Cate Tiernan: Night's child

Kirjassa tapahtui suunnilleen yhtä paljon kuin neljässätoista aikaisemmassa yhteensä. Tapahtumat alkaa muutamaa vuotta edellisen osan loppumisen jälkeen, mutta hyppäävät äkkiä 15 vuotta myöhemmäksi.

Kirjan kertojat ovat Morgan ja Morganin tytär Moira. Moira käy läpi samanlaisia asioita kuin Morgan kävi teininä ja jotka ovat loppujen lopuksi samoja kuin kaikilla muillakin. Noita-initaatio on samanhenkisessä roolissa kuin ripillepääsy luterilaisessa maailmassa. Tämä on myös Tiernanin Sweep-maailman yksi ärsyttävä piirre. Noita-yhteisö on olevinaan jotain ihan muuta kuin normaali-maailma, mutta Tiernan on luonut siitä eräänlaisen peilimaailman, jossa kaikelle on vastaavuus.

En nyt rupea juonta tässä enempää spoilaamaan, mutta kirja kertoo ehjän tarinan alusta loppuun ja voisi sopia luettavaksi myös ihan sellaisenaan ilman alkuosia.

Cate Tiernan: Night's child (2003) Puffin Books
Arvio: **** Itsenäinen teos

Cate Tiernan: Full circle

Kirjassa oli kaksi juonta jotka olisi voinut jättää kyllä välistäkin: Selenan sielu tuli vainoamaan Morgania ja Daniell keksi loitsun jolla voidaan rajoittaa noidan voimia, ettei niitä tarvitsisi ottaa kokonaan pois.

Amerikkalaisuuden perimmäinen olemus taitaa olla tuotesijoittelu. Sweepissä syödään lukematon määrä Pop-tarteja ja juodaan Diet Cokeja ainakin yhden valtameren verran. Siinä häiritsee siis kaksi asiaa: tuotesijoittelu ja ruokavalion epäterveellisyys. Tuollaisella ruokavaliolla kyllä kuolee aika nuorena...

Cate Tiernan: Full circle (2002) Puffin Books
Arvio: ** Täytekirja

Cate Tiernan: Reckoning

Tämä erosi muista Sweepin kirjoista, koska käsitteli yhden, melkein ulkopuolisen henkilön tarinan pääosiltaan. Minä-kertoja oli siis Alisa, joka karkaa kotoaan ja lähtee tapaamaan äitinsä sukulaisia, joita ei tiennyt olevan olemassakaan.

Alisan ongelma on hallitsematon telekinesia, siis sama "vika" kuin Kingin Carriella. Alisa löytää isoäitinsä asumassa kummitustalossa, mutta paljastaa Hunterin avulla ettei talo kummittele vaan isoäiti itse aiheuttaa nämä tilanteet.

Vertaan näitä kirjoja usein Harry Potteriin, mutta taikuus ilmenee hyvin eri tavoin amerikkalaisessa ja brittiläisessä sarjassa. Potterissa on yksinkertaisia loitsuja, kuten esim. "Kangistumis tyystilys", joka kangisti sen johon taikasauvalla osoitti sen sanoaessaan. Sweepissä loitsuja rajataan tarkasti. Loitsun alussa siis käytetään paljon aikaa alussa siihen, että mihin paikkaan, aikaan, henkilöön tms. loitsu rajoittuu. Jollei näin tehtäisi, olisi vaara että loitsu vaikuttaisi paikkaan, aikaan tai henkilöön jolle se ei ole tarkoitettu. Tätä tarkkaa rajaamista voisi verrata amerikkalaiseen sopimusoikeuteen ja sen varjopuoliin. Ehkä kyse on luottamuksen puutteesta.

Toinen merkittävä ero on nykyaikaisten värkkien käyttö. Potterissa pölynimuri on pelkkä anekdootti, koska pölyt voi taikoakin pois ja paikasta toiseen voi siirtyä salamannopeasti käyttämällä taikuutta hyväkseen. Sweepissä taas noidat ajavat autoilla, asuvat ihan normaaleissa taloissa ja menevät sairaalaan jos loukkaantuvat vakavasti.

Cate Tiernan: Reckoning (2002) Puffin Books
Arvio: *** Erilainen

Cate Tiernan: Eclipse

Blogini pääsääntö oli aluksi spoilaus, mutta palautteen johdosta olen vähentänyt spoilereita. Nyt kuitenkin kaikille Sweepin lukemista suunnitteleville vakava varoitus: on tulossa käänteentekeviä juonipaljastuksia.

Ensinnäkin oli hienoa että Espoon kaupunginkirjasto ottaa asiakaspalautteet vakavasti ja palvelee täydellä sydämellä, erityisesti Sini N. toimi hienosti. Sain heti viestin kun kirjat oli mahdollista varata ja näin pääsin heti ensimmäisenä listalle.

Toiseksi oli hienoa lukea näitä taas pitkästä aikaa. Olinkin jo melkein unohtanut tämän wicca-pakanamaailman.

Ensin kirjassa ihmetellään mitä nyt tehdään. Morganin isä Ciaran kuitenkin ilmaantuu ja antaa Morganille vaihtoehdot: liity mukaan tai tulee dark wave. No sitä odotellassa Hunterin isä Daniel tekee vastaloitsun dark wavelle.

Morgan saa Ciaranin nalkkiin, koska tietää tämän "true namen". Ciaranille tehdään sama kuin David Redstonelle "Awakeningissä" eli riistetään voimat ja kyvyt toimia noitana. Luulen kuitenkin että jollain uudella ja härskillä tavalla Ciaran on tehnyt voldemortit ja saa voimansa jotenkin takaisin. Onhan kirjoja vielä kolme jäljellä.

Ennustelin jo "Strifen" arvostelussa, että "Alisa paljastuu kaiken pahan aluksi ja juureksi" ja niinhän tässä käy. Dark wave tulee Ciaranin kohtalosta huolimatta ja vaikka Alisa ei ole tiennyt olevansa "blood witch" hän kuitenkin onkin 3/2-kertainen BW ja pystyy torjumaan DW:n Danielin ohjeilla eikä kuole koska ei ole noita. Loogista!

Kirja oli kyllä tosi lyhyt. Aikuisten kirjoina tämä 15 osaa olisi ollut helposti 3-osainen sarja ja sittenkin osat olisi olleet aika lyhyitä.

Cate Tiernan: Eclipse (2002) Puffin Books
Arvio: *** Vaikuttava

Cate Tiernan: Origins

Tiernan käytti yhdeksässä ensimmäisessä kirjassa Morgania minä-kertojana. Edellisessä Hunter oli kertoja ja tämä kirja alkoi niin että Morgan kertoi, mutta kirjan varsinainen kertoja oli Rose,
Morganin esi-äiti vuosisatojen takaa. Kirja selitti viimeinkin sen, mikä oli Dark wave ja miten se sai alkunsa.

Kaiken kaikkiaan noinkin merkittävän asian alku oli pelkkä teinitytön ihastus. Asiana se varmaan sopii tämän kirjasarjan genreen, mutta oli todella epäuskottava. Siihen liittyy myös toinen epäuskottava piirre, joka on tullut esiin jokaisessa kirjassa. Nimittäin Blood witchit. Jos noituutta voi harjoittaa joko BW tai ei-BW niin mikä rooli siinä sitten on Morganin ja Rosen kaltaisilla "Mega-Blood witcheillä" (oma termi!)?

Cate Tiernan: Origins (2002) Puffin Books
Arvio: * Epäuskottava

Cate Tiernan: Seeker

Tällä kertaa kertojana olikin Hunter ja Morgan oli ainoastaan sivuhenkilö. Viimeinkin päästiin asiaan, josta on puhuttu jo kirjakaupalla, nimittäin Hunterin isän löytämiseen.

Hunterin isä oli kuin alkoholisti, joka piti saada vedettyä kuiville. No, Hunter argumentoi tarpeeksi kauan ja isä suostui lähtemään Hunterin mukaan. Ihan uutena asiana Morganin historiaan kävi ilmi, että Morganin esi-isä oli ensimmäisen dark waven alkuunpanija...

Jännityksellä odottelen seuraavaa kirjaa!

Cate Tiernan: Seeker (2002) Puffin Books
Arvio: *** Kerrankin tapahtui jotain

Cate Tiernan: Strife

Kirja oli todella ärsyttävä, koska ilmi tulleita uusia asioita ei selvitetty edellisten kirjojen tapaan vaan oikeastaan kaikki jäi ilmaan roikkumaan. Tällaistahan on nähty ennenkin muiden kirjasarjojen kohdalla, mutta Sweepissä tämä oli uusi piirre. Ehkä tässä pohjustetaan kuutta seuraavaa kirjaa, joista on tarkoitus tehdä suurempikin spektaakkeli-kokonaisuus. Saa nähdä.

Jossain aikaisemmassa kirjassa esitelty Alisa Soto luultavasti paljastuu kaiken pahan aluksi ja juureksi, mutta jostain syystä asia jätettiin ilmaan leijumaan.

Ilmassa leijumisesta puheen ollen: Morgankin aloitti levitoinnin tässä kirjassa. Mulle ei vaan oikeen selvinnyt mitä sillä tavoiteltiin...

Cate Tiernan: Strife (2002) Penguin Books
Arvio: ** Jäi kesken

Cate Tiernan: Changeling

Ehkä nämä paranee kun lukee näitä vähän vähemmän kerrallaan.

Tällä kertaa tehtiin harrypottermaisesti muodonmuutoksia ja Morgan joutui lopullisen valinnan eteen. Onko hän hyvä vai paha Woodbane? No lopputulos oli aika selvä ja odotettavissa oleva. Muodonmuutos sudeksi oli hyvin houkutusmainen.

Koska olen lukenut näitä englanniksi enkä tunne sen enempää wiccalaisuutta niin jotkut sanat ovat jääneet päähäni kääntämättä, koska en osaa kääntää niitä. Torstaina katsoin kuitenkin "Yorkshiren etsivien" jakson, jossa käytiin läpi tätä samaa aihetta ja sanastokin vähän selveni minulle!

Cate Tiernan: Changeling (2001) Puffin books
Arvio: *** Vähän parempi kuin edelliset

Cate Tiernan: The calling

Lukijoiden palautteesta huolimatta luen edelleen näitä...

Tämä oli kyllä huonoin tähän mennessä. Tapahtumat sijoittuivat New York Cityyn melko epäuskottavalla tavalla. Kirjan suurin anti oli tieto Morganin isästä. Morgan on siis lähempänä pahiksia kuin hän luulikaan.

Amerikkalainen yhteiskunta on kyllä outo: autoa saa ajaa jo 16-vuotiaana vaikka alkoholia ei saakaan juoda. Toisaalta alastomuus on suurin tabu. Voi olla että kirjoissa yritetään tuoda esille suvaitsevaisuutta esimerkiksi seksuaalivähemistöjä kohtaan, mutta se tuntuu jotenkin päälleliimatulta, varsinkin kun sitä ulkopuolisuutta verrataan wiccalaisuuteen.

Cate Tiernan: The calling (2001) Puffin books
Arvio: * Huono

Cate Tiernan: Spellbound

Hunter ehdottaa Morganille tàth meànma brachia. Näin Morgan saa kaiken tiedon joka on toisen, jo osaavan, noidan tiedossa. Mielenkiintoinen ajatus, jos sellaisen voisi tehdä tosielämässäkin. Kirjan lopussa Morgan kohtaa Selenan, joka tappaa vahingossa poikansa ja sitten Selenakin kuolee. Ruumiista irtosi kuitenkin pölähdys, joka lensi ikkunasta ulos. Siitä tulee väkisinkin mieleen Voldemortin tapa elää uudelleen vaikka kuoleekin välillä. Epäilen, että Selenallakin on jonkinlainen hirnyrkki takataskussa odottamassa.

En tiedä alanko jo vähän kyllästyä näihin, mutta tämä kirja tuntui pliisulta ja vanhan toistolta. Lienee kohta aika pitää pieni tauko ja siirtyä pikkusen aikuisempiin kirjoihin.

Cate Tiernan: Spellbound (2001) Puffin Books
Arvio: ** Mieto

Cate Tiernan: Awakening

Tämä oli jakso, jossa Morgan joutuu näkemään myös hyvisten pahan puolen. Morganin luotettua Davidia rangaistaan, koska hän on kääntynyt pahan puoleen saavuttaakseen sinänsä hyviä tarkoitusperiä. Rangaistus on kamala noidalle: hän ei voi enää toimia noitana. Morgan myöskin tajuaa olevansa rakastunut Hunteriin, Calin velipuoleen. Sellainen käänne tekee tästä taas varsinaisen teiniromaanin.

Olen nyt lukenut kolmanneksen tästä sarjasta ja työläintä tuntuu olevan uusien osien haaliminen kirjastosta.

Kirja on silmiinpistävän hidas. Ensimmäiset viisi kirjaa sisältävät noin kaksi kuukautta, vaikka toisaalta tuntuu ettei yksikään kirja kestänyt viikkoa kauempaa ja ne jatkuivat aina suoraan siitä mihin edellinen jäi.

Cate Tiernan: Awakening (2001) Puffin Books
Arvio: *** Vähän tylsä

Cate Tiernan: Dark magick

Morgan alkaa saada selvää pig picturesta pikku hiljaa ja tajuaa vihdoin, että Hunter on hyvis ja Cal pahis. Kirjan lopussa Cal yrittää tappaa Morganin varmuuden vuoksi. Bree ja Robbie kuitenkin pelastavat Morganin.

Analogia Harry Potteriin jatkuu: taikaesineet ovat tärkeässä roolissa, noitien neuvosto taistelee tummaa aaltoa (dark wave) vastaan etsijöiden (seeker) avulla. Etsijät on vähän kuin aurorit ja neuvosto kuin taikaministeriö Pottereissa. Lisäksi noitien taustalta löytyy klaanit, jotka muistuttavat kovasti Tylypahkan tupia. Poikkeus Pottereista on että päähenkilö Morgan onkin Woodbane eli pahis kun Harry oli aina rohkelikko, vaikka kuuluminen luihuisiinkin kai olisi ollut mahdollista.

Tästä eteenpäin luulen juonen olevan hiukan suoraviivaisempi koska hyvät ja pahat on nyt selkeämmin erotettu toisistaan

Cate Tiernan: Dark magick (2001) Puffin Books
Arvio: *** Jännää

Cate Tiernan: Blood witch

Tässä kirjassa mukaan hiipii epäilys, ettei Cal olekaan se mikä väittää olevansa. Asiasta annetaan hienotunteisia vihjeitä pikkuhiljaa. Hunter "vainoaa" Morgania ja Cal yrittää pitää Hunterin kaukana. Kirjan lopuksi Cal ja Morgan tappavat Hunterin.

Mietityttää miksi ihmeessä nämä on pitänyt jakaa viiteentoista pikkukirjaan. Tästä tarinasta olisi irronnut hyvin vaikka kolme normaalipituista kirjaa. Nyt kaiken lisäksi jokaisessa kirjassa kerrotaan taustoja, jotka on jo selvitetty aiemmissa kirjoissa. Olen itse lukenut näitä aika putkeen ja on tyhmää että vähän väliä kerrotaan samoja asioita.

Cate Tiernan: Blood witch (2001) Puffin Books
Arvio: *** Jännitys alkaa tiivistyä

Cate Tiernan: The coven

Morgan saa selville taustansa ja juoneen tulee mukaan jokin paha. Juoni muistuttaa hyvin paljon Harry Potteria: Morgan on noita, joka on kasvanut täysin tietämättömänä taustastaan ja kyvyistään; salaperäinen "paha", joka on vainonnut Morganin esivanhempia, muistuttaa paljon Voldemortia. Em. vertailu perustuu paljolti olettamuksiin, mutta seuraavat kirjat näyttävät voiko vertailua jatkaa.

Edellistä kirjaa lukiessani ihmettelin, miten tämä sarja olisi ikinä vaarallista kristinuskolle. Tämä toinen osa antaa ehkä jo vähän osviittaa tuosta "uhasta". Olen kyllä sitä mieltä että tuskin tieto lisää tuskaa ainakaan tässä tapauksessa. Kirjassa korostetaan monin paikoin miten kristinuskoon omaksuttiin näitä pakanallisia piirteitä. Itse mietin, että suomen kielen sana joulu, tulee kuitenkin germaanisesta talvipäivänseisauksen juhlaa tarkoittavasta sanasta jewhla. Tässä kirjassa se oli englanniksi Yule. Muistaakseni Tolkien käytti tuota sanaa myös.

Näistä kirjoista oppii varmaankin perusteet myös wiccalaisuudesta, joka taidetaan edelleen jättää koulun uskontotunneilla käsittelemättä.

Cate Tiernan: The coven (2001) Puffin Books
Arvio: *** Olen koukussa

Cate Tiernan: Book of shadows

Luin tämä vain ja ainostaan, koska kristillisdemokraattien kansanedustaja Leena Rauhala esti tämän suomentamisen. En tietenkään kuulu tämän kirjan kohderyhmään, mutta luulen että kaksitoistavuotiaana tämä olisi iskenyt aika kovaa. Suosittelen tämän lukemista kaikille, jotka vastustavat ennakkosensuuria!

Kirja muistuttaa juoneltaan hyvin paljon Meyerin "Houkutus"-sarjaa. Teinityttö tutustuu myyttiseen ilmiöön. Tässä tuo ilmiö on siis wiccalaisuus. Houkutuksessa Bellasta tehdään lopulta vampyyri, mutta tässä päähenkilö Morgan tajuaa olevansa noita, vähän niin kuin Harry "Harry Pottereissa". Väkisinkin herää kysymys: kumpi oli ensin Sweep vai Houkutus? Vuosiluvuista on helppo päätellä, että Sweep. Lukikohan Meyer koskaan Sweepiä? "Yhdennäköisyys" on nimittäin silmiin pistävää. Sweep on vaan teinimpi, suorastaan lapsellinen.

Kirja täytyy Leena Rauhalasta johtuen lukea englanniksi, mutta kieli on tosi helppoa. Odotankin vaan koska saan kirjastosta seuraavia osia.

Cate Tiernan: Book of shadows (2001) Puffin books
Arvio: ** Aikamoista!