Mietin pitkään hotellia Lontoossa ja käytin aikaa lukemalla arvosteluja eri varauspalveluiden sivuilta sekä Trip Advisorista, joka on muuten osoittautunut todella hyväksi tiedon lähteeksi.
Hintaero oli tuplat, molemmissa aamiainen kuului hintaan. Wi-fi olisi kuulunut Novoteliin mutta Lodgessa se kustansi vajaat 14 puntaa kahdelta päivältä.
Ja kuten arvaat niin tällä kertaa valitsin edullisemman. Novotelia olisi ollut mukava testata kun pääsin heidän kantisjärjestelmään ja olisin saanut mahdollisen huoneen upgreidauksen, tervetuliaislahjan ja drinksun...niin sopisi minulle vaan eipä ennättänyt kortti tulla perille. Toisaalta Lontoossa hotellit ovat superkalliita joten päädyin Lodgeen, joka olikin vain 600 metrin päässä messukeskuksesta. Muutenkin Earl's Court on tuttua aluetta kun kävin jo viime vuonna samoilla messuilla.
Hotelli sijaitsi rauhallisella kadulla ja oli oikein siisti. Mitään tähtiloistetta täältä on turha hakea, koko miljöö ja huoneet ovat vanhaa englantilaista tyyliä mutta sopi tunnelmaani täysin. Lattian narina, ihanan vanhat vesihanat, kalusteet ja kuosit huokuivat brittitunnelmaa. Ja kyllähän sillä säästöllä vs. Novotel sain herkutella rauhassa koko viikonlopun.
Vaikkakin tämä reissu oli työmatka, mietin aina rahaa ja sitä mihin se on järkevä käyttää. Vaikka reissu menee ns. virman piikkiin niin kun se sattuu olemaan oma niin kyllä sitä miettii mihin ne punnat käyttää.
Hotellissa oli tosiaan ilmainen aamiainen. Tarjolla oli paahtoleipää, croisantteja, hilloja, cornflakeseja, jogurttia ja hedelmiä. Paistetut jutut kuten munakkaat maksoivat sitten extraa.
Kun heräsin ajoissa, messut alkoivat vasta klo 11 perjantaina, niin söin kahdeksan aikaa esiaamiaisen hotlalla mutta tiesin että nälkä yllättää viimeistään puolilta päivin ja messualueella en halunnut syödä. Messuilla ruoka on yleensä luokatonta ja ylihinnoiteltua. Siksi lähden aina jossain vaiheessa lähialueelle ja etsin jonkun paikallisen ravintolan. On muuten uskomatonta kun olen saanut painoa pois semmoset 27 kiloa parin vuoden aikana niin mulla on vähän niin kuin koko ajan nälkä. Ja paino pysyy samassa. No, kyllä olen hereilläkin enemmän ja aikaisemmin sekä semmoinen seitsemän tunnin kävely läpi Kensingtonin, Knightsbridgen ja Chelsean torstaina varmaan auttoi asiaa sekä pitää painon kurissa :).
Mutta siis asiaan.
Minä olen aina himoinnut munia Benedictin tapaan. Voi niitä kertoja kun olen katsonut kokkiohjelmia ja kuolannut annosten perään. Kotona on ollut englantilaisia muffineita, hollandaiseakin on tullut keitettyä jokusen kerran mutta uppomuna loistaa poissaolollaan repertuaarissani. Kaipa niitä keiteltiin ravintolakoulussa vaan en minä enää muista.
No. Projektini on ollut jo muutaman vuoden ne kuuluisat Benedictin munat. Annos on tosin amerikkalainen ja ymmärtääkseni pari eri versiota annoksesta on, mm. krapularuokana tarjoiltu Waldorfissa jo 1800 luvun lopulla. Mene ja tiedä, minulla ei ollut krapula ja annos on erittäin suosittu myös Briteissä.
Googlasin hieman Lontoon Benedict tarjontaa ja läheltä löysin
Balans-kahvilan josta niitä saisi. Sinnepä sitten suunta myöhäiselle aamupalalle. Ja oishan niitä munia ollut vieressä olevassa Troubadour -raflassa joka on listattu viiden parhaan Benedict's paikan joukkoon Lontoossa vaan hinta oli tuplat joten passasin.
Heti ovelle saavuttuani iloinen tarjoilija ohjasi pöytään joka oli kiva, näin koko kahvilan hyörinän.
En halunnut kahvia vaan päätin aloittaa perjantain Bellinillä. Ihanan raikas!
Ja siinä se on. Egg's Benedict.
Kaunis.
Herkkä.
Herkullinen.
Ja sitä se oli.
Upeasti paahdettu english muffin, suussa sulavaa kinkkua, uppomuna ja ihanasti sinappiin vivahtava hollandaise. Tarjoilija rouhaisi pinnalle vielä mustapippuria.
Ja kun sen munan leikkasi....niin sieltähän se keltuainen valui kuten pitääkin.
Voin sanoa että olin lähes ekstaasissa. Annos maistui juuri niin kuin olin kuvitellut.
Ehkä parhaita aamupaloja ever.
Balans osoittautui aivan loistavaksi aamupala- tai brunssipaikaksi.
Tarjoilu oli ystävällistä ja sopivan ripeää. Paikka oli täynnä niin kanta-asiakkaita (huomasin tarjoilijoiden tervehdyksestä) sekä turisteja, menoa ja vilskettä oli koko ajan mutta ei niin että se olisi haitannut tunnelmaa.
Ja päätimpä sitten tänään jättää hotlan aamiaisen kokonaan väliin ja suuntasin Balansiin vielä kerra. Tällä kertaa päädyin amerikkalaisiin pannareihin tuoreiden hedelmien kera. Kylkeen vaahterasiirappia. Ehkäpä custardia (paksua vaniljasoossia) olisin kaivannut vaan empä "jaksanut" kysyä kun massu täyttyi näinkin sopivasti.
Jos olet Earl's Courtin ja Kensingtonin alueella niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan aamupalaa!
