Orapihlajapiiri on Hanna Tuurin ensimmäinen romaani; tätä ennen hän on julkaissut Irlannista kertovia kirjoja. Irlantiin sijoittuu tämäkin kirja, jossa keski-ikäinen nainen päättää vaihtaa maisemaa.
Kirsi on nainen, joka haluaa vaihdosta elämäänsä, ja saa pian kuulla tuttunsa kautta Irlannissa sijaitsevasta Knocknamurran yhteisöstä, jossa asuu kehitysvammaisia. Kirsi innostuu asiasta, mutta teini-ikäinen Anni-tytär laittaa kapuloita rattaisiin: hän ei halua lähteä Kuopiosta mihinkään epämääräiseen yhteisöön eikä joutua eroon bestiksestään. Itkun ja hammastenkiristelyn jälkeen Kirsi saa kuitenkin puhuttua Annin mukaan sillä ehdolla, että aina pääsee pois, jos ei Knocknamurrassa viihdy. Vaikka arki ja työt sujuvatkin hyvin, ja Kirsi tutustuu miellyttävään Antoniin, on sopeutuminen kuitenkin helpompaa Annille kuin Kirsille.
Tartuin kirjaan todella innokkaasti, koska aihe tuntui kivalta ja vaikka en mitenkään ylettömästi olekaan kiinnostunut Irlannista, tuntui kirjan tapahtumapaikka kiinnostavalta. Ensimmäinen yllätys kirjassa oli se, että kertojina vuorottelivat Kirsi ja Anni, vaikka olin koko ajan kuvitellut, että Kirsi on tässä se kertoja. Kunhan yllätyksestä toivuin, alkoi kahden kertojan käyttäminen tuntua luontevalta ja toimivalta ratkaisulta. Toinen yllätys oli se, että kirjassa ei oikeastaan tapahtunut mitään, vaan enemmänkin kuvailtiin asioita. Tämäkään ei alkuhämmennyksen jälkeen pahemmin haitannut, koska Tuuri selvästi osaa hommansa, mutta jos kaipaat enemmän tapahtumia, ei tähän kirjaan kannata tarttua. Kaikkia odotuksia kirja ei ihan lunastanut, mutta oli kuitenkin huomattavasti parempi kuin muutamien arvostelujen perusteella odotin. Kannattaa tutustua, jos aihe tai tyyli kiinnostaa!
Orapihlajapiiristä ovat kirjoittaneet myös
Riikka
3/5
