Sade lankeaa

Kuva: Adlibris.com

Joskus käy vain uskomattoman huono tuuri sellaisten kirjojen kanssa, jotka haluaisi lukea. Leena Lumi suositteli minulle tätä Ros Wynne-Jonesin Sade lankeaa jo vuosi sitten, mutta nyt vasta sain tämän luettua. Olen kolme kertaa varannut kirjan kirjastosta, mutta joka kerta olen joutunut palauttamaan sen takaisin, kun olen päässyt max sivulle 50. Nyt vihdoin sain luettua tämän loppuun asti.

Luen hyvin harvoin, oikeastaan harmittavan harvoin, Afrikkaan sijoittuvia kirjoja, mutta nyt tässä oli yksi. Kirjan alussa minäkertoja, lääkäriksi opiskeleva parikymppinen Maria suuntaa avustustyöntekijäksi Afrikkaan. Koko ajatus lähtee Marian kuolleesta äidistä, joka on aina haaveillut Afrikasta ja nyt Maria lähtee itse katsomaan äitinsä unelmapaikkaa. Eteläisessä Sudanissa on pieni Adekin kylä, jossa on eletty sodan keskellä jo 40 vuotta ja kuivuus ja nälänhätä piinaavat ihmisiä: lapset eivät edes muista aikaa, jolloin taivaasta olisi tullut vettä eikä pommeja. Maria ja muut avustustyöntekijät joutuvat tottumaan uuteen aikaan, pelkoon sodan keskellä. Kylän asukkaista, kuten Polio-Jonista ja Bolista, runoilevasta sotilaasta, tulee Marialle erittäin läheisiä kuin myös Michaelista, joka pelastaa Marian hengen.

Tätä kirjaa voisi parhaiten kuvailla sanoilla vahva ja väkevä. Wynne-Jones kuvailee tapahtumia niin aidosti, että välillä unohdin kirjan olevan fiktiota. Yritin lukea tätä junassa, mutta se oli huutava vääryys tällaiselle kirjalle, jota pitää lukea rauhassa kotona, ei kiireellä kiskojen kolkkeessa. Sade lankeaa ei ole mikään helppo kirja, sillä se pakottaa lukijan miettimään asioita ja tuo tapahtumat lähelle. Kliseistä tai ei, se saa huomaamaan eriarvoisuuden eikä uutiskuvia voi katsella enää samalla tavalla. Kirjan loppu oli vähän ristiriitainen: toisaalta tämmöiselle kirjalle turhan onnellinen, epäaito, toisaalta taas lohduttava, ettei kaiken tarvitse loppuun asti olla niin kovin kurjaa. Sade lankeaa jää varmasti pitkäksi aikaa mieleen pyörimään.

Leenan lisäksi tämän ovat lukeneet mm. Susa, Elegia, Katja / Lumiomena, Satu ja Kuutar.

4+/5
Alkup. nimi: Somenthing is going to fall like rain.
Suom. Einari Aaltonen
Like 2010.
366 sivua.

Precious - Harlemilaistytön tarina

Sapphiren kirja Precious - Harlemilaistytön tarina oli ollut to be read -listallani vuoden päivät, joten saavutus olikin melkoinen, kun sain kirjan nyt luettua. Kirja kiinnostaa, koska siitä on tehty leffa, jonka haluaisin nähdä, ja koska kirjat on mun mielestä aina parempia kuin niistä tehdyt leffat, piti tämä lukea ennen leffaa.

Eniten kirjassa kuitenkin kiinnostaa sen juoni. Claireece Precious Jones on harlemilainen teinityttö, joka totta vie ei ole syntynyt onnellisten tähtien alla, sillä hän on äitinsä pahoinpitelemä ja isän raiskaama. Precious on 12-vuotiaana synnyttänyt isälleen lapsen, pienen Mongon (lapsella on downin syndrooma) ja kirjan alussa Precious odottaa isälleen toista lasta. Preciousin elämä ei siis näytä valoisalta, kunnes hän pääsee kouluun, missä luku- ja kirjoitustaidonta tyttöä opettaa ymmärtäväinen opettaja. Koulu ja opettaja avaavat Preciosille uuden maailman sekä ennen kaikkea toivon paremmasta huomisesta.

Kirjassa mua ärsytti sen kieli, koska Sapphire kirjoittaa todella rasittavaa puhekielen ja slangin yhdistelmää (palautin kirjan jo kirjastoon, joten tekstinäytettä ei ole saatavilla). Jossain sivun 30 paikkeilla koin suuren herätyksen: kirjassa on vähän pakko käyttää slangia, koska mitäs muutakaan kieltä koulua käymätön tyttö osaisi. Mikä valaistuminen! Lopussa kieli muuttuu aavistuksen verran luettavammaksi, mikä tietenkin viittaa siihen, mitä kaikkea uutta Precious oppii koulussa. Tarina oli mukaansatempaava, nopeasti etenevä ja varsinkin loppu oli ihanan valoisa. Isän pahoinpitelyt ja raiskaukset oli tässä kirjassa kuvattu piinaavan tarkasti ja yritin aktiivisesti unohtaa sen, että tämä voisi tapahtua oikeasti.

Hurjasta tarinasta huolimatta kirjan luki nopeasti, alle 200 sivuinen kirja ei riittänyt minulla edes koko junamatkaksi. Jos kaipaat jotain pysähdyttävää mutta kuitenkin valoisaa luettavaa etkä jaksa kahlata tiiliskiveä, tämä on hyvä valinta.

 3/5