Meren äärellä

Olen ollut poissa. Poissa kotoa, poissa arjesta, mutta läsnä enemmän. Läsnä itselleni. Ei ihminen voi muutakaan näissä meren maisemissa. Rannoissa, jotka rajaavat. Aalloissa, jotka väsymättä pyrkivät.

Löysin itsestäni meri-ihmisen, tai sitten meri löysi minut. Tiedä häntä, järvien välissä kasvanutta. Ehkä tarinat minussa ovat kasvaneet niin suuriksi, että vain jokin yhtä suuri, yhtä valtava ja ääretön, voi minua rauhoittaa.

Luonto hoitaa. Pieni loma on ollut tarpeen. Suuria töitä takana, suuria myös edessä, mutta on otettava päiviä, kun voi vain olla. Olla ja hengittää.

Bengtskär, me näemme vielä uudelleen. Näytit minulle majakan, luodon, haahkan ja punavarpusen. Sitkeyden ja rauhan ja sen, mitä tuuli, meri ja aurinko parhaimmillaan voivat yhdessä olla.

Tulliniemi, sinuakaan en unohtaa voi. Miten lyhyelle matkalle mahtuu niin paljon ihanuutta. Miten tarpeeton on ihminen kauneuden luomisessa. Merikaali, orvokit, monihaaraiset männyt ja tervalepikot! Katajat ja koivut vaivaiset, rantakallio sileä kuin kananmunan pinta, ja lämmin. Lämmin.

(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

Emmää emmää emmää

Emmää.

Joo, Siskonpetiä on tullut katsottua ja tämä tarttuva ralli on iskostunut päähän tiukasti kuin kortsupipo.

Joulunpyhät kuluivat syöden, lahjustellen, lukien ja löhöten. Olen nukkunut kahdentoistatunnin yöunia, mikä on kyllä tehnyt sen, ettei tällainen aamuvirkkuilija ole oikeastaan kunnolla herännyt kuin lyhyeksi hetkeksi, katsonut katoavan päivänvalon perään ikkunasta ja vetäytynyt vällyihin uudelleen.

Kissakuva, koska kissa. (c) J.S. Meresmaa

Tekee hyvää. Loma. Pitäisi kirjoittaa, mutta emmää, emmää, emmää... Tiedätte vissiin. Nytkin ramasee, herttinen, ja vastahan se aamukahvi tuli juotua, pyjamahousutkin ovat vielä yllä ja aurinko... laskee.

Niin.

Olen tainnut tehdä taas vähän liikaa. Siis kehon, ei mielen mielestä. Näin vuoden päätteeksi pidän itseni kanssa vuosi-inventaarion ja tällä hetkellä tuomio on: volyymit liian korkealla. Hidasta, rauhoita. Mitä vastaan oikein kilpailen? Mistä kiire, into, kouhotus?

Kun kaikki on niin kivaa, uupumus hiipii huomaamattomin askelin. Tarinoiden kirjoittaminen on hiton palkitsevaa, etenkin kun ne muuttuvat kirjoiksi ja jaetuiksi kokemuksiksi lukijoiden kanssa, mutta totuus on sekin, että kirjan syntyminen vaatii hemmetisti työtä. Työ vie voimia. Jokainen tarina leikataan kirjailijan lihasta. Jokaiseen menee pala sielua, pala itseä. Pala totuutta. Ja juuri tuo totuus on rankin, se pitää etsiä ja löytää ja siivilöidä ja suurustaa ja kirkastaa ja puhaltaa henkiin.

Joten otan vielä vähän lepoa. Suljen silmät, en antaudu tarinoiden viettelyksille. Kasvatan lihaa.

Vuoden viimeisiä

Olen ollut viime viikkoina ihan uberväsynyt. Joululoma tuli siis hyvään saumaan, ja olenkin ottanut koko joulutouhun mahdollisimman minimipanostuksella. Tein luumukiisseliä ja leivoin monta pellillistä piparkakkuja, mutta muuten olen ollut muiden eväiden varassa. (Ei ole kyllä päässyt nälkä silti iskemään.) Tänä vuonna oli ystäväjoulu perhejoulun sijaan, mikä sekin oli mukavaa vaihtelua totuttuun. Joskus perinteet kannattelevat, joskus ahdistavat. Täytyy tehdä niin kuin parhaaksi näkee.

Kaipaan valoa, aurinkoa. Lumi on ihanaa, mutta kylmä ei. En ole vieläkään löytänyt sellaisia talvikenkiä, joissa varpaat eivät palelisi (ja monenlaisia on kokeiltu!). Ei siis napajäätikköretkeilyä minulle, kiitos.

Vetäisin tuossa laiskoliinina hurjan Arrow-katselumaratonin, ja minusta tuli fani. Sarja alkaa vähän pykien, mutta meno paranee, ja jotkin jaksot olivat varsin huikeita. Rakastan hyvin tehtyjä supersankaritarinoita, ja tässä on kyllä mielestäni yksi. Olicity, what can I say? <3

Kuin vuoden lopun kruunuksi ilmestyi myös haastattelu suomalaisesta spekulatiivisesta romantiikasta Sci-Fi Romance Quarterly -nettijulkaisussa. Siinä haastatellaan Magdalena Haita, Anne Leinosta ja minua.

Keskiyön kestit

Juhannus on takanapäin ja arki edessä. Kolmeen päivään mahtui niin paljon silkkaa olemista ja elementtejä, että tuntuu kuin olisi ollut viikon lomalla. Yhtenä aamuna minä ryökäle vähän kirjoitinkin, mutta enimmäkseen keskityin nautiskelemaan kirjoitushalun tunteesta ja orastavan tarinan läikehdinnästä rinnassa. Ja tietenkin metsästä. Mielikki, metsän emäntä, oli varsin antelias samoojalle: eläinkunnasta pääsi ihastelemaan kaikenlaista peltopyyperheestä käkiin ja peuroista hirveen. Valkoiset vanamomättäät ja maariankämmekät lumosivat. Metsäpurot, sammaljoet ja sateen jälkeen lähes sinertävärunkoiset hongikot.

(c) J.S. Meresmaa

Melko täydellistä, etten sanoisi.

Lomalla ja ehdolla

Nettihiljaisuus johtuu siitä, että tuuletan pääkoppaani, kerään kokemuksia ja lämmitän viluisia luitani kaukana kotomaasta.

(c) J.S. Meresmaa

Pakko kuitenkin täällä vähän hehkuttaa, että Mifongin perintö on ehdolla Anni Polva -palkinnon saajaksi!

Anni Polva -tunnustuspalkinto jaetaan joka toinen vuosi parhaalle lasten- tai nuortenkirjalle. Palkinnon jakaa Lounais-Suomen Kirjailijat ry. Tänä vuonna ehdolla ovat lisäkseni Timo Parvela: Ella ja kaverit menevät metsään (Tammi); Veera Salmi: Puluboin ja Ponin loisketiivis kirja (Otava); Mila Teräs: Telma ja Kuiskausten koulu (Otava) ja Netta Walldén: Ruben ja Ratikkaralli (WSOY).

(c) J.S. Meresmaa

Joulukuussa palkinnonsaaja selviää! Onnea kaikille ehdolla oleville!

Kansikuva, kirjoittamista ja harveneva kampa

Aamukampa harvenee: töitä on jäljellä enää neljä päivää (joskin kahdelle viikolle ripoteltuna)!

Tarkastelin kalenteriani viikonloppuna, ostelin junalippuja ja suunnittelin yöpymisiä. Näyttää siltä, että syksy on täynnä tohinaa ja tapahtumaa, joten kirjoittamistöille täytyy tehdä tarkka aikataulu. Ensinnäkin on messuja: Turun kansainväliset kirjamessut ja Helsingin kirjamessut. On fantasia- ja scifitapahtumia, kuten Tamfan ja Lokacon. On Osuuskumman tapahtumia, julkkareita ja kiertue. On pari lomareissuakin, joista toinen on "kesälomani". Pääsen vihdoin ja viimein käymään Madeiralla! Kasvikunnan puolesta olen haaveillut matkasta sinne kauan. Ensi viikolla nautin olostani Berliinissä nuorisokirjailijoiden hellässä ja hauskassa seurassa.

Mutta se kirjoittaminen, ah ja voi! Vähitellen alitajunta on uskaltanut päästää tunnustelevia aistinsiimoja arjen kerrostuman läpi. Välähdyksiä henkilöhahmoista, tilanteista, dialogista, nimistä... Pian, pian pääsen syventymään niiden pariin.

Illat ovat kuluneet lukiessa steampunk-novelleja, editoiden tekstejä ja kirjoittaen uutta. (Eli oikeastaan ei mitään uutta sillä saralla.) Sain kuitenkin valmiiksi kannen Höyryä ja helvetinkoneita -antologiaan. Tältä se nyt näyttää!

Steampunk! --Höyryä ja helvetinkoneita (Osuuskumma 2013)

Iltatöiden lomassa olen nauttinut dokumentteja, joista erityisen mielenkiintoinen on Sanojen planeetta, joka tulee ainakin toista kertaa Yleltä. Stephen Fry on lempijuontajiani, hauska, älykäs ja silti nöyrä.

***

Mifongin perintö on luettu Anna minun lukea enemmän -blogissa. Eläköön, esikoiseni!

Atorox on täällä, ja kevät!

Suomen vanhimman tieteiskirjallisuuspalkinnon, Atoroxin, ehdokasasettelu äänestyslistalle on alkanut. Tänä vuonna minulla on ensimmäistä kertaa ainakin mahdollisuus päästä äänestyslistalle, sillä vuonna 2012 julkaisin ensimmäiset novellini, viisi kaiken kaikkiaan.

Ja nyt, hyvät lukijat, se tärkein tieto: äänestyslistalle novelleja saa ehdottaa kuka tahansa. Ainoa ehto on, että novelli on luettu. Viime vuonna julkaistiin noin 200 spefinovellia, mikä on hurja määrä, enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Listaus novelleista löytyy täältä. Monet niistä ovat ilmaiseksi luettavissa netistä.

Myös voittaja valitaan yleisöäänestyksellä, mutta siihen osallistuminen edellyttää kaikkien ehdokaslistalle valittujen novellien (20-30) lukemista.

Jos on siis tullut luettua erityisen hyviä tieteis- ja fantasianovelleja viime vuonna, anna äänesi kuulua!

***

Meikäläisen loma alkaa lähestyä loppuaan ja keväästä on tulossa superkiireinen kaikilla työsaroilla. Kirjoittamista, toimittamista, kuvittamista ja muita sekalaisia hommia niiden päivätöiden lisäksi -- on tosiaankin hyvä, että alla on vähän lomailua ja möllöttämistä.

Elävän kirjallisuuden festivaali on reilun kuukauden päästä. Se on mukava kirjallinen valopilkku talven keskellä, ja tänä vuonna olen itsekin ohjelmistossa, en vain yleisössä. Suorastaan kihisen innosta!

Maaliskuussa teemme kirjailijajoukolla pienen kiertueen Tampereella. Tästä myöhemmin lisää. Samassa kuussa osallistun myös sanataideseminaariin Helsingissä. Mifongin aika julkaistaan.

Huhti-toukokuussa oletettavasti on kuvitustöitä tiedossa ja pian sen jälkeen alan puurtaa tulevan steampunk-antologian parissa.

Sen pidemmälle en uskalla vielä miettiä, huhhuh.

***

Novellini Ystävä tänään on inspiroinut fanitaidetta! Olen uskomattoman imarreltu. Kun näkee hahmojensa heräävän henkiin myös tekstin ulkopuolella...vau. Kiitos, Joanna!

(c) Joanna Numminen

Kuulumisia kirjoituslomalta

Arvaahan sen, miten käy kun pääsee kauan odotetulle lomalle: viheliäinen yskä iskee ja välilevy alkaa vihoitella venyttelyrupeaman jälkeen. Klassista. Lomassa on kuitenkin se hyvä puoli, että se antaa mahdollisuuden nukkua pitkiä yöunia ja keskittää voimat siihen, mikä on tärkeää.

Olenkin melko tyytyväinen ensimmäiseen viikkooni. Päivittäinen takkatulen sytyttäminen ja liekkien seuraaminen käyvät rituaalista, jolla siirtyä kirjoittamisen tilaan. Artikkeli, joka minulta tilattiin, on saanut hyväksynnän, ja yksi novelli tuli kirjoitettua kuntoon, jossa sen kehtasi lähettää tuomiolle. Eilisen ja tämän päivän olen alkanut ujuttautua mifonkien maailmaan ja tarinankertojan viiksiä (huom. sellaisia puuman viiksiä, ei mitään Movember-kasvatteja) kutkuttaa jo mukavasti, kun kolmannen osan, Mifongin mahdin, loppuunkirjoittaminen häämöttää.

Mifongin ajan traileritekstit tein, joten kirjatraileri sai ison sysäyksen eteenpäin.

Myös yksi uusi teksti on julkaistu: Ursulan talvinumero on ilmestynyt romanttisine tarinoineen. Käykää ihmeessä lukemassa!

Nyt menen hieman tuulettumaan sosiaalisesti, jotta mielikuvituskaverit eivät pääse vallan niskan päälle. Tulenkantajien kirjakaupalla on kirjablogistien ilta, jonne kaikki ovat tervetulleita!

Kirja-arvonnan voittaja

Kahvitauolla puolueeton käsi poimi kulhosta paperinpalan, jossa luki "M.E. Yli-Kiikka". Onnittelut! Laitahan sähköpostia ja kerro, mihin osoitteeseen toivot steampunk-antologian lähetettävän ja haluatko siihen signeerauksen. Kiitos kaikille, jotka kerroitte mielipiteenne!

Kolme päivää. Sitten alkaa loma ja tämä likka lähtee mifonkien maailmaan.

***

Postilaatikkoon oli kopsahtanut kuvakaappaus juutuubista:

Kyllä sitä joku on käynyt katsomassa -- äiti, tunnustatko?

Valopilkkuja pimeydessä

Esikoiskirjailijan syksy on tuntunut olevan täynnä tapahtumia ja tutustumisia uusiin ihmisiin. Paatuneelle kotihiirelle muutos on ollut suuri. Yksin olemiselle ja joutilaisuudelle on joutunut nipistämään aikarakoja, jotta polla kestäisi. Ei se pelkkä kirjailijuuden ensi askelten ottaminen ole täyttänyt kalenteria ja työvasua -- kustannusosuuskunnan perustaminen ja toisaalta vakityön saaminen ovat pitäneet huolen siitä, että päivä jakautuu noin kolmeen osaan: päivätyö, kirjoitustyö ja osuuskuntahommat. Tänään hankin kunnon vanhanaikaisen pöytäkalenterin: vuosiin en sellaista ole tarvinnut, mutta yhtäkkiä pieni seinäkalenteri ei enää riitä.

En kadu yhtäkään itselleni haalimaa hommaa enkä tekisi mitään toisin, joten eipä tässä valittamista. Plussaa on, että edes yhdestä näistä töistä saa palkkaa. Muut ovat perustuksia, joille rakentaa ja joiden kautta toteuttaa intohimojaan ja arvomaailmaansa.

Jos asiat menevät niin kuin olen suunnitellut, pian edessäni on kuukauden loma. Tässä ihanankreisissä elämäntilanteessa se tarkoittaa, että silloin

• on kirjoitettava Mifonki-sarjan kolmannen osan ensimmäinen versio loppuun
• on tehtävä tai ainakin saatettava hyvälle alulle Mifongin ajan kirjatraileri
• on suunniteltava erään kirjan kansi
• on kirjoitettava lehtiartikkeli
• on kirjoitettava pari novellia (deadline ei vielä kolkuttele, mutta parempi olla ajoissa liikkeellä).

Unohdinkohan jotain? Toivottavasti en. Sen sijaan että ahdistaisi, olen oikeastaan aika innoissani. Saa kirjoittaa ja kuvittaa ja herätä kun huvittaa!

***

Aletheia Kirjoihin kadonnut -blogista on lukenut Mifongin perinnön. 

***

Steampunk-antologia on tullut Akateemiseen kirjakauppaan myyntiin. Tampereen Akateemisessa kirja oli komeasti esillä. Hyvä, Akateeminen!