Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuva. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuva. Näytä kaikki tekstit

2.6.2016

Naakkamestari on ilmestynyt!

Naakkamestari on tullut painosta!

Voi, miten ihana pieni kirja, joka tuoksuu aivan erilaiselta kuin aikaisemmat kirjani. Naakkamestareita tuli kotiini tavallista isompi laatikko, sillä niin ilahduttavan moni oli tilannut sen ennakkoon signeerattuna. Vien ne postiin vielä tänään, joten piakkoin ne kopsahtavat postiluukuistanne!




Tähän hellepäivään tuli nyt satumaisen paljon iloa ja valoa! Naakkamestarin saa nopeimmin itselleen tällä hetkellä siten, että tilaa sen suoraan Lukutoukan kirjakaupasta.


29.5.2016

Kaipasiko ilmalaivanne mekaanikkoa?

Otimme porukalla pienet kuvaussessiot tuossa männä viikolla. Muistatte ehkä marraskuisen kauhusirkuskuvauksen? No, kollega Anni Nupponen ja kuvavelho Outi Puhakka tempaisivat toisen kuvauspäivän, tällä kertaa meille niin rakkaalla steampunk-teemalla.

Oli aika Erinomaisten Kummajaisten Klubin kokoontua!

Meikälikan oli vaikea päättää, olisinko hieno leidi, hullu tiedenainen vai konerasvaa poskessaan ähräävä mekaanikko. Valitsin jälkimmäisen, koska kotikaupunki on kuitenkin enemmän työläisten kuin herrasväen, ja koska Naakkamestari on ehtaa työläissteampunkia.

Tässä muutama maistiainen, Outin kotisivuilta löytyy lisää herkullisia kuvia!






Kiitos kaikille erinomaisille kummajaisille ja erityisesti Outille!

12.4.2016

Kävin, puhuin, palasin -- kuvien kera

Popcult-viikonloppu oli rankka mutta antoisa. Paneelikeskustelut, joissa olin osallisena, olivat hyvin mielenkiintoisia ja avarsivat omiakin näkemyksiä aiheista. Kultsalla kävi melkoinen vilske, ja oli ihana bongailla tuttuja hahmoja ja ihastella nerokkaita asuoivalluksia. Rey! Imperator Furiosa! Kiki!

Kikin kohdalla höpsähdin ja iski ankara fanityttökohtaus. Oli siis pakko tunkea yhteiskuvaan. Kiitos sekä Kikille että kuvan ottajalle! You made my day. <3



Dalek tanssi hehkeissä väreissä. Ikuistin sen Dr. Frank N. Furterin eturaajojen kanssa.

(c) J.S. Meresmaa

Osuuskumman myyntipöydän takana päivystysvuorossa ihana Magdalena Hai! Kumma kirjallisuus kävi kaupaksi mukavasti.

(c) J.S. Meresmaa
Lauantai-iltana edustus- ja esiintymispäivän jälkeen juhlistimme porukalla Silintereitä ja siipirattaita -antologiaa Steam Hellsingissä kokoonpanolla, joka oli jotakuinkin tämä:

(c) Popcultin kuvauspalvelu, Taino
Huomatkaa Kummalinnun sinisävyiset sulat.

Kiitos kaikille, jotka olitte osallisena hienossa viikonlopussa!

14.10.2015

Luita ja kuivuvia marjoja

Syksyisillä metsäretkillä mielikuvitus pääsee vilistelemään omia, pieniä polkujaan. Viikon sisään on syntynyt monta uutta ajatusta, idearypästä ja tarinansiementä. Joskus minua ahdisti kaikkialta taskuun pompahtelevat ideat. Mitä minä näillä nyt teen? Aikaisempiakin on toteuttamatta, projekteja on kesken. Aika ei riitä!

(c) J.S. Meresmaa

En ahdistu enää.

Tunnen oloni turvatuksi kuin orava, joka ennen talvea kerää terhoja ja kätkee niitä maahan. Sillä voi tulla se päivä, kun kätkettyä terhoa tarvitaan. Osa epäilemättä jää maahan ja unohtuu, mutta kukaties, kenties, siitäkin kasvaa vielä joskus puu.

(c) J.S. Meresmaa

Rakastan syksyn kuulautta, kuoleman rapinaa ja sienien löyhkää. Värejä. Hiljaisuutta, jonka lähteneet linnut jättävät metsiin. Kylmyyttä, joka kirkastaa vedet ja käpristää lehdet. Yöpakkanen suutelee marjat pehmeiksi.


(c) J.S. Meresmaa


Juuri nyt edessäni on synkkä tarina, mutta joskus on kerrottava synkkiä tarinoita.


(c) J.S. Meresmaa
(c) J.S. Meresmaa
(c) J.S. Meresmaa

26.9.2015

Jotain aivan muuta -- tai siis määtä

Pidän kovasti lampaista. Villa ja villatuotteet ovat ihania. Tallipihan syystapahtumiin kuului keritsemiskilpailu, joten olihan nyt sellaista mentävä seuraamaan, kun kerran kaupunkilaislikan lähinurkille moista touhua tuodaan.

Tapahtumasta jäi kuvasadon lisäksi suopuisa tuoksu sormiin, suuri arvostus suomenlammasta kohtaan sekä villasäärystimet, joiden perään olen jonkin aikaa haikaillut. Ja tietenkin hyvä mieli, sillä syyspäivä oli komea -- joskin juuri palkintojenjakohetkellä taivas repesi toviksi -- ja tapahtuma hyvin järjestetty. Lisääkin villatuotteita, kuten lankaa ja huovutusvillaa, olisi saanut olla tarjolla!

Kuulin myös sanan, josta tuli kertaheitolla yksi suomen kauneimmista sanoista listallani: vuonue.


Ennen keritsemistä. Nuo värisävyt!
(c) J.S. Meresmaa

Ensin vatsa, sitten peräpeili, sitten kaula,
sitten vasen kylki... (c) J.S. Meresmaa


Jämäkkä ote pitää uuhen paikoillaan.
(c) J.S. Meresmaa

Keritsijä käyttää omaa vartaloaan lampaan paikallaan pitämiseksi.
 (c) J.S. Meresmaa

Olipa mainio tapahtuma. Sattui sopivasti kahden kirjoitustyön rakoon, melkein kuin nollaukseksi. Määkikää toisillenne!

19.3.2015

Kannattaa Canthittaa

(c) J.S. Meresmaa

Ahkeroiva Martta kirjoituskoneensa ääressä toivottaa kaikille hyvää Minna Canthin päivää!

(Kummituskoira Mörkö kerjää jaloissa.)

14.3.2015

Naiset jotka asuvat hyönteisten kanssa, osa 1


Janoinen aamuvieras

Eräänä aamuna kun Saima on menossa aamupesulle, hän löytää jättiläismäisen laulukaskaan juomassa kannusta. Saima hätkähtää, mutta kaskas pelästyy enemmän.

(c) J.S. Meresmaa

Saima avaa topakkana ikkunan ja käskee kaskasta poistumaan, jotta hän voi peseytyä.

***

Hieman myöhemmin Saima laskeutuu alakertaan laittamaan tulet aamuteen keittämistä varten. Laulukaskas makaa altaassa ja juo altaan pohjalle jäänyttä likavettä.


(c) J.S. Meresmaa
"Olet tiellä siinä, tiedätkös?" Saima sanoo. "Mutta jos sinua niin kovasti janottaa, ei sinun sitä tiskivettä kannata lipittää. Jää ihmeessä teelle."


(c) J.S. Meresmaa
Laulukaskas ottaa kutsun vastaan. Teen lisäksi se saa maistuvan mustikkapiirakan palan. Herkut se nauttii Saiman sylistä, sillä tuolissa istuen jalat eivät yllä pöytään.

Kiitokseksi vieraanvaraisuudesta Saima saa kaskaalta serenadin.

24.10.2014

Making of messueläin

Seuraa harvinaislaatuinen kuvasarja messueläimen synnystä. Silmäpussieläimestä steampunkkariksi kahvin ja kapinan voimalla.

Ennen kahvia. (c) J.S. Meresmaa

Kahvin jälkeen. (c) J.S. Meresmaa
Lisää kahvia! Ja aamupalaa.
(c) J.S. Meresmaa

Asutestauksia. Tällä matkustetaan.
(c) J.S. Meresmaa

Lisää asutestauksia. Tällä edustetaan
sunnuntaina. (c) J.S. Meresmaa
Silinteriä ei pakata muuhun kuin päähän.
Matkalaukun tila: menee kiinni. Menee, menee.
Mene, nyt prkl! (c) J.S. Meresmaa
Onnistuneen messuviikonlopun perusedellytys:
kengät, jotka on tehty sekä jalkoja että kävelemistä
varten. Luottomonot.  (c) J.S. Meresmaa

Valmis! Takki niskaan, silinteri päähän
ja menoksi. Nähdään messuilla!
(c) J.S. Meresmaa

P.S. Edellinen postaukseni kertoo, missä messueläin hyörii.

1.3.2014

Valokuvassa: kirjailija valokuvassa

Valo-liite 28.2.2014. Lehden artikkeli on Nina Lehtisen kirjoittama,
valokuvan on ottanut Ella Kiviniemi.  (c) J.S. Meresmaa

Ennen kuin minulta julkaistiin kirja, en ollut koskaan ollut valokuvattavana. Tiedättehän, sillä tavalla kunnolla ja tarkoituksella, ammattilaisen tekemänä. Pari pakollista lapsipotrettia alle kouluikäisenä samettimekossa (itkusilmäisenä, koska minua pelotti) ja koulukuvat, joille nauraa vieläkin (etenkin se mummon kutoma hieman suuri vaaleanpunainen villapaita, jonka rintamuksessa oli My Little Ponyn kuva. Voi morjens! Ja ne hiustyylit ja puuttuvat hampaat!).

Kuitenkin, en oikein koskaan pitänyt kuvattavana olemisesta. Ei ollut nykyistä meitsie-kulttuuria, jonka sosiaalinen media on ryöpsäyttänyt kunnolla valloilleen. Ensimmäiset kirjan kirjoittamisen kirvoittamat kuvaussessiot olivat melko kivuttomat, koska ne otti valokuvausta aktiivisesti harrastava ja taitava puoliso, niin kuin on ottanut tähän asti. Tässä blogissa julkaisin ensi kerran kuvia itsestäni. Se oli hassua.

Mutta lehtikuvat sitten... Siinäpä jännittävä ja uusi maailma!

Lehden toimituksesta otetaan yhteyttä, kuvaushetki sovitaan ensin päätoimittajan, lopulta kahdestaan hommaan valikoituneen valokuvaajan kanssa. Heillä on yleensä kiire. Mietitään, mikä voisi olla otollinen paikka kuvata. Pohditaan, mikä tunnelma sopii artikkelin yhteyteen. Usein kuvaajilla on jo jonkinlainen ohjeistus -- kuvan täytyy olla esimerkiksi neliömäinen tai se tulee etusivulle pienenä ruutuna.

Sitten käpsytellään kuvauspaikkavaihtoehdolta toiselle: yleensä sataa räntää tai vettä, tai vähintään tuulee niin, että kampauksesta ei ole jäljellä kuin kolo lompakossa. Talviaikaan juostaan katoavan valon kanssa kilpaa, kesällä kontrastit ovat liian jyrkkiä (ainakin normaalin työajan puitteissa). Paikat ovat tietenkin julkisia ja ohikulkijat tuijottavat. Joskus täytyy taivuttaa polvia, ettei takana näkyvän elementin poikkiraita leikkaa kuvassa päätä. Pidä asento! Vielä hetki, vielä toinen kuva! Entä jos kiipeäisitkin tuon patsaan päälle? Tai mönkisit tuohon koloon?

Onhan se hauskaa. Erilaista. Utelias ja leikkisä mieli on valmis kokeilemaan kaikenlaista. Kuvaajat ovat ammattilaisia ja toimivat ripeästi ja tehokkaasti. Ihan samanlailla kuin hovikuvaajan kohdalla ei kehtaa lehtikuvaajilta kysellä, joko tuulesta vuotavat silmäkulmat ovat valuttaneet silmämeikin tai onko huulipunasta mitään jäljellä.

Ja se suurin ero: itse ei voi vaikuttaa siihen, mikä kuva lehdessä lopulta julkaistaan. Se voi olla vaikka se, jossa oli juuri aivastamassa.

***

Tuntuu hienolta, kun ensimmäisen kirjan julkaisemisen jälkeen halutaan tehdä lehtijuttu. Kirjasta ollaan kiinnostuneita! Ihmiset saavat tietää! Se on helppo nähdä mahdollisuutena tiedottaa kirjan olemassaolosta. Kyllähän me tiedämme, kuinka suureen massaan kirjat tänä päivänä tahtovat hukkua. Kirjailijana sitä haluaa mahdollisimman monen lukevan kirjan: siksihän se on kirjoitettu, luettavaksi, nautittavaksi.

Olen laittanut merkille, että joitakin ihmisiä saattaa alkaa pänniä, jos lehtiin pääsee kuvan kera useampaan otteeseen. "Taas sillä on lärvi lehdessä!" "Aina se on tunkemassa itseään joka paikkaan!" (Leijonanosa palautteesta on kyllä positiivista.)

Olen laittanut merkille myös, että esimerkiksi pop- ja rock-tähdille sekä näyttelijöille on sallitumpaa esiintyä naamallaan lehdissä. Se ärsyttää vähemmän -- ehkä siksi, että kirjailijan ei tarvitse näkyä lukijalle; kirja voi edustaa itseään vallan onnistuneesti kaupan hyllyllä tai kirjastossa. Näyttelijän on kuitenkin pakko olla lavalla tai kameran edessä, ja musiikkitähdet keikkailevat.

Kenties helposti ajatellaan, että kirjailijan ei ole pakko esiintyä omilla kasvoillaan; että se on kirjailijan oma valinta, suorastaan halu, jos päättää suostua haastateltavaksi ja kuvattavaksi. Totta kai egolla on siinä osuutensa. Kyllä se tuntuu hyvältä, kun toisia ihmisiä kiinnostaa tekemäsi työ. Tunnustuksen saaminen työstä on tärkeää, sen ymmärtää jokainen.

Mutta kirjan vuoksi siellä ollaan, ei oman egon pönkittämiseksi. Julkisuus ei ole koskaan kiinnostanut minua. (Tästä revittäisiin muuten se klassinen naistenlehtiotsikko! "J.S. Meresmaa: Julkisuus ei ole koskaan kiinnostanut minua."  Eikö kuulostakin ylimieliseltä ja mahtipontiselta? Anteeksi. Oli pakko.) En ole halunnut julkkikseksi, sillä minulla ei ole ollut mitään sellaista annettavaa, jonka olisin kokenut kiinnostavan laajaa yleisöä -- tai pikemmin jonka toimittajat olisivat kokeneet kiinnostavan muita. (Harvemminhan se aloite kirjailijalta tulee: toimittajat tekevät juttuja asioista, jotka niitä kiinnostavat.)

Kunnes menin kirjoittamaan kirjan.

15.10.2013

Kumma joukko höyrypäitä!

Tuossa muutama viikko sitten joukko steampunkia näppäimistöillään takoneita osuuskummajaisia kerääntyi Tampereella pieneen valokuvapotrettiin á la Tommi Turunen, jonka työn hedelmiä voi katsoa esimerkiksi täältä.

Miksi sanoin "pieneen"? Hemmetin isohan tuo kuva on. Ja upea. Me näytämme siltä kuin olisimme valmiit valloittamaan pari kirjallista mannerta.

Niin kuin olemmekin.

Full steam on, buddies!

(c) Tommi Turunen

(Isompana kuvan voi nähdä esimerkiksi Magdalena Hain kotisivuilta. Tähän blogipohjaan sitä ei valitettavasti kovin suurena saa.)

5.10.2013

Kuvaraportti Turun kirjamessuilta

Suomen nuorisokirjailijoiden osastolla on nähtävillä kirjailijoiden työsoppia sekä
tänä vuonna julkaistujen kirjojen kansia, joista saa äänestää hienoimman
ja kehnoimman. Valitettavasti kaikkien nuorisokirjailijoiden kirjat eivät ole
edustettuina: esimerkiksi Mifongin aika ei kustantajalta tähän
äänestykseen ehtinyt.
(c) J.S. Meresmaa
Fiilaten ja höyläten -keskustelussa Magdalena Hai.
(c) J.S. Meresmaa
Anu Holopainen ja Kirsti Kuronen kertovat kirjoittamisesta.
(c) J.S. Meresmaa

Maijaliisa Dieckmann ja Sari Peltoniemi haastateltavina.
Oli mielenkiintoista kuulla näiltä konkareilta, että tekevälle tosiaan sattuu:
kirjoihin voi jäädä kömmähdyksiä, kuten anakronismeja tai henkilön nimi saattaa
muuttua toiseksi kesken kirjan. Myös lasten lemmikkinä ollut marsu voi
lopussa ollakin hamsteri, kuten haastattelijana toiminut Tuija Lehtinen kertoi.
Aina lukijat eivät edes huomaa näitä kauneusvirheitä
-- tai ainakaan kirjailijalle asti ei sitä palautetta tule.
(c) J.S. Meresmaa


Siiri Enoranta koululaisten haastateltavana. (c) J.S. Meresmaa

Vinski-lava sijaitsi vetoisassa ja vähän ankeassa D-hallissa ("Siperia"), mutta
seinäpaneelit olivat pirteät ja sohva mukava istua. Haastateltavina Siiri Enoranta,
Annukka Salama ja Elina Rouhiainen.
(c) J.S. Meresmaa

Scifi- ja fantasiaseurojen osastolla riitti vilskettä. Sinisellä sohvalla nautimme
kahvista ja keskustelusta KaffeKlatsch -hetkenä.
(c) J.S. Meresmaa


Samalla osastolla oli tarjolla spefikirjallisuutta niin Osuuskummalta kuin Stk:lta
ja URS:ilta. Uskallan väittää, että joukossa on tulevia klassikoita!
Uunituoreimmat julkaisut ovat Honkosen Kaiken yllä etana
ja cyberpunk-antologia Mustaa lihaa.
(c) J.S. Meresmaa

Siinä on yhä edelleen jotain sykähdyttävää, kun näkee oman kirjansa
kaupassa. Turun Kansallinen kirjakauppa oli asettanut Mifongin ajan
näyttävästi esille. Signeerasin muutaman kappaleen, joten niitä
voi olla saatavilla sieltä vielä jonkin aikaa.
(c) J.S. Meresmaa 



12.5.2013

Metsäpolun mököttäjä

Tietokoneella työskentelemisen vastapainoksi tekee kutaa ulkoilla ja antaa itsensä metsittyä. Minäkin maltan tehdä joskus niin, ja siitä todisteena muutama valokuva viime kerrasta, eli torstailta.

Valkovuokkoja ja sinivuokkoja oli
hurmaannuttavasti metsänpohjat täynnä.
(c) J.S. Meresmaa
Törmäsin mököttäjään metsäpolulla.
(c) J.S. Meresmaa


Yksi loikkijoista oli hieman yrmeän oloinen.
(c) J.S. Meresmaa
Metsäpolun mököttäjän kutukaveri.
(c) J.S. Meresmaa

Jos on jokin huoli matkalla metsään, se harvoin on mielessä enää takaisin tullessa. Ainakin se on merkitykseltään vähäisempi.