Varjoja ja valoa

Ihan hirveän vaikea uskoa, että on jo maaliskuun puoliväli. Valoa alkaa riittää, ja se on ihanaa, mutta toisaalta tämän kuun alku on mennyt melko lailla sairastaessa. Jos ei migreeni, sitten jokin virus joka on edelleen päällä.

No, sairauskertomukset sikseen. Tavallaan.

Tein viime viikonloppuna päätöksen, joka oli tekeytynyt jonkin aikaa: Ei enää Facebookia. Poistin kaikki tilit. Kaipaan vähemmän hälyä, vähemmän tietoisuutta kaikesta mitä on meneillään Tuolla Jossain, vähemmän ärtymystä systeemistä joka ei toimi säädöistä huolimatta. Samalla tietysti lähti kymmeniä ja kymmeniä kontakteja, joita ei ole millään muulla alustalla; ryhmiä joissa jaettiin itseä kiinnostavaa tietoa ja tukea... mutta juuri tässä piilee FB:n kirous. Se laittaa välittämään myös sellaisista asioista ja ihmisistä, jotka ovat ensimmäisten joukossa poistumassa, kun tilanne vähääkään muuttuu. Se kasvattaa tunteen, että jää jostain olennaisesta paitsi, jos ei ole siellä, missä "kaikki tapahtuu". FB muuttui minulle vaativaksi kylkiäiseksi, josta koin enemmän turhautumista kuin täyttymystä. Ja ilman muuta se vei liikaa aikaani ja hajotti keskittymiskykyä.

Ei enää.

FB:n käytön lopettaminen on yksi osa prosessia, joka on alkanut yli vuosi sitten ja jatkuu edelleen. Olen nimittäin ollut todella uupunut elämän heittämistä yllätyspalloista, vastoinkäymisistä ja (edelleen) työmäärästä, jota lähdin leikkaamaan silloin kun jättäydyin täyspäiväiseksi kirjailijaksi (supistin kolmesta työstä kahteen) ja kun lopetin puheenjohtajahommat Osuuskummassa (supistin kahdesta työstä yhteen). Vaan arvatkaapa mitä? Ei se väsymys sillä poistunut tuosta noin vain, vaan jatkuu ja jatkuu. On energisiä päiviä, jaksan edelleen tehdä tätä yhtä työtä (kirjoittaminen), mutta hälyä on edelleen liikaa. Mieli on innokas lähtemään kaikenlaiseen, mutta nyt on vain hyväksyttävä, että kroppa ei jaksa. Sille on annettava aikaa toipua.

Yksi päätöksistäni tälle vuodelle olikin: Vastaan kaikkiin kutsuihin "ei", jos vähääkään epäröin. Sillä tavalla vastaan "kyllä" niille asioille, jotka rakentavat hyvinvointiani.

Pirullisinta tässä näin vapaana agenttina on se, että samalla mielessä kuiskii pelko: Jos kerron julkisesti olevani uupunut, tarjoaako kukaan enää töitä? Olenko vielä uskottava tekijä? Seuraako uupumuksen varjo minua silloinkin, kun olen jo toipunut ja jaksava?

En voi tietää. Haluaisin olla välittämättä. Ja ehkä jollain tavalla rakennan tietä siihen, kun julkaisen tämän kirjoituksen.

Ja niin -- miten minut nyt sitten saa kiinni, kun en ole enää naamakirjassa? Sähköpostiosoitteeni löytyy tuosta vasemmasta palkista. Olen Instagramissa ja (vielä toistaiseksi) Twitterissä. Tämä blogikin on. Ja puhelin. Ja postikortit ja kirjeet.

Karsittavaa siis todellakin riittää vielä!

Tervetuloa julkkareihin!

Kuten ylläolevasta näkee, viikon päästä keskiviikkona juhlistamme aivan näillä hetkillä valmistuvaa pienoisromaaniani, Aseenkantajan kunniaa. Osuuskumma-kustannuksen tuorein julkaisu aloittaa Keskilinnan ritarit -sarjan, jota voisin tituleerata pilke silmäkulmassa "homoeroottiseksi veijarifantasiatarinaksi". Oikeastihan on niin, että kirjailija on varsin huono vaihtoehto luokittelemaan tekemisiään. Teostaan lähestyy usein yhdeltä kantilta eikä aina edes suoraviivaisinta reittiä. Luokitelkoot toiset sen paremmin.

Julkistamistilaisuus tapahtuu tosiaan Facebookissa, tarkemmin ottaen täällä. Huomenna tuulet voimistuvat -antologian kanssa jo kokeilimme tätä tapaa, ja se osoittautui mainioksi keinoksi tuupata teos maailmaan. Perinteiset julkistamisjuhlat vietetään yleensä ihmisten kanssa kasvotusten, kuplivaa siemaillaan korkeista laseista ja hyvässä lykyssä suolapalaakin on tarjolla. Kustantamon edustaja avaa yleisölle (johon yleensä yritetään houkutella toimittajia) kirjan taustaa, teemaa tai vastaavaa, ja iloisen hämmentynyt kirjailija vastaanottaa sellofaaniin käärittyjä kukkia ja onnentoivotuksia.

Miten tämä voisi toimia Facebookissa?

Totta, että kuplivat joutuu jokainen järjestämään ruudun taakse itse. Mutta etujakin virtuaalijulkkareista löytyy:

- ei tarvitse matkustaa toiselle paikkakunnalle, vaan voi röhnöttää kotisohvallaan kalsareissa
- voi surffata samaan aikaan toisaalla netissä tai vaikkapa lakata varpaankynsiään
- saa kuunnella sellaista musiikkia kuin haluaa
- mainitsinko jo, että voi röhnöttää kotisohvalla kalsareissa ja villasukissa?

Virtuaalijulkkareihin voi järjestää myös ohjelmaa. Edellä mainitun ekoscifiantologian julkkareita varten äänitimme YouTubeen lukunäytteitä, Isomäen esipuheen ja järjestimme arvonnan. Tiedossa on nytkin videointia, mutta tarkempi toteutus jääköön nähtäväksi.

Minä, ennakkoluuloinen etana, suhtauduin aluksi skeptisesti virtuaalijulkkareihin, mutta muutin mieleni nopeasti. Ihmisethän ne julkkaritunnelman tekevät, oli tapahtuma sitten virtuaalinen tai ei. Kokemus oli hauska! Tervetuloa siis kaikki Facebook-tililliset -- julkkarit ovat julkiset!

P.S. Oletko sinä, parahin lukija, ollut kirjan julkistamisjuhlissa? Mikä toimi, mikä ei? Menisitkö uudestaan? Entä minkälaiset järjestäisit omalle kirjallesi?

Sinivuokkoja ja virtuaalista julkkarihumua

Olen nukkunut. Viime viikolla vaivasi ihmeellinen väsymys, jonka viikonloppuna nukuin pois. Valveillaoloaikaa puolestaan hallitsi viheliäinen päänsärky, jota ei saanut hellittämään sitten millään keinolla. Taas sain oivan muistutuksen siitä, että kirjoittaminen (eli koneella kököttäminen) on kavala ja fysiikalle erittäin raskas tila.

Pysyttelin siis poissa tietokoneelta. Ei kirjoittamista. Kävin metsässä, ihastelin sinivuokkoja ja sitruunaperhosta, kuuntelin puiden latvoissa liikkuvaa tuulta ja könystelin sammaleisilla kivillä. Mikä ihana metsän tuoksu!

Kulisseissa kuitenkin kahisee jälleen, vaikka nettirintamalla onkin ollut vähän hiljaista: tulossa on muun muassa lehtihaastattelu ja uusi novelli, joista huutelen tarkemmin kun julkaisu on myyntipisteissä.

Lisäksi tänään julkaistaan Osuuskumman ekoscifiantologia Huomenna tuulet voimistuvat, johon osallistuin novellilla Lintukoto. Teosta on saatavilla jo omasta upouudesta nettikaupastamme. Kutsun kaikki myös tervetulleiksi virtuaalijulkkareihin, jotka ovat käynnissä tänä iltana Facebookissa klo 20.00-22.00. Kerrankin matka ei ole este! Tiedossa on myös ohjelmaa, uskokaa tai älkää: lukunäytteitä novelleista, Risto Isomäen esipuhe sekä kirja-arvonta.

Tapahtumat eivät toki lopu siihen. Huomenna on Kirjan ja ruusun päivä, ja sen kunniaksi Pienessä kirjakaupassa Sammonkadulla on seuraavanlainen esiintyjäkaarti:

Kirjan ja ruusun päivänä 23.4.2013
Pirkanmaan vahva uutuuskevät:
16.00 Juha Siro: Babel- Tampereen runot
16.30 J.S.Meresmaa - Mifongin aika
17.00 Henriksson, Leppänen (toim) Huomenna tuulet voimistuvat
17.30 Maria Syvälä Lähtö 

10 euron kirjaostoksesta kaupan päälle Jari Tervon teos Jarrusukka.
Vain Kirjan ja ruusun päivänä.

 Kiitos Robustokselle, joka on ideoinut päivän ohjelman. Lämpimästi tervetuloa!