Linnuilla ja minulla on jokin juttu meneillään. Ne nimittäin ovat tulleet uniini ja tarinoihini sellaisella voimalla, että höyhenet pöllyävät. Eihän se tavallaan ihme ole, sillä linnut ovat läsnä kaikkialla minne menee (jopa marketeissa ja ostoskeskuksissa näkee pikkulintuja), ja niillä on monenlaisia symbolisia merkityksiä. On ollut kautta ihmiskunnan historian.
Autio on paikka, jossa ei ole lintuja!
Kurjet, kuten edellisestäkin postauksesta näkee, ovat olleet erityisasemassa tänä keväänä. Unissa kurjet ovat tuoneet viestejä jo pidemmän aikaa. Kaupunkinaakat toimivat alkusysäyksenä vuosia sitten
Naakkamestarille, joka tulee saataville tässä kuussa. Syksyllä tulevassa
Mifongin kadottamassa on myös tärkeä linturooli.
|
Ruskosuohaukka.
(c) J.S. Meresmaa |
Olin jälleen kirjoittamassa mökillä, ja sain kirjoitustavoitteet täytettyä. Onnellista. Lintubongaukset hengästyttävät yhä: kurkia, laulujoutsenia, sinisorsia, telkkiä, laulurastaita, räkättirastaita, mustarastaita, taivaanvuohia, lehtokurppia, pyitä, ruskosuohaukka, punatulkku, pähkinänakkeli, peippoja, västäräkkejä, palokärki, käpytikka, tiltaltteja, punarintoja, sinitiaisia, talitiaisia, kuusitiaisia, närhi, töyhtöhyyppä, teerejä, korppeja... Miten valtavasti lintulajeja onkaan ja miten paljon ne tuovat iloa ja eloa!
Illalla nukkumaan mennessä huilukonsertti on heleän kaunis. Aamulla se huumaa korvia. Kun mökkireissun jälkeen yritin nukahtaa kaupungin hiljaisuudessa (heh, toden totta, meillä kaupungissa on tähän vuoden aikaan hiljaisempaa kuin keskellä metsää!) minulla soi korvamatona rastaiden ja muiden taitureiden iltalaulut.
Mitä lempilintuja teillä on, rakkaat lukijat?
(P.S. Tämä on 560. blogipostaukseni! Hurjaa!)