Kutsumus

Kreetta Onkelin Kutsumus ei vakuuttanut minua ollenkaan, mutta luin sen kuitenkin loppuun asti, lähinnä siksi että se oli melko ohut ja nopealukuinen. Lähes pelkistä lyhyistä päälauseista koostuva teksti ei kyllä millään tavalla tempaissut mukaansa, ja henkilöhahmotkin olivat järjestään tyhmiä ja vastenmielisiä. Lähinnä tästä tuli mieleen Juha Vuorisen Juoppohullu-kirjat, tosin Onkelin kirjassa päähenkilöt ovat naisia, mutta heillekin hapan maistuu. Välillä yletön kärjistäminen pisti vähän hymyilyttämään, mutta enimmäkseen se vain ärsytti.

En ole kovin syvällisesti tutustunut Onkelin tuotantoon, Ilosen talon luin joskus vuosia sitten mutta siitäkään en paljoa muista. Sanokaapas, arvon lukijaraati, kannattaako Onkelia lukea lisää vai luovutanko suosiolla?