Irene on lomamatkalla, kun kuulee tyttärensä Hannan synnyttäneen tyttären - etuajassa. Vauva saa nimekseen Aida, ja Irenen elämä muuttuu Aidan syntymän vuoksi, sillä hänen on opittava elämään isoäitinä. Irenen elämä on kuin kenen tahansa keski-ikäisen naisen: päänvaivaa Irenelle tuottaa hänen äitinsä, joka asuu vanhainkodissa ja terrorisoi tytärtään eikä meinaa kuolla millään, sekä hänen lääkärimiehensä, jonka kanssa suhde ei toimi. Seksin ja kumppanuuden puutteessa kumpikin ajautuu pettämään toista. Irenen välit aikuisiin tyttäriin näyttävät olevan päällisin puolin kunnossa, mutta pinnan alla kuplii: toinen tytär ei millään meinaa saada Aidalle sisaruksia eikä toisen tyttären lesbouttakaan ole aluksi helppo hyväksyä. Aidakaan ei ole mikään helppo lapsi vaan omapäinen ja -peräinen pikkuotus, jonka tempaukset aiheuttavat päänvaivaa lähipiirille.
Kirja oli ihan mutkatonta ja helppoa luettavaa esikoiskirjaksi; luin tätä junassa pitkät pätkät ja matka eteni joutuisasti. Ei tämä kuitenkaan mitenkään erityisen mieleenjäävä kirja ollut ja luulen sen johtuvan siitä, että Irenen kaltaisia tylsistyneitä kotirouvia on kirjallisuus pullollaan. Tämä saattaa kyllä olla myös ikäkysymys, etten siis päässyt paremmin kiinni Irenen ajatusmaailmasta, sillä äitini luki myös kirjan ja piti kovasti. Minä sen sijaan mietin lukiessani, miksei Irene mennyt vaikka töihin niin olisi saanut muutakin sisältöä elämäänsä kuin äitinsä sekoilut. Yhtä juttua mietin myös paljon, koska se tunki esiin häiritsevissä määrin: minkä ihmeen takia päähenkilön ulostusongelmaa tuotiin esille niin paljon, kun en ainakaan löytänyt sille mitään selitystä tarinan kannalta. Jos kirja jää mieleeni, se jäi tämän ihmeellisen seikan vuoksi.
3/5
**********Suomalaisen keskiluokan arki -haaste*************
