Vielä tässä kesässä, tässä maisemassa

"Tämän maiseman syliin synnyin 

metsän kämmenelle 

Opin hengittämään sen tahtiin 

Syvään. Kiireettä. 

Opin sen askeleet. Laulut. 

Sen osaksi juurruin. 

Opin näkemään metsän puilta, 

puut metsältä. 

Kuulemaan perhosen lennon, 

näkemään tuulen liitelyn 

niityn yllä. 

Nyt 

missä tahansa 

mutta kotona tässä maisemassa."

-Maaria Leinonen-

Niin täydellisesti nämä runon sanat ja säikeet sopivat 

elokuun viimeisen viikonlopun tunnelmiin

ja suomalaisen luonnon päivään,

joka sattui juurikin kesäisen mökkikauden lopettajaispäivään.

Nautimme aurinkoisessa säässä suomalaisen kesän suloisuutta ja lämpöä

sekä luonnon kauneutta ja luonnossa liikkumisen vapautta. 

Kuuntelimme muuttomatkaa suunnittelevien lintujen laulua ja 

ihailimme neitoperhojen lentoa kukasta kukkaan.

Perinteiseen tapaan kaikki "kynnelle kykenevät" lapset perheineen 

tulivat savusaunomaan ja iltaa istumaan mökille.

Pienimmät tuumasivat saapuneensa serkkuleirille. 💕

Oli sellainen "vielä kerran kesä" -päivä.

Kun aurinko laski illalla,

kylmä hohkasi tienoon keveään sumuun

ja aamulla kostea nurmikko kimalteli auringossa valkeiden seittien peitossa.

Ne muistuttivat vaivihkaa tulossa olevien aamujen kuuratunnelmista.

Kun kuljet 

tässä kesässä

tässä maisemassa

vielä tässä maisemassa

pane muistoon apilaniityt

ja lammet lumpeineen

ja sydämeen kaikki laulut

ja usko huomiseen.

- Maaria Leinonen-

~~~~

Se oli vielä hetki tässä kesässä

tässä tutussa maisemassa

tässä vihreydessä.

Kesä hiljalleen kypsyy

ja luonto vaihtaa värejään! 

Kohta olemme jo syksyn kellassa ja kullassa,

uusissa tunnelmissa,

uudessa ilossa.

 

Nyt on omenapiirakka maullaan

Keittiön ikkunasta näkyy omenapuun oksilla roikkuvat

 mehevät omenat, oivat piirakkavärkit.

Siihen kuvaan sopi hyvin omenapiirakan kaipuu

sekä parasta ennen päiväyksen saavuttanut kermaviilipurkki jääkaapissa.

Lempeä omenapiirakan tuoksu,

lämmin piirakka sekä vaniljainen kiisseli kanelisokerisella pinnalla

tuntuivat tänään juurikin sopivalle maku-ja tuoksunautinnolle.

Suorastaan olevan maullaan.

Tänään, kun sain toisen koronapiikin

ja viikkokin on sujahtanut jo torstain paremmalle puolelle.

Tuunasin tätä "Kaikkien kehumaa omenapiirakkaa" laittamalla 

kermaviilimunaseoksen pohjan päälle.

Tämä hiirenkorvainen,

puolihuolimattomasti puhelimessa muistiinkirjattu resepti

on ollut muuten kätevä ohje, joka sopii muihinkin täytteisiin.

Ja piirakka kantaakin meillä nimeä Anniinan omenapiirakka.

Piirakka paistetaan 200 asteessa 30 min,

jos saat tuosta ohjeesta muuten selvää

tai kurkkaa täältä selvempää tekstiä, klik . 😉

Elokuu on edennyt kylmänä ja sateisena.

Mittari on painunut jonakin yönä jo nollaan. 

Toissailtana poimin loput punaviinimarjat 

ja viimeisiä riipiessäni sormet olivat ns. kontassa.

Tuntui helpottavalle katsoa tyhjiä pensaita ja

todeta mielessä,

että nyt saa syksy tulla.

~~~~~

Oletko sinä herkutellut omppupiirakalla tai muilla omppuherkuilla?

Mikä sinun lemppariomenpiirakan ohje mahtaa olla?

Perinteiset ruusunmarjakranssit ja -mansetit

Tänä viikonloppuna olen kyllä huomannut monia syksyn merkkejä 

sekä itsessäni että vallitsevissa olosuhteissa.

Yksi niistä on se, että katse on kääntynyt tupaan.

On ollut aikaa järjestellä kaappeja

ja tietenkin piti muutaman huonekalunkin paikkaa vaihtaa siinä sivussa.

Sää on ollut hyvin epävakainen.

Välillä on paistanut aurinko kirkkaasti ja toiveita herättävästi,

mutta sitten onkin tullut vettä kahta kauheammin ,

kaatamalla ja oikein "maahan asti".

Sateiden välissä olen pistäytynyt pihalla

ja pikku lenkeillä.

Ruusupensaiden punastelevat marjat houkuttelivat eilen

kiepsauttamaan muutaman mansetin kynttilöiden koristukseksi.

Tein myös ovikranssin isommmista ruusunmarjoista.

En ole vienyt sitä vielä oveen.

vaan annan sen kuivahtaa ensin niin se pysyy ehkä sitten paremmin muodossaan.

Ja syksyä tietää sekin,

että toin pelargoniat jo tupaan tuolta sateen lotinasta.

Ne näyttävät niin suloisilta tuossa pitsiverhojen välissä.

Ovat turvassa ja tallessa.

Ja tohtiiko sen jo sanoa, että talvehtimaan nostettu?!

Taas voisi todeta, että ilo se on pienikin ilo

ja pienikin aikaansaannos.

Kynttilät tuovat valoa harmaaseen päivään

ja tuvassa tuntuu taas pikkuisen uudelta,

kun lipasto on eri seinällä

ja pöytä eripäin  keskempänä tupaa.

Edullista kalustamista! 

Ja aina välillä tulee joitakin oivalluksia ja hoksauksia.

Minua nimittäin niin harmittaa tuo sähkötaulu tuossa tuvan nurkassa.

Se on siinä kyllä niin näköpaikalla,

että ei enempää voisi olla.

Eilen lenkillä taisin saada oivalluksen sen peittämiseen.

Yritin tutkia asiaa netistä

ja pitää vielä keskustella "hallituksen" kanssa,

voiko niin tehdä kuin ajattelin.

Siitäpä sitten toisten lisää. 

Kielukkakoristeista on tullut minun perinteisiä elokuisia askarteluja,

joita voi askarrella pientenkin kanssa.

Kiulukoista, pihlajanmarjoista, puolukoista. 

Neula ja lanka on ehkä kuitenkin heidän käsissään parempi työkalu.

Itse pujottelin marjat kukkalankaan.

~~~~~~

Suloista sunnuntaita Sinulle tältä mökin verkkaisesta aamusta!
Sataa tai paistaa niin tässäkin päivässä on jotain mukavaa tiedossa.

 

Vanhan porrasjakkaran tuunaus

Joutilaisuus ja pitkästyminen on usein liikkeelle paneva voima

ja se osoittautui viime viikonloppuna jälleen kerran todeksi.

~~~~

Istuin mökin portailla neulomassa

ja mieheni nakkasi tikkaa.

Hänellä oli selvästikin sellainen "millekähän sitä alkaisi"- olo.

Vähän ajan päästä hän huikkasi minulle puojista, 

että joutaako tämä jakkara jo pois

ja nostaa vanhan, elämää nähneen porrasjakkaran nurmikolle.

Sellaisen askeljakkaran, jota joskus emännänjatkoksikin on kutsuttu.

Minä katsoin porrasjakkaraa sieltä kauempaa, portailta

ja huikkaan, että voisiko siihen laittaa uuden askelmat.

Minusta nuo pinnajalat  näyttivät niin kauniilta ja siroilta

ja jakkarassa oli jotakin säilyttämiseen houkuttelevaa.

Ainahan tuollaiselle jakkaralle olisi paikka tuvassa;

ei niinkään kiipeilemiseen,

vaan ihan jalkojen leppuuttamiseen.

Siitä se  projekti, porrasjakkaran tuunaus,  sitten yllättäen lähti liikkeelle

ja saatiin yhteistä pähkäilyä ja tekemistä lauantai-iltapäivään. 

Minä pesin jakkaran jalat ja yllättävän valkeiksi ne puhdistuivatkin vuosikymmenten liasta.

Hän sahasi kuviosahalla puulevystä päälytason ja askelmat.

Askelmien pohjaan piti porata ruuvien paikat

ja askelmat laitettiin kuudella ruuvilla tukevasti kiinni. 

Ensiksi ajattelin maalata jakkara helmenharmaaksi mökin keittiökalusteiden mukaan.

Lopulta kuitenkin ajatus puuöljystä tuntui kätevämmälle ja kauniimmalle.

Käsittelimme puuosat kolmeen kertaan,

myös alapuolelta.

Kävin äsken sateen välissä nappaamassa muutaman kuvan tästä 

uuden tulemisen saaneesta porrasjakkarasta,

jonka alkuperää emme kyllä kumpikaan varmaksi muista.

Tämä on joko Iidan tai Gretan.

 Muisto talon entisestä emännästä tai mieheni äitistä.

Muistatko sinä nämä jakkarat?

Tämän näköisiä "emännän jatkeita" lienee ollut 70-80 luvulla

ja sen jälkeen nuo muoviset tasot taisivat olla  puulevystä ja jalat putkesta.

Olipa hyvä, että katselin tuota jakkaraa kauempaa silloin ensimmäisellä silmäyksellä,

sillä  kaukaa näkee paremmin ja tarkemmin kokonaisuuden.

Näin yksi kampe siirtyi puojista kaatopaikan sijaan käyttöön

ja ripaus historiaa tulee sen mukana tupaan.

Minä niin tykkään tällaisista jutuista

ja yhteisestä innostumisesta. 

Maurin makea -vadelma

 Tulimme piipahtamaan mökillä

 ja täällä odottikin vadelmapuska punaisenaan ihania vadelmaköllyköitä 

-niin kuin oli jo viikko sittenkin.

Navetan seinustalle istuttamamme 

Maurin makea -vadelmat olivat aikanaan hyvä valinta.

Myöhään syksyllä tai keväällä varhain olen ottanut satoa tuottaneet versot pois ja siinäpä se niiden hoito onkin.

Nämä saavat kasvaa tuolla pihan perällä oman onnensa nojassa ja elokuussa oksat kantavat runsasta satoa.

Joka syksy puhumme, että näitä voisi laittaa lisääkin.

Niin tänäänkin 

-ja katsoimme jo paikkaakin. 

Saapa nähdä, joko ensi elokuussa uudet taimet on istutettu

ja saadaan herkkumarjoja sitä myöten enemmän.

Kipposet, kapposet marjoja täyteen! 😋

Kirjoittelen tätä postausta mökin portailla.Aurinkoinen päivä viileni yhtäkkiä ja taivaan rannalle näyttää kerääntyvät sadepilviä.

Eilen ilmestyneestä Mökki -lehdestä löytyy muuten juttu Tauvonpaikasta, jos haluat kurkata sitä.

Toivottelen viikonloppuusi leppoisia ja vielä kesän tuntuisia, aurinkoisia hetkiä!

Betonissa kastellulla kankaalla tuunattu ruukku

Useampana kesänä betoniaskartelukärpänen on puraissut,

ennemmin tai myöhemmin,

vaikka luulinkin sen lentäneen jo minun ohitseni.

Varastosta löytyi innostukseksi viime kesäinen kuivabetonisäkki,

joka oli hyvä käyttää jo pois

ja pitihän se uusi säkkikin lopulta käydä ostamassa.

Olipa mukava taas puuhata tuossa oman askartelupuojin tienoilla

ja katsella jemmaamiani kipposia ja kapposia "sillä silmällä".

Tein muutaman ruukun sankkoihin  

sekä ruusuja silikonivuokaan.

Kun laitoin kuvia Instaan tekeleistä,

tuli toive tehdä näistä betoniaskarteluista päivitys tänne

ja tässä se nyt tulee.

Puojin nurkasta löytyneestä 

keskeneräisestä projektista teen oman postauksen myöhemmin.

~~~~

Eteeni tuli taas kerran ruskea muoviruukku,

johon olen yrittänyt valaa betoniruukun pari kertaa huonolla menestyksellä.

Sisäruukku on nimittäin  mennyt alaosassa liian lähelle

päälyruukkua ja valu on sitten särkynyt.

Meinasin laittaa ruukun jo poislähtevään kasaan,

kunnes hoksasin, että sen voisi päällystää sementoidulla kankaalla.

Kun se  oli niin kauniin mallinenkin.

Tuli mieleen, että "aika tavaran kaupihtee"

kun vaatekaapista löytyi tuunaukseen sopiva vanha pitsipaitani.

Leikkasin paidan kainaloiden kohdalta poikki ja 

kavensin vähän harsimalla yläosaa kohti.

Harsin yläreunaan kiristyslangan,

jolla sain reunan suppuun ja 

rypistyksen avulla kangas asettui hyvin ruukun alle.

Upotin pitsikankaan veteen kostumaan

ja tein S30 betonista betonivellin,

jossa pyöritin kankaan perusteellisesti.

Sen jälkeen asettelin sementoidun kankaan ruukun päälle 

ja paidan helmaosan asettelin  ruukun sisälle tasaisesti.

Jälkiviisaana totean,

 että tuon ruukun olisi voinut ehkä maalata ennen kankaan laittamista sementillä harmaaksi

ja ainakin ne pari tarraa olisi voinut hinkata pois

-mutta tämä ruukku on nyt tässä.

Lämpimän sään ansiosta ruukku kuivui tosi pian

ja pääsin kuvaamaan sen mökiltä löytyneen verikurjenpolviruukun kanssa. 

Eli tämä voisi olla joko suojaruukku tai kukkaruukku,

jonka pinnalle suihkautan lakkaa ennen varsinaista käyttöönottoa.  

~~~~

Oletko sinä kokeillut betoniaskartelua?

Tämä on nimittäin aika mukavaa hommaa,

jossa löytyy aina uusia ideoita kokeiltavaksi.

Toki sotkua tulee,

mutta näin kesäaikana on kätevää ulkona vesihanan lähellä touhuta.

Tästä tuli vaihteeksi tällainen erilainen betoniaskartelu muoteissa tehtyjen jälkeen. 

Ajatukseni työstää jo säkkikangasta toisen muoviastian päälle.

Siitä tulisi kyllä kaunis valettu betoniruukkukin,

mutta en ole löytänyt siihen sopivaa sisäruukkua.

Kahtellaanpa, miten sen ajatuksen käy!

Kesäloman viimeinen viikonloppu on lauantaiehtoossa.

Olemme saaneet nauttia täällä kahdestaan kiireettömyydestä,

 elokuisista hellepäivistä ja 

meren raikkaasta uintivedestä sekä

keltaisenaan kukoistavasta pellosta mökin ympärillä.

 taivaan sinestä,

metsän vihreydestä, 

perhosten lennosta ja 

kaikesta siitä kauniista mitä luonto elokuussa tarjoaa.

On ollut ihana loma.

Olen saanut tehdä käsilläni moninaisia asioita,

olla yhdessä perheeni kanssa erilaisilla kokoonpanoilla 

ja pari pätkää ihan itseksenikin.

Päällimmäisenä on  kiitollisuus kesän lämpimistä päivistä,

kauneudesta

ja mukavasta levollisuudesta.

Maanantaina on mukava avata työn portti

ja aloittaa arkinen aherrus työn ääressä.

Onneksi kesää on jäljellä

 työpäivien jälkeenkin! 

Kaikkea ihanaa koteihinne,

kesäloman jälkeisiin päiviin ja niihin tilanteisiin, 

mitä saapuva syksyyn taittuva kesä tuokaan tullessaan.

 

Onnea synttäriarpajaisten voittajalle

Kiitos onnitteluista,

 kauniista, kannustavista kommenteista

 sekä osallistumisesta blogini synttäriarpajaisiin.

Arvoin äsken voittajan Random.org -menetelmällä 

ja voitto osui kommentille 

Kiva on seurata blogiasi. Mukavaa jutustelua, kivoja juttuja.

 Kahdella arvalla mukana minäkin. - Rusetiina

Rusetiina,

laitatko yhteystietosi tulemaan minulle osoitteeseen

tauvonpaikan.kaisu@gmail.com

niin postitan Pentikin keittiöpyyhkeen ja voiveitsen Sinulle.

~~~~~

Synttärikuukausi on vaihtunut elokuuksi

ja vielä viikon saan lomailla .

Elokuisten päivien ihanuutta ja kesän tuntua meille kaikille! 

Kuulumisiin!

💝