Hei, rillumapunk!

Tänä syksynä pääsee tutustumaan ihkauuteen ja supisuomalaiseen kirjallisuusgenreen -- nimittäin rillumapunkiin!

Hervottomassa menossa mukana ovat itseni lisäksi Boris Hurtta, Juri Nummelin, Jussi Katajala, Kari Välimäki, Jussi K. Niemelä ja moni muu roisi rilluttelija. Tätä ei tohdi jättää välistä Tosikko-Tanelikaan!

Pääteasema tuntematon

Aamulla ensitöikseni lähetin eteenpäin novellin, jonka sain eilen kirjoitettua valmiiksi. Se on tarjokas URS:in tulevaan rillumapunk-antologiaan, mutta vielä en tiedä soveltuuko se kokoelmaan. Annoin tarinan muheutua mielessäni pitkään, ennen kuin sain sanaakaan tiedostoon. Novellin nimi kirkastui mieleeni oikeastaan heti, kun tiesin elementit, joille tarina rakentuu. Kirjoitin sen lopulta muutamassa päivässä -- taustatyöhön käytin paljon enemmän aikaa.

Paras tunne on saada tarina kerrottua.

Kesken olevista romaanisarjoista johtuva keskeneräisyyden tunne on osoittautunut kutkuttavaksi, mutta myös kuluttavaksi: tarinat eivät ole valmiita, ne ovat kuin pysäytettyjä kuvia, näytöksiä, ja henkilöhahmot näyttelijöitä, jotka odottavat ohjaajan seuraavaa merkkiä. Niissä ollaan vielä matkalla -- pääteasema on tuntematon.

Novellit toimivat haukkauksena raitista ilmaa. Voi vierailla eri aikakaudessa, eri vuodenajassa, eri henkilöiden elämissä. Kun sitten palaa takaisin vuosikausia työstämänsä pariin, on virkeäsilmäinen ja piristynyt olo. Kun saa jotain valmiiksi, se kannustaa.

Nyt on pirun hyvä fiilis Pirunkeuhkosta. (Se on novellin nimi.) Ja koska tunnelmoin yhä kirjoittamispakahtumisen aallonharjalla, haluan jakaa alun kanssanne:

"Olavin erilaisuuden näki heti hänen synnyttyään. Olen minä sitä monta kertaa miettinyt, että johtuiko pojan outous hänen isänsä teoista, väkivaltaisesta tavasta, jolla hänet maailmaan luotiin. Sitä miestä en nähnyt sen illan jälkeen ja hyvä niin. Puukkoni minä olisin häneen upottanut.  

Auneksi minua täällä kutsutaan. Kotikyläni jäi rajan toiselle puolelle, mutta en minä siellä olisi pysynyt, vaikka sodat olisivatkin jääneet sotimatta. Jo silloin kun olin pieni äitini sanoi, että juureni olivat taivaassa, eivät maassa. Kulkemaan minut oli luotu, etsimään kunnes tulen löydetyksi. "

                                                                                     -- J.S. Meresmaa, Pirunkeuhko

Päättyvän vuoden muistoksi ilmaista luettavaa!

Kansi (c) J.S. Meresmaa

Vuoden 2012 keväällä ilmestyi URSilta novelliantologia Huomenna ne tulevat. Osallistuin antologiaan novellilla Laulaisin surusi mereen (joka ilokseni äänestettiin Atoroxissa sijalle 4). Oikeudet novelliin säilyivät kuitenkin itselläni, ja nyt kun kyseinen antologia alkaa olla vaikeasti saatavissa, sain julkaisijalta luvan laittaa sen omana teoksenaan jakoon.

Tässä siis kaikille halukkaille luettavaa ladattavaksi. Saa vapaasti myös jakaa!

PDF

ePub

mobi

***

Ja muistakaahan te, jotka luette 2013 julkaistuja kotimaisia spefinovelleja: ilmoittakaa Atoroxiin ne, joiden koette äänestyslistalle pääsyn ansaitsevan! Helpommaksi ei homma oikeastaan enää mene, sillä simppeli ilmoituslomake löytyy täältä. Ja varsin kattava lista julkaistuista novelleista löytyy täältä.

Toivotan kirjaisaa ja kiehtovaa vuotta 2014!

Paluu arkeen... ainakin melkein

Töistä tänään palatessani koukkasin Akateemisen kirjakaupan kautta. Mifongin perintö näytti ehtineen jo nuortenosastolle lukijoita odottamaan. Toivottavasti se löytää tiensä piakkoin myös fantasiahyllyyn, joka Akateemisessa on ihan erillisenä! (Hyvä on, myönnetään, autoin ehkä yhtä kappaletta vähän sinne päin. Noloa, eikö? Mutta miten ne kaikki potentiaaliset lukijat muuten sen löytäisivät...)

Eilen olin sitten valokuvattavana lehtijuttua varten. Olen ollut tästä hyshys, koska mikään ei ole varmaa, ennen kuin se on varmaa ja tuntuisi hölmöltä huudella asioista, jotka eivät ehkä toteudu. Mutta luullakseni tajusin yhden asian, mikä on erityisen hienoa esikoisvuodessa: uusien ihmisten tapaaminen ja uudenlaisten kokemusten karttuminen. Yhtäkkiä elonpiiri onkin laajentunut. Sadastakahdeksastakymmenestä kolmeensataankuuteenkymmeneen. Näen laajalti kuin Sauron, mutta toivottavasti hieman myönteisemmin tarkoitusperin ja tuloksin.

Kirjatrailerikin on pian valmis, enää muutaman päivän työ. Olen myös palannut pitkään levänneeseen Mifonkisarjan kakkososan käsikirjoitukseen, jonka luen vielä kerran läpi ja lähetän sitten kustannustoimittajalle.

Ja muuten, URS:in novelliantologia Huomenna ne tulevat pyörähti painosta samoihin aikoihin kuin esikoisromaaninikin. Osallistuin antologiaan merenneitonovellilla Laulaisin surusi mereen, jota pidän tähänastisista novelleistani onnistuneimpana. Antologiaa saa täältä -- eikä muuten rasita kukkaroa!