Claudie Gallayn toinen romaani Rakkaus on saari johdattaa lukijan teatterin maailmaan. Pieneen ranskalaiskaupunkiin kerääntyy joukko teatterinystäviä, jotka joutuvat festivaaleilla silmätyksin menneisyytensä kanssa.
Kirjassa on kaksi keskushenkilöä: Marie ja Odon. Marie on saapunut katsomaan kuolleen veljensä Paulin kirjoittaman näytelmän ensiesitystä. Paul on kuollut muutamaa vuotta aiemmin pettyneenä näytelmän saamasta huonosta vastaanotosta. Marie ei kuitenkaan ole päässyt yli veljensä kuolemasta ja kantaa tämän tuhkia kaulassaan. Odon taas on teatterinjohtaja, joka ohjaa Paulin näytelmän. Hän törmää yllättäen vanhaan rakkauteensa Mathildeen, jolle teatteri on aina ollut suuri intohimo. Monta erilaista ihmistä samassa paikassa aiheuttaa sen, että tragedioilta ei voi välttyä.
Olen kuullut kirjasta todella paljon kehuja ja odotin kirjalta siksi paljon, mutta siitä huolimatta petyin vähän. Tarina oli kaunis ja surullinen, varsinkin loppu, ja henkilöt olivat kiinnostavia ja hiottuja, mutta tästäkään huolimatta en oikein päässyt tarinaan sisään. Se johtui varmasti siitä, että kirja ei päästä lukijaansa helpolla eikä tarinasta saa niin paljon irti, jos sitä lukee illalla silmät ristissä. Olen varma, että jos lukisin tämän uudestaan, saisin tästä enemmän irti ja aionkin palata tähän vielä myöhemmin. Aivan erityisen maininnan Gallay ansaitsee kuitenkin kielestään, joka on kaunista ja viimeiseen asti hiottua. Monissa kirjablogeissa on myös kehuttu Gallayn aiempaa kirjaa Tyrskyt, johon haluaisin myös tutustua.
Kirjasta ovat kirjoittaneet myös mm.
