Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

Rakastan kirjoja, jotka kertovat kirjoista! Tämä kertoi monista klassikoista sekä yhdestä fiktiivisestä, jonka tapahtumia kirjassa seliteltiin.

Kirjan nimi saattaa kuulostaa oudolta, mutta sille annetaan täysin järkevä selitys ja on hienoa ettei suomentaja ole sitä muuttanut vaikka se varmasti onkin karkoittanut muutaman lukijan. Kukapa haluaisi kuulla perunankuorista!

Kirja koostui pelkästään kirjeistä ja sähkeistä. Alussa ajattelin jo lopettaa luettuani pari kirjettä. Nopeasti juoni muuttui kuitenkin jännittäväksi ja vei mukanaan. Varsinaista jännitystä ei tuonut kuin kirjailijan (aluksi onneton) rakkaustarina ja menneet sotakokemukset.

Kirjassa puhutaan paljon Brontën sisaruksista. Siitä tuli vähän kipinää tarttua taas kerran humisevaan harjuun ja kotiopettajattereen. Kirjassa mainittiin lukuisia muitakin kirjailijoita, mm. Oscar Wilde, joka varmasti ansaitsisi minulta enemmän huomiota.

Kirja valaisi minulle taas historiaakin, en ollut tiennyt että Saksa miehitti mitään osaa Englannista toisen maailmansodan aikana. Sekin asia tuli sitten selväksi.

Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (The Guernsey literature and potato peel pie society 2010) Otava, suom. Jaana Kapari-Jatta
Arvio: ***** Ihana!

Donna Leon: Kasvot kuvassa

Tämä oli taas näitä Brunettin ympäristörikoksia, mutta tällä kertaa jäteliemen pinnalla kellui yksi turmeltu ihmiskohtalokin.

Italialainen yhteiskunta ja sen tapa hoitaa, tai siis jättää hoitamatta, asioita on käsittämätön. Jos joskus tuntuu että meillä Suomessa on laeissa porsaanreikiä ja epäoikeudenmukaisuuksia niin Italiassa asiat on toisin: rikoksia tonkivat tuomarit siirretään toisiin tehtäviin ja liian innokkaat poliisit vaan tapetaan. Samaan aikaan ongelmajätteet dumpataan mereen.

Ymmärrän miksi Leon ei halua näitä käännettävän italiaksi!

Donna Leon: Kasvot kuvassa (About face 2009) Otava, suom. Kristiina Rikman
Arvio: ** Pliisu

Håkan Nesser: Sukujuhlat

Kirjassa oli rikoksia ja poliiseja jotka ratkaisivat niitä. Syvempänä aiheena oli kuitenkin ihmisten tyytymättömyys omaan elämäänsä. On suorastaan hassua että ihmiset oikeasti toimivat niin että he eivät edes yritä muuttaa elämänsä suuntaa koska vanhaan tyytyminen on helpompaa. Siinä sitten masennutaan ja aletaan ryyppäämään kun yhtäkkiä ei olekaan muuta ulospääsyä.

Gunnar Barbarotti oli sellainen Wallander-klooni (eronnut, läheinen suhde tyttäreen) etten taida jatkossa panostaa erityisesti näiden Barbarottien lukemiseen, Nesserin muu tuotanto voi kuitenkin olla ihan hyvää.

Håkan Nesser: Sukujuhlat (Människa utan hund 2006) Tammi, suom. Saara Villa
Arvio: *** Lukemisen arvoinen