Loma losissa

Marika on kiltti ja kunnollinen opettaja, joka asuu pikkukaupungissa ja elää avoliitossa todellisen unelmavävyn kanssa. Annika taas on Marikan räväkkä ja impulsiivinen serkku, joka asuu Jenkeissä toteuttaakseen unelmansa näyttelijänä. Heti kesän alussa Marikan suunnitelmat muuttuvat, kun hän vastaa “ei kiitos” poikaystävänsä kosintaan. Kun elämä pikkukylässä käy hankalaksi, päättää Marika tarttua Annikan ehdotukseen lähteä lataamaan akkuja tämän luo Losiin. Lomasta tulee heti mielenkiintoinen, sillä Annika on kadonnut kuin maan nielemänä. Marika arvelee, että villi serkkutyttö on joutunut hankaluuksiin miesten kanssa, ja yhdessä Annikan homokaverin kanssa Marika ryhtyy ratkomaan arvoitusta. Ehtiipä Marika siinä samassa deittailla myös useampaa salskeaa urosta…

Tätä Katri Mannisen kirjaa on haukuttu kovasti, mutta ei tämä minusta mikään huono olo. Hömppäähän tämä tietysti on, ja monet juonenkäänteistä ovat melkoisen epäuskottavia, mutta mieluummin minä tätä luen kuin vaikka jotain Danielle Steeliä tai Nora Robertsia. Kirja ansaitsee plussan myös Mannisen vetävästä ja hauskasta kirjoitustyylistä. Sopivaa joululukemista!

10 vuotta, eronnut

Olen kytännyt tätä Nojoud Alin ja Delphine Minouin tänä syksynä ilmestynyttä kirjaa Nojoud: 10 vuotta, eronnut koko syksyn kirjastosta, mutta nyt vasta tärppäsi. En kyllä yhtään ihmettele kirjan suosiota, sillä aihe on hyvin puhutteleva ja kiinnostava.

Nojoud on ihan tavallinen 10-vuotias tyttö pienestä jemeniläisestä kylästä. Nojoud pitää koulunkäynnistä ja leikkimisestä sisariensa ja veljiensä kanssa. Eräänä päivänä Nojoudin maailma murtuu, kun hänen isänsä naittaa pienen tytön tätä kolme kertaa vanhemmalle miehelle. Miehen talossa Nojoud joutuu kestämään kovaa työtä sekä miehensä väkivaltaa. Eräänä päivänä leivänhakumatkalla Nojoud sisuuntuu ja matkustaa oikeustalolle vaatimaan avioeroa.

Kirja on tositarina tytöstä, joka uskalsi uhmata maansa vanhanaikaisia perinteitä pyytämällä avioeroa- ja saamalla sen! Tapaus on ensimmäinen maassa, jossa yli puolet tytöistä naitetaan ennen kahdeksantoista vuoden ikää. Nojoudin uroteko on ollut laajalti esillä kansainvälisessä lehdistössä ja hänen tarinansa on koskettanut monia. Nojoud haluaa ottaa ennenaikaisen avioliiton vaarat puheeksi ja rohkaista muita ikäisiä tyttöjä varomaan, etteivät nämä joudu samaan ahdinkoon.

Kirja oli todella vaikuttava lukukokemus. Koskettavuutta toi vielä se, että kirja oli kirjoitettu aika “lapsellisesti”, siis lapsen näkökulmasta. Kirjaa lukiessa tuli kuitenkin vähän huijattu olo, sillä olisin halunnut tietää enemmän avioeroprosessin vaiheista. Nyt avioliittoa ja eroprosessi kuitattiin aika lyhyesti. Sen sijaan keskityttiin kuvailemaan Nojoudin elämää perheensä kanssa sekä lehdistön kiinnostusta tytöstä. Nekin ovat tietysti tärkeitä asioita, mutta jotenkin kirja jäi minusta vähän tyngäksi. Olisi kiva tietää, miten Nojoud nykyisin jakselee, ja onko hänen tarinallaan ollut vaikutuksia siihen, että lapsiavioliitot kiellettäisiin. Toivon kuitenkin kaikesta sydämmestäni, että pikkuinen tyttö saisi elää lapsuuttaan vielä mahdollisimman pitkään.

Vadelmavenepakolainen

Miika Nousiaisen esikoisromaani Vadelmavenepakolainen on ollut jo pitkään “täytyy ehdottomasti lukea” -listallani. Kirja kuvaa hervottomasti rakkaita länsinaapureitamme, niin hyvässä kuin pahassa.

Mikko Virtasella on ongelma. Hän ei tahdo olla suomalainen mies, mörökölli, ahdistuksen ja huonon itsetunnon ruumiillistuma. Hän on päättänyt tulla ruotsalaiseksi hinnalla millä hyvänsä. Helppoa se ei ole: Ruotsin kansalaisuutta ei heltiä miehelle, joka ei ole asunut maassa päivääkään, eroaminen Suomen armeijasta ei ota onnistuakseen, eikä työnantaja suostu myöntämään edes Victorian syntymäpäivää palkalliseksi vapaaksi.Virtanen ei kuitenkaan luovuta. Hänestä sukeutuu Mikael Andersson – empaattinen, rakastava ja keskustelutaitoinen ruotsalainen perheenisä Göteborgista. Hinta on kova, mutta mihinpä ei ihminen olisi valmis saadakseen asua maailman demokraattisimmassa yhteiskunnassa, kansankodissa, missä ovetkin avautuvat kutsuvasti sisäänpäin.

Vadelmavenepakolainen on ehdottomasti parasta ja hauskinta, mitä olen vähään aikaan lukenut. Nousiainen kuvaa Mikon ruotsalaishaaveita todella osuvasti ja niin hauskasti, etten voinut muuta kuin hihitellä tätä lukiessa. Tunsin Mikkoa kohtaan suurta sympatiaa ja varsinkin kirjan loppu oli minusta Mikkoa kohtaan todella epäoikeudenmukainen. Olisin kernaasti toivonut, että Mikko olisi saanut elää loppuelämänsä onnellisena kansankodin hellässä huomassa. Tämä kirja menee suoraan suosikkikirjojeni top kymppiin.

Joulutarina

Syrjäisessä Lapin kylässä pieni Nikolas-poika menettää perheensä onnettomuudessa. Kyläläiset päättävät yhdessä pitää huolta yksin jääneestä pojasta. Koska kylä on köyhä, sovitaan, että kukin perhe ottaa Nikolaksen hoiviinsa vuodeksi kerrallaan. Kerran vuodessa – jouluna – Nikolaksen on muutettava uuteen kotiin. Osoittaakseen kiitollisuuttaan Nikolas antaa joka vuosi perheiden pienimmille läksiäislahjaksi itse veistämiään leluja. Vuosien kuluessa pojasta huolehtineita perheitä on yhä enemmän ja pian lahjoja on jouluna lähes joka tuvan portailla.

Kun kylää koettelevat nälkävuodet, on kyläläisten lähetettävä Nikolas erakoituneen puusepän Iisakin oppipojaksi. Iisakin ankarassa opissa Nikolas saa taidot, joiden avulla hän pystyisi valmistamaan entistä hienompia lahjoja yhä nopeammin. Lapsia inhoava Iisakki kuitenkin kieltää Nikolakselta lahjojen tekemisen. Joululahjaperinne on vaarassa loppua lyhyeen.

Ei pitäisi näin joulun alla lukea näin surullisia tarinoita kuin tämä Marko Leinon Joulutarina. En yleensä liikutu kirjoista, mutta tämä orpotarina veti mielen herkäksi. Kirja oli todella herttainen näkemys siitä, miten joulupukista tuli joulupukki. Tarina oli koukuttava, eteni jouhevasti, ja henkilöt olivat myös mielenkiintoisia. Vähän kyllä mietin, onko tämä mikään lastenkirja, sillä ainakaan minä en olisi lapsena jaksanut lukea kirjaa, jossa jatkuvasti korostettiin rakkauden voimaa ja perheidylliä. Mutta ainakin kirja sopii tosi loistavasti joulun tunnelmaan.

Aion uhallakin katsoa Joulutarinan myös elokuvaversiona, vaikka pahoin pelkään, että se pilaa koko lukunautinnon. Tätä kirjaa suosittelen- ihan aikuisillekin!

Parittomat

Päivitykset on pahasti myöhässä. Olen lukenut Enni Mustosen Parittomat  jo aikoja sitten, mutta en tietenkään ole muistanut sitä tänne postata.

Parittomat on Järjen ja tunteen tarinoiden viides ja viimeinen osa. Tapahtumissa onkin yllättäen hypätty 1900-luvun alusta 2000-luvulle. Kirjan päähenkilö on kolmekymppinen agronomi Salla, joka palaa työkeikaltaan Brysselistä, ja päätyy kesäksi iäkkään sukulaisensa luo Hämeeseen valmistelemaan väitöskirjaansa ja parantelemaan särkynyttä sydäntään. Väitöskirjakiireiden ohella Salla ottaa kesäpestin luomutarkastajana, ja tutustuu siinä samalla naapuriinsa Saarisen Tommiin, joka viljelee sukukartanossaan sipulia. Sinä kesänä nuorta viljelijää koettelevat ilmastonmuutoksen aiheuttamat sääilmiöt. Tarmokas Salla päättää auttaa Petäjäniemen nuorta isäntää. Paljon on pelissä, kun Hilman ja Anna Sofian jälkeiläiset ottavat yhteen tilan asioissa ja muutenkin. Näyttää ja siltä, että joku jää auttamattomasti paripuoleksi…

Kirja olisi muuten ollut ihan loistava, mutta minua häiritsi se, että tästä oli tehty Järjen ja tunteen tarinoiden viimeinen osa. Olisin halunnut tietää lisää Anna ja Hilman kohtaloista, mutta sen sijaan päähnekilöinä oli kaksi heidän jälkeläistään. Hilman taustoja kirjassa vähän väläyteltiin, mutta Annan myöhemmät vaiheet jäivät pimentoon. Tuntuu, että kirjailija ei enää keksinyt Annalle ja Hilmalle mitään jatkoa, joten tapahtumat oli vietävä nykyaikaan. Ratkaisu ei kyllä ollut mitenkään erityisen toimiva, sillä monet lukijat varmasti toivoivat historiallisen sarjan jatkoa.

Olen lukenut kirjan monta kertaa, mutta aina se on pienoinen pettymys.

Joulu, joulu armas aika

Ritva Lehmusoksan Joulu, joulu, armas aika. Suuri suomalainen joulukirja johdattaa lukijan joulunajan perinteiden ja suloisen joulutunnelman pariin. Kirjassa esitellään jouluun liittyviä tapoja ensimmäisestä adventtikynttilästä ja Hoosiannasta uuteen vuoteen ja nuutinpäivään, sillä “joulu loppuu loppiaiseen, nuutinpäivään kumminkin”.

Kirja sisältää rakkaimpien joululaulujen sanat, jouluevankeliumin, joulurauhanjulistuksen (också på svenska), Topeliuksen sadun peikkojen joulusta, tietoa joulun vietosta ennen vanhaan ja muuta jouluun liittyvää materiaalia. Kirjassa on muun muassa runsaasti ohjeita koristeiden arkarteluun ja ruuanlaittoon, vinkkejä pikkujouluihin eikä karvaisia kavereitakaan ole toki unohdettu.

Suomen lasten taidehistoria

Osaatko kuvitella, miltä tuntuisi opetella lukemaan aapisesta, jossa ei ole ainuttakaan kuvaa? Tiedätkö, kenelle Suomen leijona on sukua, miten toimivat ensimmäiset kamerat tai kuka on suunnitellut Pikku Kakkosen tunnuksen? Entä mitäpä mahtaa entisaikojen kuvamaakari ajatella 2000-luvun verkkotaiteesta? Suomalaistyttöjen ja -poikien matkassa esitellään kuva- ja rakennustaiteen merkkipaaluja aina Astuvansalmen kalliomaalauksista aikamme verkkoteoksiin.

Suomen lasten taidehistoria jatkaa samoilla linjoilla Suomen lasten historian kanssa. Jussi Kaakisen, Juha Kuisman ja Kirsti Mannisen yhteistyössä syntyneen kirjan avulla syvennytään Suomen taiteen historiaan tarinoiden sekä tiukkojen faktojen avulla. Kirjassa kerrotaan muun muassa torpparin Marista, joka joutui malliksi Nils Schillmarkin maalaukseen Mansikkatyttö sekä Erikistä, Engelin hanslankarista. Tarinoita ja faktoja selventävät kuvat taideteoksista, joita on yli sadalta suomalaistaiteilijalta. Mukana on arkkitehtuurin, teollisen muotoilun ja animaation huippuja. Kuvat tosin saisivat olla vähän isompia, että niistä saisi kunnolla selvää.

Mielenkiintoinen tietokirja, joka sopii mainiosti myös aikuisen lukijan käsiin. Kyllä näillä faktoilla voi taas päteä lasten edessä:) Tuleva äikän ope esittää tekijöille vienon pyynnön Suomen lasten kirjallisuushistoriasta, sille olisi varmasti käyttöä.

Sinä et hävinnyt

Toimittaja Asta Leppä on aviomiehensä kanssa keskellä avioeroprosessia, kun mies saa yllättäen surmansa moottoripyöräonnettomuudessa. Sinä et hävinnyt kertoo intiimisti nuoren lesken ristiriitaista tunteista ja surusta, jolla ei ole käytöstapoja. Surutyö on vaikeaa, kun miestä kohtaan on jäljellä sekä vihan että rakkauden tunteita. Samalla piirtyy kuva kahden kypsymättömän aikuisen liitosta sekä isättömäksi jääneiden pienten poikien hämmennyksestä kuoleman edessä.

Kauniisti kirjoitettu tarina surusta ja siihen liittyvistä tunteista, niin vihasta kuin rakkaudestakin. Eipä tästä oikein muuta pysty sanomaan.

Suomalainen joulu

Hahaa! Kerrankin olin ajoissa liikkeellä ja sain napattua kirjaston joulupyödästä itselleni muutaman joulukirjan. Yleensä olen ollut ihan toivottoman myöhässä ja tepastellut kirjastoon hakemaan joulunalusviikolla näitä joulukirjoja, jotka sitten ovatkin jo lainassa kaikki. Paitsi tänä vuonna.

Kaisu Vuolion Suomalainen joulu esittelee pikkujoulujen, Lucianpäivän, joululahjavalvojaisten, joululaulujen ja -virsien, joulusaunan, ruokien, tiernapoikien, joulupukin, kuusen, lahjojenantamisen sekä monen muun jouluperinteen synnyn. Takakannen mukaan kirja on todellinen aarreaitta kaikille niille, jotka haluavat ymmärtää joulutapojemme unohduksiin jäännyttä taustaa.

No jaa, en tätä kyllä ihan aarreaitaksi sanoisi. Paljonhan tässä oli tietoa, mutta kyllä huomasi, että kirja on painettu jo vuonna 1981. Aika monet asiat olivat vanhentuneita. Eniten ärsytti se, että kirjassa viitattiin jatkuvasti kirjoittajan teettämään joulutapakyselyyn tyyliin ”joulutapakyselyyn vastanneen kymenlaaksolaisen mukaan heidän jouluperinteeseen…” Eiköhän tämän kirjan tarkoituksena ole enemmänkin kertoa jouluun liittyvistä perinteistä kuin esitellä jonkun tutkimuksen tuloksia. Plussaa kirjan kuvituksesta. Kirjassa oli ihania kuvia esim. Rudolf Koivulta.