Anja Snellman: Parvekejumalat

Kirjassa on vahva vastakkainasettelu kahden erilaisen muslimitytön välillä. Varsinainen päähenkilö on somalialainen Anis, joka haluaisi elää suomalaisen yhteiskunnan normien mukaan: itsenäistymistä, harrastuksia, poikia, tyttöjen oma hihittelyä. Toinen päähenkilä on Alla-Zahra, joka on suomalainen, islaminuskoinen yliopisto-opiskelija. Kirjan alussa kerrotaan, että lopuksi Anis putoaa parvekkeelta. Luulin koko ajan, että hän hyppää tehdäkseen itsemurhan, mutta lopussa paljastuu paljon karmeampi totuus.

Ärsyttävää kirjassa on sana "suvainto". Kaikkihan muistaa Snellman/Kaurasen "Pelon maantieteen", jossa pidettiin motivaatiosuvantoja. Sana on jotenkin jäänyt mieleeni ja jos olen kuullut ko. sanan puhuttaessa esim. vesistöistä, olen aina ajatellut Kaurasta. Mutta nyt sana on vielä muutettu lisäämällä yksi ii sinne väliin. Lisäksi sanan merkitys on jonkinlainen eheytymis-leiri. "Pelon maantieteessähän" se tarkoitti suunnilleen samaa. Silloin oli vaan kyse naisena olemisesta ja nyt islamista.

En voi ymmärtää miten perheen kunnia voi olla tärkeämpi kuin perhe. Ajatusmalli kulkee ilmeisesti niin, että perheen miesten kunnia on tärkeämpi kuin perheen naisten henki. Tämä on yksi niistä syistä miksi minä en voi ymmärtää islamia. Miksi perheen tyttöjä rangaistaan Madonnan kuvan katselusta vaikka pojat saavat tehdä paljon pahempia asioita ilman mitään seurauksia?

Tiedän, että Suomessa on sellaisiakin islamilaisia yhteisöjä, joiden toiminta ei ole ristiriidassa suomalaisen yhteiskunnan ja sen perustuslain kanssa. Toivoisin tämän kaltaisen islaminuskon yleistyvän. Siinä painotetaan niitä samoja arvoja, joita meidänkin kristillisyyteen perustuvassa yhteiskunnassa arvostetaan. Toivon, että yhteiskuntamme puuttuisi enemmän esim. somalialaisen yhteisön omiin rangaistuskäytäntöihin ja perheväkivaltaan ja viestisi selkeästi, että esim. tyttöjen ympärileikkaaminen ja -leikkauttaminen on rangaistava rikos.

Luulen, että sinänsä on ihan sama ollaanko ääri-islamilaisia vai ääri-jotain-muuta. Mielestäni länsimaisen yhteiskunnan arvot ovat tärkeimpiä: yksilönvapaus, tasa-arvo, lapsen oikeus turvalliseen lapsuuteen, väkivallattomuus. Suvun kunnian puolustaminen, huivin käyttö ja viidesti päivässä rukoileminen ovat ihan OK kunhan niillä ei vahingoiteta ketään.

Anja Snellman: Parvekejumalat (2010) Otava
Arvio: *** Pistää miettimään

Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt

En tiedä miksi odotin kirjalta paljon. Eihän se Snellman/Kaurasen tuotanto kovin ihmeellistä ole tähänkään asti ollut (paitsi ehkä Pelon maantiede). Kirja oli joka tapauksessa vähän liian monimutkainen kerronnaltaan. Aihe sinänsä on kyllä tärkeä.

Kirja seurasi ainakin neljää eri aikaa kolmen ihmisen näkökulmasta. Se jo sinänsä tekee kerronnan sekavaksi. Ei ne Jasminin äidin näkökulmat olleet edes kovin kummoisia juonen kannalta. Loppuratkaisu jää vähän liikaa lukijan mielikuvituksen varaan. Miksei nykyään voi kirjoittaa kirjoihin loppuja? Kaikki vaan aina jätetään siihen mihin ne jää eikä yhtään vaivauduta haromaan langanpäitä yhteen...

Kirjan epilogi oli täysin turha. Jos Snellman yrittää siinä kirjoittaa jotain "prostituution lyhyttä historiaa", hän kyllä epäonnistuu. Se on huono, epäjohdonmukainen ja lähteet mainitaan sekavasti vasta kiitoksissa.

Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt (2007) Otava
Arvio: * Aika huono