Pihakeinun uusi ilme

Löysin Facebookin kirppis-ryhmästä "pientä remppaa kaipaavan" pihakeinun,

josta maksuksi pyydettiin suklaalevyä

ja josta mieheni maksoi mielellään kyllä kaksi! 😊

Yllätykseksemme isuinosassa oli tällainen "viritys",
joka teki istuiosasta mukavan mallisen.

Halusimme säilyttää tämän rungon.

Tämähän on vanha keinumalli ja 

siihen oli kiva yhdistää vanhaa ja omannäköistä.

Mieheni teki paksuista heinäseipäistä lautoja,

joista väsäsimme noiden tukipuiden päälle laudoituksen. 

Käsittelimme puuosan harmaalla puuöljyllä ja 

metalliosat tumman harmaalla spraylla.

Keinu sopii kivasti keväällä hankittujen huoltovapaiden 

puutarhakalusteiden seuraan takakuistille.

Siinä villapeiton mutkassa kerkeää vielä nauttia 

keinuttelusta,
omenapuusta, jonka oksat riippuvat maata kohti omenien painosta,

syksyn tuoksusta 

ja lyhdyn valosta.

Parasta keinun kanssa touhutessa oli arvatenkin kierrätys,

tuunaamisen ideointi sekä yhdessä touhuaminen.

Lopputulos on mieleinen

eikä se maksanut maltaita!

Toisen romu voi olla toisen aarre ja mukava projekti! :)

Ihanan tunnelmallisia iltoja Sinulle! 💛

-Kaisu-

Tuomenmarjat

Mökin vanha tuomi tuo minulle iloa kaikkina vuodenaikoina.

Jo varhain keväällä taitan siitä oksan maljakkoon.

Tuomen oksa pukkaa kevään vihreän lehdet pian ja  useimmiten pienen kukinnonkin.

Tuomen oksan hyötäminen tuo aina kevättunnelmaa! 

Kesän kynnyksellä tuomessa on valtoimenaan valkoisia kukkaterttuja.

Se on kuin kevätmorsian puvussaan siinä mökin kulmalla.

Mutta niin pian se kukka-aika on aina ohitse.

Liian pian.

Tuomen riippuvat lehtioksat ovat kauniita pelkkänä vihreänäkin,

mutta tuomenmarjaoksissa on oma kauneutensa.

Jotenkin syvä sininen, musta,

on niin kontrastinen sille kevään kukinnolle ja herkkyydelle.

Pari viikkoa sitten otin maljakkoon tuomen marjaisia oksia.

Kun ne näyttivät säilyttäneen hyvin muotonsa ja värinsä,

keräsin niitä venetsialaisiltaan lisää maljakkoon.

 Mökin pihapihlajassa ei ollut tänä syksynä yhtään marjaterttua.

Tuomenmarjojen kauneuden hoksaaminen toi kivan sisustuselementin tähän syksyyn.

Ihanaista sunnuntaita ja alkavaa elokuun viimeistä viikkoa.

Vielä on kuitenkin kesää jäljellä, vaikka ajatus yrittää kalenterin mukaan kulkea syksyyn
ja tätä kirjoitellessa jo tuomen paljaisiin tummiin oksiin lumen valkoa vasten! ;)

-Kaisu-

Syyskesän aatoksia

Aika on tuntunut kuluneen kuin siivillä sitten töiden alkamisen.

Koneellekaan ei ole tullut istahdettua, 

kun piha on kutsunut kauniina elokuisina iltoina.

Olen kohennellut kukkapenkkejä  ja jakanut perennoita sekä mökillä että kotona.

Pihatöissä on tullut hyvästeltyä

 mennyt ihanien muistojen, lämmön kesä

ja petattua puutarhaa  syksykuntoon.

Kukat ovat pääosin kukkimisensa kukkineet ja 

osa perennoista on tarvinnut jakamista sekä

uuden paremman kasvupaikan etsimistä.

Töissä vietimme tänään  työkaverin synttäreitä.

Valitsin onnittelukorttiin Eeva Heilalan runon  

elämän kerroksellisuudesta ja täyteläisyydestä,

ihmeellisyydestä:

Kannamme aikamme kuvaa.

Ensimmäistä pukua ei koskaan voi pudottaa päältään.

Sen päälle vain puetaan aina uudet,

joiden alta kohoaa vanhin kaulus,

vilkkuu hihansuu pitseineen

ja piikkilangan repimä helma.

On mahdotonta päättää,

missä puvussa elämä on tarjonnut

parastaan. 

Elämä kulke kulkuaan,

soljuu tutusti eteenpäin.

Kotipesässä väki varttuu, itsenäistyy.

Oma aika lisääntyy ja 

usein illalla huomaan olevani  kotona yksin

tai Hänen kanssaan kaksin.

Ilmassa on samalla kertaa iloa ja haikeutta.

En osaa sanoa, 

milloin elämä on ollut parhaimmillaan.

Jokaisessa päivässä elämän pitsit ja piikkilangat kulkevat limittäin ja lomittain.

Jokaisessa päivässä ilon siemen,

mieleenpainuvien muistojen ja aikansa kuva! <3

Kuvien kukkalaatikko on tämän kesän tuotos,

jonka tekemistä pitkään fundeerasin.

Sisämuotti mietitytti

ja lopulta mieheni teki sen vanerista.

Vaihtoehto ei ollut paras, mutta yritys hyvä kymmenen.

Pelakuut eivät oikein kukoistaneet mökillä,

mutta ehkäpä ensi kesänä  

tuvassa talvehtineena 

ne kantavat tämän kesän muistoja ja lämpöä mukanaan.

~~~~~~~~~~~~~~

Viikonloppu.

Venetsialaiset.

Mökkikauden päätös vai uuden erilaisen mökkikauden aloitus?

Sataa vettä. 

Ukkonen jyrähtelee.

Pilvet roikkuvat alhaalla.

On aika sytyttää kynttilät

 ja kuunnella sateen ropinaa.

Ihanaista, tunnelmallista viikonloppua

mökillä ja kotona.

siellä missä satutkin nyt olemaan!

-Kaisu-

Betonia ja kanaverkkoa

Olen mökillä mehustamassa marjoja.

Niin kuin olin eilenkin.

Marjasouvin ohella puuhastelen täällä  kaikkea mukavaa.

Vihdoinkin löytyi betonivaihe,

joka on ollut hukassa helteessä ja kesäviiletyksessä.

Eilen valoin tällaisen ihanuuden,

josta siskoni vinkkasi Pinterest-kuvalla.

Tykästyin tähän malliin

ja taidan valaa vielä toisen lähes samanlaisen.

Ja  teen kyllä muutaman muunkin, 

joita olen kesällä mielessäni suunnitellut 

ja  hautonut!🤗

~~~~~~~~

Mukavaa perjantaita täältä

Mehumaijan pöhinän ja kiukkuisten kärpästen täyttämästä tuvasta!🤗

Kaisu

Kivipitsiä muovipussikuteesta

Kirjastosta löysin sattumoisin

 "Plastiikkia, plastiikkia. Virkkaa kaunista muovipusseista" -kirjan, 

joka tuntui kiinnostavalta ja jollakin tavalla tutulta aiheelta.

Kirjasta löytyneet mallit herättivät muistoja varhaislapsuudesta ja 70-80 -luvulta.

Minulla oli pienenä tyttönä keltainen, mieluinen, pehmoinen kassi, 

jonka äiti oli virkannut muovikassikuteesta ja johon hän oli tehnyt sangat narusta letittämällä.  

Äidillä itsellään oli samanmallinen, mutta isompi. <3

Äitini kutoi myös kangaspuilla 

oranssimustia sekä keltamustia muovimattoja, 

joiden kude oli leikattu karhuntaljarullien suojamuoveista. 

 Muistan myös  virkkaamalla ja kutomalla tehdyt mustavalkoiset matot, 

joiden kude oli leikattu sen aikaisista maitopusseista eli maitopurkkien edeltäjistä!

Kassit ja matot olivat  sen ajan kierrätystä, luovuutta ja säästäväisyyttä, 

kestävän tuotteen tekemistä, käsityötä.

~~~~~~~

Mielenkiintoista on, miten historia toistaa itseään ja ennen olleet työtavat /asíat tulevat

 tavalla tai toisella uuteen tulemiseen, uudelleen muotiin.

Tässä kirjassa on  ohjeita kasseihin,  mattoihin, koreihin,  

käyttöesineisiin ja koristeisiin 

sekä sisälle että ulos.

 Minulla oli käsillä tekemisen puute ja tämä virkkauskirja löytyi siltä osin tosi hyvään saumaan.

Poika, kyllä tuumasi isälleen, että mallillaan on kun äiti roskapusseja leikkelee nauhoiksi.

Arveli jonkinlaista auringonpistosta varmaan,

mutta kaikkea sitä pitää tehdä ja kokeilla !

Tein kivipitsiä kokeiluksi parin kiven päälle.  

Sain kivat kestävät kivikukat kukkien keskelle!

Leikkasin virkkausta varten valkean roskapussin pohjan auki 

ja lähdin pohjasta päin leikkaamaan  pari kolmisenttistä kudetta,

 jonka virkkasin 4 koon virkkuukoukulla.

Yhden kiven pitsikuvioon meni pari pussia.

Nappi tuli omana lisäyksenä malliin, kun aloituskohta "ei kestänyt päivänvaloa"!

Tekisi mieli tehdä vielä muutama tuohon kuistin eteen syyskukkien rinnalle.

Jospa sitä kerkeäisi, 

kun saatiin nyt nuo viinimarjat poimittua.

Mehustuksen lomassa voisi leikellä pusseja 

ja tehdä vaikkapa ensi kesäksi pöytäliinan kulmiin pienet kivipainot,

joihin laitetaan verhonipsut kiinnittämistä varten.

Idea tästä kirjasta. :)

~~~~~~~~

Elokuinen ilta-aurinko on venytellyt pitkät varjonsa pihapiiriin.

Kesä hiljalleen kypsyy.

Ihania, kesän viime tunnelmien päiviä  Sinulle!

~~Kaisu~~

Gluteeniton lämpimäistervehdys

Kauppareissulla löysin minulle uuden 

Moilas-tuotteen gluteenittoman hapanleipäjauhoseoksen,

joka  sisältää kuivattua taikinajuurta.
Päätin kokeilla jauhoja heti.

Leivoin taikinasta leipäsiä, jotka halkaisin heti paistamisen jälkeen.
Lopputulos oli kyllä  maistuvainen
ja tervetullutta vaihtelua gluteenittomaan leipätarjontaan.

Leivät olivat rapsakoita ja jotensakin rukiisen leivän oloisia

-vaikka eihän ruisleipää mikään koskaan korvaa eikä päihitä.

~~~~~~

Leipomisen tuoksu on kotoinen tuoksu.

Yläkerrasta alkoi kuulua jo nuorimmaisen kysely, leivotko sämpylöitä.

Tekaisin Myllärin Hurjan viljaisista -  peltileivän!
Se maistuu lapsille! <3

~~~~~~

Ulkona sataa kaatamalla!

Hiostava, painostava hellepäivä painuu iltaa tuulen ja sateen saattamana.

Leppoisaa viikonloppua 

ja toivotaan, että sää vielä hellisi meitä!

~~Kaisu~~

Kranssia kieputtamassa

Lähdettiin piipahtamaan mökillä työpäivän jälkeen,

kun minulla on mennyt pari viikkoa tässä hurottaessa.

Oli ikävä tänne!

Täällä tuoksuu elokuulle.

Sitä tuoksua on vaikea sanoittaa,

mutta se kuuluu näihin päiviin.

Se on tunnemuisto, jota kannan sisimmässäni hamaan loppuuni.

Siinä on ripaus luopumista,

lakastumista,

ikävää.

Siinä on rakkautta.

Muistojen tuoksun takia halusin tänne rauhaan,

luonnon helmaan.

Halusin kiepsuttaa syyskesän tunnelman,

viipyilevän ilta-auringon säteet ja

äidin ajatukset humalakranssiin.

Se on nyt voimakkaan vihreä,

mutta lakastuu pian.

Niin kuin kaikki kaunis elävä tekee!💚 

On elokuun yhdeksännen aatto.

Pienen pojan muisto elää elokuun alun tunnelmassa,

mutta ennen kaikkea sydämen sopukassa.

-Kaisu-

Kesäloman ynnäyksiä

Kalenterissa on siirrytty jo elokuun puolelle ja

tänään on minun ja monen muun viimeinen kesälomapäivä.

Entiseen aikaan oli tapana laittaa lomareissuilta kortteja kotijoukoille ja ystäville.

Näistä kuvista joku voisi olla sinulle laittamani lomatervehdys

 ja takana lukisi jotensakin näin:

Ystäväni,

💛 - lämmin kesäloman lopun tervehdykseni sinulle. Kävimme nuorimman tyttäreni kanssa viime viikolla "round tripillä", joka ulottui mm. Tampereelle.  Meillä oli pieniä vaikeuksia auton kanssa hotelli Ilveksen parkkitalossa, mutta selvisimme erään ystävällisen lomalaisen auliilla avustuksella.

Hotellin 16.kerroksesta näki kauas. Siinä katsellessani tuli mieleen , että läheltä ei aina näe  kaikkea hyvää,  kaunista ja merkittävää.   Kaukaa näkee paremmin ja laajemmin, syvemmin. Kun on oikeasti lomalla =(poissa kotoa)  on erillä tavalla aikaa miettiä asioita, vertailla, tuntea syvemmin ja nähdä  kirkkaana omaa arkea kannattelevat asiatkin. On aikaa omalle sisäiselle puheelle ja omille ajatuksille. Aikaa itselle, aikaa toiselle.

Tämä kesä on ollut ilmojen suhteen  historiallisen lämmin, kuuma, suorastaan paahtava. Aurinko on porottanut  pilvettömältä taivaalta ja hellinyt meitä pohjoisen puoliskon ihmisiä  ennen kokemattomalla tavalla.  Kevyet kesäasusteet ovat olleet päivien vaate ja vesistöjen läheisyys mielipaikka. Paahteisten päivien jälkeen saimme matkalla ja kotia saavuttuamme kokea hurjan ukonilman ja rankkasateen. Ne tuntuivat  hienoilta, odotetuilta hetkiltä, vaikkakin aina ukonilma herättää minussa pienutta luonnonvoiman edessä, pelkoakin.

Olemme  kesän aikana tehneet pieniä, muutaman päivän  reissuja ja ohjelmassa on ollut mökkeilyä, mieleenpainuneitä kohtaamisia ja  iloisia jälleennäkemisiä monien ystävien ja sukulaisten kanssa.
Koti on ollut  tänä kesänä lähinnä vain kääntymispaikka, jossa on  käyty pyykkäämässä ja  pakattu uuteen reissuun. Kotona olleet kesätyöläiset ovat huolehtineet kotosalla kiitettävästi kesäkukkien kastelusta ja ns. pitäneet kotia pystyssä.

Viljapellot lainehtivat keltaisenaan. Vilja on kypsää ja tuuleentunutta.  Itsekin koen kypsymisen merkkiä lomaan ja lomailuun - loma on antanut sen mitä siltä odotin. Osasin tänä kesänä jättää "to do" -listat omaan arvoonsa ja tein sitä mistä tykkään. mikä on välttämätöntä ja merkityksellistä minulle  tai olin välilllä jopa tekemättä mitään. Joutenolon sietäminen tuntui hyvälle, jopa iän tuomalle kehittymisen merkille!

Perjantaiaamuna tuntui lokoisalta herätä omassa sängyssä ja ajatella, että nyt on aika laittaa laiva laituriin ja asettua taloksi omaan kotiin kaiken kulkemisen jälkeen.  Olin niin voimaini tunnossa, että heti aamusta riipaisin kesän pölypallerot lattioilta ja tasoilta ja järkkäsin kodin kesän jälkeiseen, kotoisaan kuntoon ja pesin vuodevaatteita peruspyykin lomassa. Miten oma koti näyttääkään kauniilta ja kivalle siivottuna ja levänneillä silmillä katsottuna.

Erään kaupan edessä näin julisteen, jonka teksti jäi mieleeni ;"entäpä, jos tavallinen arki on ihmisen parasta aikaa". Ainakin se juuri nyt tuntuu ihanalle. Arkirutiinit tuovat päiviin tuttua ryhmiä; herätyskellon pirinä, selvä päiväjärjestys ja perheen koolla oleminen luovat puitteita tuttuun ja turvalliseen arkeen ja jokapäiväiseen elämään yhdessä. Reissussa hyvä, kotona paras! ❤

Huomenna on kuuden viikon katkeimen jälkeen aika avata työn ovia. On ihana palata huippuun tiimiin ja alkavan syyskauden uusien haasteiden pariin.

Ivan Turgenjevin runon sanoin:

"Onnella ei ole huomista päivää;

sillä ei ole eilistäkään;

se ei ajattele tulevia;

sillä on vain nykyisyys,

eikä sekään ole kokonainen päivä,

vaan silmänräpäys."

💕

Ihanaa elokuuta toivottelen Sinulle ja toivon itsellenikin! 

Kaisu