensimmäinen päivä syksyistä kirjoittamiskauttani. Se lähtee käyntiin Osuuskumma-hommilla: postikorttisuunnittelua ja sitten erään tulevan romaanin oikolukemista. Käyn myös erään vanhan, julkaisemattoman novellini kimppuun ja teen sille muutaman hienosäädön. Eikä sovi unohtaa sitä lenkkiä!

Huomenna Tampereella on muuten Työväenkirjallisuuden päivä ja Oriveden opistolla alkaa jo tänä iltana Uuden kirjan päivät. Ensin mainitussa teemana on hyvinvointi ja jälkimmäisessä mielikuvitus. Mielenkiintoisia ohjelmia!