Olen ollut poissa. Poissa kotoa, poissa arjesta, mutta läsnä enemmän. Läsnä itselleni. Ei ihminen voi muutakaan näissä meren maisemissa. Rannoissa, jotka rajaavat. Aalloissa, jotka väsymättä pyrkivät.
Löysin itsestäni meri-ihmisen, tai sitten meri löysi minut. Tiedä häntä, järvien välissä kasvanutta. Ehkä tarinat minussa ovat kasvaneet niin suuriksi, että vain jokin yhtä suuri, yhtä valtava ja ääretön, voi minua rauhoittaa.
Luonto hoitaa. Pieni loma on ollut tarpeen. Suuria töitä takana, suuria myös edessä, mutta on otettava päiviä, kun voi vain olla. Olla ja hengittää.
Bengtskär, me näemme vielä uudelleen. Näytit minulle majakan, luodon, haahkan ja punavarpusen. Sitkeyden ja rauhan ja sen, mitä tuuli, meri ja aurinko parhaimmillaan voivat yhdessä olla.
Tulliniemi, sinuakaan en unohtaa voi. Miten lyhyelle matkalle mahtuu niin paljon ihanuutta. Miten tarpeeton on ihminen kauneuden luomisessa. Merikaali, orvokit, monihaaraiset männyt ja tervalepikot! Katajat ja koivut vaivaiset, rantakallio sileä kuin kananmunan pinta, ja lämmin. Lämmin.
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
