Kuninkaan tahdon kansi

Jotkut saattoivatkin jo huomata, että tuonne oikeaan marginaaliin on ilmestynyt uusi kansi. Kuninkaan tahto se sieltä kurkistelee.

"Kauneinta antautumisessa on rohkeus."

Keskilinnan ritarit -trilogia saa arvoisensa päätöksen helmikuussa 2015. E-kirjana ja edullisesti, kuinkas muuten!

Maistiaisia on tiedossa vähän lähempänä.

Välisoitto

Oi, kuulkaa! Nyt on Elisa Kirjassa kauhian mukava kesäale Aseenkantajan kunniasta! Siitä on hyvä aloittaa Keskilinnan ritarit-trilogia, jos ei vielä ole niin tehnyt. Ritariromantiikkaa ja jännitystä, mikäs sen parempi lisäys kesälukemistoon.

Niin vain kirjallisuus on halvempaa kuin kahvi, jonka voimalla se on tuotettu.

Heinäkuu on hujahtanut kalenterisivulle kuin huomaamatta. Mifongin mahti on pian menossa taittoon, ja seuraavaksi odottelen sen osalta taittovedoksia saapuvaksi. Siinä onkin sitten yhden viikonlopun työmaa edessä. On ollut huippuhelmeä kuulla, että kolmatta osaa odotetaan kovasti!

En ole varmaan täällä blogissa maininnut eräästä iloisesta asiasta: työnantajan kanssa on nyt sovittu palkattomista vapaista sekä syksylle että kevättalvelle, mikä tarkoittaa sitä, että kirjoitusaikataulut pysyvät kohdillaan. Täyspäi(väi)nen kirjailijaelämä, täältä tullaan jälleen! Paljon tekemistä onkin tiedossa: Mifonki-sarjan jatko, Keskilinnan ritarien grande finale, muutama novelli, eräs toinen romaanikäsis ja yhden novellikokoelman toimittaminen...

Tuntuu ihanalta ja niin odotuksen arvoiselta se, että saa taas keskittyä kirjoittamiseen. En minä tämän päivätyön ohessa oikein pysty, kaikki energia tuntuu imeytyvän sinne. Tällä viikolla on ollut taas ylitöitä, ja kyllä niitä työasioita sitten omalla ajallaankin miettii. Ei niistä ole irrallinen.

Vähän jo salaa laskeskelen, kuinka monta työaamua on jäljellä... ja enemmän salaa tuumailen, että tulisipa syyskuu pian. (Hyi minua, eihän tässä kunnon kesääkään ole vielä tullut!)

Suuret halausten siivittämät kiitokset niin apurahoittajille että työnantajallekin!

Esine, elämys vai kumpaakin

Olen nyt muutaman vuoden viettänyt rinnakkaiseloa e-kirjojen ja painettujen kirjojen kanssa. Käynnissä tuntuu edelleen olevan kova debatti siitä, kuinka e-kirja tulee ja valloittaa markkinat painetulta kirjalta; kuinka e-kirja on tulevaisuuden formaatti ja päläpälä.

No, se tulevaisuus on nyt, sillä e-kirjat ovat täällä.

Hankintoja Vanhan kirjan talvesta. Runoja ja tietokirjoja.
(c) J.S. Meresmaa

E-kirjalla ja painetulla kirjalla on paljon eroja, joiden vuoksi uskon, että ne tulevat elämään rinnakkain pitkään. Isoin ero on se, että painettu kirja on esine, kun taas e-kirja on ensisijaisesti elämys.

Suhtaudun e-kirjaan hieman kuin elokuvissa käymiseen: maksan lipun hinnan ja nautin elämyksestä. En saa elokuvaa teatterista mukaani, mutta ei se ole tarpeenkaan. Ei minulla ole halua omistaa elokuvaa. Tästä johtuu myös se, etten ole kuluttajana valmis maksamaan e-kirjasta yhtä korkeaa hintaa kuin painetusta kirjasta. E-kirjalta puuttuu jälleenmyyntiarvo. Sitä ei voi myydä divariin tai lainata kaverille tai jättää perintönä sukulaiselle. Saan siihen vain käyttöoikeuden, johon suhtaudun lähtökohtaisesti niin kuin kaikkeen elämässä pitäisi: väliaikaista kaikki on vain.

Jos oikein hurmaannun kirjasta, ostan sen painettuna hyllyyni.

Sydäntäni riipaisee kun ajattelenkin tulevaisuutta, jossa ei olisi painettuja kirjoja. Miten kävisi ihanille, tunnelmallisille antikvariaateille? Mihin saisi kirjailijalta signeerauksen? Miten pääsisi pitelemään käsissään isoäidiltä perittyä Kiljusten herrasväki -kirjaa, nuuhkia sitä ja käännellä samoja sivuja, joihin edellinen sukupolvi on jättänyt sormenjälkensä? Iltaisin vierestä ei enää kuuluisi sivunvaihdon rapinaa.

Toisaalta on ihanaa, kun jokaista lukukokemusta ei tarvitse hankkia esineeksi kotiinsa (edes väliaikaisesti kirjastosta). Matkoille riittää kevyt lukulaite, josta löytyy luettavaa jokaiseen mielentilaan -- myös siihen, jota ei pakatessaan kotona osannut ennakoida. Englanninkielisissä teksteissä voi sanaa napauttamalla avata sanakirjan ja laajentaa sanavarastoaan. Fonttikokoa voi muuttaa silmille sopivaksi tai jopa tekstin puheeksi. Lukemisessa on mahdollista saavuttaa uudenlainen yksityisyys -- lukulaitteessa ei ole kansikuvaa, joka kertoisi koko maailmalle, jos luet vaikkapa dinosauruspornoa.

Joten minun käytössäni tulevat rinta rinnan kulkemaan sekä e-kirja että painettu kirja. Ne täydentävät toisiaan. Parhaimmassa tapauksessa ostan ensin e-kirjan ja sitten painetun kirjan. Maksan siis samasta elämyksestä kaksi kertaa. Laatu ratkaisee, ei formaatti.

Miten on, rakkaat lukijat? Kuluvatko e-kirjat käytössä? Mikä niiden suurin hyöty mielestäsi on? Entä haitta? Oletko huomannut eroa kiintymyssuhteessa e-kirjan ja painetun kirjan välillä?

Mitä silmäni näkevätkään...

Näyttää siltä, että Mifongin perintö on tullut e-kirjana Elisa Kirjoihin. Saatavilla on myös lukunäyte, sillä teoksen ensimmäiset sivut ovat selattavissa.

Hinta on aika kova, sillä painettuakin kirjaa saa samaan hintaan ja jopa halvemmalla. Sähkökirjamyynti Suomessa on surkeaa niin kauan kun tiedoston käyttöoikeudesta joutuu maksamaan saman verran tai enemmän kuin perinteisestä käyttöliittymästä eli painetusta kirjasta. Painettu kirja on kuitenkin oma, sen voi myydä tai sitä voi lainata jos haluaa. Se on myös mukavampi antaa lahjaksi ja siihen voi pyytää kirjailijalta signeerauksen. Sähkökirjojen hintoihin ovat kuulemma syynä korkeampi verokanta (23%) ja lisenssimaksut. Ja jonkunhan pitää ne e-kirjatkin tehdä.

Kirjailija ei tähän valitettavasti voi vaikuttaa.

Mifongin perintö sähköistyy

Mukavia uutisia tähän väliin: kustantajalta tuli varmistus, että Mifongin perintö tulee myös e-kirjana alkukesän tienoilla. Lukulaitteisiin on siis pian saatavissa kotimaista seikkailufantasiaa!

Eräänä iltana oikolukemisesta taukoa pitäessäni raapustelin huvikseni piirroksen eräästä Mifongin perinnön henkilöstä talvisessa metsässä. Siitä yläpuolisessa kuvassa on kyse. Pahoittelen kotiskannerin laatua ja toivon, että kuvasta saa edes jonkinlaisen käsityksen.