Keskiaikaiset markkinat Turussa

Saimme kutsun Turkuseen juhlistamaan miehen veljen pojan synttäreitä Turun saaristoon ja olipahan ihana lähteä pitkästä aikaa reissulle läntiseen Suomeen :).

Anoppi osasi kertoa että samaan aikaan Turussa vietettäisiin Keskiaikaisia markkinoita ja sinnehän mekin päätettiin aamusta suunnata.

Olimme perillä Turkusessa heti puolilta päivin kun markkinat avautuivat ja parkkeerattiin auto jonnekin sivu kadulle.

Köpöteltiin tois puolel jokkee....

 ...Tuomiokirkon ohi ja ei, se ei ole kallellaan vaan minun sihtaus oli kallellaan :).

Eipä oltu koskaan aiemmin käyty näillä markkinoilla ja jo ensi metrit osoitti että nyt on näkemisen & kokemisen arvoiset markkinat edessä.
Ihania kojuja, ihmisiä pukeutuneena keskiaikaisiin asuihin ja myös ne markkinavieraat!
Perus hodaritkin voi muuttaa keskiaikaisiksi :)

Pikkumiehen kanssa hetki vertailtiin muurikkalettukojuja joita ei kyllä ollut kuin muutama ja tämän valitsimme. Muurikkalettuja paistoi emäntä yksinään aikamoista tahtia ja meidän saldo oli kaksi lettua, mehulasi sekä lakritsainen tikkunekku. Yhteensä 10 €.

Vertailuna samanhintaiset muurikkaletut lähistöllä lähes oli poltettu...eipä tehnyt mieli ostaa.  Tässä kojussa muodostui lähes kokoa ajan kunnon jono, eipäkä ihme :).

 Pikkumies ja lettu sokerilla (tuon hillosilmän laittoi emäntä vahingossa). Ihana idea oli tarjota päreeltä lettu, tosin harmi että päreet meni roskiin vaikkakin toivottavasti poltettavaksi.
Minä söin omani hillolla joka oli selkeästi itse tehty, plussaa siitäkin.

 Mies bongasi tietenkin lihapuolen ja kokonainen possuhan siellä kieri vartaassa.

 Annoksia sai valita ja mies päätyi possu & kana-annokseen joka tarjoiltiin kuivalta ruisleivältä jonkinlaisen kaalin sekä lanttupalojen kera. Kyytipoikana kotikaljaa.

 Aijai...meitä jäi kalvelemaan markkinameininki ja pikkumieskin sanoi että ensi vuonna on tultava uudelleen.
Pikkumies osti itselleen lintupillin, vähän kuin kukkopilli vaan kun sinne laittaa vettä niin se ujeltaa & viheltää kuin lintunen.

Itse hankin ihanan kalan muotoisen vadin vai mikä se nyt on. Pajusta tehty ja aivan loistava alunen mökille esim. leivälle, pullalle jne. Ja hintaa vain 5 €.

Ilahduttavinta näillä markkinoilla oli hintataso.
Hintataso oli kohtuullinen, tosi toki moni hieno käsityö maksoi maltaita.
Pikkumies olisi halunnut jousipyssyn mutta kun hintataso oli 50-450 € niin jäi vielä harkintaan...ensi vuonna ehkä? Hienoja kyllä olivat ja harmi kun nappailin niin vähän kuvia ylipäätänsä. Sitä oppii tässä että kamera pitää olla koko ajan mukana kun ei koskaan tiedä minne pääty reissuillaan, hih!

Aikaa meillä oli aivan liian vähän, empä olisi uskonut pikkumiehenkin toteavan niin.
Sovittiinkin että ensi vuonna tullaan ajan kanssa...ja minähän tietenkin jäin haaveilemaan ihanista ravintoloista Aurajoen varrella joiden ohi kävelin lähinnä kuola valuen :)...someday!

Ainiin, ja siellä toisel puolel jokkee oli vain niitä perusmarkkinamyyjiä joten ensi kerralla me ainakin osataan suunnata oikeelle puolelle heti :).

Markkinoilta suuntasimme sitten "jonnekin" Turun saaristoon, meren rantaan. Pikkumiehemme serkkupoika täytti vuosia.
Pikkumiehen serkkupoika on Salama-iässä tosin hänelle Samala-auto mutta anyway. Veimme pyynnöstä mukana pinjatan joka osoittautui hauskaksi ohjelmanumeroksi juhlissa.

Olipa ihanaa istua saaristossa meren rannalla vaikka vähän ripsikin vettä. Lapsoset heitti kiviä mereen, ulapalla lipui purjeveneitä, ihania herkkuja ja ihanaa seuraa. Siitä on hyvät juhlat tehty!

Me lähdimme sateessa kotia kohti mutta kesä & loma jatkukoon!

Juhannuspäivä 2012

Taisin heräillä Juhannuspäivään kympin tuntumilla, kuten normaalistikin. Naapurin Kale aikoi viedä meidät "putputillaan" (en siis tiedä veneen vai onko laiva...merkkiä joten meillä mennyt aina nimellä "putput") risteilemään järvelle ja puolen päivän aikaan starttasimme matkaan. Minä niin rakastan hissuksiin menoa jotta ehtii katsomaan maisemia :).

Puolipilvisessä säässä lähdettiin ja kuten muistinkin niin eihän sitä ruoria ohjata käsin vaan varvastuntumalla :).

Anoppi pakkasi kylmälaukkuun herkkuja mukaan joten risteilyn lomassa nautittiin mansikoista (ei vielä suomalaisia) ja ihanan kylmistä melonisiivuista....

...ja Fresitasta.
Fresita on niin makeaa että onneksi pullo oli ollut pakkasessa ennen lähtöä :)...poks!

 Meidän prinsessa ei lähtenyt mukaan mutta laivakoira Maiju kyllä poseerasi tyylikkäästi :)

 Kyllä suomalainen järvi ja luonto on vaan kaunis! Ja upea auringon paiste kruunasi risteilyn!

Kotirannassa naapurin Aiju tarjosi kahvit....saaristolaisleivällä lohitahnaa, tiramisua ja kaurakeksejä. Tiramisu vei kielen mennessään...nami!

Ja minua jäi vaivaamaan nuo Pentikin astiat! Itsellä on mökille menossa Aino-sarjaa vaan se ei ihan enää miellytä vaan aina olen tykännyt tästä...onko Hilla-sarja? Mutta kun Aino-sarja on lähes täydellinen kahdeksalle niin lähepä nyt sitten vaihtamaan...huoh!

 Pikkumies jäi vielä kahvien jälkeen kalalle Kalen laiturille....

 ...ja meidän prinsessa löysi kepin jota tappaa myös naapurissa :)

Aivan ihana Juhannus, kiitos vielä sukulaisille!

Seuraavaksi tunnelmia Turusta!

Juhannus 2012

Päätimme jo keväällä lähteä viettämään Juhannusta Kainuuseen, anopin & appiukon mökille ja saimme myös "luvan" tulla :).

Ajo sinne täältä etelästä on pitkä vaan onneksi pikkumies oli jo toisessa mummolassa ja me ajoimme omalta mökiltä Kiannan rannalle joten matka ei tuntunut niin pitkältä.

Aaton aattona saimme sateita vaan eipä se meitä haitannut mitenkään. Eikä prinsessaa :).

Heti mökille päästyämme prinsessa löysi oman halon jota piti "tappaa" koko viikonloppu, tyytyväisenä.
Mutta hei. Kun naiset ovat tyytyväisiä niin kaikki sujuu :).

Juhannusaattoaamuna kun minä vielä nukuin kun miehet lähti...siis myös pikkumies...kukonlaulun aikaan hakemaan lähimetsistä kantoja ja muita risuja juhannuskokkoon. Ja peräkärryllisen he sai ja niistä kasattiin kokko pienen kivilaiturin päähän. 

Ja odottamaan iltaa... 

Me ollaan käyty miehen vanhempien mökillä lähes joka vuosi vaan nyt oli mennyt monta vuotta väliin oman koti- ja mökkiprojektin puitteissa. 

Anoppi ja appiukko  olivat puhuneet kesäkeittiön rakentamisesta jo pitkään ja vihdoin tänä kesänä kesäkeittiö oli pystyssä. Pakkohan sitä oli lähteä katsomaan!

Odotin siis innolla näkeväni anopin kesäkeittiön mökin rannalla koska oma mökkirantamme odottaa edelleen raivausta sekä rakentamista...ja sitä kesäkeittiötä!

Ja kipinä sai tulta...

Niin ja ihanaltahan kesäkeittiö näytti!
Hirttä, metsästä kerättyä puuta, lankkua ja kiviä...siitä se kesäkeittiö syntyy! Hmm...ja juhannuskoivut haki pikkumies mummon kanssa metsästä.

Pikkumies haki myös ison niittykukkakimpun mummille läheiseltä pellolta maitotonkkaan.

Kun kesäkeittiö oli somistettu niin piti jo siirtyä lounaan valmistukseen...ja mikäs sopisi juhannusaattona paremmin kuin muurikkaletut?
Tällä kertaa tosin anoppi paistoi letut kesäkeittiössään vaan eipä tuo makuun vaikuttanut. Aah...sokerin ja hillon kera!

Anopin & appiukon naapureina ovat lähisukulaiset ja kutsu kävi savusaunaan. Voiko olla parempaa Juhannuksena kuin saada kutsu oikeaan savusaunaan? Ei.
Nooh, ennen saunaa valmisteltiin lähinnä anopin ja pikkumiehen voimin nuotiodinneriä "meidän" rantaan.
Nämä perunat pesi pikkumies anopin opein kivillä!

Ja aah....savusavusauna ja tuoreet vastat!

Minut vastottiin kunnolla ja heitin jopa talviturkinkin Kiantaan! Kylmää oli vaan ihanaa!

Savusaunan löylyt on kyllä parhaita ja on ihanaa että saamme löylyistä nauttia kun Itä-Lappiin suunnataan, kiitos Kale ja Aiju!

Savusaunassa kävimme me naiset ensin ja aloimme valmistelemaan dinneriä kun sen jo tietää että miehillä kestää :). Salapullot saunan alla, uinnit ja juoruillut :).

Juhannusdinnerille olin tilannut Kajaanista Pekka Heikkiseltä suolasarvia sekä puu-uunileipää ja nappasin Prismasta vielä rieskaa...nami!

Anopin kesäkeittiön liedellä paistoin pihvejä sekä maisseja, ananasta, kesäkurpitsaa ja kevätsipulia.
Folion alle saatiin hautumaan muurikalla paistettuja potunlohkoja & sipulia mausteineen.

Siis niin supernäppärä tämä vanha puuhella jotta lähti tilaukseen omaan kesäkeittiöön :).

Ja miehet paistoi kanoja muurikalla nuotiolla...

...ihana Juhannuksen dinner!

Juhannuskokko sytytettiin jo kyllä aiemmin kuin klo 24 jotta pikkumies jaksoi valvoa. Toisaalta pohjoisessa aurinko ei juurikaan laskenut että aika valoisissa maisemissa saimme ihailla myös naapurirannan kokkojakin puolen yön aikaan.

Ihana Juhannus, vaikkakin varmaan viimoisen kerran pohjoisessa hetkeen. Oma saunamökkimme on valmis pian joten ensi kesänä seuraava Juhannus-postaus sieltä. Ehkä :)

...tämä saa vielä jatkoa pian Juhannuspäivän osalta...

Lakkakakku

Jos minun pitäisi valita paras täytekakku niin eipä sitä tarviis kauaan miettiä.

Lakkakakku. 

Pienestä asti olen saanut nauttia lakoista, niin tuoreena kuin pakastettuina sekä hilloina.

Niitä kerättiin perheenä kun olin pikkuinen ja nyttemmin olen saanut anopilta aina pari pussia lakkoja pakkaseen sekä hillopurkkeja.

Kaupasta ostettuna pikkuruinen hillapurkki maksaa maltaita ja monissa kaupoissa herkku myytiinkin loppuun kun viime kesän sato oli kuulemma huono.

Päätimme viettää tänä vuonna Juhannusta pohjoisessa Kiantajärven rannalla ja ehdotonta oli tietenkin leipoa lakkakakku jälkkäriksi.

Ja onneksi anopilla oli lakkahilloa!

Paistoin kahdeksan munan kakkupohjan ja anoppi leikkasi sen neljään osaan eli saatiin kolme kerrosta.
Kostutin kerrokset maidolla johon sekoitin vaniljasokeria, sitten paksu kerros lakkahilloa ja päälle vaahdotettua vispikermaa johon sekoitin vähän sokeria.

Kasasin kakun kakkuvuokaan jonka vuorasin kelmulla. Annoin kakun tekeytyä yön yli.

Jos paljastan niin siis minullehan kävi niin että kun paistoin kakkupohjan anopin uunissa, en osannut edes katsoa uuniritilän asentoa. Laitoin pohjan uuniin ja paiston loppuvaiheessa avasin uunin ja ajattelin kokeilla kypsyyttä puutikulla. Uuni auki, yritin vetää uuniritilää ulosa ja hups! Ritilä tippui toiselta reunalta alas ja jep....pohja lässähti toiselta reunalta. Mitään ei tässä vaiheessa voinut enää tehdä.
Uuniritilä paikoilleen ja uunin luukku kiinni.
Toispuoleinen kakkupohjasta tuli ja juuri kun olin odottanut sitä täydellistä kakkupohjaa. Nooh...kakkupohja oli pelastettavissa.

Vinkki! Kun kasaat kakun kelmulla vuorattuun kakkuvuokaan niin saat tasaisen pinnan kakulle vaikka kakkupohja olisi vähän läsähtänyt tai muuten vinksahtanut:).  Käännä kelmu vielä kasatun kakun päälle ja anna kakun tekeytyä seuraavaan päivään, maut tekeytyvät. Seuraavana päivänä vaan kuorrutat ja koristelet!

Aiheeseen....tänä Juhannuksena lakkakakun kanssa tarjoiltiin pannukahvia. Sitä oikeaa. Nuotiolla keitettyä.

Lakkakakku ei saanut ihan ansaittua loppusilausta kun anopilla ei ollut tyllia mökillä ja isompi  kakkualustakin oli jäänyt kaupunkiin :).
Anoppi kumosi kakun piirasvuokaan ja lapoin kermaa veitsellä reunoille sekä päälle. Ihan just sopivaa mökkikakkuun! Aina ei tarvita pursotuksia ja muita koristeluja vaikka himoittikin pursottaa kauniit koristukset kakkuun.

Niin ja illalla aurinko kääntyi enkä saanut mieleistä kuvaa, pinnalla siis myös lakkahilloa. Maku oli loistava joten kuvasta viis!

Kuka rakastaa lakkakakkua?

Herkullista Juhannusta!

Luvattoman kauan on mennyt viime päivityksestä mutta hommaa on riittänyt töissä että saan viettää vähän vapaamman kesän! Edessä on mökin sisätyöt, jotta pääsisimme vihdoin muuttamaan sisään sekä tietenkin pihahommat ja niitähän riittää. Aion kuitenkin bloggailla ahkerasti kotoa, mökiltä, maakunnista kuin ulkomaanreissuiltakin. Kannattaa siis olla kuulolla!

Minä vietän Juhannuksen perheen kanssa näissä tänä vuonna näissä maisemissa. Luvassa herkuttelua kesäkeittiössä, saunomista ehkäpä jopa savusaunassa sekä kokon poltto!

Mutta nyt lakkakakun tekoon, se kuuluu Juhannukseen!

Herkullista Juhannusta kaikille lukijoilleni!