Eri mittakaavan maailmoja

Tammen taimi. Talvi edessä pienellä. (c) J.S. Meresmaa

Nyt se on. Syys. Syy siihen, että metsäkävelyillä on uusia tuoksuja, voimakkaita värejä ja rapsuvia lehtiä. Ihanaa!

Kaikkialta mihin katse metsässä osuu, löytyy pieniä arvoituksia. Pieniä maailmoja ja tarinantaimia. Tuo juurakon silmä tuossa, nuori tapionpöydän alku tuolla. Nariseva kuusi, kuin joku näkymätön roikkuisi hirressä ja kiikkuisi hiljaa.

Linnut kerääntyvät parviksi, ihmiset kahviloihin ja koteihinsa lämpimien juomien ääreen.

Syys!

Kun kosketat runkoa, kosketat kultapitsilatvaa.
(c) J.S. Meresmaa

Viikko sitten riemuitsin uuden kirjoittamista. Riemua on syytä jatkaa: kaksi mielessä pitkään irrallaan pyörinyttä ideaa löysivät toisensa ja synnyttivät tarinan. Wham! Yhdessä hetkessä ajatusten ja kysymysten ketju. "Entä jos?" Rakenne levitti itsensä eteeni. Episodeja. Kertojaäänet esittivät kukin vuorollaan äänilajinsa. Hellurei.

Ja vielä tilauksesta.

Novellia siis pukkaa. Novelleista on sanottava sen verran, että kokemuksesta olen oppinut ettei novelli kypsy yhtään sen nopeammin kuin romaani. Siellä on takana yhtä paljon ajattelutyötä ja siten maailmaa, mutta tarinasta vain kirjoitetaan paljon pienempi osa näkyviin. Itse kirjoittamiseen siis kuluu vähemmän aikaa yksinkertaisesti siitä syystä, että sanoja on vähemmän.

Maailmaa yhtä paljon.