Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mifongin kadottama. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mifongin kadottama. Näytä kaikki tekstit

17.10.2016

Mikäs mikäs...

Katsokaa, mikä se täällä on!

(c) J.S. Meresmaa

Helvetillisen vatsatautiviikonlopun jälkeen otti uudelleen hengen päälle, kun postihenkilö koputti oveen tänään päivällä ja pyysi kuittaamaan paketteja Myllylahdelta.

"Ei voi olla", ajattelin, "Voiko olla...?"

Voi. Oli.

Mifongin kadottama on tullut painosta! Nyt se on ihan kerta kaikkisen valmis ja kaikkien saatavilla ja luettavissa ja aaaahhh, jälleen yksi osa tätä massiivista projektia nimeltä Mifonki-sarja on saatu valmiiksi.

Olen niin innoissani ja onnellinen, että täytyy mennä päivälevolle keräämään voimia.


(c) J.S. Meresmaa

29.9.2016

Turku! Kirjamessut! Marraskesi!

Niin, nämähän tosiaan alkavat huomenna. Kääk!

Ohjelmani:

Perjantai 30.9.

16.40-17.00 Kuisti, B-halli
Robustoksen Jouni Lehtinen haastattelee Naakkamestarin tiimoilta.

17.00-17.25 Kuisti, B-halli
Kotiseututuntemuksen ja paikallishistorian hyödyntäminen vaihtoehtohistoriassa. Haastattelussa Samuli Antilan kanssa, haastattelijana Artemis Kelosaari.

Lauantai 1.10.

13.00-13.45
TSFS:n ja Tutkan osastolla Kaffeeklatschilla. Tervetuloa moikkaamaan tai juttusille!

14.15 Turun seudun äidinkielen opettajien osasto

Haastateltavana Mifongin kadottamasta.

16.00-16.30 Nuorisokirjailijoiden osasto A17

Kirjailijatreffeillä.

***

Näiden lisäksi minut voi bongata myös Osuuskumman myyntipöydän takaa aamupäivisin lauantaina ja sunnuntaina. Olemme Robustoksen ja Aarnin kanssa yhteisellä osastolla (A9!) edellisvuoden tapaan.

Sopivasti messuille ilmestyy myös uusin antologia, jossa olen mukana. Marraskesi tarjoaa tarinoita iholta ja sen alta. Kirjaa saa messuilta, ja sen voi ostaa jo netistä.




Nähdään Turussa!

12.9.2016

Yhtä ja samaan aikaan toista

Puuh!

Radiohiljaisuus on johtunut siitä, että olen lukenut Kadottaman taittovedosta silmät kipeinä. Dedis pääsi yllättämään takavasemmalta kiireellä, kiitos flunssan, joka veti naisen kanveesiin useammaksi päiväksi. Mutta nyt kässäri on kammattu läpi, ja toivottavasti leijonanosa typoista ja taittovirheistä ja kömpelyyksistä on havaittu ja korjattavaksi merkitty.

(c) J.S. Meresmaa


Puuh vielä kerran!

Viime viikolla oli taas se hetki, kun kyseenalaistin tiiliskivien kirjoittamisen mielekkyyttä. Kun oli oikolukenut yli 200 sivua tekstiä, eikä ollut vielä puolivälissäkään urakkaa. Siis enhän minä suunnitelmallisesti, tietoisesti, jokaista Mifonkia tee miltei viisisataasivuiseksi. Tarinat vain ovat sen pituisia. Ei niitä oikein lyhyemminkään voi kertoa. Ja silti samaan aikaan jo kirjoittaessani olen tietoinen sanamääristä ja siitä, että haluan pitää osat jotakuinkin samanmittaisina.

Yhtä ja samaan aikaan toista. Kenties tätä on piilotajunnan ja tietoisen yhteistyö?

***

Tähän aikaan vuodesta on kirjailijaelämässä jännä vedenjakaja: kiihkeä kirjasyksy messuineen ja muine tapahtumineen alkaa ja kalenteri täyttyy. Suuret kirjaprojektit, joskus vuosienkin mittaiset, valmistuvat. Meikäläisellä on edessä kolme suurta sosiaalista tapahtumaa: Turun kirjamessut, Helsingin kirjamessut ja Eurocon Barcelonassa. Introvertti sisälläni inisee, mutta se toinen vertti on vähän innoissaankin. Etenkin tuosta Barcelonasta!

Eilen illalla juuri ennen nukkumaanmenoa kirjoitin pitkästä aikaa uutta. Voi siskot miten hyvältä se tuntui! Monta kuukautta on mennyt editoidessa aiemmin kirjoitettuja, eikä sillä pääse samaan fiilikseen kuin uutta luomalla. Mutta kun nyt katson syksyn kalenteriani, herää epäilys ehdinkö realistisesti kirjoittaa ihan kaikkea sitä, mitä haluaisin.

Jotain kuitenkin.

Aurinkoa päiviinne!

14.8.2016

Ennen kuin arvaatkaan, unelma

Mifongin kadottama on lähtenyt taittoon ja enää vuorossa on oikoluku ennen kuin kirja pääsee painoon ja lukijoiden käsiin. Jihuu!

Viimeiset päivät ennen pumaskan lähetystä (se oli jo viime viikolla) kuluivat karttojen ja vinjettien piirtämisen parissa, joten aikamoista kiirettä on pitänyt kun illat ovat olleet täynnä työtä ja päivät ovat olleet täynnä työtä, joskin toisenlaista. Lisäksi tähän on mahtunut haastatteluja ja valokuvauksia ja uusi puhelin (äly-!), jolla pääsen vastaisuudessa jakamaan kuulumisia paremmin niin Instagramissa kuin mahdollisesti Twitterissä. (Twitteristä en vielä tiedä, sopiiko se minulle.)

Jotain kesästäni kertoo, että vasta elokuussa pääsin hetkeksi lueskelemaan riippumattoon omenapuiden alle. Rentoutumaan toden teolla savusaunassa, irti kirjoittamispaineista.

Kesätöitä on jäljellä enää viikko ja yksi päivä. Sen jälkeen... Niin, sen jälkeen. Hyppy suureen tuntemattomaan. Taloudelliseen epävarmuuteen, täydelliseen vapauteen. Aion omistautua kokonaan sille, mikä on nyt tärkeintä. Sille mikä minusta on vuosien myötä sukeutunut. Kirjailijuudelle. Tarinoille.

Ideoita ja projekteja riittää kymmeneksi vuodeksi, joten ei tässä tarvitse tylsistyä saati kattoon syljeskellä.

Nytkö se sitten toteutuu. Unelma.

4.5.2016

Lintuja

Linnuilla ja minulla on jokin juttu meneillään. Ne nimittäin ovat tulleet uniini ja tarinoihini sellaisella voimalla, että höyhenet pöllyävät. Eihän se tavallaan ihme ole, sillä linnut ovat läsnä kaikkialla minne menee (jopa marketeissa ja ostoskeskuksissa näkee pikkulintuja), ja niillä on monenlaisia symbolisia merkityksiä. On ollut kautta ihmiskunnan historian.

Autio on paikka, jossa ei ole lintuja!

Kurjet, kuten edellisestäkin postauksesta näkee, ovat olleet erityisasemassa tänä keväänä. Unissa kurjet ovat tuoneet viestejä jo pidemmän aikaa. Kaupunkinaakat toimivat alkusysäyksenä vuosia sitten Naakkamestarille, joka tulee saataville tässä kuussa. Syksyllä tulevassa Mifongin kadottamassa on myös tärkeä linturooli.

Ruskosuohaukka.
(c) J.S. Meresmaa

Olin jälleen kirjoittamassa mökillä, ja sain kirjoitustavoitteet täytettyä. Onnellista. Lintubongaukset hengästyttävät yhä: kurkia, laulujoutsenia, sinisorsia, telkkiä, laulurastaita, räkättirastaita, mustarastaita, taivaanvuohia, lehtokurppia, pyitä, ruskosuohaukka, punatulkku, pähkinänakkeli, peippoja, västäräkkejä, palokärki, käpytikka, tiltaltteja, punarintoja, sinitiaisia, talitiaisia, kuusitiaisia, närhi, töyhtöhyyppä, teerejä, korppeja... Miten valtavasti lintulajeja onkaan ja miten paljon ne tuovat iloa ja eloa!

Illalla nukkumaan mennessä huilukonsertti on heleän kaunis. Aamulla se huumaa korvia. Kun mökkireissun jälkeen yritin nukahtaa kaupungin hiljaisuudessa (heh, toden totta, meillä kaupungissa on tähän vuoden aikaan hiljaisempaa kuin keskellä metsää!) minulla soi korvamatona rastaiden ja muiden taitureiden iltalaulut.

Mitä lempilintuja teillä on, rakkaat lukijat?

(P.S. Tämä on 560. blogipostaukseni! Hurjaa!)

24.1.2016

Kohti

Kohti kevättä, kohti syksyä, kohti julkaisuja.

Tänä viikonloppuna kirjoitin kustannussopimuksen Mifongin kadottamasta. Ellei tapahdu jotain dramaattista ja ikävää, saatte käsiinne uuden Mifongin syyskuussa 2016. Totuttuun tapaan Myllylahdelta!



Sitä ennen on vielä paljon työtä edessä. Nyt on kansiluonnosten ja markkinointitekstien aika. Olen ihan täpinöissäni tulevasta kannesta, josta tulee u-p-e-a! Sinisumuvarjoista pyökkimetsää ja verenpunaista ja ja ja!

Uusi raapaleantologiakin on ilmestynyt Osuuskummalta. Pimeää pimeämmässä on minulta kaiken kaikkiaan 15 raapaletta. Taitto on Jani Laatikaisen hienoa käsialaa. Tämä on mitä mainioin tuliainen tai lahja esimerkiksi sellaiselle henkilölle, jonka lukumausta ei ole aivan varma, tai nykyajan kiireiselle ihmiselle, jolla on aikaa lukea lähinnä julkisissa kulkuneuvoissa tai vessassa.


(c) J.S. Meresmaa

Muuten on kaikkea virallista sälää hoidettavana: verokortteja, apurahahakemuksia, apurahan käyttöselvityksiä, julkaisuilmoituksia Sanastolle jne.

Kevään kirjoitusjakso kajastaa kuitenkin horisontissa kuin aamun kalpea toivo.

10.8.2015

Kätkemän kärsimätön

Mifongin kätkemä, eeppisen fantasiasarjani neljäs osa, on menossa painoon näinä päivinä. Oi, miten odotankaan opusta käsiini innolla ja ilolla!




Pieni maistiainen tulevasta:

"Suuren Sinisen nostama tuuli kuopaisi auringon kuivattamaa maata ja värisytti puiden hentoja lehtiä.

Dante kuuli mifongin laululoitsun hyrinän, muinaisen kielen tuntemattomien sanojen soljunnan ja tunsi väreet, joita se nosti sebuiuuden mahdissa. Hänen väsymyksensä ja nälkänsä unohtuivat, kun Haldor Sininen laskeutui metsämökin pihaan. Olennon suurta ruhoa peittävät siniset suomut välkkyivät jalokivien kirkkautta. Kostean sahanpurun haju kutitti nenää.
He olivat Fewrynnin kanssa vetäytyneet mökin rapuille pian tytön havainnon jälkeen, mutta pysyneet paikoillaan, sillä Fewrynn oli sanonut Dantelle, että mifonki tuli rauhan aikein. Ettei heillä ollut mitään pelättävää, vaikka Suuri Sininen olikin mifongeista arvaamattomin. 
Sen jälkeen he eivät olleet vaihtaneet sanoja. 
Jumalten pedon läsnäolo mykisti heidät pitkäksi toviksi. Se laskeutui sirosti ja täsmällisesti aukiolle, joka kutistui mifongin koosta. Pitkä häntä kaartui olennon rinnalle, paksut kynnet upposivat maahan, jonka pintakerrokset lohkeilivat vaaleanruskeina. Jykeväluinen pää taipui heitä kohti ja raskasluomiset silmät säihkyivät jääjärvien sineä. Niin valtava ja silti niin äänetön, Dante hämmästeli.

”Hal em aal”, Fewrynn sanoi ääni tunteesta paksuna. 
Ovi heidän takanaan aukesi."

***

Työpäiviä on jäljellä enää kymmenen, minkä jälkeen kirmaan niin lomalomalle kuin kirjoitusvapaillekin. Olen jo salaa aloittanut Mifonki-sarjan viidettä osaa, Mifongin kadottamaa, ja aivan hykertelen, kun punon tulevia hurjuuksia henkilöhahmojen pään menoksi!

Stay tuned.

3.7.2015

Hullu tuulihelle

Perjantai. Helle. Hullu tuuli tekee mahdottomaksi taittovedoksen oikoluvun ulkosalla, joten varauduin herkkueväillä viikonlopun koitokseen. Kyseessä on siis Mifongin kätkemä, joka on kaavailtu painoon meneväksi elokuussa ja julkaistavaksi syyskuussa. Kummasti muistelisin, että myös Mahdin taittovedoksia tahkosin tajuttomassa kuumuudessa. Onko tästä muodostumassa perinne?

Viides Mifonki-käsikirjoitus on muuten saanut nimensä: Mifongin kadottama. Päästä kuuluu hiljaisia naksahduksia (älkää huolestuko!), kun tarinan osaset, pienet ja suuret, loksahtelevat kohdilleen.

Jännää.

(c) J.S. Meresmaa

Huomenna lauantaina on muuten Tampereen Vapriikissa Dark Market, mikä on Lumous-festivaalin yhteydessä järjestettävä sympaattinen myyntitapahtuma. Osuuskummakin on paikalla!