Keskiyön kestit

Juhannus on takanapäin ja arki edessä. Kolmeen päivään mahtui niin paljon silkkaa olemista ja elementtejä, että tuntuu kuin olisi ollut viikon lomalla. Yhtenä aamuna minä ryökäle vähän kirjoitinkin, mutta enimmäkseen keskityin nautiskelemaan kirjoitushalun tunteesta ja orastavan tarinan läikehdinnästä rinnassa. Ja tietenkin metsästä. Mielikki, metsän emäntä, oli varsin antelias samoojalle: eläinkunnasta pääsi ihastelemaan kaikenlaista peltopyyperheestä käkiin ja peuroista hirveen. Valkoiset vanamomättäät ja maariankämmekät lumosivat. Metsäpurot, sammaljoet ja sateen jälkeen lähes sinertävärunkoiset hongikot.

(c) J.S. Meresmaa

Melko täydellistä, etten sanoisi.