Villiruusu 6

Olipa jännää lukea kirjaa, jonka edellisestä osasta minulla ei ole oikein minkäänlaista muistikuvaa. Näin minulle kävi Marja Orkoman uusimman kirjan Villiruusu 6 kanssa, sillä en muistanut edellisestä osasta nimeltä Unikkopolku 21 muuta kuin päähenkilön nimen ja ammatin.

Aiemmassa osassa Anu Matilda Untinen on palannut monen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen Satakielilaaksoon, jonka voi tunnistaa Naantaliksi, ja aloittanut siellä työt postinjakajana. Villiruusussa Anu saa tarpeekseen postinjakohommista ja vaihtaa työpaikkaa pieneen Villiruusu-nimiseen kioskiin. Aiemmin sinkkuuden nimeen vannonut Anu on myös alkanut seurustella ilmastotutkija-Janin kanssa ja onnea täydentää Janin jättimäinen koira. Anua kuitenkin hämmentävät hänen oma haluttomuutensa sitoutua, kuten myös Janin saamat salaperäiset kirjeet, jotka alkavat sanalla "rakas". Anu ja Jani ehtivät kuitenkin hoitaa suhteensa kuntoon, ennen kuin Jani lähtee työmatkalle Antarktikselle. Janin paluun aikataulu viivästyy, mutta Anu odottaa tyynenä; hän tietää itsekin, että sääolosuhteet voivat muuttua yllättävänkin nopeasti. Eräs viesti muuttaa kuitenkin Anun elämän kerta rysäyksellä. 

Kirja oli tosi nopeaa lukemista, sillä luin tämän yhdessä päivässä ja muistaakseni tämä oli ekaa osaa parempi, muttei kuitenkaan Orkoman parhaimmistoa. Kirja oli kyllä tosi pinnallinen, mutta en tähän hätään kyllä mitään kovin syvällistä kaivannutkaan. Aika perinteistä kotimaista viihdettä siis, tosin Antarktiksesta kertovat luvut toivat kirjaan lisää mielenkiintoa.

3-/5

Katajamäki yllättyy

Minun juhannukseni sujui kaupungissa, enimmäkseen töiden merkeissä. Mutta vaikka töitä teinkin, jäi kuitenkin aikaa pistäytyä lintsillä ja lueskella hömppää. Äitini haluaa aina lukea uusimman Katajamäki-kirjan ja kotimaisen viihdekirjan kaipuussa minäkin tartuin tuohon kirjaan juhannuksena. 

Katajamäki yllättyy on Anneli Kivelän Katajamäki-sarjan kuudes osa, ja tällä kertaa kyläläisiä kuohuttaa Onerva Maarasen aviottoman Kaisla-tyttären saapuminen kuvioihin. Kaisla on työskennellyt vuosia ulkomailla johtotehtävissä, mutta haluaa jostain syystä hautautua Katajamäelle ja alkaa pyörittää äitinsä pientä kahvilaa. Kyläläiset panevat merkille Kaislan jatkuvan touhottamisen kuin myös salaperäiset Tampereen matkat ja seläntakana arvuutellaan ahkerasti Kaislan paluun syytä. Kaislan lisäksi kyläläisiä mietityttää paikkakunnalle asettuva maahanmuuttajaperhe.

Jokin tässä sarjassa vetoaa minuun niin, että uusin osa on aina luettava, vaikka sarja tuntuu huononevan huononemistaan - siis minun mielestäni, sillä kirjaston varausjonot ovat todiste siitä, miten paljon näitä kirjoja rakastetaan. Ehkä minulle on käynyt Katajamäki-sarjan kanssa sama kuin Pii Marin -sarjan kanssa: sitä ei vain osaa lopettaa kesken, kun on kerran tullut aloittaneeksi. Katajamäki-kirjoissa minua ärsyttää eniten naiivius; tapahtumat ovat liian siloteltuja ollakseen realistisia. Toinen silmiinpistävä juttu on tökerö kieli, sillä esimerkiksi oikea nuoriso ei puhu samalla tavalla kuin kirjan nuoriso. Mutta vaikka kirjat eivät minuun kolahda, ymmärrän hyvin, miksi nämä kirjat ovat lukijoiden suosiossa: maalaiselämä, herttaisuus ja vanhanaikaisuus näyttää vetoavan nykylukijaan.

Muista sarjan kirjoista olen kirjoittanut vanhassa blogissani.

2/5

Aida

Marja Leena Virtasen esikoisromaani Aida on kertomus keski-ikäisestä naisesta, joka mummoksi tulemisen myötä joutuu miettimään myös omaa elämäänsä edustusrouvana. Olisin muuten jättänyt kirjan lainaamatta, ellen olisi tiennyt mistä se kertoo; minusta Aida viittaa enemmän johonkin fantasiakirjaan. Aida on muutenkin vähän hämäävä nimi kirjalle, sillä kirjassa ei suinkaan kerrota Aida-tytön elämästä, vaan keskushenkilöksi nousee Aidan isoäiti Irene.


Irene on lomamatkalla, kun kuulee tyttärensä Hannan synnyttäneen tyttären - etuajassa. Vauva saa nimekseen Aida, ja Irenen elämä muuttuu Aidan syntymän vuoksi, sillä hänen on opittava elämään isoäitinä. Irenen elämä on kuin kenen tahansa keski-ikäisen naisen: päänvaivaa Irenelle tuottaa hänen äitinsä, joka asuu vanhainkodissa ja terrorisoi tytärtään eikä meinaa kuolla millään, sekä hänen lääkärimiehensä, jonka kanssa suhde ei toimi. Seksin ja kumppanuuden puutteessa kumpikin ajautuu pettämään toista. Irenen välit aikuisiin tyttäriin näyttävät olevan päällisin puolin kunnossa, mutta pinnan alla kuplii: toinen tytär ei millään meinaa saada Aidalle sisaruksia eikä toisen tyttären lesbouttakaan ole aluksi helppo hyväksyä. Aidakaan ei ole mikään helppo lapsi vaan omapäinen ja -peräinen pikkuotus, jonka tempaukset aiheuttavat päänvaivaa lähipiirille.


Kirja oli ihan mutkatonta ja helppoa luettavaa esikoiskirjaksi; luin tätä junassa pitkät pätkät ja matka eteni joutuisasti. Ei tämä kuitenkaan mitenkään erityisen mieleenjäävä kirja ollut ja luulen sen johtuvan siitä, että Irenen kaltaisia tylsistyneitä kotirouvia on kirjallisuus pullollaan. Tämä saattaa kyllä olla myös ikäkysymys, etten siis päässyt paremmin kiinni Irenen ajatusmaailmasta, sillä äitini luki myös kirjan ja piti kovasti. Minä sen sijaan mietin lukiessani, miksei Irene mennyt vaikka töihin niin olisi saanut muutakin sisältöä elämäänsä kuin äitinsä sekoilut. Yhtä juttua mietin myös paljon, koska se tunki esiin häiritsevissä määrin: minkä ihmeen takia päähenkilön ulostusongelmaa tuotiin esille niin paljon, kun en ainakaan löytänyt sille mitään selitystä tarinan kannalta. Jos kirja jää mieleeni, se jäi tämän ihmeellisen seikan vuoksi.

3/5

**********Suomalaisen keskiluokan arki -haaste*************

Onnen ainekset

Onnen ainekset on Cathy Kellyn uusin suomennettu romaani, ja hetihän tämä piti ottaa lukuun, vaikkei minulla mitään hömppäoloa ollutkaan. Onnen ainesten lähtökohta on ah niin samanlainen, kuin Kellyllä aina: on neljä eri-ikäistä naista, joilla jokaisella on jotain ongelmaa itsensä kanssa ja erityisesti rakkauselämässä ja niitä ongelmia sitten kimpassa ratkotaan. Seuraava pätkä on lainattu suoraan takakannesta:

Golden Square on ihastuttava viktoriaaninen puutarha-aukio piilossa Dublinin hälinältä. Sen laidalla asuvat Rae Kerrigan, teehuonetta emännöivä viisikymppinen kaunotar, ja Connie O'Callaghan, hyväntuulinen opettajatar, jota kaikki pitävät vannoutuneena sinkkuna - mutta miksi hän sitten vetäytyy iltaisin hempeään makuuhuoneeseensa rakkausromaanien pariin?Tähän vakiintuneeseen maailmaan tulee uusia tuulia, kun aukiolle muuttaa kaksi naista: skandaalissa ryvettynyt nuori näyttelijä Megan Flynn ja salaperäinen vanhus Eleanor Levine, jolla on mukanaan vain matkalaukku ja äitinsä käsin kirjoittama reseptikirja. Nämä neljä erilaista naista saavat oppia yhdessä ja erikseen, ettei mikään ikinä ole sitä miltä näyttää.

Tämä olikin pitkästä aikaa hyvä kirja Kellyltä! Vaikka en tätä aloittaessani ollutkaan hömpännälkäinen, tuli kirja luettua hetkessä. Tätä lukiessa ärsyynnyin ainoastaan siitä, miten kaikilla oli kiire löytää Se Oikea, jonka löytämisen jälkeen elämä vasta tuntui elämisen arvoiselta. Kirjan sanoma tuntui olevan, että ilman parisuhdetta et voi elää hyvää elämää. Ymmärrän kyllä, että viihdekirjallisuudessa rakkausasiat nousevat tärkeäksi osaksi ja että näihin kirjoihin kuuluu olennaisena osana myös sellainen loppu, jossa kaikki löytävät parinsa, mutta eikö joku voisi joskus kirjoittaa viihdekirjan, jossa käy hyvin ilman että löytyy unelmien prinssi? Että sankaritar huomaisi lukuisia sammakoita suudeltuaan, että yksinkin voi elää hyvää elämää. Kyllä mää ainakin sellaisen kirjan lukisin ilomielin.

3/5

Orapihlajapiiri

Orapihlajapiiri on Hanna Tuurin ensimmäinen romaani; tätä ennen hän on julkaissut Irlannista kertovia kirjoja. Irlantiin sijoittuu tämäkin kirja, jossa keski-ikäinen nainen päättää vaihtaa maisemaa.

Kirsi on nainen, joka haluaa vaihdosta elämäänsä, ja saa pian kuulla tuttunsa kautta Irlannissa sijaitsevasta Knocknamurran yhteisöstä, jossa asuu kehitysvammaisia. Kirsi innostuu asiasta, mutta teini-ikäinen Anni-tytär laittaa kapuloita rattaisiin: hän ei halua lähteä Kuopiosta mihinkään epämääräiseen yhteisöön eikä joutua eroon bestiksestään. Itkun ja hammastenkiristelyn jälkeen Kirsi saa kuitenkin puhuttua Annin mukaan sillä ehdolla, että aina pääsee pois, jos ei Knocknamurrassa viihdy. Vaikka arki ja työt sujuvatkin hyvin, ja Kirsi tutustuu miellyttävään Antoniin, on sopeutuminen kuitenkin helpompaa Annille kuin Kirsille.

Tartuin kirjaan todella innokkaasti, koska aihe tuntui kivalta ja vaikka en mitenkään ylettömästi olekaan kiinnostunut Irlannista, tuntui kirjan tapahtumapaikka kiinnostavalta. Ensimmäinen yllätys kirjassa oli se, että kertojina vuorottelivat Kirsi ja Anni, vaikka olin koko ajan kuvitellut, että Kirsi on tässä se kertoja. Kunhan yllätyksestä toivuin, alkoi kahden kertojan käyttäminen tuntua luontevalta ja toimivalta ratkaisulta. Toinen yllätys oli se, että kirjassa ei oikeastaan tapahtunut mitään, vaan enemmänkin kuvailtiin asioita. Tämäkään ei alkuhämmennyksen jälkeen pahemmin haitannut, koska Tuuri selvästi osaa hommansa, mutta jos kaipaat enemmän tapahtumia, ei tähän kirjaan kannata tarttua. Kaikkia odotuksia kirja ei ihan lunastanut, mutta oli kuitenkin huomattavasti parempi kuin muutamien arvostelujen perusteella odotin. Kannattaa tutustua, jos aihe tai tyyli kiinnostaa!

Orapihlajapiiristä ovat kirjoittaneet myös

Amma

Hanna

Lumiomena

Riikka

3/5

Jokakesäinen kirous

Lähdin aamulla pyörälenkille ja samalla reissulla sain idean pistäytyä kirjastossa. Yllätys olikin iloinen, kun huomasin, että jokakesäinen poistomyynti oli alkanut. Minulla on paha tapa menettää malttini poistokirjamyynneissä kun kaikki on niin halpaa: toisin sanoen kahmin sylikaupalla kirjoja, joita en ehkä ikinä lue, mutta kun edullisesti saa etc. Onneksi nyt oli vain vähän rahaa mukana, joten saldo jäi vain neljään  kirjaan, mutta myynnit jatkuvat elokuun puoleen väliin asti, joten vielä on kesää jäljellä tehdä löytöjä. Nämä tarttuivat mukaan eurolla kappale:

Jari Tammi: Suuri kirosanakirja
Minna Canth: Anna-Liisa ja muita teoksia (sis. Työmiehen vaimo, Köyhää kansaa, Hanna, Kauppa-Lopo, Papin perhe ja Anna-Liisa)
Ian McEwan: Ikuinen rakkaus (tähän löytöön olen tosi tyytyväinen)
Sylvia Plath: Sanantuojat

Marian ilmestyskirja

Blogini on ollut kovasti hiljainen viime aikoina, ja tämä johtuu kesätöistä. Opiskelijana olen paahtanut ylitöitä euron kuvat silmissä kiiluen, joten aikaa ja voimia lukemiselle, saatikka kirjoittamiselle, ei ole ollut. Nyt on kuitenkin pakko kirjoittaa pika-arvio jo hävettävän kauan kesken olleesta kirjasta eli Maija Haaviston Marian ilmestyskirjasta, jonka sain keväällä arvioitavaksi kirjailijalta itseltään ja jonka nyt vihdoin luin loppuun. Nolostuttavan pitkä lukuaika ei suinkaan johtunut siitä, että kirja olisi ollut huono, vaan siitä, että olen tosi huono ja hidas lukemaan tekstiä tietokoneen näytöltä. En ole aiemmin ottanut kantaa sähkökirja vs. perinteinen kirja -keskusteluille, mutta tämän kokemuksen jälkeen voin todeta, että perinteinen kirja on ihan ehdoton ykkönen: se on niin paljon helpompi ottaa lempilukupaikkaani sänkyynkin mukaan.

Mutta sitten itse kirjaan: Marian ilmestyskirja kertoo kirjallisuudessa vähemmän käsitellystä aiheesta, vammaisuudesta ja elämästä pyörätuolissa. Maria on 11-vuotias tyttö, kun hän sairastuu yllättäen vakavasti: Marian sairaudelle ei löydy mitään selitystä ja niin nuori tyttö joutuu aloittamaan koulun pyörätuolissa istuen. Vuosien mittaan Maria joutuu ramppaamaan sairaalassa kokeissa, mutta mitään syytä sairaudelle ei löydy. Pyörätuoli on Marialle kova paikka, kun normaalia nuoren naisen elämää on vaikea viettää, sillä sairaus muokkaa Marian identiteettiä. Kanssaihmisetkään eivät oikein tiedä, kuinka Mariaan suhtautua: äidille Marian sairaus ja pyörätuolissa oleminen on kova pala. Maria saa kuitenkin ystäviä, jotka eivät pyörätuolia kavahda ja ylioppilaaksi tulonsa jälkeen hän alkaa elää itsenäistä aikuisen elämää: muuttaa omilleen, käy töissä ja ihastuu. Elämä siis jatkaa kulkuaan, vaikka syytä sairastumiseen ei näytä löytyvänkään.

Esikoiskirjaksi Marian ilmestyskirja on hyvin kirjoitettu: juoni kulkee eteenpäin vaivattomasti ja kieli on selkeää. Paikoin lukiessa tuli tunne, että tirkistelen, sillä teksti oli välillä hyvin intimiä, vähän kuin lukisi jonkun päiväkirjaa. En tiedä Haaviston taustoista, onko hänellä kokemusta pyörätuolissa olosta, mutta niin tai näin, kirja on kuitenkin vakuuttava. Järjellä ja tunteella -blogin Susa on kuvannut kirjaa "ennen kaikkea yhden nuoren naisen kasvutarina poikkeuksellisissa olosuhteissa" ja olen samaa mieltä, sillä kirjassa kuvataan hyvin Marian kasvua ja itsensä hyväksymistä. Tuskin olisin muuten tartunut tähän kirjaan, ellei kirjailija olisi sitä minulle itse tarjonnut, joten kiitos kirjailijalle tästä ajatuksia herättävästä kirjasta, voin suositella sitä muillekin.

Marian ilmestyskirjasta ovat kirjoittaneet myös mm.
Teresita
Booksy
Peikkoneito

Nyt lähden nauttimaan aurinkoon vapaapäivästäni. Helteistä helluntaita kaikille!

3+/5

PS. Blogiini on tullut taas uusia lukijoita, lämpimästi tervetuloa kaikille!