Ohoi, merirosvoja näköpiirissä!

"Tarvitaan vain kuohahdus, yksi raju aalto, ja kaikki pyyhkiytyy pois."

Kapteenin synty on novelli, joka kertoo Mifonki-sarjan omalaatuisesta ja periksiantamattomasta merirosvosta, Linn Rondestanista, ajalta ennen Mifongin perinnön tapahtumia.

”Mikä sinun nimesi on?” Linn kysyi pojalta, kun tämä nosteli kulmakomerosta ämpäreitä ja erivärisiä pulloja yhdelle messin pöydistä.
   ”Kyyhky.”
   Linnin kulmakarvat kohosivat. ”Erikoinen nimi.”
   ”Saarella on tapana, että lapset nimetään lintujen mukaan.” Kyyhky piti katseensa laskettuna. Poikaa selvästi ujostutti. ”Ne on meille tärkeitä.”
   ”Miten sinä merirosvolaivalle päädyit?” Linn kysyi. Poika oli saanut kaikki tarvikkeet esille, ja Linn silmäili pullojen ja lasipurkkien merkintöjä. Suolaa, etikkaa ja jotakin, jonka nimilapussa luki ”putsplankkia”. Linn ei nähnyt neulasmehua, jota Suomulla oli käytetty.
   Kun Kyyhky ei vastannut, Linn nosti katseensa. Pojan kasvoja pingotti sulkeutunut ilme. Linn arvasi, ettei poika ollut joutunut merille omasta tahdostaan. Luultavasti hän oli osa ryöstösaalista, eikä kotisaaresta ollut jäljellä muuta kuin muistot.  

-- novellista Kapteenin synty, J.S. Meresmaa

***

Linn Rondestanin edesottamuksista oli ihana kirjoittaa. Suoraan sanottuna Mifonki-sarjan edetessä tämä nainen on yllättänyt minut monta kertaa muuntautumiskyvyllään, sinnikkyydellään, konstailemattomuudellaan ja silkalla pähkähulluudellaan. Olen melko varma, että tämä novelli ei jää ainoaksi kurkistukseksi Linnin elämään ennen Mifonkien tarua.

Kristallimeri-antologiassa on  Kapteenin synnyn lisäksi muita huimia tarinoita merirosvoista: kirjoittajien joukossa on sellaisia tuttuja nimiä kuin Magdalena Hai, Janos Honkonen, Anni Nupponen, Maija Haavisto ja Jussi Katajala -- muutaman mainitakseni.

Antologia on jo saatavilla sähköisenä Elisa Kirjasta!

Painettuna Kristallimeri ilmestyy Turun kirjamessuille, ja kaikille avointa julkistamistilaisuutta vietetään kirjamessulauantaina 3.10. klo 19.00 Ravintola Proffan kellarissa Turussa. Tapahtumasta on FB-sivu nimellä "Hurjat merirosvobileet".

Ei muuta kuin kolkkahattu päähän ja kiroilemaan!

Maistiaisia Ritarin ansiosta

Kesäkuuta elellään, ja se tarkoittaa, että aivan kohtapuoliin putkahtaa jatkoa Aseenkantajan kunnian aloittamaan trilogiaan: nimittäin Ritarin ansio! (Näettekös, harjoittelen nyt tätä trilogiassa pysymistä! Ei välitetä siitä, että Keskilinnan ritareista piti ensin tulla kirjaduo. Ei sitä siitoshetkellä vielä tiedä, mitä tarinasta kasvaa... Yksiö, kaksio, kolmio vai kerrostalo.)

Pitemmittä puheitta pieni maistiainen nälkäisimmille. Sitähän sanotaan, että alkuruoka on olennainen osa koko ateriaa.

"Jehrem

Huoratalosta kuninkaanlinnaan on yllättävän lyhyt matka.

Olin tehnyt saman huomion ennenkin, mutta se muistui uudelleen mieleeni, kun seisoin tihkusateessa erään keskilinnalaisen porttolan edessä. Ritarina ollessani olin saanut huomata noiden kahden liittyvän usein erottamattomasti toisiinsa: kuninkaanlinna oli omanlaisensa haluihin ja himoihin perustuvien palveluksien ja ruumiinkaupan tyyssija, ja huoratalot tekivät parhaansa saadakseen asiakkaansa tuntemaan itsensä kaikkivaltiaaksi.

Luotin tähän jaloon pyrkimykseen, kun nostin nyrkkini koputukseen. Ilta oli myöhäinen. Olin matkustanut Delvintietä kuunkierron päivät kurvoni selässä, ja olin perinjuurin uuvuksissa sekä alushousujani myöten märkä. Koko matkan päälakea korventanut paahde oli muuttunut rankkasateeksi samaisena iltapäivänä enkä tiennyt, olisiko minun pitänyt olla tyytyväinen vai kyrpiintynyt. Sade oli saanut kurvoni oikuttelemaan ja takamukseni mustelmille, mutta toisaalta se oli antanut hyvän syyn vetää huppu pään ja kasvojen suojaksi. Kuninkaan siunaama karkotustuomio häälyi edelleen niskassani, joten porttivahtien ja armengeerien vältteleminen oli enemmän kuin suotavaa.

Ovi edessäni aukeni. Nopean vilkaisun jälkeen minut päästettiin sisään. Kysyin emäntää nimeltä, sillä tunsin talon entuudestaan. Tiesin ottavani riskin törmätä tuttuihin, mutta halusin olla varma siitä, että yöksi valitsemani seura vastaisi tarpeitani.

Halusin karkottaa mieltäni riivaavat muistikuvat kiihkeästi.

”Seuratkaa minua, hyvä herra”, ovivahti sanoi ja johdatti minut toimistotiloihin yläkertaan vievien portaiden takana. Mies pyysi minua odottamaan käytävässä sillä välin, kun kävi varmistamassa ajankohdan sopivuuden emännälle.

En ollut palannut Keskilinnaan itsetuho mielessäni, vaikka tietynlainen synkkyys varjostikin matkaani. Viimeiset vuodet eivät olleet parhaimpiani. Ensin kuoli isä, ritarikunnan arvostettu jäsen, ja jätti minut yksin pitämään Kovdasin nimen kunniassa. Muutama vuosi isän kuoleman jälkeen aseenkantajani Merio sai surmansa tapaturmaisesti, mutta yhtäkkiä siitä syytettiinkin minua – vuosia tapahtuneen jälkeen. Viimeisin epäonnistumiseni Konnon suhteen oli horjauttanut minut satulasta tykkänään. Olin pelannut ja hävinnyt, mutta olin valinnut pelini alun alkaenkin väärin. Minua kismitti enemmän kuin kykenin myöntämään. Olin ryvettänyt sekä nimeni että sydämeni.

Minulla oli onneksi suunnitelma. Miekkani myötä olin menettänyt merkittävän osan sanojeni painoarvosta, mutta täysin aseeton en silti ollut. Jokaviikkoinen kuninkaantunti oli aatelittomien alamaisten mahdollisuus tulla hallitsijansa kuulemaksi, ja olin selvittänyt tarkkaan mitä keinoja voisin käyttää selustani suojaamiseksi. Ensimmäinen siirto oli hankkia oleskelulupa Keskilinnaan. Vasta sen jälkeen voisin selvittää, mitä isälleni ja entiselle aseenkantajalleni oli tapahtunut. Ennen kuin voisin ajatella tulevaisuutta, minun oli kirkastettava käsitys menneisyydestäni. 

Kaikki muu oli toisarvoista."

    - Ritarin ansio, luku 1, (c) 2014, J.S. Meresmaa 

Pääteasema tuntematon

Aamulla ensitöikseni lähetin eteenpäin novellin, jonka sain eilen kirjoitettua valmiiksi. Se on tarjokas URS:in tulevaan rillumapunk-antologiaan, mutta vielä en tiedä soveltuuko se kokoelmaan. Annoin tarinan muheutua mielessäni pitkään, ennen kuin sain sanaakaan tiedostoon. Novellin nimi kirkastui mieleeni oikeastaan heti, kun tiesin elementit, joille tarina rakentuu. Kirjoitin sen lopulta muutamassa päivässä -- taustatyöhön käytin paljon enemmän aikaa.

Paras tunne on saada tarina kerrottua.

Kesken olevista romaanisarjoista johtuva keskeneräisyyden tunne on osoittautunut kutkuttavaksi, mutta myös kuluttavaksi: tarinat eivät ole valmiita, ne ovat kuin pysäytettyjä kuvia, näytöksiä, ja henkilöhahmot näyttelijöitä, jotka odottavat ohjaajan seuraavaa merkkiä. Niissä ollaan vielä matkalla -- pääteasema on tuntematon.

Novellit toimivat haukkauksena raitista ilmaa. Voi vierailla eri aikakaudessa, eri vuodenajassa, eri henkilöiden elämissä. Kun sitten palaa takaisin vuosikausia työstämänsä pariin, on virkeäsilmäinen ja piristynyt olo. Kun saa jotain valmiiksi, se kannustaa.

Nyt on pirun hyvä fiilis Pirunkeuhkosta. (Se on novellin nimi.) Ja koska tunnelmoin yhä kirjoittamispakahtumisen aallonharjalla, haluan jakaa alun kanssanne:

"Olavin erilaisuuden näki heti hänen synnyttyään. Olen minä sitä monta kertaa miettinyt, että johtuiko pojan outous hänen isänsä teoista, väkivaltaisesta tavasta, jolla hänet maailmaan luotiin. Sitä miestä en nähnyt sen illan jälkeen ja hyvä niin. Puukkoni minä olisin häneen upottanut.  

Auneksi minua täällä kutsutaan. Kotikyläni jäi rajan toiselle puolelle, mutta en minä siellä olisi pysynyt, vaikka sodat olisivatkin jääneet sotimatta. Jo silloin kun olin pieni äitini sanoi, että juureni olivat taivaassa, eivät maassa. Kulkemaan minut oli luotu, etsimään kunnes tulen löydetyksi. "

                                                                                     -- J.S. Meresmaa, Pirunkeuhko

Videohaastattelu, lukunäyte ja muutama kuva

Eilisissä virtuaalijulkkareissa oli taas käsittämättömän hyvä meininki, vaikka kirjailija itse simahti kahden tunnin jälkeen. Tällaisen konseptin toimimiseen on yhä vaikea uskoa, mutta kyllä vain toimii. Ihmisistä se kiinni on, joten kiitos vielä kerran kaikille osallistujille!

Eilen julkaistiin myös muutama video, jotka kollega Magdalena Hai teki viime perjantaina Berliinissä. Kiitos, Maggis!

Tämä on kuvakaappaus, koska Blogger ei antanut upottaa videoita. Klikkaamalla ei siis pääse mihinkään,
mutta alla olevasta linkistä pääsee. 

Lukunäyte Aseenkantajan kunniasta

Sama juttu tämän kanssa: haastattelun pääsee kuulemaan alla olevasta linkistä.

Haastattelussa J.S. Meresmaa

(Pystyvätköhän uutistenlukijat katsomaan omaa esiintymistään töllöstä ilman kiusaantumista? Oman äänen kuunteleminen onnistuu vielä jotenkuten, mutta oman olemuksen katsominen on kauheaa. Joskus olen tullut miettineeksi, onko ihmiselle ihan tervettä kyetä katsomaan itseään ulkopuolisen silmin: valokuvista, filmiltä, peileistä. Ehkä jokin syvempi onnellisuuden taso olisi löydettävissä, jos voisimme keskittyä sisäiseen ulkoisen sijaan.)

***

Kustantamokuohunnan ja kuoharikilistelyjen keskellä olen yrittänyt tiistain jälkeen palata perusduuniin, eli kirjoittamis- ja toimittamistöihin. Joka aamu editoin tunnin ajan Mifongin mahtia ja loikkaan sitten Osuuskumman hommiin. Höyryä ja helvetinkoneita on hyvässä vauhdissa, mutta tekemistä riittää. Kokoelmaan on tulossa kymmenen novellia. Tänään annoin kolmeen novelliin viimeisen kierroksen kommentit, huomenna edessä on toinen mokoma. Työn alla ovat myös kirjoittajaesittely ja kansitekstit. Markus hoitaa esipuhetta. Laatikaisen Jani taittaa tekstejä sitä mukaa, kun ne palautuvat oikoluvusta, ja piirtää anfangeja. Tästä tulee kuulkaa aika komia paketti, vaikka itse kehunkin!

***

Aseenkantajan kunnia -pienoisromaanin kunniaksi laitoin eilen kirjan maailmaan sopivaa asustetta päälle. Kenties tässä olisi ainesta seuraavaksi kirjailijakuvaksi?

(c) Veli-Matti Rintala

Delvinvihreää* kangasta, kiristysnauhoja, pitsiä
ja huppu, jonka päässä kulkunen. (c) Veli-Matti Rintala

Tiu'ut ovat olennainen osa delviläisnaisen asua. (c) Veli-Matti Rintala

Ja ennen kuin tämä muuttuu ihan lifestyle-blogiksi, takaisin kirjamaailmaan. Aseenkantajan kunniasta on nimittäin ilmestynyt jo lyhytarvio Goodreadsissa! Tässä ote:

"Mielenkiintoinen tarina yhtä kaikki, ja hauskaa nähdä, että toimivaa fantasiakirjallisuutta voi kirjoittaa tällaisessa pienoisromaanimittakaavassa –mutta ei tämä nyt ihan riittänyt, vaan nälkä jäi." - Mikko Saari, Goodreads

Hyvä juttu, että jäi nälkä! Onpahan hyvä syy lukea toinenkin osa, hihi.

* Delvi on siis eräs keskeinen kaupunki Keskilinnan ritarit -sarjassa.

Tervetuloa julkkareihin!

Kuten ylläolevasta näkee, viikon päästä keskiviikkona juhlistamme aivan näillä hetkillä valmistuvaa pienoisromaaniani, Aseenkantajan kunniaa. Osuuskumma-kustannuksen tuorein julkaisu aloittaa Keskilinnan ritarit -sarjan, jota voisin tituleerata pilke silmäkulmassa "homoeroottiseksi veijarifantasiatarinaksi". Oikeastihan on niin, että kirjailija on varsin huono vaihtoehto luokittelemaan tekemisiään. Teostaan lähestyy usein yhdeltä kantilta eikä aina edes suoraviivaisinta reittiä. Luokitelkoot toiset sen paremmin.

Julkistamistilaisuus tapahtuu tosiaan Facebookissa, tarkemmin ottaen täällä. Huomenna tuulet voimistuvat -antologian kanssa jo kokeilimme tätä tapaa, ja se osoittautui mainioksi keinoksi tuupata teos maailmaan. Perinteiset julkistamisjuhlat vietetään yleensä ihmisten kanssa kasvotusten, kuplivaa siemaillaan korkeista laseista ja hyvässä lykyssä suolapalaakin on tarjolla. Kustantamon edustaja avaa yleisölle (johon yleensä yritetään houkutella toimittajia) kirjan taustaa, teemaa tai vastaavaa, ja iloisen hämmentynyt kirjailija vastaanottaa sellofaaniin käärittyjä kukkia ja onnentoivotuksia.

Miten tämä voisi toimia Facebookissa?

Totta, että kuplivat joutuu jokainen järjestämään ruudun taakse itse. Mutta etujakin virtuaalijulkkareista löytyy:

- ei tarvitse matkustaa toiselle paikkakunnalle, vaan voi röhnöttää kotisohvallaan kalsareissa
- voi surffata samaan aikaan toisaalla netissä tai vaikkapa lakata varpaankynsiään
- saa kuunnella sellaista musiikkia kuin haluaa
- mainitsinko jo, että voi röhnöttää kotisohvalla kalsareissa ja villasukissa?

Virtuaalijulkkareihin voi järjestää myös ohjelmaa. Edellä mainitun ekoscifiantologian julkkareita varten äänitimme YouTubeen lukunäytteitä, Isomäen esipuheen ja järjestimme arvonnan. Tiedossa on nytkin videointia, mutta tarkempi toteutus jääköön nähtäväksi.

Minä, ennakkoluuloinen etana, suhtauduin aluksi skeptisesti virtuaalijulkkareihin, mutta muutin mieleni nopeasti. Ihmisethän ne julkkaritunnelman tekevät, oli tapahtuma sitten virtuaalinen tai ei. Kokemus oli hauska! Tervetuloa siis kaikki Facebook-tililliset -- julkkarit ovat julkiset!

P.S. Oletko sinä, parahin lukija, ollut kirjan julkistamisjuhlissa? Mikä toimi, mikä ei? Menisitkö uudestaan? Entä minkälaiset järjestäisit omalle kirjallesi?

Sinivuokkoja ja virtuaalista julkkarihumua

Olen nukkunut. Viime viikolla vaivasi ihmeellinen väsymys, jonka viikonloppuna nukuin pois. Valveillaoloaikaa puolestaan hallitsi viheliäinen päänsärky, jota ei saanut hellittämään sitten millään keinolla. Taas sain oivan muistutuksen siitä, että kirjoittaminen (eli koneella kököttäminen) on kavala ja fysiikalle erittäin raskas tila.

Pysyttelin siis poissa tietokoneelta. Ei kirjoittamista. Kävin metsässä, ihastelin sinivuokkoja ja sitruunaperhosta, kuuntelin puiden latvoissa liikkuvaa tuulta ja könystelin sammaleisilla kivillä. Mikä ihana metsän tuoksu!

Kulisseissa kuitenkin kahisee jälleen, vaikka nettirintamalla onkin ollut vähän hiljaista: tulossa on muun muassa lehtihaastattelu ja uusi novelli, joista huutelen tarkemmin kun julkaisu on myyntipisteissä.

Lisäksi tänään julkaistaan Osuuskumman ekoscifiantologia Huomenna tuulet voimistuvat, johon osallistuin novellilla Lintukoto. Teosta on saatavilla jo omasta upouudesta nettikaupastamme. Kutsun kaikki myös tervetulleiksi virtuaalijulkkareihin, jotka ovat käynnissä tänä iltana Facebookissa klo 20.00-22.00. Kerrankin matka ei ole este! Tiedossa on myös ohjelmaa, uskokaa tai älkää: lukunäytteitä novelleista, Risto Isomäen esipuhe sekä kirja-arvonta.

Tapahtumat eivät toki lopu siihen. Huomenna on Kirjan ja ruusun päivä, ja sen kunniaksi Pienessä kirjakaupassa Sammonkadulla on seuraavanlainen esiintyjäkaarti:

Kirjan ja ruusun päivänä 23.4.2013
Pirkanmaan vahva uutuuskevät:
16.00 Juha Siro: Babel- Tampereen runot
16.30 J.S.Meresmaa - Mifongin aika
17.00 Henriksson, Leppänen (toim) Huomenna tuulet voimistuvat
17.30 Maria Syvälä Lähtö 

10 euron kirjaostoksesta kaupan päälle Jari Tervon teos Jarrusukka.
Vain Kirjan ja ruusun päivänä.

 Kiitos Robustokselle, joka on ideoinut päivän ohjelman. Lämpimästi tervetuloa!

Mitä silmäni näkevätkään...

Näyttää siltä, että Mifongin perintö on tullut e-kirjana Elisa Kirjoihin. Saatavilla on myös lukunäyte, sillä teoksen ensimmäiset sivut ovat selattavissa.

Hinta on aika kova, sillä painettuakin kirjaa saa samaan hintaan ja jopa halvemmalla. Sähkökirjamyynti Suomessa on surkeaa niin kauan kun tiedoston käyttöoikeudesta joutuu maksamaan saman verran tai enemmän kuin perinteisestä käyttöliittymästä eli painetusta kirjasta. Painettu kirja on kuitenkin oma, sen voi myydä tai sitä voi lainata jos haluaa. Se on myös mukavampi antaa lahjaksi ja siihen voi pyytää kirjailijalta signeerauksen. Sähkökirjojen hintoihin ovat kuulemma syynä korkeampi verokanta (23%) ja lisenssimaksut. Ja jonkunhan pitää ne e-kirjatkin tehdä.

Kirjailija ei tähän valitettavasti voi vaikuttaa.