Täällä pohjantähden alla II & III

Työkiireiden vuoksi blogin päivittäminen on viime aikoina ikävä kyllä jäänyt… Täällä pohjantähden alla toisen ja kolmannen osan luin kyllä jo aika päiviä sitten, mutta en ole saanut kirjoitettua niistä riviäkään. Nyt aikaa säästääkseni kirjoitan molemmista kirjoista tähän samaan postaukseen.

Pohjantähden toinen osa jatkaa Koskelan perheen ja Pentinkulmalaisten elämää siitä, mihin ensimmäinen osa jäi. Maailmalla valmistaudutaan toiseen maailmansotaan ja sen vaikutukset ulottuvat myös Pentinkulmalle. Akseli ja Elina menivät ensimmäisen osa lopussa naimisiin, joten Koskelaan syntyy myös uusia ihmisiä. Kirjan loppua kohti mentäessä käynnistyy myös poliittinen liikehdintä torpparikysymyksen ja itsenäisyyspyrkimysten vuoksi. Kun kirjan lopussa poliittinen liikehdintä kärjistyy sisällissodaksi, joutuvat Pentinkulman ihmiset valitsemaan puolensa. Tapahtumat koskettavat syvästi myös Koskelan perhettä.

Toinen osa oli hyvä, joskin huonompi kuin ensimmäinen. Huonommaksi kirjan teki se, että tässä kirjassa oli paljon politiikkaa ja varsinkin tuota sisällissota-asiaa, joka ei kovinkaan suuresti innostanut. Sodasta johtuen kirjan loppu oli aika surullinen. Pisteet täytyy kuitenkin antaa siitä, miten totuudenmukaisesti Linna on tapahtumia kuvannut.

Kolmannen osan tapahtumat taas sijoittuvat vuosiin sisällissodan jäljestä 1950-luvulle. Tapahtumat ovat jättäneet jälkensä Pentinkulman ihmisten arkeen eikä elämä Koskelassa, ja varsinkaan Akselilla, ole helppoa. Pentinkulmalle virtaa myös uusia aatteita, kuten Lotta- ja suojeluskuntatoimintaa sekä innostusta suur-Suomesta ja Lapuan liikkeestä. Hetken aikaa ihmisillä menee hyvin, mutta pian edessä ovat raskaat sotavuodet, jolloin ihmiset saavat taas pelätä rakkainpiensa puolesta.

Tästä viimeisestä osasta pidin ehkä kaikista eniten, sillä tässä kirjassa kerrottiin monista lähihistoriallisista tapahtumista. Kaiken kaikkiaan tämä sarja oli mielenkiintoinen katsaus Suomen historiaan nimenomaan tavallisen torppariperheen elämän kautta.

Nämä kirjat kannattaisi jokaisen lukea kerran elämässään!

Täällä pohjantähden alla I

Tenttiä varten “jouduin” lukemaan Väinö Linnan klassikon Täällä pohjantähden alla. Olen lukenut sen jo joskus aiemmin, mutta nyt oli hyvä syy palata siihen uudestaan. Tällä lukukerralla sain kirjasta enemmän irti kuin aikaisemmin, ehkä juuri sen takia, että iän karttuessa ymmärrän paljon enemmän siitä historiallisesta viitekehyksestä, joka kirjan ympärillä on. Täällä pohjantähden alla on kerrassaan mahtava lukukokemus, ja ennen kaikkea hyvä katsaus menneiden vuosikymmenten elämään ja tapahtumiin. Ekan osan jälkeen on pakko kipaista kirjastoon lainaamaan sarjan muutkin osat.

Pohjantähti alkaa 1880-luvun puolivälistä, kun pappilan vuosimies Jussi päättää raivata itselleen torpan paikan elättämään paremmin perhettään, joka kirjan alussa tosin koostuu vain Jussista ja hänen puolisostaan Almasta. Ensimmäisessä osassa seurataan Koskelan (torpan) elämää Jussin, Alman sekä heidän kolmen poikansa Akselin, Aleksin ja Akun kautta ensimmäisen maailmansodan aattovuosiin asti. Kirjassa kerrotaan myös Pentin kulman muiden torppareiden, talollisten, kartanon sekä pappilanväen elämää. Erityisen mielenkiintoista oli seurata Koskelan poikien varttumista, sillä kirjan lopussa vietetään esikoispoika-Akselin ja Kivivuoren Elinan häitä. Kiinnostavaa oli myös yhteiskunnallisten asioiden käsittely, sillä kirjassa käydään läpi niin Bobrikovin murha kuin työväen aatteen leviäminenkin Pentinkulmalaisten elämään. Keskustellaanpa kirjassa myös naisaatteesta.

Kirjan henkilöistä pidin itse eniten Jussista, sillä jokin tuossa jäyhässä ja sitkeässä, mutta kumminkin inhimillisessä ja hyväntahtoisessa ukossa viehätti. Jussihan on hieman juro ja kohtelee poikiaan hieman kovalla kädellä eikä aina muista kohdella Almaakaan hyvin, mutta silti hän tuo synnyttäneelle vaimolleen kahvia, kun kätilö siitä kehottaa. Ja hankkiihan Jussi vaimonsa pyynnöstä myös piirongin, kun vaimo siitä puhuu. Sitähän voisi kutsua jo rakkaudeksi.